Miksi ihmisillä on kauhea kiire tehdä lapset jopa alle 1½ vuoden ikäerolla?

No jaa, ei meillä ollut kiire, mutta kuopuksella näytti olevan kiire tulla tähän maailmaan. Ei mitenkään tekemällä tehty, mutta annettiin tulla kun on tullakseen. Ikäeroksi tuli 1v5kk, itsekin todella yllätyttiin. Mutta kyllä mun mielestä olisi ollut enemmänkin teennäistä alkaa lasten välissä käyttää ehkäisyä, ettäi ikäerosta vahingossa tulisi liian pieni... Ja nyt kun esikoinen kohta 4v, niin oikein kiva ikäero on. Ja vauvavaiheet saatiin kertaheitolla jätettyä taakse.

 

Kerta rytinällä koko satsi valmiiksi. Eli kaksi. Ikäeroa tuli 2v, kun ei tärpännyt aiemmin.

Na mä olin toki jo vanha, 31-v kun esikoinen syntyi.
Leikkii ne keskenäänkin, mutta kyllä nyt on jo ihanan helppoa kun nuorempi on 5! Parin vuoden päästä on vielä helpompaa! Täläl en tarkoita sitä, ettenkö tekisi lapsen kanssa mitään, vaan että lapseen voi alkaa jo luottaa, ettei se tee mitään päätöntä.

Mä taas väitän, että kun isompikin oli vielä "vauva" pienemmän syntyessä, se vaati ja otti sen huomion ihan väkisin! Hyvä niin! joku 6-vuotias ois voinu jäädä oikeasti huomiotta, kun se olis ollu jo niin "iso".
Mutta siis ennen kaikkea se, että kertakärsimällä se 4 vuotta huonoja yöunia kuin se, että juuri kun olet tottunut taas ihmismäiseen elämään, koko rumba alkaa alusta.
JA näitten kanssa pääsee pian huvipuistoon yms, eikä aina tarvii pienemmän jäädä vaan kattelemaan kun isompi menee laitteseen ja "sä oot vielä liian pieni..."

 

No ei todellakaan ole ainakaan meillä vaikuttanut. Onko se sitten muka parempi tehdä 3v erolla lapsia että voi olla maksimit kotona ja hyödyntää tukijärjestelmää? Kamalaa väärinkäyttöä ja ihankuin siinä lapsia ajateltaisiin, monethan laittavat esikoisen "virike"hoitoon kun halutaan olla vauvan kanssa kahden ettei vaan tule liian rankkaa Kun nyt kerran haluttiin yleistää

Musta on muuten hassua, kun nämä pienien ikäerojen kritisoijat usein nimenomaan kritisoivat sutä, että lapselle ei sitten ole aikaa, jos kaksi lasta syntyy pienellä ikäerolla. Mä olen taas kokenut, että aikaa oli juurikin siksi niin paljon, kun ikäero oli pieni. Molemmat halusivat ja tarvitsivat paljon syliä, ja sitä myös saivat, koska he mahtuivat syliin yhtä aikaa. Jos ikäeroa olisi ollut kolme vuotta, olisi esikoinen kaivannut oikeasti sitä aktiviteettia, leikkiä, ulkoilua jne. Kahden vuoden välein syntyneen lapsen kanssa oli niin kätevää, kun lasten tarpeet olivat oikeastaan aika samanlaiset.

 

No ei todellakaan ole ainakaan meillä vaikuttanut. Onko se sitten muka parempi tehdä 3v erolla lapsia että voi olla maksimit kotona ja hyödyntää tukijärjestelmää? Kamalaa väärinkäyttöä ja ihankuin siinä lapsia ajateltaisiin, monethan laittavat esikoisen "virike"hoitoon kun halutaan olla vauvan kanssa kahden ettei vaan tule liian rankkaa Kun nyt kerran haluttiin yleistää

Itse teen lapset isommalla ikäerolla kuin 3v, ehdin välillä olla töissäkin ja taas jaksan jäädä pariksi vuodeksi kotiin kun seuraava syntyy. äitikin jaksaa paremmin kun ei ole jatkuvasti vauva-aika menossa saati kaksi vaippaikäistä jotka pahimassa tapauksessa heräilevät molemmat öisin.
kun äiti jaksaa paremmin, se heijastuu koko perheeseen.

