Miksi et halua että lapsesi oppii sosiaalista kanssakäyttäytymistä? Päiväkodissahan se parhaiten opitaan, ne sosiaaliset

Ok, näin se varmaan oli ajateltu. Mutta kai ihmiset silti sen päiväkotipäivänkin lisäksi käyvät jossain, eli ei ole olemassa eristämistä vain "lasten maailmaan".
Olisikin mahdollista lapsen saada elää lapsen maailmassa, joka lävestä iskee naamalla aikuisten paineet, odotukset ja kauheudet.

Musta kyllä tuntuu, että yhä useammassa perheessä ollaan illat kotona, viikonloppuna tehdään ruokaostokset ja siivotaan ja täts it. Ei tietenkään kaikissa, mutta aika monen kohdalla työelämä puristaa niin mehut vanhemmista, että muuta ei oikein jakseta enää tehdä. Kauppareissutkin tehdään markettiin, jossa luultavasti ei puhuta kenellekään vieraalle mitään, korkeintaan kassalle sanotaan "hei", "kiitos" ja "näkemiin".

Mun molemmat lapseni ovat aina tykänneet ruokaostosreissuista kauppahalliin. Vaikka aikaa reissulla menikin monta tuntia bussimatkoineen, niin hallireissut olivat kuin pieniä ulkomaanmatkoja. Kauppahallissa myyjät monasti vaihtoivat ainakin muutaman sanan lastenkin kanssa ja aikuisten kanssa tietysti myyjä puhui vieläkin enemmän. Moni myyjä myös oppi muistamaan lapset ja lapsesta oli tietysti mukavaa, kun leipätiskin täti kysyi lapselta jotain meidän koirasta. Kesäaikaan käytiin samalla myös torilla ja ilman kiirettä nautittu munkkipossu mehun kera torikahvilassa lokkien kirkuessa pään yläpuolella oli sekin mukavaa yhdessäoloa vanhempian kanssa ja lapsikin sai seurata ympärillään tapahtuvia asioita. Jos vertaan noita hallireissuja markettireissuihin, niin markettireissuista lapsi saa paljon vähemmän kokemuksia itselleen.

 

No mulla ei sitten varmaan ole sosiaalisia taitoja kun olen aikoinani vain kerhossa käynyt ja kotona muuten ollut kouluikään saakka. Äiti oli PPH ettei seurasta kotonakaan kyllä pulaa ollut.

 

[QUOTE="vieras";22092195]taidot...
Ei se oo mitään ryhmässä oppimista jos istutaan mamman kanssa hiekkalaatikolla tai käydään mamman kanssa perhekerhossa ja mamma huohottaa niskaan. "4h se mamma roikkuu lapsessaan. Tai missään kolmen tunnin seurakunnan jeesuskerhossa. Päiväkodissa ne lapset kehittyy toimimaan ryhmässä ja oppivat sosiaalisia taitoja, ja ne o tärkeitä myöhemmässä elämässä.[/QUOTE]

no meillä ainakin vielä riittää perhekerho ja kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin kerho. mun lapseni menee sitten aikanaan eskariin ja kouluun, sitä ennen oppii kyllä sosiaaliset taitonsa ihan äidin kanssa harrastaessaankin. etti ao nyt yrittäs hijentää kolkuttelevaa omaatuntoa kun on lapsensa sysänny muiden hoidetavaksi eikä itse jaksanut järjestää lapselle ohjelmaa

 

Just ei lapset tarvitse mitään päiväkoteja vaan RAKKAUTTA.

just näin.
lapsi oppii luottamaan vanhempiinsa ja saa luoda vanhempaan lämpimän suhteen. lapsi saa myös viettää aikaansa sisaruksen/sisarusten kanssa. se suhde lienee tärkeämpi luoda alkuun kun suhde vieraisiin lapsiin.

 

Itse aloitin päiväkodissa 2-vuotiaana. Olin tosi ujo lapsi kodin ulkopuolella ja hiljainen. Ei tuo minun perusluonnetta mihinkään muuttanut, siis aikainen päiväkodin aloitus. Olin ala-asteella niin ujo, etten edes viitata uskaltanut. Ja jännitin opetustilanteissa ihan hirveästi muutenkin. Kavereita mulla kyllä oli. Vasta lukiossa pääsin kuorestani ja musta tulikin ihan toisenlainen. =)

 

Jos lapsi pistetään liian varhain (alle3v) opettelemaan sosiaalisia taitoja ryhmässä seuraa tästä vain ylimääräistä stressiä ja itseasiassa lopputulos on päinvastainen. On runsaasti tutkimusta siitä että liian varhainen ryhmähoito juuri vaikeuttaa sosiaalisten taitojen kehittymistä.3+v taas todella kaipaa ja hyötyy ryhmässä olemisesta mutta vasta 6 vuotiaana lapsi on kehityksellisesti valmis kokopäivä hoitoon. 3-4v:lle riittää 3t/p näiden taitojen harjoittelemiselle, tämä on juuri sopiva aika.Liiasta on vain haittaa!

