Miksi et halua että lapsesi oppii sosiaalista kanssakäyttäytymistä? Päiväkodissahan se parhaiten opitaan, ne sosiaaliset

[Keittiönoita]

Keittiönoita: juu, ja paitsi erilaisia lapsia, on myös erilaisia vanhempia ja erilaisia tapoja välittää omia ajatuksiaan ja asenteitaan lapsilleen.

Jos vanhemmat esim. paljastavat pelkäävänsä päästää lapsia itsenäisesti liikkumaan, siirtyvät ne pelot tottakai lapsiin myös. Ja päinvastoin: jos vanhemmat näyttävät luottavansa siihen, että lapset selviävät, niin mitä todennäköisimmin he myös selviävät.

Siskontyttösi kohdalla taisit kertoa, että häntä oli joskus seurattu, kun oli junalla liikenteessä. Tuollainen on kyllä kova paikka hänen ikäiselleen nuorelle riippumatta siitä, kuinka itsenäisesti on aiemmin kulkenut, ja vaatii varmasti aikaa päästä siitä yli. Toivottavasti pääsee pian!

Jep, siskoni on myös arka liikkumaan missään yksin. Siksi kulkeekin autolla tai jos se ei ole mahdollista, niin taksilla. Ja jep, siskontyttöä on nyt useammankin kerran seurattu, mutta päiväsaikaan ja paikalla, jossa on ollut muitakin ihmisiä liikkeellä. Täytyy toivoa, että tyttö karaistuu pian, koska koulumatkallaan saattaa tulla vielä kaikenlaista muutakin eteen, mistä pitää vaan tavalla tai toisella selvitä.

 

[äitikuski]

Jep, siskoni on myös arka liikkumaan missään yksin. Siksi kulkeekin autolla tai jos se ei ole mahdollista, niin taksilla. Ja jep, siskontyttöä on nyt useammankin kerran seurattu, mutta päiväsaikaan ja paikalla, jossa on ollut muitakin ihmisiä liikkeellä. Täytyy toivoa, että tyttö karaistuu pian, koska koulumatkallaan saattaa tulla vielä kaikenlaista muutakin eteen, mistä pitää vaan tavalla tai toisella selvitä.

Kieltämättä tulee mieleen, että aika vanhana pääsee harjoittelemaan itsenäistä toimintaa, jos kovin suojattuna on tosiaan 16-vuotiaaksi asti elänyt.

Tässä juuri muistelin niitä onnentunteita, kun omat pojat ovat kertoneet, miten mistäkin uudesta ja oudosta, pelottavastakin, tilanteesta ovat selvinneet. Siinä on samanaikaista ylpeyttä ja onnea, mutta myös sydäntä kuristavaa pelkoa - mitä, jos kaikki ei olisikaan mennyt parhain päin?

Hattua pitää nostaa omille vanhemmille, jotka niin aikaisin ovat osoittaneet luottamusta ja antaneet minunkin lähteä maailmalle. On heitäkin mahtanut ajatus kauhistuttaa, mutta mitään eivät ulospäin näyttäneet, rohkaisivat vaan. Siihen kun itsekin pääsisi...

 

[Keittiönoita]

Kieltämättä tulee mieleen, että aika vanhana pääsee harjoittelemaan itsenäistä toimintaa, jos kovin suojattuna on tosiaan 16-vuotiaaksi asti elänyt.

Tässä juuri muistelin niitä onnentunteita, kun omat pojat ovat kertoneet, miten mistäkin uudesta ja oudosta, pelottavastakin, tilanteesta ovat selvinneet. Siinä on samanaikaista ylpeyttä ja onnea, mutta myös sydäntä kuristavaa pelkoa - mitä, jos kaikki ei olisikaan mennyt parhain päin?

Hattua pitää nostaa omille vanhemmille, jotka niin aikaisin ovat osoittaneet luottamusta ja antaneet minunkin lähteä maailmalle. On heitäkin mahtanut ajatus kauhistuttaa, mutta mitään eivät ulospäin näyttäneet, rohkaisivat vaan. Siihen kun itsekin pääsisi...