 

Yleistetään vähän lisää... Entäs kun ne kaksi lasta vaikka 1,5v ikäerolla, ja kun äiti palaa töihin se tapahtuu heti kun mammaloma loppuu ja tokihan ne muksut voi laittaa samaan aikaan hoitoon kun niille on tukea toisistaan (!!!), toinen on 9kk ja toinen reilu 2v. Näitä on ainakin omassa lähipiirissä monta.

Sinänsä luontevampaa pitää se esikoisen päivähoitopaikka jos toinen lapsi syntyy 4-5v ikäerolla, koska silloin esikoisella on jo omat juttunsa ja kaverinsa ja takuulla mielellään käy päivähoidosss leikkimässä. No, omalla paikkakunnallani on niin täpötäysi päiväkoti että irtisanoin esikon paikan ja nyt se raukka joutuu päivät pyörimään kotona äidin ja vauvan kanssa...

 

Et kai sä ap voi olla tosissas?! Sun on oltava provo tai jtn! Jos et ole, niin sun täytyy tutkiskella omaa mieltäs ennemminkin vähän syvemmin, että mikä ihme sut ajaa edes miettimään tällaista! Itse olen todella onnellinen samanikäisistä sisaruksistani! Aivan parasta! <3 Äitikin silti aina painotti, että kaikki lapset pääsevät syliin koska tahansa ja kaikki mahtuu samaankin aikaan. <3

 

en mä ainakaan ole laittamassa näitä heti hoitoon, sitten kun nuorempi lähestyy 2- vuoden ikää niin aletaan miettiä.
mä en taas voisi pitää vanhempaa hoidossa jos kerran olen itse päivät kotona ja ei taas olisi reilua ensin opettaa päiväkotiin ja sitten ottaa pois, kun saanut kaverit ja tottunut näille tavoille.
eli siis tämä tukee meillä pieniä ikäeroja.

 

[QUOTE="näinpä";21969100]Yleistetään vähän lisää... Entäs kun ne kaksi lasta vaikka 1,5v ikäerolla, ja kun äiti palaa töihin se tapahtuu heti kun mammaloma loppuu ja tokihan ne muksut voi laittaa samaan aikaan hoitoon kun niille on tukea toisistaan (!!!), toinen on 9kk ja toinen reilu 2v. Näitä on ainakin omassa lähipiirissä monta.
[/QUOTE]

Ehtiihän 1,5v ikäerolla siinä lasten välissäkin käymään töissä puolisen vuotta, totuttamaan esikoisen päivähoitoon ja pitämään hoitopaikan, kun kuopus syntyy...

 

[QUOTE="näinpä";21968968]tulihan se sieltä. Työelämän takia.[/QUOTE]

Niin. Vastuulliset vanhemmat ottavat elämäänsä ja lastensa elämää suunnitellessaan huomioon elämän realiteetit, kuten työssäkäynnin ja toimeentulon turvaamisen.

Toki tämä voi kuulostaa vieraalta työttömän ja kouluttamattoman henkilön korvaan.

 

Todella on jokaisen oma valinta, millä ikäerolla ne lapset haluavat!

Samoin voisi kysyä, että miksi jotkut tekevät lapsia suuremmalla ikäerolla?

Oletteko tosiaan niin laiskoja, ettette jaksa hoitaa kahta tai useampaa pikkuista kerrallaan yht'aikaa? Voisi varmaan olettaa, että tällaiset vanhemmat on liian hermoheikkoja, kun eivät kykene kuin yhteen lapseen kerralla!

Toivottavasti kukaan ei nyt ota mua tosissaan, niinkuin ei ap:takaan!

 

[QUOTE="vieras";21969094]Itse teen lapset isommalla ikäerolla kuin 3v, ehdin välillä olla töissäkin ja taas jaksan jäädä pariksi vuodeksi kotiin kun seuraava syntyy. äitikin jaksaa paremmin kun ei ole jatkuvasti vauva-aika menossa saati kaksi vaippaikäistä jotka pahimassa tapauksessa heräilevät molemmat öisin.
kun äiti jaksaa paremmin, se heijastuu koko perheeseen.[/QUOTE]

Ja se on hienoa että te teette sillä kaavalla mikä teidän perheelle sopii parhaiten. Me ei haluttu pitkää ikäeroa, tosin ei edes tiedetty saadaanko koskaan toista. Jos oltaisiin jääty odottelemaan useaksi vuodeksi välissä, olisi ollut todella epätodennäköistä että toista olisi koskaan tullut. Mulla ei myöskään ole mikään hinku täysipäiväisesti työelämään, teen keikkaa välillä ja haluan olla kotona vielä useamman vuoden, myöskin toivotaan että vielä saataisiin lisääkin lapsia tulevaisuudessa, tosin siitä nyt ei koskaan tiedä. Mä en halua aloittaa aina 5v välein koko rumbaa alusta, vaan haluan että kun lapset on isompia, voidaan mennä erilailla juuri huvipuistoihin ym. perheenä ja muksut pääsee menemään suht samoihin juttuihin.

