Miksi et halua että lapsesi oppii sosiaalista kanssakäyttäytymistä? Päiväkodissahan se parhaiten opitaan, ne sosiaaliset

Meillä päiväkoti on ollut niin +++++++ en vaihtaisi!! Poika ei ennen lähtenyt muitten lastenkanssa leikkiin ollenkaan, (ei lähtenyt ryhmätilanteissa) yksittäisen lapsenkanssa kyllä. Mutta suoranaista leikkiä ei siloinkaan ollut, pelkkää juoksua ja riehumista.
Nyt ollut 1,5v päiväkodissa. Eka enemmän kun olin työissä. Nyt vähemmän kun olen työtön. Mutta huomattava muutos tapahtunut. Nyt jo lähtee ryhmässä laululeikkeihin mukaan. ja jopa kun laulan itse iltalaulua hänelle, laulaa mukana. JES. ja lähtee tosi mielellään. JOPA KYSYY JOKO MENNÄÄN PÄIVÄKOTIIN Itse en ajatellut tehdä niin paljon lapsia, että saan ryhmätilanteen kotona järjestettyä.

 

Minäkin olen pystynyt aikasemmin järjestämään lasteni hoitopäivät siten, etteivät ne ole olleet 10 tuntisia.
Kuopuksen kohdalla ne nyt kuitenkin tällähetkellä venyvät neljänä päivänä viikossa noin 9h 30 min mittaisiksi. Aikaisemmin miehen työnantaja jousti, ei jousta enää.

 

Ikävän paljon näihin on törmännyt. Jos asuu jossain keskusta-alueella on tietty helpompi integroitua siihen normielämään jo pelkästään kouluun kulkemalla, mutta haja-asutusalueilla missä koulubussi tai -taksi tai usein ne omat vanhemmat kuskaa kouluun, mennään koulusta ehkä kaverille, ehkä lähelle (tai vanhempien kyydillä) harrastukseen ja sen jälkeen tai suoraan koulusta taas kyydillä kotiin, se käy todella helposti ja huomaamatta ja sitten nämä nuoret ovat ihan pulassa kun menevät tet-jaksolla töihin johonkin jossa joutuu olemaan tekemisissä huomattavasti erilaisemman aineksen kanssa kuin mihin ovat tottuneet. Se on aika rude awakening monelle ja tuntuu ihan hullulta että näin voi olla, mutta minkäs teet.

Jaa, onneks mä en oo koskaan törmännyt tuollaiseen.

Nuori kuin nuori voi olla hukassa TET-jaksolla. Mäkään en erityisemmin viihtynyt kaupunginsairaalan geriatrisella osastolla, vaikka vanhojen ihmisten kanssa olinkin ollut tekemisissä ihan pienestä asti.

 

Joojoo, sovitaan sitten niin että mä olen ainoa laatuani, tai ainakin hyvin harvinaisessa vähemmistössä, koska me ollaan miehen kanssa pystytty järkkäämään asiat niin, että lapsilla ei ole ollut 10 h hoitopäiviä :xmas:

Mä en vaan usko, näkemäni/kuulemani perusteella, että me oltaisiin mitenkään harvinaisia tapauksia.

Luuletko että sama onnistuisi jos te olisitte molemmat päivätöissä vailla mahdollisuutta liu'uttaa omaa työaikaa juurikaan? Tämän takia suurin osa omista tutuista on siinä loukussa että lapsi on pitkän päivän hoidossa (niillä siis joilla tämä tilanne on). On helppo sanoa että aina on mahdollista olla osittaisella hoitovapaalla, mutta sekin voi olla todella vaikea järjestää jos haluaa työpaikkansa ja asiakkaansa pitää.

 

Ikävän paljon näihin on törmännyt. Jos asuu jossain keskusta-alueella on tietty helpompi integroitua siihen normielämään jo pelkästään kouluun kulkemalla, mutta haja-asutusalueilla missä koulubussi tai -taksi tai usein ne omat vanhemmat kuskaa kouluun, mennään koulusta ehkä kaverille, ehkä lähelle (tai vanhempien kyydillä) harrastukseen ja sen jälkeen tai suoraan koulusta taas kyydillä kotiin, se käy todella helposti ja huomaamatta ja sitten nämä nuoret ovat ihan pulassa kun menevät tet-jaksolla töihin johonkin jossa joutuu olemaan tekemisissä huomattavasti erilaisemman aineksen kanssa kuin mihin ovat tottuneet. Se on aika rude awakening monelle ja tuntuu ihan hullulta että näin voi olla, mutta minkäs teet.