Onhan tuo aika myöhäistä, mutta toisaalta ymmärrän ihan hyvin. Autolla pääsee niin näppärästi ja usein on ollut pakkokin, koska tytön harrastuspaikat on olleet hankalissa paikoissa hankaliin aikoihin ts koulusta kotiin, läksyt, syö jotain ja kiireesti treeneihin.

Mulla on ollut noita samoja tuntemuksia eikä se kurkusta kuristaminen varmaan lopu ikinä Onneksi esikoinen ei kesällä kertonut Facebookissa kuin pienen osan reissussa tapahtuneista asioista. Kertoi vasta, kun tuli kotiin. Tiesi, että mä olisin ollut täällä huolissani.

Mulla on omien vanhempieni kohdalla ollut erikoinen tilanne sikäli, että me liikuttiin äitini kanssa hyvin paljon stadissa, kun olin lapsi. Oikeastaan se oli vähän pakkokin, koska mitään marketteja ei ollut. Opin tuntemaan Helsingin keskustaa jo ennenkuin menin kouluun. Mutta kun olisi ollut aika lähteä yksin sinne, niin äitini alkoikin pelätä, että jotain sattuu. Vaikkei sitä ennen ollut itse tajunnut pelätä ollenkaan. Se siitä luottamuksesta sitten : /

 

["vieras"]

Mä jäin miettimään noita Keittiksen viestejä. Minusta ei ole lainkaan normaali tilanne, että 16v:ta lähtee joku seuraamaan! En ole itse tähän ikään mennessä ikinä kokenut tuonkaltaisia uhkaavia tilanteita ja on ihan normaaliakin pelätä semmosia. Minusta etenkään naisten/nuorten tyttöjen ei kuuluisikaan liikkua öisin yksin, etenkään alueilla, joilla ei liiku muita ihmisiä. Enkä tiedä, kuinka moni aikuinenkaan tykkäisi herättää spurgua. Itse en ole pääkaupunkiseudulta enkä ole ikinä tommoseen tilanteeseen edes joutunut.

 

["vieras"]

Mä menin hoitoon 9kk iässä. Olin ensin perhepäivähoitajalla kaksi vuotta, sitten kaksi vuotta päiväkodissa, sittten kaksi vuotta kahdella eri perhepäivähoitajalla. Lisäksi kävin päiväkerhossa, satujumpassa, näytelmäkerhossa, lapsikuorossa ja kokkikerhossa (nämä harrastukset siis jo ennen kouluikää). Mut en mä nyt tiedä opinko mitenkään juuri sosiaalisiasuhteita, koska olin ujo lapsi niin pakostakin sitä jää aina kaiken ulkopuolelle. Vasta koulussa voisin sanoa solmineeni ekoja kunnon sosiaalisiasuhteita. Ennen kouluikää niit opeteltiin naapurinlasten ja serkkujen kera.

Mä olen kans saanut viettää kivan vapaata elämää lapsuudessa. Saatiin painella pitkin maita ja mantuja 5-vuotiaasta lähtien. Siihen aikaan ei edes olllut mitään puhelimia..

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22098405]Mä jäin miettimään noita Keittiksen viestejä. Minusta ei ole lainkaan normaali tilanne, että 16v:ta lähtee joku seuraamaan! En ole itse tähän ikään mennessä ikinä kokenut tuonkaltaisia uhkaavia tilanteita ja on ihan normaaliakin pelätä semmosia. Minusta etenkään naisten/nuorten tyttöjen ei kuuluisikaan liikkua öisin yksin, etenkään alueilla, joilla ei liiku muita ihmisiä. Enkä tiedä, kuinka moni aikuinenkaan tykkäisi herättää spurgua. Itse en ole pääkaupunkiseudulta enkä ole ikinä tommoseen tilanteeseen edes joutunut.[/QUOTE]

