Mikä on mielestäsi pielessä lasten kasvatuksessa nykyään?

Perheennäköisiä tulee perheen lapsista. En ole törmännyt mihinkään sen ihmeellsimipiin ongelmiin nyt kuin ennenkään. Kun olin lapsi , minua kiusasi yksi tyttö koulussa . Tämä oli aikaista kasaria. Äitini meni heidän kotiinsa selvittämään asiaa joka ei selvinnyt koska perheen äiti sanoi etteivät hänen lapsensa kiusaa ketään. Eli tolloja on aina ollut maailman sivu, onneksi myös niitä fiksuja.
Jos kasvatusmenetelmät ovat jonkin mielestä erilaiset tänään kuin aiemmin, on maailmakin erilainen. Kyllä lapsia pitääkin suojella esim. turhan nettitiedon ja iltapäivälehtin maailmalta.Ja heti kun lapsi vaan kykenee keskustelemaan, vanhempien on lapselle sopivassa määrin alettava puhumisen kulttuuri kotona. Ikävätkin asiat. On todella ikävää tunnustaa omia virheitään. Sitä ei aina vanhemmat osaa vaatia, kun se on heille itselleenkin niin vaikeaa. Siinä missä vanhempien tehtävä on kasvattaa lastaan, lapsi myös kasvattaa vanhempiaan epäsuorasti. Se ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta lapselle pitää olla rehellinen. Siinä samalla oppii tulemaan toimeen itsensäkin kanssa.

 

Ei kyllä mun muksujen kasvatukseen.

Miksi ei? Jos mä olen kitkemässä rikkaruohoja pihaltani ja lapsesi tulee siihen kiinnostuneena katsomaan, miksen saa ottaa häntä mukaan kitkemään?

 

Miksi ei? Jos mä olen kitkemässä rikkaruohoja pihaltani ja lapsesi tulee siihen kiinnostuneena katsomaan, miksen saa ottaa häntä mukaan kitkemään?

Koska nykyään tollasella toiminnalla sut leimataan hulluksi tai jotenkin kieroutuneeksi.

 

Muiden muksut eivät osaa käyttäytyä.

 

Koska nykyään tollasella toiminnalla sut leimataan hulluksi tai jotenkin kieroutuneeksi.

Toi on kyllä ihan totta

 

Nykyään ei saa komentaa vieraita lapsia tulemaan pois heikoilta jäiltä tms. Ehkä juuri ja juuri voi vienosti vihjaista, että olisi suotavaa, mikäli lapset suvaitsevat vierasta ihmistä kuunnella, hissukseen lahestyä rantaa.

Jos lapsille ei tapahdu mitään, olet kamala kyylä ja huono ihminen. Jos jotain tapahtuu, olet piittaamaton ja huono ihminen...

Vastuuntunto puuttuu monilta aikuisilta ja he tulkitsevat vastuun muiden asioihin sekaantumisena.

 

Lukematta vastauksia ollenkaan sanon, että aikapula on iso ongelma perheissä. Lapsille ei ole aikaa. Sitten kun sitä aikaa on, mennään megasuperhauskanpitoon. Että mekin teemme jotain yhdessä. Ei voi olla kotona Afrikan tähden kimpussa, vaan pitää mennä Hoploppiin, sieltä Mäkkäriin, josta Makuunin kautta kotiin leffan ja helvetin ison karkkipussin kanssa. Ei osata olla.

Nykyvanhempi kehittää lasta ja hankkii tälle harrastuksia, valmentajia ja virikkeitä. Kun se vapaa leikki kehittää lasta kuitenkin eniten. Ei jää aikaa olla kotona. Ja pitäähän vanhemmankin harrastaa, joten perheen yhteinen aika on jo jotain, jota ei vaan ole.

Vanhemmat ei uskalla sanoa EI. Aina selitellän, neuvotellaan, keskustellaan loputtomiin. Joskus vaan voi sanoa, että ei. Perusteeksi riittää monesti, että koska minä sanon nyt niin.