Mä olen jaksanut näiden kahden päällekkäistä "vauva-aikaa" (esikoinen nyt tietty on jo taapero) erittäin hyvin. En usko että olisin jokusen vuoden päästä yhtään sen pirteämpi, nyt on ihan loistavaa kun molemmat pienokaiset saa olla kotona, ei tarvitse aamulla lähteä viemään toista vaikka eskariin ja tosiaan kuten Pesky Pixiekin sanoi, lapsilla on tosi samankaltaiset tarpeet jotka on yllättävän helppo tyydyttää niin että molemmat ovat tyytyväisiä.

Onhan se tässä maassa ainakin hienoa että jos lisääntymiskyky vaan sallii, sitä voi tehdä omat ratkaisunsa niinkuin itselle on paras, ei sanele uskonto tai kulttuuri (valtaväestöllä) lapsilukua tai ehkäisyn käyttöä

 

[QUOTE="eee";21969147]Niin. Vastuulliset vanhemmat ottavat elämäänsä ja lastensa elämää suunnitellessaan huomioon elämän realiteetit, kuten työssäkäynnin ja toimeentulon turvaamisen.

Toki tämä voi kuulostaa vieraalta työttömän ja kouluttamattoman henkilön korvaan.[/QUOTE]

Vaan toimeentulon voi turvata muullakin kuin työssäkäynnillä lasten ollessa pieniä, eikä sen takia tarvitse suunnitella lasten syntymäaikoja kalenterin kanssa. Elämä on valintoja, joku tekee lapset ennen opiskeluja, joku niiden aikana, joku käymättä koskaan kouluja, silti saattavat tulla ihan omillaan toimeen ilman yhteiskunnan ylimääräisiä tukia. Ei se ole niin mustavalkoista

 

Et kai sä ap voi olla tosissas?! Sun on oltava provo tai jtn! Jos et ole, niin sun täytyy tutkiskella omaa mieltäs ennemminkin vähän syvemmin, että mikä ihme sut ajaa edes miettimään tällaista! Itse olen todella onnellinen samanikäisistä sisaruksistani! Aivan parasta! <3 Äitikin silti aina painotti, että kaikki lapset pääsevät syliin koska tahansa ja kaikki mahtuu samaankin aikaan. <3

Et ole itse pienenä kärsinyt pienistä ikäeroista? Meillä miehen kanssa vain huonoja kokemuksia lapsuudesta, kun liian monta lasta pienillä ikäeroilla. Jotkut äidit jaksaa, toiset eivät. On vaikea tiedostaa omaa jaksamistaan ennen lasten tekoa, joten ikäeroja voi vähän "venyttää" ettei olisi montaa vauvaa samaan aikaan.
En viitsi omien lasten kanssa kokeilla jaksamiseni äärirajoja, näiden 3 alle 3-vuotiasta -äitien kokemukset/kertomukset ovat riittäneet. Kun on sivusta seurannut sitä arjesta selviytymista ja päivä kerrallaan elämää, ei tosiaan toivoisi omille lapsilleen samaa.

lisään että aloitus ei ole provo, kyselin vain että miksi. yritän ymmärtää miksi jotkut tekevät noin ja toiset näin.

 

Musta on muuten hassua, kun nämä pienien ikäerojen kritisoijat usein nimenomaan kritisoivat sutä, että lapselle ei sitten ole aikaa, jos kaksi lasta syntyy pienellä ikäerolla. Mä olen taas kokenut, että aikaa oli juurikin siksi niin paljon, kun ikäero oli pieni. Molemmat halusivat ja tarvitsivat paljon syliä, ja sitä myös saivat, koska he mahtuivat syliin yhtä aikaa. Jos ikäeroa olisi ollut kolme vuotta, olisi esikoinen kaivannut oikeasti sitä aktiviteettia, leikkiä, ulkoilua jne. Kahden vuoden välein syntyneen lapsen kanssa oli niin kätevää, kun lasten tarpeet olivat oikeastaan aika samanlaiset.