Tämä tyttö ei liikkunutkaan illalla eikä yöllä vaan ihan päiväsaikaan ja ympärillä liikkui muitakin kouluihin/töihin menijöitä. Plus kaikenlaista muutakin hiihtäjää. Ja joo, ei aikuinenkaan tykkää herättää viereensä sammunutta spurgua, mutta ei sitä nyt kuitenkaan voi ympäri stadia ajella paria tuntia vain sen vuoksi, että odottaa spurgun heräävän itse. Pakko sitä on itse päästävä oikealla pysäkillä ulos. Se on ihan arkipäivää - varsinkin kylmällä - että spurgut tulee raitiovaunuihin lämmittelemään. Kun täällä asuu, pitää osata sopeutua, tulla toimeen ja toimia erilaisissa tilanteissa oikein. Ei sitä yhdessä yössä opi...varsinkaan, jos ei ole koskaan saanut mistään mallia siihen.

*muoks* Lisään vielä, että ihan oma lukunsa on peräänlähtijöissä nykyisin kerjäläiset. Suurin osa heistä on ihan harmittomia, mutta osa on aggressiivisia. Heistäkin pitää päästä eroon eikä käytettävissä ole edes yhteistä kommunikointikieltä. Spuget sentään ymmärtää selvää suomenkieltä ja jos ei ole ekaa kertaa tilanteessa, niin kuulijakin luultavasti saa jotain tolkkua siitä örinästä.

 

[mietteitä]

[QUOTE="vieras";22098405]Mä jäin miettimään noita Keittiksen viestejä. Minusta ei ole lainkaan normaali tilanne, että 16v:ta lähtee joku seuraamaan! En ole itse tähän ikään mennessä ikinä kokenut tuonkaltaisia uhkaavia tilanteita ja on ihan normaaliakin pelätä semmosia. Minusta etenkään naisten/nuorten tyttöjen ei kuuluisikaan liikkua öisin yksin, etenkään alueilla, joilla ei liiku muita ihmisiä. Enkä tiedä, kuinka moni aikuinenkaan tykkäisi herättää spurgua. Itse en ole pääkaupunkiseudulta enkä ole ikinä tommoseen tilanteeseen edes joutunut.[/QUOTE]

Ei normaalia vai... no ei se ole harvinaistakaan. Mua kans on seurattu ja 16 taisin tosiaan olla, kun ensimmäisen kerran joku auto lähti seuraamaan. Ja se oli 80-luvulla, keskellä päivää, maaseudulla... ei se missä asuu tai missä liikkuu siihen vaikuta, että kaheleita riittää. Eikä ole jäänyt tuohon yhteen kertaan. Ihan yhtä lailla kaupungissakin on näin käynyt. Ystävän kanssa liikkeellä tai yksin.

Jos itsellä olisi teinityttö, niin erittäin mielellään veisin autolla kuskaten, ennemmin kuin että antaisin kävellä yksinään teillä missä ei juuri ketään liiku. Yks tuttava hommasi tytöllleen mopon tästä syystä, ei uskaltanut antaa fillaroidakaan. Ja sekin oli tuolla 90-luvun alkupuolella.
Nykyään on kyllä luojan kiitos kännykät, saa soitettua apua heti jos joku lähtisi perään.

 

["Vierailija"]

Voi herra jestas, pitääkö täällä oikeasti joka ikiseen kommenttiin vääntää rautalangasta että en tarkoita jokaista mahdollista perhettä koko Suomen maassa, vaan niitä joitain, kun on koko ajan puhuttu että jotkut, ja niiden joidenkin kohdalla se on tosi outoa että näin tehdään.

Hienoa ettei teillä ole näin ja te teette kuten teille on paras, meidän 2v nauttii suuresti kun saa kaupassa härvätä mukana ja kanniskella kukkakaalia tai leipäpussia ja auttaa siivoamisessa, hän tuntee olonsa tosi tärkeäksi, enkä tosiaan haluaisi sitä häneltä viedä vaikka nopeammin pääsisi ilman pikku apuria Silti tekee sitä päätyötäänkin joka päivä eli leikkii ihan vapaasti

Noh, eiköhän ihan kaikki 2 vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset pääse osalliseksi kaupassa käynneistä, siitä kukkakaalin kantamisesta ja erityisesti siitä tärkeimmästä, kasvisten punnitsemisesta. Se on ihan normaalia, vaikka sitä tapahtuisikin pääsääntöisesti viikonlopun ostosreissuilla. En oikeasti usko, että olisi perheitä, joissa lapset eivät saisi koskaan osallistua normaaliin arkeen.

