eikö kukaan koe sitä inhottavana että joutuu olemaan raskaana ja synnyttämään?

  • Viestiketjun aloittaja inhottavaa
  • Ensimmäinen viesti
inhottavaa
Itseäni ainakin inhotti niin koko raskausaika ja synnytys sattui sen verran etten toistamiseen moiseen ryhdy. Eikö kellään muulla ole tällaisia tuntemuksia?miehet pääsevät niin helpolla siinä hommassa että kateeksi käy niitä.
 
Hämmästynyt
En halua mitenkään kritisoida, kaikilla on toki oikeus omaan mielipiteeseen/tunteisiin mutta miksi sitten teette lapsia? Varsinkin jo se lapsiaikakin on sitten kamalaa.. Pakkohan tuon on heijastua myös lapsen kasvatukseen ja lapsen omaan kehitykseen..
 
inhottavaa
Alkuperäinen kirjoittaja Hämmästynyt;22131839:
En halua mitenkään kritisoida, kaikilla on toki oikeus omaan mielipiteeseen/tunteisiin mutta miksi sitten teette lapsia? Varsinkin jo se lapsiaikakin on sitten kamalaa.. Pakkohan tuon on heijastua myös lapsen kasvatukseen ja lapsen omaan kehitykseen..
meillä ainakin mies halusi yhden lapsen ja en minäkään kokonaan lapsettomaksi halunnut jäädä. Ihan iloinen lapsi meillä on itse käyn töissä ja opiskelen niin lapsi on hoidossa.
 
No,
voi hyvänen aika teitä nuoria...elämässä vaan välillä on ikäviä ja epämiellyttäviäkin asioita.Oikea asenne auttaa nauttimaan myös raskaudesta ja synnytyksestä,vaikka niissä on epämiellyttäviäkin puolia.
 
Lunatic
Kaikkein onnellisin olen ollut sillon kun olin raskaana. Lähipiirikin sanoi, että olin ihan eri ihminen..

Synnytys taas, järkyttävää.

Olen tosin ollut vaan kerran raskaana, ehkei jokainen raskaus olis yhtä ihanaa, jos ois monta raskautta ja lasta.
 
"shihtzu"
Eka raskaus oli ihan kamalaa aikaa, mä en millään meinannut osata itse suhtautua kasvavaan mahaan vaan se ahdisti ja erityisesti ahdisti kun toiset sen huomas. Synnytys, no sitä en ajatellut etukäteen ollenkaan ja kamalaahan se oli, ei sitä voi kivaksi jutuksi missään muotoa sanoa. Pikkuvauva-aika taas oli minusta ihanaa aikaa, vauva söi ja nukkui :)

Tän toisen raskauden kohdalla taas olen enempi rentoutuneempi kasvavan mahan kanssa, ei ahdista tällä kertaa enää niin paljoa. Synnytystä en vieläkään suostu ajattelemaan, kestettävähän se on kun on hommaan ryhtynyt :) Saa nähdä mitä pikkuvauva-ajasta tulee nyt, kun mukana hyörii 2v esikoinen.
 
mietteitä
Alkuperäinen kirjoittaja Hämmästynyt;22131839:
En halua mitenkään kritisoida, kaikilla on toki oikeus omaan mielipiteeseen/tunteisiin mutta miksi sitten teette lapsia? Varsinkin jo se lapsiaikakin on sitten kamalaa.. Pakkohan tuon on heijastua myös lapsen kasvatukseen ja lapsen omaan kehitykseen..
No miten sen etukäteen voi tietää että raskaus tuntuu inhottavalta? voi hevonhelvetti. Mistä ne kaikki tuntemukset voisi etukäteen tietää, kun jokainen nainen kokee omalla tavallaan. Myös se pikkulapsiaika. Joku on onnensa huipulla, joku kaikkein syvimmillä mustilla vesillä.
 
"vieras"
Keskiraskaus on ihanaa aikaa,mutta alku ja loppumetrit suoraan sanottuna persiistä. Synnytyksestä mulla on vain positiivinen kokemus,joten en ajattele sitä mitenkään inhottavana. Kaikista inhottavinta koko hommassa on se,että hetken aikaa on niin avuton. Esim. liikkuminen loppuraskaudessa on vaikeaa ja joutuu pyytämään muilta apua ihan typeriin juttuihin. Se syö naista. Ja se tietty että kaapissa on tasan ne kolme vaatetta jotka mahtuu päälle ja ne on ne kaikista rumimmat =)
 
"vieras"
Mulla takana kaksi raskautta ja synnytystä. Raskausajat olivat helppoja. Ainoastaan se ahdisti kamalan paljon, että paino nousi useita kymmeniä kiloja molemmilla kerroilla ja kun lähtöpainoakin oli jo turhan paljon. Synnytykset olivat "helppoja". Sairaalla tavalla jopa nautin niistä, koska silloin tunsin todella eläväni ;)
 
"kahden äiti"
Raskaana oli ihana olla, ja ei se synnytyskään mitään niin kauheaa ole (vaikka yksi aika painajaismainen sellainen takana, ja toinen ihan normi). Jos vois tietää, että saisin tuollaisen "päivässä ohi spontaanisti ja säännöllisesti"-synnytyksen vastakin, voisin ihan hyvin itse synnytyksen "kärsiä" vaikka heti huomenna.

