Mikä on mielestäsi pielessä lasten kasvatuksessa nykyään?

Keittiönoita
Mun mielestä koko nykyinen suorituskeskeinen elämäntapa sekä yhteisöllisyyden puuttuminen aiheuttaa sen, että vanhemmuuskin on muuttunut suorittamiseksi. Ja kuka mitenkin siitä suorittamisesta selviää, se näkyy lapsissa.
 
Vk
[QUOTE="Vieras";21906235]Kun niitä lapsia ei enää tarvita mihinkään. Niitä tehdään vaan jotta saisi rutistella, halata ja rakastaa. Se ei vaan ole reilua lasta kohtaan![/QUOTE]

Näin! Leimataan vaikeiksi lapsiksi kun todellisuudessa ovat vain turhautuneita. Ja johonkin se turhautuminen sitten puretaan. Vanhempiin, koulukavereihin, viinaan, huumeisiin...
 
"meikäläinen"
Mun mielestä lapset vieroitetaan liian varhain vanhemmista ja lyödään stressaavaan hoitoympäristöön. Suomessa esim. päiväkodeissa on liian suuret lapsiryhmät. Tämä on kaiken pahan alku ja juuri. Lisäksi vanhempien sensitiivisyys lapsiaan kohtaan ei ole sallittua nykyajan yhteiskunnassa. Vanhemmat ovat väsyneitä työssä käymisen takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja iltatähtien äippä;21903095:
tämä oli nyt vähän laajempi näkökullma ja vrt kohteena oli ilmiöt ja paikka missä ko asia näkyy yhteiskunnan tasolla
tärkeä asia :välittämisen puute on varmasti yksi suuremmista ongelmista
Samaa mieltä,välittämisen ja läsnäolon puute.Rajat on rakkautta,joo vanha juttu mutta luo lapselle tunteen että välitetään.Meillä ei kotona ollut rajoja eikä sääntöjä ja en kokenut olevani rakastettu ja suojelemisen arvoinen vanhemmilleni.
 
"vieras"
[QUOTE="Vieras";21906235]Kun niitä lapsia ei enää tarvita mihinkään. Niitä tehdään vaan jotta saisi rutistella, halata ja rakastaa. Se ei vaan ole reilua lasta kohtaan![/QUOTE]

Mihin niitä pitäisi sitten tarvita? Orjaksi vai?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;21904163:
Liika virikkeellisyys- tarkoitan tällä kaikenmaailman kuoroissa ja harrastuksissa hyppäämistä jo vauvaikäisestä.
Mä olen sitä mieltä että normaali kotielämä pikku askareineen on edelleen lapsen paras virike eskari-ikäiseksi asti.
Kovasti käsi poskella pohditaan että mitäs nyt kun äitin pitää jäädä vauvan kanssa kotiin, mitä virikkeitä tarjoan edelliselle lapselleni? Kasvaako se kieroon ellei pääse tarhaan joka päivä?

Ja toisena asiana se että lapsille ei uskalleta/voida sanoa EI ja käytetään kaikenmaailman jäähypenkkejä. Yhtä tyhjän kanssa sano aamuäree.

Lisään vielä sen kirjan mukaan kasvattamisen- eli tätä ruokaa tämän ikäisenä- ei päivääkään aikaisemmin, tismalleen oikea määrä aterioita joka päivä- ei siis kuunnella ja lueta sitä omaa lasta.
Juuri näin. Lapsilta myös vaaditaan nykyään liikaa, jos ei osaa 2-vuotiaana sanoa vähintään 100 lausetta niin heti käydään kaikenmaailma puhe- ja toimintaterapiat, ja joku diagnoosi on pakko saada. Jos ei eskari-iässä osaa tehdä tiettyjä asioita, niin laitetaan jollekkin 0-luokalle, tai erityiskouluun. Lasten ei anneta kehittyä omaa tahtiin. Tempperamenttinen lapsi saa adhd-diagnoosin, ja työnnetään vaan nappia huuleen niin kyllä se siitä alkaa istua muottiin. Mä olen myös lähipiirissäni huomannut, miten kauheet paineet monilla vanhemmilla on. Jos lapsi kiukuttelee uhmassaan, niin hyysätään ja lahjotaan lapsi hiljaiseksi, ettei vaan joku naapuri tee ls-ilmoitusta. Ei enää uskalleta edes käyttää sitä omaa maalaisjärkeä, koska lapsihan voi saada traumoja jos sen antaa huutaa 10 min.
Ja niinkuin joku kirjoittikin, niin lapset jopa uhkailevat vanhempiaan. Hypitään vanhempien silmille, koska tiedetään että eivät ne mitään mahda. Esim. kerran korotin ääntäni kun mikään ei mennyt jakeluun noille lapsille, niin tuo 9v tokas että "toi on henkistä väkivaltaa, ja mä voin soittaa sulle poliisit" :O. Koulussa on kuulemma näin sanottu.
 
