KUN en viitsi toisen ketjuun enempää söhertää, niin MIKSI EI teiniperhe voi olla NORMAALI perhe??? :O

[QUOTE="vieras";21967063]Miksi?
Miksi ei eläisi omaa elämäänsä ja nuoruuttaan ensin? Opiskelisi rauhassa, matkustelisi?[/QUOTE]

Tuota.. Minä elän omaa elämääni edelleen, nyt siihen kuuluu vaan muitakin, tämä on silti minun elämääni, ei minun elämäni ole päättynyt. Matkustelua (jos siitä tykkää) ei tarvitse lopettaa vaikka äidiksi/isäksi tuleekin. Elämä jatkuu..Opiskellakin voi vielä vanhempanakin.

 

Sanotaanko, että normaalit 17 vuotiaat on opiskelemassa Ei oikeesti oo ihan nomia hankkiutua tosi nuorena raskaaksi. Ja onneksi se on kuitenkin edelleenki kohtuullisen harvinaista.

 

Teiniperhe tai teiniäiti kertoo jo sinänsä ongelmista
- ollaan tehty lapsia ainakin henkisesti liian nuorena, mikä aiheuttaa monenlaisia ongelmia
- teinillä on todennäköisesti suuria vaikeuksia elättää itsensä ja lapsensa
- teiniperheellisyys kertoo arvostelukyvyttömyydestä -> riskistä muihin ongelmiin, kasvava yksinhuoltajuuden riski, mikä on köyhyysriski varsinkin teineillä, joilla ei ole ammattikoulutusta, ei työkokemusta eikä paljon käsitystäkään työelämästä
- teinivanhemmuus voi kertoa myös edellisen sukupolven ongelmista. Jos kasvatus olisi mennyt nappiin (jos olisi välitetty/opetettu/huolehdittu/kasvatettu), teini ei olisi teinivanhempi, vaan olisi ymmärtänyt, että koulutus, työpaikka ja asunto ensin, lapset sitten.

 

[QUOTE="vieras";21967063]Miksi?
Miksi ei eläisi omaa elämäänsä ja nuoruuttaan ensin? Opiskelisi rauhassa, matkustelisi?[/QUOTE]

jos ei tiedä mitä haluaa opiskella eikä matkustelu kiinnosta, niin saako sitten tehdä nuorena lapsia? Mitä jos se elämä vasta sitten tuntuu oikealta elämältä kun on saanut lapsia? Jos lapset onkin joillekin se juttu elämässä, niin pitäisikö väkisten odottaa että on vaikka kolmekymppinen? Että vasta sitten saa elää? Tai entä jos haluaakin niin päin, että saa elää sitä omaa elämää jo alle nelikymppisenä? Jos haluaakin matkustella vasta sitten? Sillon löytyy yleensä paremmin rahaakin.

 

Teiniperhe tai teiniäiti kertoo jo sinänsä ongelmista
- ollaan tehty lapsia ainakin henkisesti liian nuorena, mikä aiheuttaa monenlaisia ongelmia
- teinillä on todennäköisesti suuria vaikeuksia elättää itsensä ja lapsensa
- teiniperheellisyys kertoo arvostelukyvyttömyydestä -> riskistä muihin ongelmiin, kasvava yksinhuoltajuuden riski, mikä on köyhyysriski varsinkin teineillä, joilla ei ole ammattikoulutusta, ei työkokemusta eikä paljon käsitystäkään työelämästä
- teinivanhemmuus voi kertoa myös edellisen sukupolven ongelmista. Jos kasvatus olisi mennyt nappiin (jos olisi välitetty/opetettu/huolehdittu/kasvatettu), teini ei olisi teinivanhempi, vaan olisi ymmärtänyt, että koulutus, työpaikka ja asunto ensin, lapset sitten.

Henkinen ikä ei riipu oikeasta iästä. 16-vuotias voi olla kypsä vanhemmaksi ja 40-vuotias taas epäkypsä. Riippuu henkilöstä, ei iästä.
Teinillä ei välttämättä ole vaikeuksia elättää lasta, ja niitä vaikeuksia on ihan kaikenikäisillä.
Arvostelukyky voi puuttua minkä ikäiseltä vaan, ja sitä voi olla minkä ikäisellä vaan.
Joo se voi kertoa ongelmista tai sitten ei. Tai sitten joku nelikymppisenä esiin tuleva juttu voi kertoa ongelmista. Mikään noista jutuista ei riipu iästä.

