Vaikka en raskausajasta mitään nautinnon kicksejä saakaan tai vaipparallin eritetäyteisestä elämästä, ei se lapsesta yhtään vähemmän rakasta tee.Alkuperäinen kirjoittaja Hämmästynyt;22131839:En halua mitenkään kritisoida, kaikilla on toki oikeus omaan mielipiteeseen/tunteisiin mutta miksi sitten teette lapsia? Varsinkin jo se lapsiaikakin on sitten kamalaa.. Pakkohan tuon on heijastua myös lapsen kasvatukseen ja lapsen omaan kehitykseen..
Anteeksi kovasti sananvalintani. Joskus kun yrittää olla asiallinen niin tänhän siitä saa, kirosanoja ja töykeää käytöstä.Alkuperäinen kirjoittaja mietteitä;22131943:No miten sen etukäteen voi tietää että raskaus tuntuu inhottavalta? voi hevonhelvetti. Mistä ne kaikki tuntemukset voisi etukäteen tietää, kun jokainen nainen kokee omalla tavallaan. Myös se pikkulapsiaika. Joku on onnensa huipulla, joku kaikkein syvimmillä mustilla vesillä.
Ööhh, sulla on varmaan sitten ollut todella helpot raskaudet? Enpä usko että siihen voi itse vaikuttaa minkä verran kärsii raskaudessa vai milläs estät kaikkea ikävää?Uskon että itsestä se on kiinni paljon että miten sitä nauttii/kärsii.. Kyllähän aikuisen ihmisen pitäisi oma kroppansa tuntea edes sen verran että osaa mukautua muutoksiin..
Äidin pitäisi NAUTTIA pahoinvoinnista, ilmavaivoista, siitä että on vaikea hengittää koska vauva painaa, kovasta närästyksestä johon tehoaa vain reseptilääkkeet, alakuloisuudesta ja itkuisuudesta jne? Eli jos tuota ei koe suorastaan IHANAKSI, ai että, elämän parhaaksi ajaksi, niin on selvästi tuleva huono mutsi? Ei ole totta, tän on pakko olla jo vitsi. Itselläni raskaus on aika neutraali olotila, on hyviä ja huonoja puolia, kuten kaikessa. En osaa hehkuttaa ihanuutta koska itselläni ainakin on paljon epävarmuutta saako vauvaa edes syliin asti. Mutta voi jestas tuota äitimyyttiä, jos äiti ei paijaa hymyssäsuin mahaa ja ylistä raskausaikaansa maailman ihanimmaksi, on hän tuleva sossutoimiston asiakas. Toisilla on vaikea raskaus, toisilla helpompi ja oma suhtautuminen nyt riippuu monesta asiasta, jopa siitä, miten oma mies suhtautuu, miten on tukiverkkoja jne..Uskon että itsestä se on kiinni paljon että miten sitä nauttii/kärsii.. Kyllähän aikuisen ihmisen pitäisi oma kroppansa tuntea edes sen verran että osaa mukautua muutoksiin. Mitä jos joskus sairastutte vakavasti, mitäs sitten? Heitätte henkenne..
jotenkin masentavaa lukea tälläsiä juttuja.. Toivon vaan ettei näistäkin odottajista jotkut päädy sitten IltaSanomien etusivulle jonkun vähemmän mairittelevan lapsen heittellejättö uutisen takia.
Mä oon miettiny ihan samaa Mulla on ollu mahtavan helpot synnytykset, ja vaikka meille ei enää lapsia tuukaan niin voisin mä jollekin toiselle suoda tän onnenMun mielestä raskaana oleminen ja jopa synnyttäminen on aivan ihanaa! Jos Suomessa saisi vuokrata kohtua, olisin varmaan ekana synnyttämässä muiden lapsia.
