Sairaslomalla, mutta silti kaikki kotihommat ovat vastuullani :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ei tahdo jaksaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Ei tahdo jaksaa

Vieras
Jäin sairaslomalle lanneselän vamman takia töistäni kaksi viikkoa sitten ja olen rv33. Olen niin väsynyt siihen, että mies jaksaa naputtaa kodin siivouksesta, koiran ulkoiluttamisesta ym. kotitöistä joka ikinen päivä.

Olen niin surullinen siitä, että hän ei näe tai huomaa miten kipeäksi selkä tulee siirrellessä huonekaluja ja luuttuamalla lattioita. Välillä jopa astianpesukoneen tyhjennys tuo kyyneleet silmiin. Hän ei ymmärrä miten koiran ulkoilutus on kipua tuottavaa, kun tuo meidän murkku on aivan jumalattoman kova vetämään lenkin alussa. Onneksi vielä ei ole liukasta, niin ei ole vaaraa kaatua. Toivon, että synnytys menee hyvin, enkä tarvitse sektiota tai tikkejä ainuttakaan kehooni, koska sen jälkeen en yksinkertaisesti pysty tuota koiraa ulkoiluttamaan.

Kun mies käy töissä ja minä olen kotona, niin onko oikein heittää kaikki kotityöt minun harteilleni?
Miksi en voisi tehdä voimieni mukaan ja miksi en voi saada mieheltä apua raskaimpiin töihin? Miksi ylipäänsä olen sairaslomalla? Miksi ei huomio minun lapsia enään?

Luulisi, että mies olis tyytyväinen, kun lämmin ruoka odottaa kotona töistä tullessa. Luulisi, että olis tyytyväinen, että vihdoin saa oman biologisen lapsen mitä kauan on toivonut.

Eilen räjähti jälleen, en vaan jaksa tätä, että saan kuunnella päivästä toiseen miten huono olen.
 
:O jos miehesi mielestä nuo kaikki kotityöt on tehtävä, niin tehköön itse jos häntä haittaa, tekisin hänelle asian harvinaisen selväksi. Sinä olet sairaslomalla ihan syystä, etkä tuolloin mikään "työjuhta", jolle voi kasata kaikki työt vain siksi että olet kotona.
 
[QUOTE="vieras";22001789]No jollet luuttua lattioita ja siirtele tavaroita vaan ihan vaan imuroit?[/QUOTE]

Jos on alaselässä/lantiossa vaivaa, imurointi on pahinta mahdollista, ihan hirveä asento ja liike.


Mielestäni miehen pitäisi tehdä tuollaiset hommat, kun on kerran terve.
 
Ei voi kun ihmetellä, millaisissa parisuihteissa ihmiset pysyvät. Miten et nyt uskalla miehellesi puhua suoraan, miten asiat on. Kerro, että sinä et nyt yksinkertaisesti pysty siivoamaan, joten hänen on se tehtävä. Selitä hänelle, että sinusta ei nyt yksinkertaisesti ole siivoamaan.
Ellei miehesi käsitä/halua tätä käsittää, kannattaa laittaa mies vaihtoon. Noin itsekkään kanssa ei kannata elämäänsä pilata.
 
no ohoh millanen mies sulla, miten sä tuollasen kanssa olet yksiin päätynyt... mulla mies käy töissä ja minä olen 1 v kanssa kotona ja silti mies tekee nurisematta itse suurimman osan kotitöistä sen vuoksi, että minä olen lähes makoilulinjalla raskauspahoinvoinnista johtuvan jatkuvan oksentelun vuoksi. Eikä kertaakaan ole mulle valittanut, että miksi mä en tee enemmän, päinvastoin kotiin tullessaan sanoo että mene ny lepäämään että hän hoitaa lasta ja kotia.

toivottavasti miehesi ei kuule vaan muutu kamalammaksi kun saa sen biologisen lapsen, kuten joillekkin täällä palstalla kirjoittaneille tuntuu käyneen...
 
Ei voi kun ihmetellä, millaisissa parisuihteissa ihmiset pysyvät. Miten et nyt uskalla miehellesi puhua suoraan, miten asiat on. Kerro, että sinä et nyt yksinkertaisesti pysty siivoamaan, joten hänen on se tehtävä. Selitä hänelle, että sinusta ei nyt yksinkertaisesti ole siivoamaan.
Ellei miehesi käsitä/halua tätä käsittää, kannattaa laittaa mies vaihtoon. Noin itsekkään kanssa ei kannata elämäänsä pilata.