Kotiäitiys tai-isyys, läheisyys, rajat, rakkaus, vapaus kasvaa huolettomana, kodin lämmin ja kiireetön ilmapiiri ois nyt poikaa. Missä ne on???? Jossaki zumban, astangajoogan, Tojotan virityksen, paikallisen karaokeillan, Hesen, shoppailun, satubaletin ja kiinalaisten krääsälelujen seassa.

 

Kaikki.

 

Nykyään ei saa komentaa vieraita lapsia tulemaan pois heikoilta jäiltä tms. Ehkä juuri ja juuri voi vienosti vihjaista, että olisi suotavaa, mikäli lapset suvaitsevat vierasta ihmistä kuunnella, hissukseen lahestyä rantaa.

Jos lapsille ei tapahdu mitään, olet kamala kyylä ja huono ihminen. Jos jotain tapahtuu, olet piittaamaton ja huono ihminen...

Vastuuntunto puuttuu monilta aikuisilta ja he tulkitsevat vastuun muiden asioihin sekaantumisena.

Kamala kyylä ja huono ihminen ilmoittautuu. Mulla on tapana puuttua asiaan, jos näen alle kouluikäisiä yksikseen tai vaarallinen paikka + vanhemmat kauempana. Kiitoksia ei heru, mutta en niitä edes odota. Joskus tuntuu, että taaperon vanhemmille on helpompi kestää lapsensa jääminen peruuttavan bussin alle kuin se, että ventovieras koppaa sen lapsen siitä turvaan ja odottaa, että vanhemmat tulevat lapsensa noutamaan.

 

Silloin kun mä olin lapsi 80-luvulla, ei ne vanhemmat sen enempää leikkiny lasten kanssa kuin nykyäänkään, tuskin edes sen vertaa. Ja kun miettii aikaa vielä kauemmas, ei vanhemmat edes ehtinyt leikkiä lasten kanssa. Nykyään vaan on se trendi, että lasten kanssa pitäis koko ajan jotain touhuta ja olla keksimässä virikkeitä, tai muuten on huono vanhempi ja lapset valittaa kun on tylsää. Kyllä mä luulen että jossain muussa nyt mättää.

 

Tuntisitko sä olevasi tärkeä jos sua ei koskaan tarvittais mihinkään? Nykyaikanahan kukaan ei oikeesti tarvitse ketään kun kaikki on niin valmista. Se on vikana nykyaikana.

No ei ole kyse siitä, ettei minua tarvittaisi esim tässä perheessä, mutta ei äitini ole minua sen takia synnyttänyt, että saisin olla hyvä äiti lapsilleni. Tässä oli siis kyse siitä, mihin lasta tarvitaan. Joo, lapseni ovat minulle toki tärkeitä nyt, enkä tiedä mitä tekisin, jos heistä joutuisin luopumaan, mutta en ole heitä tehnyt sen vuoksi, että tarvitsen heitä johonkin omaan tarkoitukseen.

Ja se viesti mistä tämä tarvitsemiskeskustelu lähti meni suunnilleen näin: "lapsia tehdään vaan jotta saisi rutistella, halata ja rakastaa. Se ei vaan ole reilua lasta kohtaan!" Miksi se ei ole reilua lasta kohtaan ja mihin lasta pitäisi tarvita, että se olisi reilua häntä kohtaan? Minusta tarvitseminen ja pohjaton rakastaminen tarkoittavat tässä yhteydessä siis eri asioita.

 

Kuka ei tarvitse ketä? Miten yksin te sitten olette? Osaan olla tosi k*rpä toisinaan, epäilen, mutta kyllä mulla on ihmisiä, jotka jaksaa, vaikka sellainen olenkin. Tunnistan myös sen, että tarvitsen muita ja minua tarvitaan.

 

Se, että lapsi ei saa enää olla lapsi. Että lapsen menemiset ei kiinnosta. Se, että ei ole kuria ja jälki näkyy : /