Miksi et halua että lapsesi oppii sosiaalista kanssakäyttäytymistä? Päiväkodissahan se parhaiten opitaan, ne sosiaaliset

Juuri siitä.

Aivan!

 

Monissa paikoissa on oikeesti naapuritkin aika hajallaan, ei ole ketään siinä seinän vieressä ja tontit on niin hajallaan että voi olla pitkät välimatkat.

Siitähän koko ajan on ollut kyse, tarvitaan sitä perus arkea, mutta kun monet jättää lapset sen perus arjen ulkopuolelle koska se on vanhemmille helpompaa. Eli nyt päästiin asian ytimeen

Eli maalla ei olekaan mukavampaa B)

Joo, mäkään en tajua sitä, että lapsia ei voi ottaa mukaan arjen askareisiin; kauppareissulle ei mennä lapsen kanssa, ei voi käydä kahvilassa tapaamassa ystävää ellei mies ole kotona hoitamassa lasta, ei voi imuroida ellei ole joku joka pitää sillä aikaa lasta, suihkuun pääsee vain kun lapsi nukkuu tai on isänsä kanssa....jne. Tunnen tuollaisia kyllä muutaman. Heillä tosin ei ole lapset päivähoidossa kodin ulkopuolella ollenkaan.

En mä lähtisi väkisin arki-iltaisin viemään väsynyttä lasta kauppaan vain siksi, että niin muka kuuluu tehdä, mutta jos lapsi/lapset on kotosalla ja mulla/miehellä on tarvis mennä kauppaan, torille, kirjastoon, katsastuskonttorille, autonpesuun, viemään papereita palkanlaskentaan, palauttamaan kirjallinen työ koululle, auttamaan 90 v isotätiä, jne niin kyllä lapsi/lapset mukaan tulee.

 

Monasti kuskaamiseen sorrutaan ihan sen vuoksi, että sillä säästetään aikaa. Se on nopeaa ja vaivatonta, kun harkkakamat voi heittää auton takakonttiin ja surauttaa pihasta urheiluhallin pihaan. Ja lasta ei oikein voi päästää julkisilla yksin liikkumaan ennenkuin lapsen kanssa on sitä ehditty riittävän paljon harjoitella. Lapsen pitää myös tuntea ympäristöä niin hyvin, että jos bussikuski ei pysähdykään sillä pysäkillä, missä lapsen olisi pitänyt jäädä pois, niin lapsen pitää osata seuraavalta pysäkiltä tulla takaisinpäin. Jos sieltä suunnasta ei ole koskaan tarvinnut kulkea, niin alue on lapselle vieras.

Mä aloin kulkea joskus 12-vuotiaana itsenäisesti harrastukseen niin että juna-asemalta mulle näytettiin kerran bussireitti millä menen, ja sen jälkeen kuljin itsenäisesti. Musta se oli upea suuri seikkailu ja olin kauhean ylpeä kun saan mennä yksin ja iloinen itsenäisyydestäni ja siitä kun oon iso ja osaan

 

lasta ei oikein voi päästää julkisilla yksin liikkumaan ennenkuin lapsen kanssa on sitä ehditty riittävän paljon harjoitella. Lapsen pitää myös tuntea ympäristöä niin hyvin, että jos bussikuski ei pysähdykään sillä pysäkillä, missä lapsen olisi pitänyt jäädä pois, niin lapsen pitää osata seuraavalta pysäkiltä tulla takaisinpäin. Jos sieltä suunnasta ei ole koskaan tarvinnut kulkea, niin alue on lapselle vieras.

Just selitin omalle 6½-vuotiaalle tuon

Hän osasi myös maanantaina hienosti tulla bussilla keskustaan yksin, vaikkei koskaan aikaisemmin ole mennyt koulusta muualle kuin kotiin (keskustaan mennään eri bussilla). Ja tänä aamuna osasi kävellä aikaisemmalle pysäkille, koska pyysin menemään sinne (bussi on meidän pysäkin kohdalla jo tupaten täynnä ja toissapäivänä kaikki eivät mahtuneet kyytiin) vaikkei koskaan olla menty sieltä pysäkiltä.