 

Minä en ole kuullutkaan termiä "teiniperhe". Luulin ensin että tarkoitatte perhettä, jossa on teini-ikäisiä lapsia, samalla lailla kuin lapsiperheellä tarkoitetaan perhettä, johon kuuluu lapsiakin.

Tietenkin on normaali perhe siinä missä muutkin.

 

Aivot kasvaa vielä 23 vuotiaaaksi saakka, eli kasvu on vielä tuossa iässä kesken..

 

jos ei tiedä mitä haluaa opiskella, niin saako sitten tehdä nuorena lapsia?

Jos ei tiedä mikä itseä kiinnostaa, niin olisiko silloin syytä välttää myös niinkin ison asian kuin uuden ihmiselämän alkuunsaattamista? Tai jos muu kuin lapset ei kiinnosta, olisiko ajatusta opiskella jotain lastenhoitoon liittyvää..?

Tässä puhuttiin teiniäideistä. Harppaus teiniäideistä kolmekymppisiin on melkoisen iso. Reilu 20-vuotias olisi jo paljon parempi ikä saada lapsi kuin vaikka 17-vuotias.

 

[QUOTE="vieras";21967303]Jos ei tiedä mikä itseä kiinnostaa, niin olisiko silloin syytä välttää myös niinkin ison asian kuin uuden ihmiselämän alkuunsaattamista? Tai jos muu kuin lapset ei kiinnosta, olisiko ajatusta opiskella jotain lastenhoitoon liittyvää..?[/QUOTE]

Mutta jos tietää, että haluaa niitä lapsia? Miksei niitä saisi silloin hankkia jos sen asian tietää siinä missä joku toinen tietää että haluaa opiskella lääkäriksi? Se lääkäriksi opiskelijakin saa opiskella vaikka talous on heikoilla opiskelun ajan jne. Mutta äidiksi haluava ei saisi ryhtyä äidiksi. Mä en ymmärrä miksi. Ja just sanotaan sitten että opiskelisi sitten lastenhoitoa. Ei se ole yhtään sama. Kas kun et ehdota et hankkisi koiran. Jos tahtoo oman lapsen niin ei sitä voi mikään muu korvata. Mun mielestä on hienoa jos vastuullinen nuori tahtoo lapsen eikä biletystä ja turhanpäiväistä matkustelua yms.

 

[QUOTE="tia";21967295]Aivot kasvaa vielä 23 vuotiaaaksi saakka, eli kasvu on vielä tuossa iässä kesken..[/QUOTE]

kasvaakohan joittenki aivot sitten vielä nelikymppisinäkin kun aivan vastuuttomia äitejä näkee myös sen ikäisiä?

 

Henkinen ikä ei riipu oikeasta iästä. 16-vuotias voi olla kypsä vanhemmaksi ja 40-vuotias taas epäkypsä. Riippuu henkilöstä, ei iästä.
Teinillä ei välttämättä ole vaikeuksia elättää lasta, ja niitä vaikeuksia on ihan kaikenikäisillä.
Arvostelukyky voi puuttua minkä ikäiseltä vaan, ja sitä voi olla minkä ikäisellä vaan.
Joo se voi kertoa ongelmista tai sitten ei. Tai sitten joku nelikymppisenä esiin tuleva juttu voi kertoa ongelmista. Mikään noista jutuista ei riipu iästä.

Ja kakat 16 vuotias ei ole kypsä vanhemmaksi piste. Voi toki kuvitella olevansa koska ei ole elämänkokemusta taikka riittävää ymmärrystä, mutta ei todellakaan ole.

 

Mutta jos tietää, että haluaa niitä lapsia? Miksei niitä saisi silloin hankkia jos sen asian tietää siinä missä joku toinen tietää että haluaa opiskella lääkäriksi? Se lääkäriksi opiskelijakin saa opiskella vaikka talous on heikoilla opiskelun ajan jne. Mutta äidiksi haluava ei saisi ryhtyä äidiksi. Mä en ymmärrä miksi. Ja just sanotaan sitten että opiskelisi sitten lastenhoitoa. Ei se ole yhtään sama. Kas kun et ehdota et hankkisi koiran. Jos tahtoo oman lapsen niin ei sitä voi mikään muu korvata. Mun mielestä on hienoa jos vastuullinen nuori tahtoo lapsen eikä biletystä ja turhanpäiväistä matkustelua yms.

Aika monesti vaan käy niin, et kun se teini on sen "suunnitellusti" hankitun vauvan sitten pullauttanut maailmaan niin se biletys-halu iskee juuri silloin.