Jotenkin kyllä outo mies, jos ei siitä käsitä, että toinen on saikulla.
 
Kuulostaa aika kummalta, luulisi että mies olisi huolissaan sinun ja vauvan voinnista eikä kodin siisteystasosta. Sano että siivoaa itse paremmin jos häiritsee. Onko anoppi kova siivoamaan? Nyt vaan pidät itsestäsi huolta ja pistä vaikka kuulosuojaimet kun nalkutus alkaa.
 
Koska hän käy töissä, niin hänen on oikeus levätä työpäivän jälkeen ja minä olen vaan kotona kaiket päivät.
Kuuntelin eilen jälleen, että miten vauva voi olla asukkaana näin likaisessa kodissa. Lattiat oli luututtu viimeksi viikko sitten, minun toimestani. Imuria näytetty vähintään joka toinen päivä lattioille, minun toimestani. Pyykkikonen hurisee useamman kerran pvässä, minun toimestani. Ja mielestäni lapsilla on oikeus leikkiä päivän aikana ja leikit siivotaan päivän päätteeksi.

Lapset ovat ihan ihmeissään miksi heitä ei enään huomioida ja yrittävät sitten saada huomion kaikenlaisella tekemisellä, välillä suorastaan ärsyttävät miestä, kiukuttelevat jne. Olen nyt usean viikon ajan kuunnellut, että en pelaa, en katso, en sitä, en tätä, KUN OLEN OLLUT KOKO PÄIVÄN TÖISSÄ ja nyt haluan vain olla.
 
Ei voi kun ihmetellä, millaisissa parisuihteissa ihmiset pysyvät. Miten et nyt uskalla miehellesi puhua suoraan, miten asiat on. Kerro, että sinä et nyt yksinkertaisesti pysty siivoamaan, joten hänen on se tehtävä. Selitä hänelle, että sinusta ei nyt yksinkertaisesti ole siivoamaan.
Ellei miehesi käsitä/halua tätä käsittää, kannattaa laittaa mies vaihtoon. Noin itsekkään kanssa ei kannata elämäänsä pilata.

tätä mäkin olen ihmetellyt. miksi te olette tommosien keskenkasvuisten ja itsekkäiden mulkkujen kanssa? mä olisin mieluummin yksin kuin tollasessa suhteessa.
 
no se nyt vaan kuuluu perhe-elämään että se kotitöiden tekeminen ja lasten kanssa touhuaminen on sitä olemista juuri töidenkin jälkeen.. ei taida tuollasesta ukosta tulla kunnon isää teidän perheelle valitettavasti.
 
Ongelmat alkoivat, kun jäin sairaslomalle. Joskus harvoin ja satunnaisesti ennen sitä oli kiistaa kotitöiden tekemisestä. Mieli on todella alakuloinen sen takia, että mies on itsekäs (tämä on havaittu jo hyvin aikaisessa vaiheessa suhdetta), eikä ajattele tai arvosta sitä mikä sisälläni kasvaa... Ainakin siltä musta tällä hetkellä tuntuu.
Anoppi siivoo vointinsa mukaan, hänellä liikkuminen ajoittain epävakaata sairauden takia.
 
Ongelmat alkoivat, kun jäin sairaslomalle. Joskus harvoin ja satunnaisesti ennen sitä oli kiistaa kotitöiden tekemisestä. Mieli on todella alakuloinen sen takia, että mies on itsekäs (tämä on havaittu jo hyvin aikaisessa vaiheessa suhdetta), eikä ajattele tai arvosta sitä mikä sisälläni kasvaa... Ainakin siltä musta tällä hetkellä tuntuu.
Anoppi siivoo vointinsa mukaan, hänellä liikkuminen ajoittain epävakaata sairauden takia.

Nolo mies, laittaako hän kipeän äitisäkin siivoamaan?
 
Nyt istutte pöydän ääreen ja puhutte! Jos ukko ei suostu osallistumaan siivoukseen viikkolla niin siivotkaa viikonloppuna jos sekään ei onnistu niin sitten siivooja loppuraskauden ajaksi kotiin. maksakoon sitten sen, mutta sinä et voi yksinkertaisesti siivota!
Jos meinaat selkäsi saada vielä jonkinmoiseen kuntoon loppuraskautta varten niin imurointi pitää sun unohtaa. Toi kyykkiminen ja tavaroiden siirtely on selälle kaikista pahinta.