On se viksu :xmas:

 

Anatolia: Maalla on mukavampaa mutta vanhemmilla vielä hiukkasen enemmän vastuuta lapsen sosiaalistamisesta ettei siitä tule ihan peräkammarin poika tai tyttö Siis tietenkään se ei päde kaikkiin ja kuten on esimerkeistä tullut ilmi, samaa ongelmaa on ihan kaupunkilaisillakin, mutta mun mielestä vanhempien pitäisi kuitenkin yrittää ja ottaa vähän vastuuta siitä että lapsi pääsee mukaan siihen normaaliin elämään juuri kuten sun listassa oli Tietenkään sitä ei tarvitse olla edes joka viikko jos on muutakin, mutta tarvittavissa määrin.

 

Mä aloin kulkea joskus 12-vuotiaana itsenäisesti harrastukseen niin että juna-asemalta mulle näytettiin kerran bussireitti millä menen, ja sen jälkeen kuljin itsenäisesti. Musta se oli upea suuri seikkailu ja olin kauhean ylpeä kun saan mennä yksin ja iloinen itsenäisyydestäni ja siitä kun oon iso ja osaan

Mun esikoinen alkoi kulkea 9-vuotiaana :ashamed: Mutta minkäs teet, kun kuvataidekoulu alkoi klo 16 ja mä olin siihen kellonaikaan vasta pistämässä poliklinikan ovia lukkoon. Onneksi lapsen harkkamatka ei sentään ollut minnekään Helsingin keskustaan ja reitti oli tuttu, koska sitä reittiä bussilla oli kuljettu yhdessä jo vuosia.

 

Just selitin omalle 6½-vuotiaalle tuon

Hän osasi myös maanantaina hienosti tulla bussilla keskustaan yksin, vaikkei koskaan aikaisemmin ole mennyt koulusta muualle kuin kotiin (keskustaan mennään eri bussilla). Ja tänä aamuna osasi kävellä aikaisemmalle pysäkille, koska pyysin menemään sinne (bussi on meidän pysäkin kohdalla jo tupaten täynnä ja toissapäivänä kaikki eivät mahtuneet kyytiin) vaikkei koskaan olla menty sieltä pysäkiltä.

On se viksu :xmas:

Hienoa Mutta toi on just sitä, missä moni muu äiti olisi hypännyt auton rattiin ja kuskannut lapsensa oikeaan paikkaan.

 

Mun esikoinen alkoi kulkea 9-vuotiaana :ashamed: Mutta minkäs teet, kun kuvataidekoulu alkoi klo 16 ja mä olin siihen kellonaikaan vasta pistämässä poliklinikan ovia lukkoon. Onneksi lapsen harkkamatka ei sentään ollut minnekään Helsingin keskustaan ja reitti oli tuttu, koska sitä reittiä bussilla oli kuljettu yhdessä jo vuosia.

Mun harrastus alkoi vasta tuossa vaiheessa pyöriä niihin aikoihin Mutta voin lohduttaa että kuljin kyllä kaverin kanssa stadiin shoppailemaan jo jokunen vuosi aikaisemmin, siellä pyörittiin monta tuntia ja tultiin junalla johonkin mistä vanhemmat kävi poimimassa Ei siis asuttu bussiyhteyksien päässä.

 

Hienoa Mutta toi on just sitä, missä moni muu äiti olisi hypännyt auton rattiin ja kuskannut lapsensa oikeaan paikkaan.

Niinpä. Sulla on hyvin koulutettu jälkeläinen Anatolia

 

Kyllä minä olen aikoinaan harrastuksiini kulkenut jo ihan itse alusta lähtien. Osa olikin kävelymatkan päässä.
Mutta olin itsekin kai 10v. kun kuljin bussiharrastuksissakin.

 

Hienoa Mutta toi on just sitä, missä moni muu äiti olisi hypännyt auton rattiin ja kuskannut lapsensa oikeaan paikkaan.

Niinpä.
Joillakin ei samanikäiset saa vielä edes kotipihassa olla yksin. On tietty kovin erilaisia asuinympäristöjä, mutta on myös ihan liian ylihuolehtivaisia vanhempia.

Vaikka kyllähän mua aina edes pikkuriikkisen hirvittää, kun tyttö menee bussilla yksin jonnekin (kaverille, kouluun, tms). Pyydän aina soittamaan kun on perillä

 

Niinpä. Sulla on hyvin koulutettu jälkeläinen Anatolia

Ei kun jälkeläisellä on laiska äiti, joka ei todellakaan jaksa lähteä keskustasta tytön koululle lastaan vastaan, eikä tykkää ajaa autoakaan

 

Niinpä.
Joillakin ei samanikäiset saa vielä edes kotipihassa olla yksin. On tietty kovin erilaisia asuinympäristöjä, mutta on myös ihan liian ylihuolehtivaisia vanhempia.