 

[v]

Oikea nimitys noille hirvityslaitoksille on TARHA. Ihan kuin eläimet häkeissään kun ohikin kävelee. Lapset naama kiinni verkkoaidassa Ja meteli ja itku kuuluu jo 100 metrin päähän. IKINÄ en lastani tule tarhaan laittamaan!

 

["niin"]

No mää uskon kyllä, kun tiedän parikin perhettä. Mm. että viikkosiivous suoritetaan niin joka ikinen viikko että isovanhemmat tulee ja vie lapset ulos leikkimään. Kauppareissut aina niine ttä toinen vanhempi käy ja toinen hoitaa lapset, samoin ruuanlaitto. Kun se on niin helpompaa ja nopeampaa. No joo, tuleehan tällä tavalla tietysti toiselle vanhemmalle aina sitä laatuaikaa, minkä voi käyttää leikkien lasten kanssa. Eri juttu sitten on leikkiikö vai kattooko vaan töllöä, kun äiti käy kaupassa, laittaa ruuat ja siivoaa. Mutta aikalailla siinä häviää lapselta ne normaalin arjen hommat, kun lelutkin siivoaa äiti kun se on nopeampaa kuin opettaa illalla väsynyttä lasta jnejne. Itse en osais elää noin, omasta mielestä tähtihetket löytyy yleensä kaikkialta muualta kuin lattialta normileikkien keskellä. Meillä ainakin lapset tykkää ihan ihmeellisistä asioista. kattilan tiskaus voi olla oikein unelmahomma kun siihen ensikertoja pääsee jnejne.

 

["pph"]

Meillä kotihommiin osallistuu omat lapset ja hoitolapset. Yhdessä tehdään viikkosiivous perjantaisin ja lapset saavat olla mukana ruoanlaitossa. Meillä leivotaan kerran viikossa toisin kuin päiväkodissa vain silloin tällöin. Metsäretkellä käydään vaikka joka päivä, päiväkodissa korkeintaan kerran viikossa. ja sosiaalisia on kasvanut omista sekä hoitolapsista, vaikka toimintaankin pienellä porukalla. Olen huomannut että alle 3v. ei vielä juurikaan leiki, mutta nauttii hetkistä hoitajan sylissä ja leikkii "vierellä". Meillä keskustellaan paljon ja lapset saavat äänensä kuuluville. Minulla on aikaa jokaisen lapsen kysymyksille =) Olen ollut päiväkodissa töissä ja siinä ahdistaa se riittämättömyyden tunne. Ei parin muutaman hoitajan kanssa ehdi yli 20 lapsen ryhmässä kovinkaan yksilölliseen toimintaan Mielestäni päiväkodissa kasvaa levottomuus ei sosiaalisuus. Ikävä sanoa näin, mutta totta se on.

 

[fifiia]

Mitä on päivähoitoikäisen lapsen sosiaalisuus? Minun mielestäni ainakin alle 6-vuotiaan lapsen sosiaalisuus tarvitsee aikuisen tukea ja ohjausta. Kaverisuhteet ei ole vielä mitään ystävyyssuhteita, salaisuudet, jännittävät tapahtumat yms. kerrotaan mieluummin turvalliselle aikuiselle kuin samanikäiselle kaverille. Toki jo 4-vuotias lapsi kaipaa jo oman ikäistä seuraakin, mutta ei välttämättä mitään "lapsetmaailmaa" 40-50 tuntia viikossa, vaan ennenkaikkea turvallista aikuista jolle voi kertoa omista asioista ja jonka kanssa oppia ja tutustua ympäröivään "maailmaan".

 

[.........]