 

[QUOTE="tia";21967295]Aivot kasvaa vielä 23 vuotiaaaksi saakka, eli kasvu on vielä tuossa iässä kesken..[/QUOTE]

Ihminen on älykkäimmillään 22vuotiaana. Sori
Siitähän on tehty tutkimuksiakin. Ehkei nyt ihan teininä tartte lapsia tehä ellei ole varma ja valmis, mutta miksi ihmeessä pitäisi VARTAVASTEN odottaa kolmekymppiseksi jos haluaa lapsia nuorempana?!? :O
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt...

Jos jotkut täällä haluaa reilu 30vuotiaana lapsia niin senkus, mutta mikä ymmärryksessä vikaa kun joku toinen haluaa toisella tavalla?! En tiedä yhtään syytä, miksi olisin odottanut kauemmin kun minä olin 22v ja mies 27v esikoisen saadessa. Joku voisi kertoa mulle hyvän syyn katua

Ja mitä NORMAALIMPAA on 22vuotiaassa tai 30v äidissä? Kummassakaan ei ole pahemmin mitään parempaa tai huonompaa, on vain eroja yksilöllisesti mitä kullekin sopii.

 

[QUOTE="juu";21967491]Ja kakat 16 vuotias ei ole kypsä vanhemmaksi piste. Voi toki kuvitella olevansa koska ei ole elämänkokemusta taikka riittävää ymmärrystä, mutta ei todellakaan ole.[/QUOTE]

ihan yhtä lailla kolmekymppisellä ei ole kokemusta lapsista ennen kun ne omat on saanu ku 16-vuotiaallakaan. Ja 16-vuotiaalla voi olla elämänkokemusta paljon enemmän ku vaikka nelikymppisellä. Ei nämä asiat ole iästä kiinni. Toki useimmiten 16-vuotiaat on keskenkasvuisia henkisesti mutta harvempi niitä lapsia siinä iässä haluaakaan.

 

[QUOTE="juu";21967500]Aika monesti vaan käy niin, et kun se teini on sen "suunnitellusti" hankitun vauvan sitten pullauttanut maailmaan niin se biletys-halu iskee juuri silloin.[/QUOTE]

mun äidin biletyshalu iski nelikymppisenä, ja tiedän monia muitakin joilla on käynyt niin. Ja tiedän monia alle parikymppisiä joita ei kiinnosta biletys vaan opiskelu tai se perheenperustaminen.

 

itse olin 18vuotias kun esikoisen sain ja 20v. kun kuopus tuli maailmaan. suunniteltuja molemmat.
mulla oli toisen asteen ammatti kun esikoinen syntyi, työkokemustakin kertyi opiskelujen ohella kun kävin töissä, äitiyspäivärahakaan ei näin ollen ollut minimi, olimme asuneet miehen kanssa reilun vuoden saman katon alla kun raskaaksi tulin.
taloudellisesti pärjäsimme hyvin, miehellä vakkarityö (vaikka nuori hänkin) apua emme saaneet sen kummemmin isovanhemmilta kuin vanhemmat äidit ja isät, silloin tällöin hoitoapua ja tietysti ostelivat välillä vaatetta laspenlapselleen..
nyt ikää 27v. lapset koululaisia, molemmilla vakityö, omakotitalokin ollut jo nelisen vuotta, rahasta ei tee tiukkaa, baarit eivät kumpaakaan kiinnosta, matkustella voidaan yhdessä perheenä, ja silloin tällöin kerran pari vuoteen lähdemme miehen kanssa viikonloppulomalle nauttimaan toistemme seurasta.


näissä asioissa ei voi yleistää, toiset pärjää j toiset ei.

 

Mä en tajua tuota asennetta, että elämä loppuu lapsiin!Tulee kommentteja, että "teiniäidit" ei pysty opiskelemaan tai on hyvä ensin bilettää ja matkustella yms. Kyllä ne nuoremmatkin ehtii nuo hommat tehdä, ehkä vaan hiukan eri järjestyksessä! Mä en ollut enää mikään "teini" kun lapsen sain vaan reilu parikymppinen. Minusta on ihan mukava ajatella, että 40 v:nä mulla on jo aikuinen lapsi ja toiset neljäkymppiset alkaa siinä vaiheessa vasta miettiä perheen perustamista

 

[QUOTE="sondersson";21967623]Ja 16-vuotiaalla voi olla elämänkokemusta paljon enemmän ku vaikka nelikymppisellä. Ei nämä asiat ole iästä kiinni. Toki useimmiten 16-vuotiaat on keskenkasvuisia henkisesti mutta harvempi niitä lapsia siinä iässä haluaakaan.[/QUOTE]

Elämänkokemusta 16-vuotiaalla enemmän kuin 40-vuotiaalla? Missä todellisuudessa?