Mä olen törmännyt myös. Ihan omien lasteni kavereissakin. Ja asuntaan sentään alueella, jossa julkinen liikenne toimii.

 

Minäkin olen pystynyt aikasemmin järjestämään lasteni hoitopäivät siten, etteivät ne ole olleet 10 tuntisia.
Kuopuksen kohdalla ne nyt kuitenkin tällähetkellä venyvät neljänä päivänä viikossa noin 9h 30 min mittaisiksi. Aikaisemmin miehen työnantaja jousti, ei jousta enää.

Kuopukset kärsii usein : /

Meillä onneksi (tai no joo, ei se onnea tässä tapauksessa ole vaan tarkoituksellinen valinta jonka tein jo vuosia ennen kun päiväkotiin meno oli ajankohtainen) on päiväkoti ihan vieressä ja tilanne sellainen, että voidaan usein viedä myöhemmin tai hakea aikaisemmin. On/off-heppumme on ollut tällä viikolla 3 päivää hoidossa 8-12, ja kerran 10-16.

 

Jaa, onneks mä en oo koskaan törmännyt tuollaiseen.

Nuori kuin nuori voi olla hukassa TET-jaksolla. Mäkään en erityisemmin viihtynyt kaupunginsairaalan geriatrisella osastolla, vaikka vanhojen ihmisten kanssa olinkin ollut tekemisissä ihan pienestä asti.

No varmaan ymmärsit kuitenkin eron
Ja tämä ei todellakaan ole kovin harvinaista pienemmissä kunnissa joista on matkaa isompiin kaupunkeihin eikä siis lapset kulje niihin yksin ennenkuin pitkällä teini-iässä. Kaupungeissa on ihan eri tilanne, mutta kun koko Suomi ei ole vain isoja eikä edes pienempiä kaupunkeja

 

Luuletko että sama onnistuisi jos te olisitte molemmat päivätöissä vailla mahdollisuutta liu'uttaa omaa työaikaa juurikaan?

Ei me oltaisi.
Molemmat päivätöissä siis.

 

Kuopukset kärsii usein : /

Meillä onneksi (tai no joo, ei se onnea tässä tapauksessa ole vaan tarkoituksellinen valinta jonka tein jo vuosia ennen kun päiväkotiin meno oli ajankohtainen) on päiväkoti ihan vieressä ja tilanne sellainen, että voidaan usein viedä myöhemmin tai hakea aikaisemmin. On/off-heppumme on ollut tällä viikolla 3 päivää hoidossa 8-12, ja kerran 10-16.

toisaalta kuopus sai viimevuonna olla kotona valtaosan viikosta. Mutta nyt on hektinen vuosi perheesäme. Ja mies painaa töitä...:kieh:

 

Mä olen törmännyt myös. Ihan omien lasteni kavereissakin. Ja asuntaan sentään alueella, jossa julkinen liikenne toimii.

Kyllä mä aika paljon lähtisin tossa vastuuttamaan vanhempia, koska jos kannustetaan siihen itsenäistymiseen, ujompikin lapsi varmasti saa pontta lähteä vähän liikkumaan itsenäisesti (eli yleensä kavereiden kanssa), mutta jos pahimmillaan pelotellaan vierailla ja kielletään menemästä niin mikäs siinä sitten, kotiin jäät ja eristäydyt : /

 

Kuopukset kärsii usein : /

Meillä onneksi (tai no joo, ei se onnea tässä tapauksessa ole vaan tarkoituksellinen valinta jonka tein jo vuosia ennen kun päiväkotiin meno oli ajankohtainen) on päiväkoti ihan vieressä ja tilanne sellainen, että voidaan usein viedä myöhemmin tai hakea aikaisemmin. On/off-heppumme on ollut tällä viikolla 3 päivää hoidossa 8-12, ja kerran 10-16.