lapsia ei opeteta omatoimisiksi eikä lapsilla ole sananvaltaa omassa elämässään.Kaikki mitä tehdään on jonkun muun määräämää, syödään mitä äiti tekee, ulkoillaan kun joku niin sanoo eikä lapselle anneta mahdollisuuksia opetella ajattelemaan ja punnitsemaan vaihtoehtoja.
Elämä ikäänkuin "pureskellaan valmiiksi" tuonne 10v ikään, suojelemisen nimissä lapselta evätään mahdollisuus tehdä virheitä.
sitten yhtäkkiä lapsen pitääkin osata päättää itse, suoriutua yksin ja tehdä isojakin ratkaisuja omilla aivoilla..
teinit usein jätetään ihan oman onnensa nojaan, "elämään sitä kultaista nuoruutta mikä oli itselläkin ah niin ihanaa " vaikka todellisuudessa se teini tarvitsisi joskus enemmän sitä vanhempaa ja auktoriteettia, kuin silloin alle kouluikäisenä..
 
"Vieras"
[QUOTE="vieras";21906492]Mihin niitä pitäisi sitten tarvita? Orjaksi vai?[/QUOTE]

Niin siis sun mielestä lapsista ei ole muuhun kuin orjiksi? Oletko sä itse orja työssäsi?
 
Orjapiiskuri
[QUOTE="vieras";21906492]Mihin niitä pitäisi sitten tarvita? Orjaksi vai?[/QUOTE]

Kyllä mun mielestä lapsen tulisi saada olla tarvittu ihan vaikka kotona. Lapsi omalta osaltaan (kuten kaikki muutkin) "työskentelee" perheen yhteisen hyvinvoinnin eteen tietysti ikätasoisesti. Esim. siistissä kodissa on kaikkien kiva olla. Näin hän kokee olevansa hyödyksi! Kuka haluaisi olla hyödytön?
 
"vieras"
Kyllä mun mielestä lapsen tulisi saada olla tarvittu ihan vaikka kotona. Lapsi omalta osaltaan (kuten kaikki muutkin) "työskentelee" perheen yhteisen hyvinvoinnin eteen tietysti ikätasoisesti. Esim. siistissä kodissa on kaikkien kiva olla. Näin hän kokee olevansa hyödyksi! Kuka haluaisi olla hyödytön?
No eihän hyödyttömyys ole sidoksissa tuohon tarvitsemiseen. Tekeekö joku muka lapsia, koska ei itse jaksa/halua/pysty siivota? Se on mielestäni tarvitsemista.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";21906796]Olen kai sitten kun en ymmärrä, mihin lapsia pitäisi TARVITA.[/QUOTE]

Kertokaa nyt sitten joku vähemmän hölmö, mihin niitä lapsia pitää tarvita? Siivoamiseen, pyykinpesuun, pikkusisarusten hoitamiseen vai mihin?
 
HdMHz
[QUOTE="vieras";21906796]Olen kai sitten kun en ymmärrä, mihin lapsia pitäisi TARVITA.[/QUOTE]

Tuntisitko sä olevasi tärkeä jos sua ei koskaan tarvittais mihinkään? Nykyaikanahan kukaan ei oikeesti tarvitse ketään kun kaikki on niin valmista. Se on vikana nykyaikana.
 