Niin totta

 

Ne ketkä tekevät lapset putkeen, on ehkä vähemmän aikaa poissa työelämästä kuin ne, jotka tekee lapset yli 3 vuoden ikäerolla. Ajatellaan, että jokaisen lapsen jälkeen oltaisiin se 3 vuotta kotona. Siispä, jos ensimmäinen saa 2 lasta vuoden ikäerolla, niin hän on 4 vuotta pois työelämästä. Jos taas toinen tapaus on tehnyt lapset yli 3 vuoden ikäerolla, niin hän on 6 vuotta pois työelämästä.

 

[QUOTE="näinpä";21969100]Yleistetään vähän lisää... Entäs kun ne kaksi lasta vaikka 1,5v ikäerolla, ja kun äiti palaa töihin se tapahtuu heti kun mammaloma loppuu ja tokihan ne muksut voi laittaa samaan aikaan hoitoon kun niille on tukea toisistaan (!!!), toinen on 9kk ja toinen reilu 2v. Näitä on ainakin omassa lähipiirissä monta. [/QUOTE]

Surullista pienen ihmisen kannalta yleensäkään joutua hoitoon vieraille ihmisille niin pienenä kuin mitä vanhempainvapaan päätyttyä ollaan

 

[QUOTE="vieras";21969094] äitikin jaksaa paremmin kun ei ole jatkuvasti vauva-aika menossa saati kaksi vaippaikäistä jotka pahimassa tapauksessa heräilevät molemmat öisin.
kun äiti jaksaa paremmin, se heijastuu koko perheeseen.[/QUOTE]

Mä totesin, että meillä ainakin oli ihan se ja sama valvooko sitä öitään yhden vai kahden lapsen kanssa. Nuorempi on meillä nyt 3v ja tuntuu mä kyllä kuolisin jos joutuisin nyt aloittamaan taas sen yövalvomisen. Silloin kun esikoinenkin oli vielä pieni, niin tiesi, että joka tapauksessa olisi huonosti nukkunut. Mä olen itse jaksanut oikein hyvin, vaikka lapset oli pieniä samaan aikaan. En usko, että olisin yhtään paremmin jaksanut sillä 3v:n ikäerolla, päinvastoin, jos tässä nyt olisi vauva, en voisi isojen lasten takia päivisin nukkua ollenkaan ja se olis kyllä aika kamalaa.

 

Ne ketkä tekevät lapset putkeen, on ehkä vähemmän aikaa poissa työelämästä kuin ne, jotka tekee lapset yli 3 vuoden ikäerolla. Ajatellaan, että jokaisen lapsen jälkeen oltaisiin se 3 vuotta kotona. Siispä, jos ensimmäinen saa 2 lasta vuoden ikäerolla, niin hän on 4 vuotta pois työelämästä. Jos taas toinen tapaus on tehnyt lapset yli 3 vuoden ikäerolla, niin hän on 6 vuotta pois työelämästä.

Ehkäpä kaikki ei ole sitä kolmea vuotta pois työelämästä.

 

En usko, että olisin yhtään paremmin jaksanut sillä 3v:n ikäerolla, päinvastoin, jos tässä nyt olisi vauva, en voisi isojen lasten takia päivisin nukkua ollenkaan ja se olis kyllä aika kamalaa.

Mä nautin myöskin suunnattomasti päikkäreistä lasten nukkuessa omia uniaan jos yö on ollut vähänkään rikkonainen, mitä se kyllä onneksi harvoin on. Ensimmäiset kuukaudet huutoa, sen jälkeen suht rauhallisat. Eikä mua ainakaan haittaa että on kaksi vaippapyllyä, siinä ne oikeesti menee missä yksikin. Ja meillä vielä kestoillaan ihan omasta valinnasta, ihan kauheeta

 

Meillä varmaan saa ekan ja tokan ikäeroksi tulla se mikä nyt sattuu tulemaan. Toivottavasti reilustii enempi ku 1v, mut aika epätodennäköisenä pidän sitä että ehkäistäis kun tää ekan alulle saaminenki vei niin kauan. Jos toinen tulee hyvin helposti, ni sit varmaan pitempää väliä tokan ja kolmannen välille.

 

[QUOTE="vieras";21968612]Moni perustelee sillä että lapsilla olisi seuraa toisistaan. Onko siis lasten tarkoitus pitää toisilleen vain seuraa, ja äitiä tarvittaisiin aina vain vähemmän? [/QUOTE]
Sulla ei ilmeisesti oo sisaruksia pienellä ikäerolla?

Miksi sun ajatuskyky loppuu siihen kun lapset on pieniä ja tarvitsee äitiä? Entäs sitten kun ne on kouluikäsiä, opiskeluikäsiä, aikusia?