 

No ihan miten vain. Ei tässä meidän perheessäkään (5 henkilöä ) ihan ilman vuorovaikutustaitoja olla elelty..
Tosin päiväkotiin olen lapseni laittanut yleensä siitä syystä, että olen itse opiskellut ja ollut töissä..en askartelujen ja sosiaalisten kykyjen oppimiseksi.

 

Bua ha haa. Minä olen paikan päällä nähnyt päiväkotien "sosiaalisten taitojen oppimista", eikä lapseni jää mistään paitsi, esikoisen ei onneksi ikinä tarvitse päikkyyn mennäkään vaan menee eskarin kautta kouluun. Eskarissa sitä ehtii oppia ihan tarpeeksi ja kun emme tosiaan jumita neljän seinän sisällä siihenkään asti ja lapset saavat perusturvallisen lähtölaukauksen elämäänsä, ei sosiaalisten taitojen kehittymisen kanssa ole mitään ongelmia.

 

päiväkoti ei oo mikään autuaaksitekevä asia. samat taidot oppii muuallakin. alle kolmevuotias ei tarvi päiväkotia kehittyäkseen, sitä vanhemmat tarvii siinä tapauksessa että vanhemmat ei jaksa nähdä vaivaa hankkiakseen lapselle riittävästi sosiaalisia kontakteja tai jos lapsen elinympäristössä ei niitä ole (esim naapurustossa ei oo ikätovereita).

 

Hetken aikaa ole voinut seurata kahta kerhorymää jossa toisessa on pääasiassa päivähoitolapsia ja toisessa kotona hoidettuja lapsia iältään 4-5 vuotiaita. Ole ollut yllätynyt siitä miten hyvin kotona hoidetut lapset osaavat ottaa toiset huomioon ja pitävät huolta siitä että ketään ei ryhmässä syrjitä. Ryhmässä jos suurin osa lapsista on päivähoidossa lapset on enemmän minä keskeisiä: "miks toi sai tuota tai tätä minäen, mä en leiki ton kanssa kun se on toin kaveri" jne. Tämä on tietysti vain yksi esimerkki enkä osaa sanoa kuinka pitkälle meneviä johtopäätöksiä tai yleistyksiä siitä voi tehdä.

 

Päiväkodin työntekijänä saanen olla eri mieltä aloittajan kanssa.

 

[QUOTE="vieras";22092195]taidot...
Ei se oo mitään ryhmässä oppimista jos istutaan mamman kanssa hiekkalaatikolla tai käydään mamman kanssa perhekerhossa ja mamma huohottaa niskaan. "4h se mamma roikkuu lapsessaan. Tai missään kolmen tunnin seurakunnan jeesuskerhossa. Päiväkodissa ne lapset kehittyy toimimaan ryhmässä ja oppivat sosiaalisia taitoja, ja ne o tärkeitä myöhemmässä elämässä.[/QUOTE]

eiköhän ne ehdi kouluaikanakin sosiaalistumaan!
tää on vaan hyvä syy ap:lla viedä se lapsi sinne pk:hon 10h päiväks, on omatunnolle parempi selitys että lapsi sosiaalistuu....
kumma kun 1-v täytyy jo olla sosiaalinen

 

Mä en käsittänyt edellistä siten, että vanhempien pitäisi ottaa lapsensa työpäivän ajaksi töihin mukaan vaan siten, että lapset ovat muuallakin kuin kotona ja päiväkodissa.

Siis juuri tätä tarkoitin. Vaikka lapsi olisi hoidossa päivän, on se lapsellekin tosi tärkeää ettei kotona olo ole pelkkää iltatoimien tekoa ja nukkumista, viikonloppuna vanhempien ladatessa akkuja ja lasten katsoessa telkkaria. Ei ole edes kärjistetty esimerkki joistain tuntemistani perheistä

 

Ok, näin se varmaan oli ajateltu. Mutta kai ihmiset silti sen päiväkotipäivänkin lisäksi käyvät jossain, eli ei ole olemassa eristämistä vain "lasten maailmaan".
Olisikin mahdollista lapsen saada elää lapsen maailmassa, joka lävestä iskee naamalla aikuisten paineet, odotukset ja kauheudet.