Kyynärpäätekniikan opettaminen. Tärkeintä että MINUN lapsi pärjää. Ei väliteikeasti muista.
Tän huomaa joissain kyllä tosi selkeesti. Meillä on suvussa lapsi joka on aikamoinen "hirviö" jos lapsesta nyt niin voi sanoa. Ei mitään rajoja, jos ottaa toisten leluja niin äiti sanoo että "kyllä sä voit lainata" ja jos joku uskaltaakin leikkiä hänen lelulla alkaa huuto ja sit tää äiti totee toiselle lapselle "et sitä leluu ei voi ottaa kun ei *** halua lainata sitä". Lapsi hokee koko ajan kaikille olevansa maailman rakkain jne. Meillä esim. lapset oli saanut kivat uudet lelut (ja tämäkin lapsi sai vaikka mitä, mut ei just samaa) niin hirvee huuto tuli jos lapsemme leikki omillaan ja mä kielsin ottamasta kädestä ja äidiltä tosi pahat katseet. Mutta äiti kielsi koskemasta mihinkään omansa leluihin vaikka niillä ei lapsi olisi edes leikkinyt.
Mitä tulee lapsesta jolle uskotellaan hänen olevan kaikille maailman ihmisille maailman rakkain ja kaikki tavarat on häntä varten, kaiken saa ottaa, mutta omia ei tarvi jakaa kenenkään kanssa... Siis tää lapsi rupes kiukuttelee mulle kun kuopuksemme oli sylissäni ja kun annoin pusun ja sanoin "äidin rakas". "Eikä ole, minä olen!!!" Menee hermot...!!!! Siis 3v on kyseessä...
 
mietteitä
Tuntisitko sä olevasi tärkeä jos sua ei koskaan tarvittais mihinkään? Nykyaikanahan kukaan ei oikeesti tarvitse ketään kun kaikki on niin valmista. Se on vikana nykyaikana.
Eri asia aikuisella, joka ajattelee omaa elämäänsä vähän eri lähtökohdista kuin lapsi. Lapsen ei pitäisi kohdata jotain tarpeettomuuden tunnetta kotona. Jos kohtaa, siksi että ei nyt sitten esimerkiksi saanut kattaa pöytää, niin jossain on vikaa.
Lapsen pitää saada tuntea olevansa tarpeellinen ihan sellaisenaan, ilman mitään suoritteita tai työpanosta. Ihan vain omana itsenään, olemalla olemassa. Lapselle pitää kasvaa sellainen itsetunto, että hän tietää olevansa tarpeellinen ihan omana itsenään, eikä työsuoritteiden kautta.

Tottakai hyvä että muksu oppii kotitöitä. Mutta ei se saa määrittää lapsen "tarpeellisuutta" tai arvoa. Jos jollain niin tekee, niin voi hyvää päivää ja 1800-luvulle morjens.
 
mietteitä
Kyynärpäätekniikan opettaminen. Tärkeintä että MINUN lapsi pärjää. Ei väliteikeasti muista.
Harmi kyllä tuo on niin totta, ja mitä ne vanhemmat sitten lapselleen opettavat.. eivät ainakaan aitoa muista välittämistä. Vain omat ovat tärkeitä. :/

Tunnen yhden tällaisen äidin, ja vaikka on kovin empaattinen olevinaan, niin eipä sitä ole aidosti kuin omille lapsille ja miehelleen Ei ketään muuta ihmistä kohtaan osaa olla aidosti empaattinen... jotenkin kamalaa. Itse varmaan kuvittelee olevansa hyvinkin ihana ja osaaottava kun vaan sanoo ne tietyt sanat.
 
"Joo"
Alkuperäinen kirjoittaja mietteitä;21907151:
Eri asia aikuisella, joka ajattelee omaa elämäänsä vähän eri lähtökohdista kuin lapsi. Lapsen ei pitäisi kohdata jotain tarpeettomuuden tunnetta kotona. Jos kohtaa, siksi että ei nyt sitten esimerkiksi saanut kattaa pöytää, niin jossain on vikaa.
Lapsen pitää saada tuntea olevansa tarpeellinen ihan sellaisenaan, ilman mitään suoritteita tai työpanosta. Ihan vain omana itsenään, olemalla olemassa. Lapselle pitää kasvaa sellainen itsetunto, että hän tietää olevansa tarpeellinen ihan omana itsenään, eikä työsuoritteiden kautta.

Tottakai hyvä että muksu oppii kotitöitä. Mutta ei se saa määrittää lapsen "tarpeellisuutta" tai arvoa. Jos jollain niin tekee, niin voi hyvää päivää ja 1800-luvulle morjens.
Aha. "voi kulta olet tosi tarpeellinen siinä leikkimällä leluillasi. Olet rakas" mitähän lapsi oikeesti ajattelee? On eri asia olla rakastettu juuri sellaisena kuin on kuin olla tarpeellinen sellaisena kuin on. Mutta mä en saa mun pointtia sulle menemään mitenkään läpi joten luovutan.
 

Yhteistyössä