Juuri näin! Tosimamma pönttöä halaillessaankin pahoinvoinnin kourissa muistaa hehkuttaa, miten ihanalta raskaus tuntuu.. tai loppuraskaudessa kun alapäähän tulee viiltäviä kipuja, ah, on se niin ihanaa!Äidin pitäisi NAUTTIA pahoinvoinnista, ilmavaivoista, siitä että on vaikea hengittää koska vauva painaa, kovasta närästyksestä johon tehoaa vain reseptilääkkeet, alakuloisuudesta ja itkuisuudesta jne? Eli jos tuota ei koe suorastaan IHANAKSI, ai että, elämän parhaaksi ajaksi, niin on selvästi tuleva huono mutsi? Ei ole totta, tän on pakko olla jo vitsi. Itselläni raskaus on aika neutraali olotila, on hyviä ja huonoja puolia, kuten kaikessa. En osaa hehkuttaa ihanuutta koska itselläni ainakin on paljon epävarmuutta saako vauvaa edes syliin asti. Mutta voi jestas tuota äitimyyttiä, jos äiti ei paijaa hymyssäsuin mahaa ja ylistä raskausaikaansa maailman ihanimmaksi, on hän tuleva sossutoimiston asiakas. Toisilla on vaikea raskaus, toisilla helpompi ja oma suhtautuminen nyt riippuu monesta asiasta, jopa siitä, miten oma mies suhtautuu, miten on tukiverkkoja jne..
Musta tuntuu että monet äidit kauhistuvat sitä että miten se oikeasti rajoittaa elämää. Et voi sidutella ja rampata ulkona enää viikonloput vaan kotona on pysyttävä ja imetettävä. Mutta hyvä että olet tajunnut sen jos kerran toisesta haaveilet. Onhan tämä babyblues ihan tosissaan otettava juttu (enkä tarkoita että sinä siitä kärsit) mutta siihen pitäisi osata hakea apua..Mä en kokenu raskautta mitenkään erityisn kauheana aikana, toki siinä oli epämiellyttäviäkin puolia, muttaonmulla elämässäni ollut kamalampiakin aikoja. Synnytys ei tietenkään ollut herkkua, mutta siitäkin selvisin kuitenkin hyvin. Ja synnytys ja siitä toipuminen vie kuitenkin vain viikon/muutamia viikkoja ihmisen elämästä.
Vauva-aika sen sijaan oli raskas. vauva oli helppo ja kiltti, mutta kärsin yksinäisyydestä ja siitä, että mihinkään ei oikein päässyt.
Myöskään imetyksestä en kauheasti nauttinut. Itse imetys ei varsinaisesti ollut epämiellyttävää, mutta inhosin sitä jatkuvaa maidon hajua, täysä rintoja ja ainaisia märkiä paidan etumuksia. Inhosin myös sitä, että imetyksen takia oli vuoden ajan täysin kiinni vauvassa. Muutamaa tuntiakaan ei voinut olla erossa. En nyt tarkoita, että olisi pitänyt koko ajan olla bailaamassa tms, mutta olisi joskus kiva ollut käydä illanistujaisissa, elokuvissa, syömässä kavereiden kanssa tms ilman,e ttä parin tunnin päästä pitää juosta kotiin imetyksen takia.
No haluan kuitenkin toisenkin alpsen vielä joksus, nämä mun mielestä epämiellyttävät asiat on kuitenkin vaan pieni paha siitä kaikesta hyvästä mitä lapsen kautta saa.
No ei tosiaankaan. Kun eihän sitä ole kenenkään pakko. Ei kukaan pakota. Niin ja tuo miehet pääsee helpolla, voisi olla lainausmerkeissä. Itse ainakin olen nauttinut raskaudesta ja synnytyksestä.Itseäni ainakin inhotti niin koko raskausaika ja synnytys sattui sen verran etten toistamiseen moiseen ryhdy. Eikö kellään muulla ole tällaisia tuntemuksia?miehet pääsevät niin helpolla siinä hommassa että kateeksi käy niitä.
Voisiko tässä olla kysymys samasta jutusta kun tuossa raskausajan ihannoinnissa? Ei niiden äitien tarvitse vauva-aikaa ja lastaan inhota, vaikka saattavatkin kokea joitain vauva-ajan juttuja rasittavina, ahdistavina jne.Minulla on jo pari vauva-aikaa takana ja ihmettelen silti, miten monet äidit ovat suorastaan shokissa siitä että vauvaa pitäisikin pitää aktiivisesti sylissä ja imettäminenkin (jos sitä jaksavat edes muutamaa kuukautta) voi sitoa ruokinnan osalta tunneiksi 5min pituisen syöttämisen sijaan. Ja kyllä, ihmettelen miten jonkun elämä on olevinaan niin kiireistä ettei siihen vauvaan voi sitoutua edes ensimmäisten kuukausien ajaksi..
Missäköhän sinä olet ollut kun sitä älyä on jaettu? No, ei voi kauhalla vaatia sinultakaan, kun selvästi lusikalla olet saanut.:hug:Ehkä vauvasi on niin älykäs että odottaa sitä hetkeä kun olet paremmalla tuulella