Se on ihan eri asia saako lapset kosketuksen aikuisten maailmaan sitä kautta että heiltä jo pienenä vaaditaan pitkää työpäivää, aikuismaisesti käyttäytymistä, kauheaa suorittamista ja kaikin puolin negatiivisia asioita, kuin että saavat olla mukana seuraamassa ja oppimassa miten maailma toimii ja vanhemmat näyttävät myös niitä hyviä puolia.

Miten hauskaa on käydä vaikka kaupassa äidin ja isän kanssa kun saa auttaa tavaroiden keräämisessä tai kärryn työntämisessä, tai mitä ikinä. Ne on vanhemmille usein tilanteita joista lapset halutaan pois koska ovat tiellä ja hidastavat, mutta pienelle hurja oppimisen paikka ja hauska seikkailu

 

Se on ihan eri asia saako lapset kosketuksen aikuisten maailmaan sitä kautta että heiltä jo pienenä vaaditaan pitkää työpäivää, aikuismaisesti käyttäytymistä, kauheaa suorittamista ja kaikin puolin negatiivisia asioita, kuin että saavat olla mukana seuraamassa ja oppimassa miten maailma toimii ja vanhemmat näyttävät myös niitä hyviä puolia.

Miten hauskaa on käydä vaikka kaupassa äidin ja isän kanssa kun saa auttaa tavaroiden keräämisessä tai kärryn työntämisessä, tai mitä ikinä. Ne on vanhemmille usein tilanteita joista lapset halutaan pois koska ovat tiellä ja hidastavat, mutta pienelle hurja oppimisen paikka ja hauska seikkailu

Onko oletus siis se, että päiväkotilapsilta vaaditaan pitkää työpäivää, aikuismaisesti käyttäytymistä, kauheaa suorittamista ja kaikin puolin negatiivisia asioita....?
Meinaan jos on, niin metsään menee niin pahasti ettei ole aikaisemmin koskaan mennytkään. Alkaa vähän jo naurattaakin

 

Onko oletus siis se, että päiväkotilapsilta vaaditaan pitkää työpäivää, aikuismaisesti käyttäytymistä, kauheaa suorittamista ja kaikin puolin negatiivisia asioita....?
Meinaan jos on, niin metsään menee niin pahasti ettei ole aikaisemmin koskaan mennytkään. Alkaa vähän jo naurattaakin

Hän jota lainasin esitti asian niin että lasten pitäisi saada olla lastenmaailmassaan koska aikuistenmaailma on vain julma ja paha. Thus tämä yleistys. Mutta kun ei tällä vitun paskapalstalla toimi nämä typerät quotetkaan enää niin mitäs näistä selkoa ottais.. Anteeksi, mutta palaa käpy tähän uudistukseen taas kerran..

 

Hän jota lainasin esitti asian niin että lasten pitäisi saada olla lastenmaailmassaan koska aikuistenmaailma on vain julma ja paha. Thus tämä yleistys. Mutta kun ei tällä vitun paskapalstalla toimi nämä typerät quotetkaan enää niin mitäs näistä selkoa ottais.. Anteeksi, mutta palaa käpy tähän uudistukseen taas kerran..

Lisäisin vielä että sillä ei mun mielestä ole mitään väliä onko siellä lastenmaailmassa päiväkodissa tai perhepäivähoidossa tmv. päivät, kunhan kotona oleminen ei ole pelkästään kotona istumista vaan pääsee myös tutustumaan siihen positiiviseen aikuisten maailmaan

 

No siis ikinä en uskonut, että päiväkotia tulisin puolustamaan tänne palstalle. Mutta täältä pesee...