[QUOTE="mii";22092239]Itse haluan että lapsi oppii sosiaalisiataitoja. Niiden pohja rakennetaan kotona vuorovaikutuksessa vanhempiin ja sisaruksiin. Alle kolme vuotias ei opi päiväkodissa mitään sellaista mitä ei paremmin oppisi rakastavassa kodissa.[/QUOTE]
No kyllä siellä nyt oppii tutustumaan vieraisiin ihmisiin, toimimaan ryhmässä ja huomioimaan muut ihmiset aivan toisella tavalla kuin kotona samoja naamoja 24h pällistellessä.

 

[fifiia]

No kyllä siellä nyt oppii tutustumaan vieraisiin ihmisiin, toimimaan ryhmässä ja huomioimaan muut ihmiset aivan toisella tavalla kuin kotona samoja naamoja 24h pällistellessä.

Oppii toki, jos kotoa ei koskaan käydä missään, eikä ketään käy lapsen kotona tai hän ei voi luoda luontevaa suhdetta isovanhempiin, täteihin/setiin/enoihin tai muihin kodin ulkopuolisiin aikuisiin. Mutta välttämättä tuohon ei tarvita päiväkotia.

 

[leijona76]

No kyllä siellä nyt oppii tutustumaan vieraisiin ihmisiin, toimimaan ryhmässä ja huomioimaan muut ihmiset aivan toisella tavalla kuin kotona samoja naamoja 24h pällistellessä.

Ja se tarha ei oo ainoa vaihtoehto kotona möllötyksen sijaan. Ei meilläkään poika nyhjää mun kanssa kotona vaan me ollaan liikkeellä, ulkoillaan ja käydään kerhossa+pojalla jumppa. Aivan hyvin hän tulee toimeen toisten kanssa eikä se vaadi hoitopäiviä joka arkipäivä.

 

[Chala]

[QUOTE="Vierailija";22100057]Noh, eiköhän ihan kaikki 2 vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset pääse osalliseksi kaupassa käynneistä, siitä kukkakaalin kantamisesta ja erityisesti siitä tärkeimmästä, kasvisten punnitsemisesta. Se on ihan normaalia, vaikka sitä tapahtuisikin pääsääntöisesti viikonlopun ostosreissuilla. En oikeasti usko, että olisi perheitä, joissa lapset eivät saisi koskaan osallistua normaaliin arkeen.[/QUOTE]

Siitähän just oli kyse että kun näitä perheitä on, niin kamalalta kuin se kuulostaa. En tiedä miten haluttuja lapset näissä perheissä alun perinkään ovat, vai onko sekin vain yksi statussymboli mikä pitää olla tiettyyn ikään mennessä omakotitalon ja volvon lisäksi hankittuna, mutta lapset eivät todellakaan osallistu yhtään mihinkään arkisempiin juttuihin koska vanhemmat ei vain viitsi käyttää ylimääräistä aikaa heidän kanssaan kun itse pääsee nopeammin.

Ei se että itse elää suht normaalia elämää ja kasvattaa lapsensa järjellä tarkoita että kaikki niin tekisi, ikävä kyllä. Tähänkin maahan mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa ja jotkut ei todellakaan ajattele sen pidemmälle kuin miten sillä hetkellä pääsee helpoiten. Vaikuttaa siltä että heidän elämänsä on kamalaa suorittamista ja kaikkein vähiten kiinnostaa kuunnella lapsen päivän tapahtumia kun viimein kotiin pääsee ja lyö happy mealit mukuloille pöytään.

 

[Chala]

No kyllä siellä nyt oppii tutustumaan vieraisiin ihmisiin, toimimaan ryhmässä ja huomioimaan muut ihmiset aivan toisella tavalla kuin kotona samoja naamoja 24h pällistellessä.

Tottakai on parempi päästä kodin ulkopuolelle hoitoon jos vaihtoehto on istua 24/7 sisällä, mutta onneksi kaikki kotona lapsiaan hoitavat eivät ole näin eristäytyneitä. Käydään ulkona, leikkipuistoissa, kerhoissa, perhekahviloissa, avoimessa päiväkodissa, sukuloimassa, kavereilla, kaupassa, torilla, vaikka ja missä. Ihan sellaista normaalia elämää. Kyllä aika monella äidilläkin alkaa pää lahoamaan jos joutuu vain kotona olemaan.