Mun mielestä kaikista kauheinta oli imetys, vaikka mulla maitoa tuli, eikä mitään imemisoteongelmia tms., eli ihan sujui ongelmitta, mutta mun mielestä se vaan oli jotenkin ei-niin-miellyttävää. Mieluummin ruokkisin vauvan pullosta. Vain siksi, että tiesin imetyksen vauvalle hyväksi, imetin esikoista 8,5kk ja kuopusta 11,5kk.

Mutta onhan tämä kahden leikki-ikäisen kanssa eläminen kyllä kaikkinensa paljon ihanampaa kuin tuo vauva-aika. Ja kyllä mun mielestä nimenomaan oikea ja parempi motiivi raskautumiselle on se, että haluaa LAPSIA, eikä se, että haluaa VAUVOJA.
 
En ole minäkään päässyt kertaakaan raskausaikana siihen nautinnolliseen vaiheeseen. Kun ensimmäisen puolikkaan oksentelee 24/7 ja toisen kärsii suppareista ja pelkää liian aikaista synnytystä, niin kyllä siitä on nautinto kaukana, vaikka sen miten ajattelisi. Eka synnytys oli ihan kamala, toinen eri tavalla kamala ja kolmas kai helpoin. Mutta eipä se ole mua estänyt. Mutta nyt riittää sillä saralla!
 
No eipä tämä raskaus ole mitään unelmaa ollut enkä ole osannut nauttia raskaudesta ja synnytystä pelkään ihan sairaasti. Kuitenkin voisin olla raskaana vaikka 10 kertaa koska eipä niitä biologisia lapsia helpommin saa, pakko kärsiä, on tämä sen arvoista.
 
Keittiönoita
En tykännyt kummallakaan kertaa olla raskaana enkä nauttinut synnytyksistäkään, vaikka mulla olikin helpot synnytykset. Ihanaa oli, kun pystyi taas nukkumaan vatsallaan, ei tarvinnut juosta kusella öisin eikä kukaan monottanut kylkiluiden väliin.
 
"Ellamaaria"
Raskaus... Ihanaa, ja ekan kohdalla en stressannut mitään vartalojuttuja, kun kaikki vaan oli niiin ihanaa ja en välittänyt. Sitten synnytyksen jälkeen kroppa oli ihan kamala, ja kun se normalisoitui niin huomasin, et nyt stressaa tokassa raskaudessa hitosti nää turhuudet. Ihmettelen kyllä miks. Mut ikinä mulle ei ole tullut vaan mahaa vaan oon tasapyöreä pallo. Vaatekoko kasvaa monella. Ja kyl ne kilot lähtee, jotenkin on vaan vaikea tuntee itsensä "viehkeäksi" nyt. Mut aion yrittää nauttia, järjellä tiedän et ne parikymmentä kiloa lähti viimeeksikin rivakasti, vaikka tulevatkin hurjaa vauhtia.

Synnytys... No bad feelings, vähän se imukuppi loi varjoa, mut ei sekään paha ollut. Kokonaiskesto 5h ilman mitään ilokaasun kummempaa apua tuntui vielä siedettävältä... Eli jos olis ollut pitkittynyt, voisin olla eri mieltä. Silloin kyllä luulin kuolevani . kukapa ei?
 
Raskausajoista olen nauttinut vaikkei se aina niin ihanaa olekaan ollut. Silti ajatus vauvasta kasvamassa ja liikkeiden tunteminen on jotenkin niin... :heart: Kaiken sen tuskan keskelläkin. Nyt kun tietää että tämä on 2kk päästä ohi ja lisää lapsia ei todennäköisesti tule on jo ihan haikea olokin!

Synnytystä olen taas aina pelännyt ja ajatuksenakin se on ahdistanut. Sektiot puolestaan ovat menneet hyvin ja vaikkei leikkaukset nyt koskaan mukavia ole niin kyllä noista niin lämpimät ja positiiviset muistot on jääneet.
 
"vieras"
Nyt menossa rv41+3 ja toinen raskaus, kyllähän tämä on niin perseestä, että en enää tähän ryhdy, vaikka kolmesta lapsesta on ollut puhetta. Esikoinen syntyi 38+2 ja tämä vain venyy ja venyy ja venyy. Huoh. Hillitön vitutus ja hormonimyrsky jatkunut jo kolmatta viikkoa, miksi vitussa tämä ei voi tulla ulos?! :kieh:
 

Yhteistyössä