Siis huomattavaahan on, että päiväkoti ei ole mikään lasten säilytyspaikka, jossa lasten kuuluisi aikuisten lailla käyttäytyä. Meidän lasten päiväkodissa ainakin juoksee vauhtivarpaat, siellä jumpataan, ollaan eläinkerhossa, ajetaan kolmipyöräisillä, askarrellaan, leivotaan, ulkoillaan metsässä jne jne. Se on hyvin pitkälti harkittua, kuitenkin lapsen normaalitoimintaan perustuvaa varhaiskasvatustyötä, jolla on tavoitteet ja menetelmät. Meidän päiväkodissa lapsien ei ainakaan tule käyttäytyä kuin aikuiset, ellei aikuisten sitten oleteta työpäivän aikana juoksevan ympäriinsä hirnumassa ja ammumassa tai istuvan kavereiden kanssa vesilammikossa lätkyttämässä kuraa. Päiväkodissa ei missään nimessä keskitytä suorittamiseen ja negatiivisiin asioihin, vaan päinvastoin, lapsen kehittymistä ja kasvua tukevaan kasvatustyöhön.

UGH

 

Lisäisin vielä että sillä ei mun mielestä ole mitään väliä onko siellä lastenmaailmassa päiväkodissa tai perhepäivähoidossa tmv. päivät, kunhan kotona oleminen ei ole pelkästään kotona istumista vaan pääsee myös tutustumaan siihen positiiviseen aikuisten maailmaan

Jos vapaa-aika (siis päivähoidon ulkopuolinen aika) on vain kotona istumista, niin silloin ei ole asiat hyvin. Toisaalta taas päivähoidossa oleva lapsi ei enää hoitopäivän jälkeen kaipaa puistoon menoa, jumppaa tai kaverilla käymistä samaan tapaan kuin kotihoidettu, ja rauhalliset koti-illat hoitopäivän jälkeen voi olla hyväkin juttu. Normaalit arjen askareet (kotitöissä auttaminen, ruokakaupassa käyminen yms) kuuluu tietty arkeen silloinkin, jos perheessä on asiat kunnossa.

On myös kotihoidettuja, jotka ovat aina vaan kotona. Minusta se on kamalin vaihtoehto :|

 

Jos vapaa-aika (siis päivähoidon ulkopuolinen aika) on vain kotona istumista, niin silloin ei ole asiat hyvin. Toisaalta taas päivähoidossa oleva lapsi ei enää hoitopäivän jälkeen kaipaa puistoon menoa, jumppaa tai kaverilla käymistä samaan tapaan kuin kotihoidettu, ja rauhalliset koti-illat hoitopäivän jälkeen voi olla hyväkin juttu. Normaalit arjen askareet (kotitöissä auttaminen, ruokakaupassa käyminen yms) kuuluu tietty arkeen silloinkin, jos perheessä on asiat kunnossa.

On myös kotihoidettuja, jotka ovat aina vaan kotona. Minusta se on kamalin vaihtoehto :|

Justiinsa näin. Kyllä meillä ainakin menee aika tarkkaan arki-illat kotona, ja olen siihen tyytyväinen. Onhan se varmaan pienelle 3-vuotiaalle suunnaton elämys lähteä kauppaan viiden aikaan pitkän päiväkotipäivän jälkeen, mutta itse en näe siinä mitään järkeä, kun koko perhe on siinä vaiheessa kärsimätön ja väsymys ja haluaa aidosti viettää keskenään aikaa. Mun näkökulmasta se on hukkaan heitettyä aikaa jos me tästä lähdetään kauppaan illalla, kun paljon kivempaa on rauhassa istua ruokapöydässä, jutella päivän kuulumisia, istua vierekkäin sohvalla telkkaria katsomassa, tehdä legolinnoja joskus ja lukea satuja. Tokihan viikonloppuna sitten tehdään muutakin, mutta ihan päiväkodistakin kehotetaan rauhoittamaan ne illat perheelle.

 

Jos vapaa-aika (siis päivähoidon ulkopuolinen aika) on vain kotona istumista, niin silloin ei ole asiat hyvin. Toisaalta taas päivähoidossa oleva lapsi ei enää hoitopäivän jälkeen kaipaa puistoon menoa, jumppaa tai kaverilla käymistä samaan tapaan kuin kotihoidettu, ja rauhalliset koti-illat hoitopäivän jälkeen voi olla hyväkin juttu. Normaalit arjen askareet (kotitöissä auttaminen, ruokakaupassa käyminen yms) kuuluu tietty arkeen silloinkin, jos perheessä on asiat kunnossa.