Entä jos kaupunki olisikin tarjonnut teille hoitopaikan ihan toiselta puolelta kaupunkia eikä siitä lähimmästä päiväkodista?

*muoks* tai vaikka niin, että toinen lapsi olisi saanut paikan lähimmästä päiväkodista ja toinen jostain kauempaa?

 

Aina kotona oleminen tuomittiin jo aiemmin joten keskityn vain alkuun Yllättävän usein törmää siihen että kun vanhemmat ovat töissä päivän ja menee pitkälle alkuiltaan että saadaan lapset kotiin tarhasta, on helpompaa hoitaa kaupassakäynnit ilman muksuja, joko ennenkuin hakee heidät hoidosta tai sitten illalla niin että toinen on lasten kanssa kotona. Samoin siivoukset hoidetaan niin että lapset katsovat telkkaria tai nukkuvat, koska homma hoituu nopeammin niin. Lapset jätetään siis helppouden toivossa näiden perus askareiden ulkopuolelle.

Vaikka päivät olisi hoidossa eikä illalla kummempaa toimintaa tarvittaisikaan, on silti viikonloput ja loma-ajat jolloin tuntuu tosi oudolta että jotkut todellakin vain nököttää kotona koska vanhemmat ei jaksa, he haluaa rentoutua ja vain olla kun on ollut pitkä viikko töissä. Ymmärtäähän sen, mutta jos lapsetkin istuu sen ajan vain telkkaria katsoen tai muuten vain passiivisina, kenelle se sitten on hyväksi : /

En ymmärrä sitä ajattelutapaa että jotkut luottavat siihen että kun lapsi on päivän hoidossa, se riittää, ei tosiaan tarvita mitään lisäksi. Samalla logiikalla ilmeisesti siirretään se kasvatusvastuu koululle lasten siirtyessä sinne ja itse sanoudutaan irti koko hommasta.. Onneksi tämä ei todellakaan koske lähellekään kaikkia vanhempia, mutta jotenkin tuntuu että yksikin on liikaa, se päiväkotimaailma kun ei tosiaan opeta siitä "aikuisten" maailmassa toimeentulemisesta juurikaan.

Lapset vain nököttää illat kotona? Tai katsoo koko ajan kotona telkkaria?

Ei toki. Vaan iltaisin lapset, 3 v ja 1 v, leikkivät kotona keskenään tai sitten kumpikin omilla leluillaan rinnakkain. Joskus mennään ulos ja lapset leikkivät omassa pihassa omilla pihaleluillaan tai naapurin lasten kanssa, jos he ovat ulkona. Viikonloppuisin käydään koko perheen voimin kaupassa tai jossain muualla, esim. metsäretkellä, konsertissa tai muualla.

Mun mielestä pienten lasten ei todellakaan tarvi vielä käydä arkisin säännöllisesti kaupassa ym. osallistua aikuisten asioiden hoitoon. Ehtiväthän he hyvin myöhemminkin. Lapsilla on ihan oma työnsä hoidettavana, se on vapaa leikkiminen.

 

Ei me oltaisi.
Molemmat päivätöissä siis.

Eli toinen jättäytyisi työttömäksi?

 

No varmaan ymmärsit kuitenkin eron
Ja tämä ei todellakaan ole kovin harvinaista pienemmissä kunnissa joista on matkaa isompiin kaupunkeihin eikä siis lapset kulje niihin yksin ennenkuin pitkällä teini-iässä. Kaupungeissa on ihan eri tilanne, mutta kun koko Suomi ei ole vain isoja eikä edes pienempiä kaupunkeja

Kai pikkukunnissakin lapset ulkoilee, tapaa ihmisiä kylällä (tms), kommunikoi naapureiden kanssa, jne? Ei siihen minusta isompia kaupunkeja tarvita, että näkee muutakin kuin päiväkodin & oman kodin. Perusarki siivouksineen, kauppareissuineen, naapurin mummon luona vierailuineen ja sen sellaisineen, eikö se nimenomaan ole sitä oikeaa elämää?

