Keittiönoita
Musta kyllä tuntuu, että yhä useammassa perheessä ollaan illat kotona, viikonloppuna tehdään ruokaostokset ja siivotaan ja täts it. Ei tietenkään kaikissa, mutta aika monen kohdalla työelämä puristaa niin mehut vanhemmista, että muuta ei oikein jakseta enää tehdä. Kauppareissutkin tehdään markettiin, jossa luultavasti ei puhuta kenellekään vieraalle mitään, korkeintaan kassalle sanotaan "hei", "kiitos" ja "näkemiin".Ok, näin se varmaan oli ajateltu. Mutta kai ihmiset silti sen päiväkotipäivänkin lisäksi käyvät jossain, eli ei ole olemassa eristämistä vain "lasten maailmaan".
Olisikin mahdollista lapsen saada elää lapsen maailmassa, joka lävestä iskee naamalla aikuisten paineet, odotukset ja kauheudet.
Mun molemmat lapseni ovat aina tykänneet ruokaostosreissuista kauppahalliin. Vaikka aikaa reissulla menikin monta tuntia bussimatkoineen, niin hallireissut olivat kuin pieniä ulkomaanmatkoja. Kauppahallissa myyjät monasti vaihtoivat ainakin muutaman sanan lastenkin kanssa ja aikuisten kanssa tietysti myyjä puhui vieläkin enemmän. Moni myyjä myös oppi muistamaan lapset ja lapsesta oli tietysti mukavaa, kun leipätiskin täti kysyi lapselta jotain meidän koirasta. Kesäaikaan käytiin samalla myös torilla ja ilman kiirettä nautittu munkkipossu mehun kera torikahvilassa lokkien kirkuessa pään yläpuolella oli sekin mukavaa yhdessäoloa vanhempian kanssa ja lapsikin sai seurata ympärillään tapahtuvia asioita. Jos vertaan noita hallireissuja markettireissuihin, niin markettireissuista lapsi saa paljon vähemmän kokemuksia itselleen.