On myös kotihoidettuja, jotka ovat aina vaan kotona. Minusta se on kamalin vaihtoehto :|

Aina kotona oleminen tuomittiin jo aiemmin joten keskityn vain alkuun Yllättävän usein törmää siihen että kun vanhemmat ovat töissä päivän ja menee pitkälle alkuiltaan että saadaan lapset kotiin tarhasta, on helpompaa hoitaa kaupassakäynnit ilman muksuja, joko ennenkuin hakee heidät hoidosta tai sitten illalla niin että toinen on lasten kanssa kotona. Samoin siivoukset hoidetaan niin että lapset katsovat telkkaria tai nukkuvat, koska homma hoituu nopeammin niin. Lapset jätetään siis helppouden toivossa näiden perus askareiden ulkopuolelle.

Vaikka päivät olisi hoidossa eikä illalla kummempaa toimintaa tarvittaisikaan, on silti viikonloput ja loma-ajat jolloin tuntuu tosi oudolta että jotkut todellakin vain nököttää kotona koska vanhemmat ei jaksa, he haluaa rentoutua ja vain olla kun on ollut pitkä viikko töissä. Ymmärtäähän sen, mutta jos lapsetkin istuu sen ajan vain telkkaria katsoen tai muuten vain passiivisina, kenelle se sitten on hyväksi : /

En ymmärrä sitä ajattelutapaa että jotkut luottavat siihen että kun lapsi on päivän hoidossa, se riittää, ei tosiaan tarvita mitään lisäksi. Samalla logiikalla ilmeisesti siirretään se kasvatusvastuu koululle lasten siirtyessä sinne ja itse sanoudutaan irti koko hommasta.. Onneksi tämä ei todellakaan koske lähellekään kaikkia vanhempia, mutta jotenkin tuntuu että yksikin on liikaa, se päiväkotimaailma kun ei tosiaan opeta siitä "aikuisten" maailmassa toimeentulemisesta juurikaan.

 

Jos lapsi pistetään liian varhain (alle3v) opettelemaan sosiaalisia taitoja ryhmässä seuraa tästä vain ylimääräistä stressiä ja itseasiassa lopputulos on päinvastainen. On runsaasti tutkimusta siitä että liian varhainen ryhmähoito juuri vaikeuttaa sosiaalisten taitojen kehittymistä.3+v taas todella kaipaa ja hyötyy ryhmässä olemisesta mutta vasta 6 vuotiaana lapsi on kehityksellisesti valmis kokopäivä hoitoon. 3-4v:lle riittää 3t/p näiden taitojen harjoittelemiselle, tämä on juuri sopiva aika.Liiasta on vain haittaa!

Tämä on totta. Varsinkin ihan pienistä näkee kuinka sosiaalisuus suorastaan "ahdistaa". Miettikää 1-vuotiasta päiväkodissa: mitä hän siellä tekee? Yrittää kalastaa aikuisen huomiota, syliä... Ei hän ystäviä vielä kaipaa. Vasta 3v. iän jälkeen alkaa yhteiset leikit kiinnostaa ihan oikeasti. Jos on pakko laittaa hoitoon niin pikkuiset alle 3v. sitten pph:lle ehdottomasti. Tietysti olisi ihanteellista, että pienelle lapselle tulisi hoitaja/isovanhempi tms. kotiin =)

 

Ennen pidin päiväkotia oikein hyvänä asiana. Esikoiseni kävi päiväkodissa ja aloitti uransa siellä 2-vuotiaana. Hänestä kasvoi silti arka ja liian kiltti lapsi, joka vain myöntyi toisten tekosiin :/ Hän vain ei ole sosiaalinen eikä siis pitkä päiväkotiura edes häntä siihen opettanut. Nyt olen itse ollut päiväkodeissa työssä tulevan ammattini takia ja täytyy sanoa, että kultaiset raamit päiväkodin ympäriltä hävisivät. Ok, kyllähän he leipovat (eli keittiöstä tulee taikinapötkö ja valmiit pullat täti vie paistettavaksi keittiöön...). Siis haloo, eiväthän he oikeasti edes näe sitä pullan paistumista. Metsäretki saattaa alkaa niin, että 20 lasta hikipäässä odottelee, että koko ryhmä saadaan valmiiksi retkeä varten. Retkellä lähdetään vaikkapa klo 10 ja 10.45 ollaan taas oven takana odottamassa sitä, että pääsee riisumaan ja syömään. Homma on ihan älytöntä! Sama juttu aina kun (ja jos) ulos päästään ihan tarhan pihalle. Kaikkien vanhempien pitäisi joskus viettää päivä päiväkodissa sen hässäkän keskellä. Niin ja kuopukseni oli pph:lla 4v. alkaen ja siirtyi sieltä suoraan eskariin. Hän on todella sosiaalinen =) Ei siihen siis päiväkotia tarvita.