Vaikka kyllähän mua aina edes pikkuriikkisen hirvittää, kun tyttö menee bussilla yksin jonnekin (kaverille, kouluun, tms). Pyydän aina soittamaan kun on perillä

Tietenkin se vähän hirvittää. Hetken päästä kuitenkin jo helpottaa. Sitten tytöllesi tuleekin tarve päästä taas jonnekin muualle ja taas sua hirvittää. Ja tätä jatkuu ja jatkuu. Eikä se lopu edes siihen, kun lapsi muuttaa omilleen....sitten se vasta hirvittääkin, kun nuori päättää lähteä reppumatkalle Nepaliin tai täräyttää hirmumyrskyn keskelle Meksikoon

 

Niinpä.
Joillakin ei samanikäiset saa vielä edes kotipihassa olla yksin. On tietty kovin erilaisia asuinympäristöjä, mutta on myös ihan liian ylihuolehtivaisia vanhempia.

Vaikka kyllähän mua aina edes pikkuriikkisen hirvittää, kun tyttö menee bussilla yksin jonnekin (kaverille, kouluun, tms). Pyydän aina soittamaan kun on perillä

Hassua muuten ettei kännykät ilmeisesti saa vanhempia luottamaan yhtään siihen että lapsen saa tarvittaessa kiinni ja pystyy seuraamaan missä tämä menee, kun tosiaan tuntuu että kovin tiukaksi on monilla mennyt sääntely miten lapsi saa liikkua edes omassa pihassa tai naapurissa kaverilla.

Ei omassa lapsuudessa oltu mitenkään kovin sinisilmäisiä pedofiilien ja vaikka minkä uhkien kanssa, kyllä mä muistan että aina sanottiin että kenenkään vieraan kyytiin ei sitten mennä ja jos joku yrittää jotain vaikka bussissa niin menet kuskin luo tai vaikka huudat jos ei muu auta jne.

Saa nähdä millainen ylisuojeleva vanhempi sitä itsestäkin sitten kuoriutuu kun aika tulee, kaikki hyvät opit ja omat kokemukset unohdettu :snotty:

 

[QUOTE="vieras";22097184]Tämä on totta. Varsinkin ihan pienistä näkee kuinka sosiaalisuus suorastaan "ahdistaa". Miettikää 1-vuotiasta päiväkodissa: mitä hän siellä tekee? Yrittää kalastaa aikuisen huomiota, syliä... Ei hän ystäviä vielä kaipaa. Vasta 3v. iän jälkeen alkaa yhteiset leikit kiinnostaa ihan oikeasti. Jos on pakko laittaa hoitoon niin pikkuiset alle 3v. sitten pph:lle ehdottomasti. Tietysti olisi ihanteellista, että pienelle lapselle tulisi hoitaja/isovanhempi tms. kotiin =)[/QUOTE]

Peesaan täysillä!
Ei alle 3v edes osaa oikeasti leikkiä toisen lapsen kanssa, he voivat "leikkiä" vieritysten mutta omiaan puhaten. Yli 3v vasta rupeaa kaipaamaan muita lapsia kaveriksi, tuohan on ihan tutkittu juttu - ja ihan nähtykin omin silmin

 

Ei kun jälkeläisellä on laiska äiti, joka ei todellakaan jaksa lähteä keskustasta tytön koululle lastaan vastaan, eikä tykkää ajaa autoakaan

No mutta lapsukainen kiittää pidemmän päälle, vaikka laiskana teininä se varmaan toivois että olisit niin ylihuolehtiva että kuskaisit joka paikkaan, ainakin mitä omaa teiniaikaa muistelee, ei olis ikinä jaksanut kulkea julkisilla mihinkään jos olisi helpommalla päässyt

 

siis mitä oppii päiväkodissa? kiusaamaan.
hakemaan huomiota ja ottamaan sen
miksi pitäisi olla samanikäisten kanssa ryhmässä lähes koko hereiläoloaika?
en ymmärrä.
muissa kulttuureissa eri ikäiset asuvat saman katon alla ja ovat vain oman perheen kanssa tekemisissä ja ovat paljon onnellisimpia. kukaan ei jauha mitään ihmejuttua, että pitää osata puolustaa itseään toisia öykkäreitä vastaan.