Kysypä ukoltasi mitä jos joudut sectioon? mitä jos synnytyksessä sinulle sattuu jotakin ja joudut jäämään sairaalaan? Mitäs sitten??
Lapsi ei siihen kuole, vaikka kotona ei joka päivä tai edes joka toinen päivä siivota!
Saisitko koiran ulokoilutusapua esim. naapurista? Tai laita kaupan seinälle lappua, että tarvitaan koiranulkoilutus apua pientä korvausta vastaan.

mutta suhteen toimimisen kannalta kaiken A ja O on puhuminen. Pitää löytää se kultainen keskitie jotta molemmat ovat tyytyväisiä suhteeseen. Jaksamisia sinulle, nyt vaan härkää sarvista! * halaus*
 
No ongelma tässä on varmaan se, että oot aiemmin tainnut tehdä kaikki kotityöt ja kuurannut usein? Näin mies olettaa, että sama touhu jatkuu nyt ja myös jatkossa (sittenkin kun on pieni vauva ja muuta). Teidän ensinnäkin täytyy sopia tuohon kotitöihin jokin palkka. Äitiyslomarahat ym ovat korvausta lapsen hoitamisesta, ei kotitöistä. Tietyllä lailla miestä ei ehkä suoraan voi moittia, koska on tottunut että sinä teet kaiken mukisematta..niin eihän se nyt tajua mikset tekisikään. Tietysti on erikoista, ettei ymmärrä tuota että olet todellakin oikeasti kipeänä kun kerta _sairaslomalla_ ollaan,.

Lisäksi koirasta tulee mieleen, että onko se sinun alkujaan vai miehen? Mies varmaan olettaa, että hoidat sen jos se on sinun oma koira. Kaikkihan ei oikein rakasta samalla tavalla sitä lemmikkiä, vaikka ihan mielellään samaa taloutta asustavatkin. Mutta haluavat, että kumppani huolehtii omasta lemmikistään itse. Jos koira on taas miehen, niin kyllä miehen pitää se hoitaa.

Voisitte palkata siivoojan sekä koirankäyttäjän? Kannattaa kunnolla keskustella näistä asioista, voiskohan miehen vaikka ottaa mukaan neuvolaan tuosta että ymmärtäisi mikä tuo sun selkäongelma on?

Mun mielestä tuosta asiasta on turha alkaa tappelemaan, kun järjestät kunnon keskustelun.
 
Toi kuulostaa valitettavasti hyvin tutulta. Esikoisen isä oli tuollainen. Koska mä olin kotona, vaikka olinkin viimeisilläni raskaana, niin mun kuului siivota, mielellään niin, että hän näki mun siivoavan, koska muuten ei uskonut. Lumityöt oli mun tehtävä jne. Edes sairastaa en saanut, vaan kotihommat oli tehtävä.

Sitten kun vauva syntyi, hän ilmoitti, ettei se muuta hänen elämäänsä millään tavalla. Hän edelleen käy kavereiden kanssa ryyppäämässä aina kun tahtoo, lähtee reissuun kun huvittaa jne. Kun menin töihin vauvan ollessa 9kk, mies teki kahta vuoroa. Mutta hän ei hoitanut lasta, vienyt hoitoon kertaakaan tms. Minun oli vietävä lapsi aamulla mummulaan mennessäni 7ksi töihin, vaikka mies meni iltavuoroon. Vaikea arvata, että on ex-mies.

Toivon sinulle parempaa kohtaloa.
 
Henkilökohtaisesti en ymmärrä tämmöisiä touhuja ja mutta sinuna palkkaisin apua kotiin ja jos rahaa ei ole niin ottaisin yhteyttä sosiaalihuollon lastensuojeluun, sitä kautta saat kotiin apua, seurakunnallakin taitaa olla jotain tällaista palvelua myös.
 
No kyllähän sun kirjotustyylista huomaa jo että itsekin tajuat miehesi olevan täysi tollo! Kerro sille faktat, että nyt et siivoa, ja muutenkin hieman valaiset ukkoas että mitä se elämä on sitten kun vauvakin tulee. Meinaa jos sulla on sillonkin selkä kipee, niin se vasta onkin tuskaa yrittää siinä huushollata ja hoitaa lapsia, jos (ja todennäköiseski kun) miehesi ei hommaan osallistu. Nyt pidät sille oikeesti puhuttelun, tai sit mää tuun sanoon pari sanaa. Ei tuommonen ole mies laisinkaan ei!!!!
 