 

[QUOTE="vieras";22097298]Nyt olen itse ollut päiväkodeissa työssä tulevan ammattini takia ja täytyy sanoa, että kultaiset raamit päiväkodin ympäriltä hävisivät. Ok, kyllähän he leipovat (eli keittiöstä tulee taikinapötkö ja valmiit pullat täti vie paistettavaksi keittiöön...). Siis haloo, eiväthän he oikeasti edes näe sitä pullan paistumista. Metsäretki saattaa alkaa niin, että 20 lasta hikipäässä odottelee, että koko ryhmä saadaan valmiiksi retkeä varten. Retkellä lähdetään vaikkapa klo 10 ja 10.45 ollaan taas oven takana odottamassa sitä, että pääsee riisumaan ja syömään. Homma on ihan älytöntä! Sama juttu aina kun (ja jos) ulos päästään ihan tarhan pihalle. [/QUOTE]

Kuulostaa tosi ankeelta. Onneksi on erilaisiakin päiväkoteja

P.S. Istuuko moni kotona uunin vieressä katsomassa kun pulla paistuu....? Mä en leivo, joten en tiedä, mutta kuvittelisin että ei.

 

Chala: Me taidetaan ajatella asiasta aika samalla tavalla. Mä pidän sosiaalistumisen kannalta tärkeänä myös sitä, että lapsi on eri-ikäisten kanssa tekemisissä. Päiväkoti on ihan jees, siellä lapsi tapaa kutakuinkin ikäisiään. Kotona on äiti, isä ja kenties kouluikäisiä sisaruksia. Joskus nähdään mummia ja ukkia sekä muita sukulaisia. Lapsia viedään kyllä usein erilaisiin lastentapahtumiin tms tai lapsi harrastaa ikäistensä joukossa. Mutta jälleen on kyse samanikäisten seurasta. Laitoin tuonne aiemmin jo meidän kauppahallireissuista ja mä katson lapsen sosiaalistamiseen kuuluvan myös sen, että lapsi näkee, miten muut - eri-ikäiset - missäkin tilanteissa käyttäytyy ja kommunikoi toistensa kanssa. Ja mielellään vielä niin, että lapsi itsekin pääsee kommunikoimaan näiden ihmisten kanssa.

Lapsi myös vanhempiensa turvallisessa seurassa huomaa, että kaikki ei aina olekaan ihan kivaa ja turvallista vaan joskus saattaa olla vähän pelottavaakin. Aikuisten käyttäytymistä seuraamalla lapsi oppii, miten aikuiset toimivat, kun joutuvat ikävään tilanteeseen. Systeri tänään kertoi, että hänen 16-vuotias tyttärensä on alkanut vähän pelkäämään koulumatkalla. Hän sanoi, että "raukka on tynnyrissä kasvanut ja nyt yhtäkkiä otettiin tynnyristä kansi pois". Totta. Tämä tyttö on aina viety autolla joka paikkaan. Julkisilla tyttö on kulkenut tasan yhden kerran ja silloinkin kaverinsa kanssa. Mihin ikinä mennään, sinne mennään aina autolla. Ja nyt sitten yks kaks joutuukin kulkemaan koulumatkansa junalla. Äiti sentään edelleenkin vie autolla asemalle - tosin se on ihan loogista, kun on systerin työmatkan varrella - mutta muusta matkasta tyttö joutuu selviytymään itse. Ja nyt onkin sitten käynyt pari kertaa niin, että junassa on joku mies kiinnittänyt tyttöön huomion, lähtenyt seuraamaan ja yhden kerran joku mies oli juossut perään ja pyytänyt tätä tyttöä illalla treffeille. Syksy pimenee, aamut pimenee ja juna-asemalta on yli kilometrin kävelymatka koululle. Tällä tytöllä ei ole mitään tietoa siitä, mitä pitää tehdä, jos joku lähtee perään, mitä muuta reittiä voisi mahdollisesti kouluun mennä, mitä jos joku spurgu tulee vastaan jne. Ja nyt siis tyttöä on - ihan ymmärrettävästi - alkanut pelottamaan. Maailma, josta hän joutuu nyt yksin selviämään on aikuisten maailma eikä hänellä ole mitään kokemusta siitä, miten siinä maailmassa toimitaan. Hän on nähnyt siitä maailmasta vain lapsille lapsille tarkoitetun osan.