Musta on loistavaa että mulla on kaksi siskoa, joiden kanssa mulla on tosi pieni ikäero. Me on aina oltu kolmen porukka, yksissä tuumin puuhattu kaikenlaista. Nyt aikuisenakin ollaan tosi läheisiä. Lisäksi mulla on kolmas sisko, perheen iltatähti, johon mulla on ikäeroa 8 vuotta, siskoista toisella jopa 10 vuotta. Pienin siskoista on jäänyt monesti porukan ulkopuolelle, äidin helmoihin, kun me on puuhattu omiamme.

Saattaa tulla uutisena, mutta lapset ei ikuisesti oo lapsia. On fiksua ajatella pidemmälle elämässä. Esimerkiksi nyt, kun me ollaan melko saman ikäsiä, me ollaan samantapaisessa elämäntilanteessa. Oltiin opiskelijoita yhdessä, löydettiin elämämme miehet, perustettiin perheet, ja nyt ollaan perheenäitejä yhdessä. Pienin sisko opiskelee eikä tajua meidän perheenäitien murheista.

 

meillä ei ollu kiire "tehä" lapsi lyhyellä ikäerolla. Meiän ekan ja tokan lapsen välille tuli ikäeroksi 2v9kk, ovat nykyisin kuin paita ja peppu, tosi hyviä kavereita, tyttö on nyt 3v10kk ja poika 6v, tokan ja kolmannen ikäeroksi tuli 3v4kk. Enkä usko siihen, että sisarukset eivät voi olla hyviä kavereita jos ikäeroa on yli 2 vuotta, se rippuu paljon luonteesta jne.

 

Ihan samaa olen välillä miettinyt viimeiset 3kk.

 

Et ole itse pienenä kärsinyt pienistä ikäeroista? Meillä miehen kanssa vain huonoja kokemuksia lapsuudesta, kun liian monta lasta pienillä ikäeroilla. Jotkut äidit jaksaa, toiset eivät. On vaikea tiedostaa omaa jaksamistaan ennen lasten tekoa, joten ikäeroja voi vähän "venyttää" ettei olisi montaa vauvaa samaan aikaan.
En viitsi omien lasten kanssa kokeilla jaksamiseni äärirajoja, näiden 3 alle 3-vuotiasta -äitien kokemukset/kertomukset ovat riittäneet. Kun on sivusta seurannut sitä arjesta selviytymista ja päivä kerrallaan elämää, ei tosiaan toivoisi omille lapsilleen samaa.

lisään että aloitus ei ole provo, kyselin vain että miksi. yritän ymmärtää miksi jotkut tekevät noin ja toiset näin.

Kuten itse sanoit, niin sinä et pieniin ikäeroihin kykene, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö muut kykenisi. Meidän perheessämme (lapsuuteni siis) on syntynyt lapset kahteen satsiin. Siis niin, että eka kaksi pienellä ikäerolla ja myöhemmin 2 lisää pienellä ikäerolla. Iältään lähimmät sisarukset ovat vain pitäneet toisiian rikkautena, eikä mitään kateutta tai kaunaa ole havaittu. Isoin harmi oli juurikin siitä, että kun toinen satsi syntyi, niin ensimmäinen satsi jäi vähemmälle juurikin sen suuremman ikäeron takia... He nääs osasivat jo asiat, kun oli jo niin ISOJA ja vain sopeutuivat tilanteeseen. Kun tulee uusi pieni, niin jotkut vanhemmat vaan unohtavat, että ne vähän isommatkin on oikeasti vielä pieniä, vaikkeivat huomiota ymmärrä enää vaatiakaan.

 

Lasten hoitoa on taukoamatonta raatamista, ja mitä vähemmin niitä on sen helpompi. Ihanne olisi 4 vuoden ikäero, eka jo päiväkodissa, pian eskarissa, ja koulu kutsuu. Äiti ehtii tehdä rauhassa pesää vauvan kanssa sillä aikaa. Vauvat on helppoja, 1 vuotiaat vähän vaikempia, 2 vuotiaat jo täystuhoja, 3 vuotiaat täystuhoja kovalla vauhdilla varustettuna, 4 vuotialla vauhti ja uhma on jo sen verran harjoiteltuja, joten helpolla ei asioista päästä. 5 vuotias,,,,juoksee, pomppii, riemuitsee, mölyää, uhmaa. Joten kun ne sinne koulutielle saa, niin on aikaa itsellekin.