V
voi ahdistus
Vieras
Olen siis 27-vuotias opiskelija ja mies on 30-vuotias työssäkäyvä. Meillä on ollut puhetta perheestä ja olemme aiemmin keskustelleet asiasta ja tulleet siihen tulokseen, että perheen aika on sitten joskus, kun minäkin saan opintoni päätökseen ja kun olen saanut hankittua hieman työkokemusta.
Aloitin opintoni 24-vuotiaana ja olen nyt tekemässä kandidaatin tutkielmaani. Luultavasti lähden myös tekemään maisteriopintojani jonnekin muualle, koska suunnitelmissa olisi ehkä tehdä maisteriopinnot jostain toisesta pääaineesta. Mulla siis menisi opintoihini vielä ainakin 3 vuotta kaikkinensa. Mahdollisesti jopa 4, kun maisteriopinnot haluamaltani alalta tulevat vaatimaan paljon aikaa ja työtä.
Haluaisin myös elellä hetken aikaa ihan kahdestaan miehen kanssa valmistumisen jälkeen, saada työkokemusta ja rahaa.
Tämän olen tehnyt miehelle selväksi, mutta nyt on näköjään kelkka kääntynyt ja hän on aloittanut vauvapuheet. Helppohan se hänen on haluta, kun on työpaikka, rahaa tulee eikä opinnotkaan stressaa ja kuormita. Ärsyttää.
Tokihan varmasti pärjäisimme, jos nyt saisimme lapsen, mutta en halua tässä vaiheessa lähteä siihen ruljanssiin, kun olisi muutakin tekemistä ja kokemista vielä. Eihän lapsi elämää lopeta, mutta kyllä se vain tässä vaiheessa paljon sitä rajoittaisi. Olisi ahdistava ajatus, että joutuisin samalla hoitamaan pientä lasta ja opinnot, jotka vaativat paljon läsnäoloa ja rauhaa ajatustyölle. Onnistuisi ehkä, mutta ei olisi kivaa.
Olen myös kituutellut monta vuotta hanttihommia tehden minimipalkalla ja opintotuella, enkä halua lasta tähän tilanteeseen senkään takia. Rahat ovat riittäneet juuri ja juuri kattamaan oman elämisen. Haluan saada ensin kunnollista palkkaa ihan itse.
Nyt tunnen itseni vähän petetyksi ja ahdistetuksi. Mun mielestä meillä olisi vielä aikaa, olemmehan nuoria vielä.
Aloitin opintoni 24-vuotiaana ja olen nyt tekemässä kandidaatin tutkielmaani. Luultavasti lähden myös tekemään maisteriopintojani jonnekin muualle, koska suunnitelmissa olisi ehkä tehdä maisteriopinnot jostain toisesta pääaineesta. Mulla siis menisi opintoihini vielä ainakin 3 vuotta kaikkinensa. Mahdollisesti jopa 4, kun maisteriopinnot haluamaltani alalta tulevat vaatimaan paljon aikaa ja työtä.
Haluaisin myös elellä hetken aikaa ihan kahdestaan miehen kanssa valmistumisen jälkeen, saada työkokemusta ja rahaa.
Tämän olen tehnyt miehelle selväksi, mutta nyt on näköjään kelkka kääntynyt ja hän on aloittanut vauvapuheet. Helppohan se hänen on haluta, kun on työpaikka, rahaa tulee eikä opinnotkaan stressaa ja kuormita. Ärsyttää.
Tokihan varmasti pärjäisimme, jos nyt saisimme lapsen, mutta en halua tässä vaiheessa lähteä siihen ruljanssiin, kun olisi muutakin tekemistä ja kokemista vielä. Eihän lapsi elämää lopeta, mutta kyllä se vain tässä vaiheessa paljon sitä rajoittaisi. Olisi ahdistava ajatus, että joutuisin samalla hoitamaan pientä lasta ja opinnot, jotka vaativat paljon läsnäoloa ja rauhaa ajatustyölle. Onnistuisi ehkä, mutta ei olisi kivaa.
Olen myös kituutellut monta vuotta hanttihommia tehden minimipalkalla ja opintotuella, enkä halua lasta tähän tilanteeseen senkään takia. Rahat ovat riittäneet juuri ja juuri kattamaan oman elämisen. Haluan saada ensin kunnollista palkkaa ihan itse.
Nyt tunnen itseni vähän petetyksi ja ahdistetuksi. Mun mielestä meillä olisi vielä aikaa, olemmehan nuoria vielä.