P.S. Mua alkaa ärsyttää sun vihjailu; ymmärrät tahallaan väärin, ymmärsit varmaan eron, jne. Jos ymmärtäisin, en kysyisi.

 

Ymmärrän Chala mistä puhut, joskaan en siltikään ihan suoraa yhteyttä teini-iän arkuuteen ja toimintakyvyttömyyteen osaa vetää siitä, onko lapsi ollut päivähoidossa vai ei. Eikö kyse ollut tässä enemmänkin siitä, että mitä lapsen maailmassa tapahtuu päivähoidon lisäksi?

 

Entä jos kaupunki olisikin tarjonnut teille hoitopaikan ihan toiselta puolelta kaupunkia eikä siitä lähimmästä päiväkodista?

*muoks* tai vaikka niin, että toinen lapsi olisi saanut paikan lähimmästä päiväkodista ja toinen jostain kauempaa?

No, mä hain esikoiselle paikkaa liki 2 v ennen kun hoito alkoi (ja kuopuksen paperit laitoin kun hän oli 2-3 kk) nimenomaan siksi, että varmasti päästään tähän päiväkotiin (tai jos ei tähän, niin sitten 700 m päässä olevaan tai 800 m päässä olevaan).
Hakupapereihin kirjoitin, että ei ole käytössä autoa hoitomatkoja varten.

 

[QUOTE="Vierailija";22098119]Lapset vain nököttää illat kotona? Tai katsoo koko ajan kotona telkkaria?

Ei toki. Vaan iltaisin lapset, 3 v ja 1 v, leikkivät kotona keskenään tai sitten kumpikin omilla leluillaan rinnakkain. Joskus mennään ulos ja lapset leikkivät omassa pihassa omilla pihaleluillaan tai naapurin lasten kanssa, jos he ovat ulkona. Viikonloppuisin käydään koko perheen voimin kaupassa tai jossain muualla, esim. metsäretkellä, konsertissa tai muualla.

Mun mielestä pienten lasten ei todellakaan tarvi vielä käydä arkisin säännöllisesti kaupassa ym. osallistua aikuisten asioiden hoitoon. Ehtiväthän he hyvin myöhemminkin. Lapsilla on ihan oma työnsä hoidettavana, se on vapaa leikkiminen.[/QUOTE]

Voi herra jestas, pitääkö täällä oikeasti joka ikiseen kommenttiin vääntää rautalangasta että en tarkoita jokaista mahdollista perhettä koko Suomen maassa, vaan niitä joitain, kun on koko ajan puhuttu että jotkut, ja niiden joidenkin kohdalla se on tosi outoa että näin tehdään.

Hienoa ettei teillä ole näin ja te teette kuten teille on paras, meidän 2v nauttii suuresti kun saa kaupassa härvätä mukana ja kanniskella kukkakaalia tai leipäpussia ja auttaa siivoamisessa, hän tuntee olonsa tosi tärkeäksi, enkä tosiaan haluaisi sitä häneltä viedä vaikka nopeammin pääsisi ilman pikku apuria Silti tekee sitä päätyötäänkin joka päivä eli leikkii ihan vapaasti

 

Eli toinen jättäytyisi työttömäksi?

Öööö ei, vaan tekisi ilta/yötöitä kuten tekeekin.

 

Kai pikkukunnissakin lapset ulkoilee, tapaa ihmisiä kylällä (tms), kommunikoi naapureiden kanssa, jne? Ei siihen minusta isompia kaupunkeja tarvita, että näkee muutakin kuin päiväkodin & oman kodin. Perusarki siivouksineen, kauppareissuineen, naapurin mummon luona vierailuineen ja sen sellaisineen, eikö se nimenomaan ole sitä oikeaa elämää?

P.S. Mua alkaa ärsyttää sun vihjailu; ymmärrät tahallaan väärin, ymmärsit varmaan eron, jne. Jos ymmärtäisin, en kysyisi.

Monissa paikoissa on oikeesti naapuritkin aika hajallaan, ei ole ketään siinä seinän vieressä ja tontit on niin hajallaan että voi olla pitkät välimatkat.