Jokainen teini luulee olevansa älyttömän kypsä, se kuuluu ikään. Kun katsoo taaksepäin, tajuaa miten vähän sitä todellakaan tiesi.
Vuodet kertovat paljon sellaista, josta päivät eivät tienneet mitään.

Minä voin sanoa näin: olen sentään jo reilu kolmekymppinen. Jos olisin saanut lapsen 17-vuotiaana, kyllä me olisimme pärjänneet, mutta minä pystyn katsomaan taaksepäin ja tietämään, mitä kaikkea olisin menettänyt itseltäni.
Teiniäiti ei sitä tule tietämään eikä käsittämään. Ei tietenkään voi kaivata mitään mistä ei ole tietoisuutta, mutta kokemusteni perusteella jossakin vaiheessa tietyt asiat on elettävä läpi. Minä olen tyytyväinen, että elin ne silloin kuin ne kehitykseen kuuluvat, enkä lapsen kanssa.

 

itse olin 18vuotias kun esikoisen sain ja 20v. kun kuopus tuli maailmaan. suunniteltuja molemmat.
mulla oli toisen asteen ammatti kun esikoinen syntyi, työkokemustakin kertyi opiskelujen ohella kun kävin töissä, äitiyspäivärahakaan ei näin ollen ollut minimi, olimme asuneet miehen kanssa reilun vuoden saman katon alla kun raskaaksi tulin.
taloudellisesti pärjäsimme hyvin, miehellä vakkarityö (vaikka nuori hänkin) apua emme saaneet sen kummemmin isovanhemmilta kuin vanhemmat äidit ja isät, silloin tällöin hoitoapua ja tietysti ostelivat välillä vaatetta laspenlapselleen..
nyt ikää 27v. lapset koululaisia, molemmilla vakityö, omakotitalokin ollut jo nelisen vuotta, rahasta ei tee tiukkaa, baarit eivät kumpaakaan kiinnosta, matkustella voidaan yhdessä perheenä, ja silloin tällöin kerran pari vuoteen lähdemme miehen kanssa viikonloppulomalle nauttimaan toistemme seurasta.


näissä asioissa ei voi yleistää, toiset pärjää j toiset ei.

:flower: tuo on just niin loistavasti hoidettu, noin se mullakin olisi mennyt jos nyt saisin mennä ajassa taaksepäin. Tämä on mun mielestä se ihanne. Paljon parempi ku se, että ensin käydään kouluja hullun lailla, koitetaan päästä uraputkeen ja ties mille johtajan pallille ja sit huomataan et ai ne lapsetkin piti hommata ja kohta juostaankin hoidoissa et sais raskauduttua. Ite ikävä kyllä halusin nuorena bilettää ja tuhlasin monet vuodet siinä touhussa. Onneksi tulin vahingossa raskaaksi että se typeryys jäi siihen. Mutta nyt on kaikki muu vielä edessä.

 

Mä en tajua tuota asennetta, että elämä loppuu lapsiin!

Sellaista asennetta ei ole ollut tässäkään ketjussa: on vaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lukemaansa.

 

[QUOTE="vieras";21967701]Elämänkokemusta 16-vuotiaalla enemmän kuin 40-vuotiaalla? Missä todellisuudessa?

Jokainen teini luulee olevansa älyttömän kypsä, se kuuluu ikään. Kun katsoo taaksepäin, tajuaa miten vähän sitä todellakaan tiesi.
Vuodet kertovat paljon sellaista, josta päivät eivät tienneet mitään.

Minä voin sanoa näin: olen sentään jo reilu kolmekymppinen. Jos olisin saanut lapsen 17-vuotiaana, kyllä me olisimme pärjänneet, mutta minä pystyn katsomaan taaksepäin ja tietämään, mitä kaikkea olisin menettänyt itseltäni.
Teiniäiti ei sitä tule tietämään eikä käsittämään. Ei tietenkään voi kaivata mitään mistä ei ole tietoisuutta, mutta kokemusteni perusteella jossakin vaiheessa tietyt asiat on elettävä läpi. Minä olen tyytyväinen, että elin ne silloin kuin ne kehitykseen kuuluvat, enkä lapsen kanssa.[/QUOTE]

mä tahtoisin tietää, että mitä on ne asiat, mitkä tulisi elää ennen lapsen tulemista?
en kysy pahalla, ihan vaan mielenkiinnosta.