 

Tietenkin se vähän hirvittää. Hetken päästä kuitenkin jo helpottaa. Sitten tytöllesi tuleekin tarve päästä taas jonnekin muualle ja taas sua hirvittää. Ja tätä jatkuu ja jatkuu. Eikä se lopu edes siihen, kun lapsi muuttaa omilleen....sitten se vasta hirvittääkin, kun nuori päättää lähteä reppumatkalle Nepaliin tai täräyttää hirmumyrskyn keskelle Meksikoon

Siihen pyritään . Että lapset kasvaisi sellaisiksi, jotka lähtee reppureissuille, vaihto-oppilaaksi, au pairiksi, maailmalle! Toisin sanoen toivon, että lapset tulevat äitiinsä ja enoonsa (isäänsäkin; kyllä tämäkin nuorena pois kotiseudulta lähti, olosuhteiden pakosta ei vaan voinut maailmalla matkustaa).
Pojan päiväkodin täti sanoi, kun hänen nuorimmaisensakin lähti rapakon taa, että "siihen me heidät halusimme kasvattaakin; rohkeasti kokeilemaan siipiään". Minusta se oli hyvin sanottu. Vaikka tottakai äiti kyynelehti silloinkin

 

Siihen pyritään . Että lapset kasvaisi sellaisiksi, jotka lähtee reppureissuille, vaihto-oppilaaksi, au pairiksi, maailmalle! Toisin sanoen toivon, että lapset tulevat äitiinsä ja enoonsa (isäänsäkin; kyllä tämäkin nuorena pois kotiseudulta lähti, olosuhteiden pakosta ei vaan voinut maailmalla matkustaa).
Pojan päiväkodin täti sanoi, kun hänen nuorimmaisensakin lähti rapakon taa, että "siihen me heidät halusimme kasvattaakin; rohkeasti kokeilemaan siipiään". Minusta se oli hyvin sanottu. Vaikka tottakai äiti kyynelehti silloinkin

hohhoijaa. joko olet tälle illalle kehunut itseäsi tarpeeksi vai onko kiintiö vielä täyttymättä?

eijaksa, tätä suomalaisten reippauden ihailua.

 

Siihen pyritään . Että lapset kasvaisi sellaisiksi, jotka lähtee reppureissuille, vaihto-oppilaaksi, au pairiksi, maailmalle! Toisin sanoen toivon, että lapset tulevat äitiinsä ja enoonsa (isäänsäkin; kyllä tämäkin nuorena pois kotiseudulta lähti, olosuhteiden pakosta ei vaan voinut maailmalla matkustaa).
Pojan päiväkodin täti sanoi, kun hänen nuorimmaisensakin lähti rapakon taa, että "siihen me heidät halusimme kasvattaakin; rohkeasti kokeilemaan siipiään". Minusta se oli hyvin sanottu. Vaikka tottakai äiti kyynelehti silloinkin

Sama tavoite oli mullakin Ja näköjään onnistuin....vammastaan huolimatta esikoinen reissaa yksin niin Kauko-Itään, Eurooppaan kuin Etelä-Amerikkaankin. Kuopus alkaa kohta tehdä samaa, kunhan saa rahat kasaan.

 

Sama tavoite oli mullakin Ja näköjään onnistuin....vammastaan huolimatta esikoinen reissaa yksin niin Kauko-Itään, Eurooppaan kuin Etelä-Amerikkaankin. Kuopus alkaa kohta tehdä samaa, kunhan saa rahat kasaan.

Me kuopuksen kummitädin kanssa haaveillaan jo siitä, että parin vuoden päästä voidaan ottaa reppumme ja muksumme, ja lähteä road tripille jonnekin päin Eurooppaa. Mikäs sen mukavampaa
Minä kun oon aina tykännyt mennä, ja jotenkin sitä haluaa lapsistaan samanlaisia tässä suhteessa kun itsekin on.

 

Me kuopuksen kummitädin kanssa haaveillaan jo siitä, että parin vuoden päästä voidaan ottaa reppumme ja muksumme, ja lähteä road tripille jonnekin päin Eurooppaa. Mikäs sen mukavampaa
Minä kun oon aina tykännyt mennä, ja jotenkin sitä haluaa lapsistaan samanlaisia tässä suhteessa kun itsekin on.