Siitähän koko ajan on ollut kyse, tarvitaan sitä perus arkea, mutta kun monet jättää lapset sen perus arjen ulkopuolelle koska se on vanhemmille helpompaa. Eli nyt päästiin asian ytimeen

Pahoittelen että et ole tajunnut, musta on tuntunut siltä että olen (enkä ainoana) saman asian kirjoittanut sen verran moneen kertaan että tulee väistämättä olo että kettuiletko sä kun kyselet uudelleen, mutta väärinkäsitys selvitetty

 

Kyllä mä aika paljon lähtisin tossa vastuuttamaan vanhempia, koska jos kannustetaan siihen itsenäistymiseen, ujompikin lapsi varmasti saa pontta lähteä vähän liikkumaan itsenäisesti (eli yleensä kavereiden kanssa), mutta jos pahimmillaan pelotellaan vierailla ja kielletään menemästä niin mikäs siinä sitten, kotiin jäät ja eristäydyt : /

Monasti kuskaamiseen sorrutaan ihan sen vuoksi, että sillä säästetään aikaa. Se on nopeaa ja vaivatonta, kun harkkakamat voi heittää auton takakonttiin ja surauttaa pihasta urheiluhallin pihaan. Ja lasta ei oikein voi päästää julkisilla yksin liikkumaan ennenkuin lapsen kanssa on sitä ehditty riittävän paljon harjoitella. Lapsen pitää myös tuntea ympäristöä niin hyvin, että jos bussikuski ei pysähdykään sillä pysäkillä, missä lapsen olisi pitänyt jäädä pois, niin lapsen pitää osata seuraavalta pysäkiltä tulla takaisinpäin. Jos sieltä suunnasta ei ole koskaan tarvinnut kulkea, niin alue on lapselle vieras.

 

Öööö ei, vaan tekisi ilta/yötöitä kuten tekeekin.

Mutta kun joka alalla se ei ole mahdollista. Monilla on sellainen koulutus jolla tehdään toimistotyötä virka-aikaan, ei sitä pysty siirtämään ilta- tai yötyöksi. Mitä niiden sitten pitäisi tehdä? Jos teillä olisi tällainen tilanne, olisitte tekin vähän vaikeamman valinnan edessä, sitä toiselta kantilta ajattelua peräänkuulutin

 

No, mä hain esikoiselle paikkaa liki 2 v ennen kun hoito alkoi (ja kuopuksen paperit laitoin kun hän oli 2-3 kk) nimenomaan siksi, että varmasti päästään tähän päiväkotiin (tai jos ei tähän, niin sitten 700 m päässä olevaan tai 800 m päässä olevaan).
Hakupapereihin kirjoitin, että ei ole käytössä autoa hoitomatkoja varten.

Täälä ei voi hakea hoitopaikkaa kahta vuotta aikaisemmin eikä autottomuus ole mikään peruste sille, että hoitopaikka pitäisi saada läheltä.

 

Ymmärrän Chala mistä puhut, joskaan en siltikään ihan suoraa yhteyttä teini-iän arkuuteen ja toimintakyvyttömyyteen osaa vetää siitä, onko lapsi ollut päivähoidossa vai ei. Eikö kyse ollut tässä enemmänkin siitä, että mitä lapsen maailmassa tapahtuu päivähoidon lisäksi?

Juuri siitä.

 

No, mä hain esikoiselle paikkaa liki 2 v ennen kun hoito alkoi (ja kuopuksen paperit laitoin kun hän oli 2-3 kk) nimenomaan siksi, että varmasti päästään tähän päiväkotiin (tai jos ei tähän, niin sitten 700 m päässä olevaan tai 800 m päässä olevaan).
Hakupapereihin kirjoitin, että ei ole käytössä autoa hoitomatkoja varten.

No sä olet kyllä ollut hyvissä ajoin liikkeellä!

 

Monelle vanhemalle se päiväkotiin vieminekin on osa sitä ratkaisua, että jättää lapsen normaaliarjen ulkopuolelle. Vanhemmat siivoavat, harrastavat, käyvät kulttuririennoissa ja laiskottelvat, silläaikaa kun lapset sosiaalistuvat.