 

[QUOTE="vieras";21967701]Elämänkokemusta 16-vuotiaalla enemmän kuin 40-vuotiaalla? Missä todellisuudessa?

Jokainen teini luulee olevansa älyttömän kypsä, se kuuluu ikään. Kun katsoo taaksepäin, tajuaa miten vähän sitä todellakaan tiesi.
Vuodet kertovat paljon sellaista, josta päivät eivät tienneet mitään.

Minä voin sanoa näin: olen sentään jo reilu kolmekymppinen. Jos olisin saanut lapsen 17-vuotiaana, kyllä me olisimme pärjänneet, mutta minä pystyn katsomaan taaksepäin ja tietämään, mitä kaikkea olisin menettänyt itseltäni.
Teiniäiti ei sitä tule tietämään eikä käsittämään. Ei tietenkään voi kaivata mitään mistä ei ole tietoisuutta, mutta kokemusteni perusteella jossakin vaiheessa tietyt asiat on elettävä läpi. Minä olen tyytyväinen, että elin ne silloin kuin ne kehitykseen kuuluvat, enkä lapsen kanssa.[/QUOTE]

mutta kun ei kaikki kaipaa samaa ku sinä. Mä olen bilettänyt ja mulla oli silloin hauskaa mut nyt kun katson taaksepäin niin toivon että olisin tehnyt kuten alunperin suunnittelin eli saanut lapset jo alle parikymppisenä. Luuletko, että teininä äidiksi ryhtynyt katuu lapsiaan, on surullinen ettei lastensa sijaan saanut muutamaa matkaa?

Ja sitä elämänkokemusta voi olla vaikka kuinka paljon ja vaikka kuinka nuorena. Sitä voi kokea jo nuorena esim. asuinpaikan vaihdoksia, läheisten kuolemia, vanhempien eron, kaikennäköistä harrastusten parissa, niihin voi lukeutua vastuutakin, voi joutua pitämään huolta pienemmistä sisaruksista, matkusteluakin lapsesta asti, voi olla vaikka mitä negatiivisia ja positiivisia kokemuksia. Ja joittenkin elämässä ei koskaan tapahdu mitään mainittavaa. Joku ei ole kokenut oikein mitään vielä vanhuksenakaan.

 

[QUOTE="vieras";21967063]Miksi?
Miksi ei eläisi omaa elämäänsä ja nuoruuttaan ensin? Opiskelisi rauhassa, matkustelisi?[/QUOTE]

No kyllä tässä minusta "hieman" heijasteli ajatusmaailma, että ennen lapsi pitäisi "elää elämänsä"

 

mä tahtoisin tietää, että mitä on ne asiat, mitkä tulisi elää ennen lapsen tulemista?
en kysy pahalla, ihan vaan mielenkiinnosta.

Jotkut perustelee sen esim matkustelemisella jne mikä on mielestäni ehkä hölmöintä.
En ole "teiniäiti" (hyi mikä sanakin ja täysin turha) mutta esimerkiksi minä EN pidä matkustelusta lainkaan.
Ja jos pitäisinkin niin miksi ihmeessä lapsi estäisi matkustelun? Vai olisiko pitänyt odottaa siihen että alan pitää matkustelusta ja vasta sitten "tehdä" lapsi?

Miehen perheessä on aina matkusteltu. Saivat ensimmäisen lapsen kun äiti oli20v ja viimeisen kun äiti oli 38(miehen tarkkaa ikää en muista) ja aina matkustelivat kun siitä pitivät.
Kai siellä matkusellessa pitää sitten ryypätä tms en tiedä
Mies oli isänsä kanssa kahdestaan matkustelemassa kun oli vuoden ikäinen... Että juu hyvä syy

Muita hyviä perusteluja?

 

Tuota.. Minä elän omaa elämääni edelleen, nyt siihen kuuluu vaan muitakin, tämä on silti minun elämääni, ei minun elämäni ole päättynyt. Matkustelua (jos siitä tykkää) ei tarvitse lopettaa vaikka äidiksi/isäksi tuleekin. Elämä jatkuu..Opiskellakin voi vielä vanhempanakin.

Täh, eikös juuri tällä palstalla ole tuomittu kaikki äidit, jotka matkustelee tai vie lapsensa hoitoon joko työn tai opiskelun takia
Siis minä en niihin kuulu, enkä tuomitse ketään, mutta aika monta kiivasta keskustelua asiasta täällä käyty.