Koiraa en uskalla ihan kenen kanssa vaan ulos päästää, koska todellakin on murkkuikäinen kookas ja vahva koira. Eilen itkin ja sanoin miettineeni ottavani kasvattajaan yhteyttä, jos hänellä olisi mahdollisuus ottaa koira hoitoon loppuajaksi, mutta jotenkin se tuntuu itsestä aivan kamalalta ajatukselta... Luopua lemmikistä toisen itsekkyyden takia, vaikkakin vain väliaikaisesti.

Eihän nyt viikonloppuna jaksa siivota, kun pitää levätä ja kerätä voimia seuraavaan työviikkoon. Olihan minulla ennen sairaslomaakin vaikeata tämän selän kanssa, ennenkun pääsin lääkäriin ja jo silloin ajoittain teki mieli lopettaa kaikki.

Eilen siis siivosin täällä miehen kotona ollessa, kun en jaksanut kuunnella enään sitä akkamaista naputusta. Itkin ja hinkkasin lattioilta mehutahroja ja koiran kuolaa. Enkä kuullut miehen suusta, kun siivouksen loppu vaiheessa, että nytkö sä rupesit tekemään suursiivousta.

Tekisi niin mieli antaa miehelle kengän kuva perseelle tai hävitä vaikka mökille makoilemaan. Siellä ei tarvitsisi koiraa ulkoiluttaa, kun saisi olla vapaana. Harmittaa vain, kun tuo ei onnistu lasten koulunkäynnin takia.
 
En todellakaan ole missään vaiheessa ollut mikään himo siivooja (tunnen huonoa omaatuntoa, koska kuopukseni on pölylle lievästi allerginen), koska on lapsia ja koira se olisi loputon urakka. Töissä käydessäni usein ne vapaapäivät juuri olivat niitä siivouspäiviä ja töiden lomassa tehtiin se mitä jaksettiin ja kerettiin. Ennen mies itse sanoi, että hän voi hoitaa keittiön siisteydestä, jos/kun sinä hoidat pyykit. Nyt hän ei laita edes likaisia astioita koneeseen, saatika tyhjennä sitä konetta.

Mies on nähnyt sairaslomatodistukseen kirjoitetun syyn sairaslomalle. Välillä toivon, että saisin lääkärintodistuksen kotiinkin selkokielellä... Tai ihan hirvittää, jos vaikka tässä joutuis vuodelepoon.
Mies taitaa olla todella katkera, kun joutuu käymään töissä... Hän haaveilee jäävänsä lapsen kanssa hoitovapaalle, joten viimeistään silloin kääntyykin homma toisinpäin... Jos hän matkassa vaan niin pitkään pysyy.
 
Luulen että ap:n miestä v*****aa ja hän on tavallaan kateellinen siitä että toinen saa jäädä kotiin aamulla. Töissäolo ottaa päähän ja miksei miehellä siellä töissäkin voi olla jotain kahnausta/ongelmia.
Vaikka sitä hyvin tietäisi järjen tasolla ettei toinen voi rankkoja hommia tehdä, sen kiukuspäissään sivuuttaa ajatuksistaan. Tuntuu että kuinka tuolla toisella on oikeus jäädä kotiin makaamaan aamulla kun minä nousen aina vaan ym ym. Ajatuskuvio ruokkii itseään, siihen saattaa liittyä sitten muita kaunanaiheita ja puhumattomia asioita toista ihmistä kohtaan. Kaikki tämä purkautuu liian isoina odotuksina ja kiukkuna ym inhottavana käytöksenä. Ei tosin mikään selitys tai analyysi oikeuta vaatimaan sairasta siivoamaan ja touhuamaan yli voimiensa, mietinpä vaan syitä tuon kirjoittajan miehen käytöksen takana. Varmasti myös syntyvä vauva aiheuttaa miehelle paineita, etenkin jos on ensimmäinen laatuaan. Joistakin ihmisistä tuntuu että elämä loppuu siihen kun vauva syntyy. Ikäänkuin pallo jalassa. Vaikka eihän asia tietenkään niin ole :)
Mitä tapahtuisi jos kirjoittaja vain jättäisi ylimääräiset työt tekemättä, napauttaisi kysytäessä että on sairaslomalla sekä myös raskaana ( joka voi olla välillä väsyttävää jo yksinkin), lääkäri on katsonut että työhön ei nyt kykene, ei myöskään liialliseen rasitukseen kotona? Lähtisikö mies?
Kuulostaa ikävältä kotityrannialta tuollainen :(
Voimia aloittajalle kuitenkin!
 

Yhteistyössä