Samaa mieltä,välittämisen ja läsnäolon puute.Rajat on rakkautta,joo vanha juttu mutta luo lapselle tunteen että välitetään.Meillä ei kotona ollut rajoja eikä sääntöjä ja en kokenut olevani rakastettu ja suojelemisen arvoinen vanhemmilleni.Alkuperäinen kirjoittaja iltatähtien äippä;21903095:tämä oli nyt vähän laajempi näkökullma ja vrt kohteena oli ilmiöt ja paikka missä ko asia näkyy yhteiskunnan tasolla
tärkeä asia :välittämisen puute on varmasti yksi suuremmista ongelmista
Ei kyllä mun muksujen kasvatukseen.Sarasvuo puhui asiaa.(eilinen iltasanomat?) Lapsen kasvatukseen pitäis osallistua "koko kylä".
Juuri näin. Lapsilta myös vaaditaan nykyään liikaa, jos ei osaa 2-vuotiaana sanoa vähintään 100 lausetta niin heti käydään kaikenmaailma puhe- ja toimintaterapiat, ja joku diagnoosi on pakko saada. Jos ei eskari-iässä osaa tehdä tiettyjä asioita, niin laitetaan jollekkin 0-luokalle, tai erityiskouluun. Lasten ei anneta kehittyä omaa tahtiin. Tempperamenttinen lapsi saa adhd-diagnoosin, ja työnnetään vaan nappia huuleen niin kyllä se siitä alkaa istua muottiin. Mä olen myös lähipiirissäni huomannut, miten kauheet paineet monilla vanhemmilla on. Jos lapsi kiukuttelee uhmassaan, niin hyysätään ja lahjotaan lapsi hiljaiseksi, ettei vaan joku naapuri tee ls-ilmoitusta. Ei enää uskalleta edes käyttää sitä omaa maalaisjärkeä, koska lapsihan voi saada traumoja jos sen antaa huutaa 10 min.Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;21904163:Liika virikkeellisyys- tarkoitan tällä kaikenmaailman kuoroissa ja harrastuksissa hyppäämistä jo vauvaikäisestä.
Mä olen sitä mieltä että normaali kotielämä pikku askareineen on edelleen lapsen paras virike eskari-ikäiseksi asti.
Kovasti käsi poskella pohditaan että mitäs nyt kun äitin pitää jäädä vauvan kanssa kotiin, mitä virikkeitä tarjoan edelliselle lapselleni? Kasvaako se kieroon ellei pääse tarhaan joka päivä?
Ja toisena asiana se että lapsille ei uskalleta/voida sanoa EI ja käytetään kaikenmaailman jäähypenkkejä. Yhtä tyhjän kanssa sano aamuäree.
Lisään vielä sen kirjan mukaan kasvattamisen- eli tätä ruokaa tämän ikäisenä- ei päivääkään aikaisemmin, tismalleen oikea määrä aterioita joka päivä- ei siis kuunnella ja lueta sitä omaa lasta.
No eihän hyödyttömyys ole sidoksissa tuohon tarvitsemiseen. Tekeekö joku muka lapsia, koska ei itse jaksa/halua/pysty siivota? Se on mielestäni tarvitsemista.Kyllä mun mielestä lapsen tulisi saada olla tarvittu ihan vaikka kotona. Lapsi omalta osaltaan (kuten kaikki muutkin) "työskentelee" perheen yhteisen hyvinvoinnin eteen tietysti ikätasoisesti. Esim. siistissä kodissa on kaikkien kiva olla. Näin hän kokee olevansa hyödyksi! Kuka haluaisi olla hyödytön?
Tän huomaa joissain kyllä tosi selkeesti. Meillä on suvussa lapsi joka on aikamoinen "hirviö" jos lapsesta nyt niin voi sanoa. Ei mitään rajoja, jos ottaa toisten leluja niin äiti sanoo että "kyllä sä voit lainata" ja jos joku uskaltaakin leikkiä hänen lelulla alkaa huuto ja sit tää äiti totee toiselle lapselle "et sitä leluu ei voi ottaa kun ei *** halua lainata sitä". Lapsi hokee koko ajan kaikille olevansa maailman rakkain jne. Meillä esim. lapset oli saanut kivat uudet lelut (ja tämäkin lapsi sai vaikka mitä, mut ei just samaa) niin hirvee huuto tuli jos lapsemme leikki omillaan ja mä kielsin ottamasta kädestä ja äidiltä tosi pahat katseet. Mutta äiti kielsi koskemasta mihinkään omansa leluihin vaikka niillä ei lapsi olisi edes leikkinyt.Kyynärpäätekniikan opettaminen. Tärkeintä että MINUN lapsi pärjää. Ei väliteikeasti muista.
Eri asia aikuisella, joka ajattelee omaa elämäänsä vähän eri lähtökohdista kuin lapsi. Lapsen ei pitäisi kohdata jotain tarpeettomuuden tunnetta kotona. Jos kohtaa, siksi että ei nyt sitten esimerkiksi saanut kattaa pöytää, niin jossain on vikaa.Tuntisitko sä olevasi tärkeä jos sua ei koskaan tarvittais mihinkään? Nykyaikanahan kukaan ei oikeesti tarvitse ketään kun kaikki on niin valmista. Se on vikana nykyaikana.
Harmi kyllä tuo on niin totta, ja mitä ne vanhemmat sitten lapselleen opettavat.. eivät ainakaan aitoa muista välittämistä. Vain omat ovat tärkeitä. :/Kyynärpäätekniikan opettaminen. Tärkeintä että MINUN lapsi pärjää. Ei väliteikeasti muista.
Aha. "voi kulta olet tosi tarpeellinen siinä leikkimällä leluillasi. Olet rakas" mitähän lapsi oikeesti ajattelee? On eri asia olla rakastettu juuri sellaisena kuin on kuin olla tarpeellinen sellaisena kuin on. Mutta mä en saa mun pointtia sulle menemään mitenkään läpi joten luovutan.Alkuperäinen kirjoittaja mietteitä;21907151:Eri asia aikuisella, joka ajattelee omaa elämäänsä vähän eri lähtökohdista kuin lapsi. Lapsen ei pitäisi kohdata jotain tarpeettomuuden tunnetta kotona. Jos kohtaa, siksi että ei nyt sitten esimerkiksi saanut kattaa pöytää, niin jossain on vikaa.
Lapsen pitää saada tuntea olevansa tarpeellinen ihan sellaisenaan, ilman mitään suoritteita tai työpanosta. Ihan vain omana itsenään, olemalla olemassa. Lapselle pitää kasvaa sellainen itsetunto, että hän tietää olevansa tarpeellinen ihan omana itsenään, eikä työsuoritteiden kautta.
Tottakai hyvä että muksu oppii kotitöitä. Mutta ei se saa määrittää lapsen "tarpeellisuutta" tai arvoa. Jos jollain niin tekee, niin voi hyvää päivää ja 1800-luvulle morjens.