Kuullostaa hyvältä. Mä olin nuorena liian arka lähteäkseni maailmalle. Tosin siihen aikaan kielitaitokaan ei ollut yhtä hyvä kuin tämän päivän nuorilla. Jälkeenpäin mua on asia joskus harmittanut, mutta täytyy paikata tilanne vanhoilla päivillä Omille lapsilleni olen halunnut sen verran rohkeutta, että uskaltavat pakata kamat reppuun ja lähteä vaikka pariksi vuodeksi ulkomaille töihin, jos kotimaasta ei töitä löydy tai muuten vaan haluaa vaihtelua.

 

Kuullostaa hyvältä. Mä olin nuorena liian arka lähteäkseni maailmalle. Tosin siihen aikaan kielitaitokaan ei ollut yhtä hyvä kuin tämän päivän nuorilla. Jälkeenpäin mua on asia joskus harmittanut, mutta täytyy paikata tilanne vanhoilla päivillä Omille lapsilleni olen halunnut sen verran rohkeutta, että uskaltavat pakata kamat reppuun ja lähteä vaikka pariksi vuodeksi ulkomaille töihin, jos kotimaasta ei töitä löydy tai muuten vaan haluaa vaihtelua.

Mukavalta kuulostavia ajatuksia teillä - siitä vaan reppu selässä maailmalle, suosittelen!

Tähän keskusteluun lasten itsenäistymisestä haluan täältä sivusta tuoda sellaisenkin pointin, ettei kaikki ole menetetty silloinkaan, kun vanhemmat kuskaavat lapsiaan kouluun ja harrastuksiin.

Minua mm. kuskattiin kouluun joka päivä (lukuunottamatta vanhempieni jokatalvista noin kuukauden ulkomaanmatkaa) siihen asti, kunnes sain oman ajokortin. Koulumatkaa oli 12-20 kilometriä, ja bussiyhteydet olisivat nekin olleet toimivia. Silti olen 15-vuotiaasta asti matkustanut ilman vanhempia maailmalla kielikursseilla, leireillä, kesätöissä sekä ystävieni luona. Yhteensä 18 Interrail-korttia ehdin nuorena kuluttaa, ja ennen 25-vuotispäivääni myös useita kertoja USA:ssa reissata.

Nyt puolestani kuljetan omia teini-ikäisiä poikiani kouluun ja harrastuksiin aina, kun se on mahdollista. En voisi kuvitella parempaa tapaa päästä kahdenkesken keskustelemaan nuorten kanssa, kotona kun aina on olevinaan niin paljon kaikkea muuta. Hyvin nuo nuoret silti omat asiansa hoitavat ja itsenäisestikin osaavat liikkua - ei tämä kuskaaminen heistä mitään mammanpoikia ole tehnyt eivätkä he pidä sitä minään itsestäänselvyytenä.

Sosiaalistamiseen ja itsenäistymiseen voi vaikuttaa monella muullakin tavalla kuin lähettämällä lapset omiin menoihinsa bussilla, se kai se pointtini tässä oli.

 

äitikuski: Totta. Lapsetkin ovat erilaisia. Toinen autolla kuskattu teini uskaltaisi herättää vieressään nukkuvan spurgun raitiovaunussa, toinen ei uskaltaisi. Tämä autolla kuskaaminen tuli vaan tosiaan esille siinä, kun siskontyttöni on nyt sitten alkanut jonkin verran pelkäämään koulumatkoja. Vielä 2 vuotta ennenkuin saa ajokortin eikä äidillään ole nykyisin mahdollisuutta kuljettaa tyttöään kouluun. Mutta uskon, että ensi kesään mennessä tyttöä ei enää pelota, sillä hänen on nyt vaan - pelostaan huolimatta - mentävä sinne kouluun.

 

Keittiönoita: juu, ja paitsi erilaisia lapsia, on myös erilaisia vanhempia ja erilaisia tapoja välittää omia ajatuksiaan ja asenteitaan lapsilleen.

Jos vanhemmat esim. paljastavat pelkäävänsä päästää lapsia itsenäisesti liikkumaan, siirtyvät ne pelot tottakai lapsiin myös. Ja päinvastoin: jos vanhemmat näyttävät luottavansa siihen, että lapset selviävät, niin mitä todennäköisimmin he myös selviävät.

Siskontyttösi kohdalla taisit kertoa, että häntä oli joskus seurattu, kun oli junalla liikenteessä. Tuollainen on kyllä kova paikka hänen ikäiselleen nuorelle riippumatta siitä, kuinka itsenäisesti on aiemmin kulkenut, ja vaatii varmasti aikaa päästä siitä yli. Toivottavasti pääsee pian!