Miksi mies ei halua naimisiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vanhapiika
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vanhapiika

Vieras
Eli otsikossahan se tulikin jo, miksi mies ei halua naimisiin? Olemme olleet jo 15 vuotta yhdessä, yhteinen lapsi, talo ja auto, mutta mies ei vaan halua naimisiin. Ihmettelen, että minkä tähden? Kokemuksia?
 
olen kysynyt ja sanoo, että ei vaan halua. Miesten mielipiteitä kaipaisin, mikä saisi heidät kieltäytymään kosinnasta vaikka käytännössä ollaan enemmän kuin naimisissa....
 
meillä mies sanoi alussa ettei halua naimisiin mut kuitenkin sit et jos mentäs kihloihin kun 10v tulee täyteen ja naimisiin kun 20v tulee täyteen. noh nyt tulee 10 vuotta täyteen ja mies on välil puhunu jotain et pitäskö meidänkin jo mennä näimisiin.. johon mää et ei nyt vielä kun vasta 10 vuoden päästä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vanhapiika:
olen kysynyt ja sanoo, että ei vaan halua. Miesten mielipiteitä kaipaisin, mikä saisi heidät kieltäytymään kosinnasta vaikka käytännössä ollaan enemmän kuin naimisissa....

No eihän toi oo mikään oikea syy että no kun mä en vaan halua. Kysy siltä että miksi ei halua?
 
Mä en oo koskaan ymmärtäny mikä siinä naimisiinmenossa sitte tökkii jos kuitenki on yhteinen lapsi ja yhteiset velat... Ei siitä tilanteesta kukaan ole yhtäkkiä vaan lähössä. Tämä siis niissä tilanteissa missä toinen haluis ja toinen ei... Jos molemmille ok niin eihän siinä sit mitää...
 
Voihan se olla, et pelkää. Vanhemmat eronneet, kaverit eronneet jne.... Ja tiedän ettei kukaan muu voi sitä tietää kuin hän itse, mutta halusinkin kuulla muiden miesten selityksiä asialle. Ja perintöä ei hänelle ole todellakaan tulossa, minulle kylläkin jos elän pidempään kuin vanhempani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hmmm:
Mä en oo koskaan ymmärtäny mikä siinä naimisiinmenossa sitte tökkii jos kuitenki on yhteinen lapsi ja yhteiset velat... Ei siitä tilanteesta kukaan ole yhtäkkiä vaan lähössä. Tämä siis niissä tilanteissa missä toinen haluis ja toinen ei... Jos molemmille ok niin eihän siinä sit mitää...

No meillä kävi niin, että toinen vaan lähti :( Oltiin 9 vuotta yhdessä, yhteinen laina ja lapsi. Ehdittiin olla kihloissa 3 vuotta ja puhetta oli naimisiinmenosta ensi kesänä, mutta sitten tulikin ero. Ex ei missään vaiheessa ollut halukas menemään naimisiin, minä otin aina asian puheeksi. En ymmärrä miksi sitten meni kanssani kihloihin, kun ei selvästi halunnut. Oma käsitykseni on, että lopullinen sitoutuminen oli liian suuri kammotus... Vaikka onhan se lapsi tavallaan vielä suurempi sitoutuminen.
 
Entä jos ne itse häät pelottaa teidän Kallea? Minä olen nainen mutta minullekin kaiken maailman sukujuhlat ovat kauhistus. Mm. siksi en halua mieheni kanssa naimisiin vaikka miesparka kovasti haluaisikin :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ninni:
Entä jos ne itse häät pelottaa teidän Kallea? Minä olen nainen mutta minullekin kaiken maailman sukujuhlat ovat kauhistus. Mm. siksi en halua mieheni kanssa naimisiin vaikka miesparka kovasti haluaisikin :|

No ei kai tuossa tilanteessa olla sitä naimisiin menoa vastaan? Koska naimisiinhan voi mennä vaikka ihan kaksin jos ei halua sukujuhlia =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hmmm:
Mä en oo koskaan ymmärtäny mikä siinä naimisiinmenossa sitte tökkii jos kuitenki on yhteinen lapsi ja yhteiset velat... Ei siitä tilanteesta kukaan ole yhtäkkiä vaan lähössä. Tämä siis niissä tilanteissa missä toinen haluis ja toinen ei... Jos molemmille ok niin eihän siinä sit mitää...
Meillä ei exän kanssa ollut yhteistä velkaa - lapsi tosin oli ja on edelleen- , mutta mä olin se, joka ei halunnut naimisiin. Rakastin kyllä aikoinaan exäänikin, mutta hän ei ollut mun elämäni suurin rakkaus.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Hmmm:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninni:
Entä jos ne itse häät pelottaa teidän Kallea? Minä olen nainen mutta minullekin kaiken maailman sukujuhlat ovat kauhistus. Mm. siksi en halua mieheni kanssa naimisiin vaikka miesparka kovasti haluaisikin :|

No ei kai tuossa tilanteessa olla sitä naimisiin menoa vastaan? Koska naimisiinhan voi mennä vaikka ihan kaksin jos ei halua sukujuhlia =)

Niinpä! Me mentiin vihille salaa maistraatissa. Helppo nakki.

Me mentiin naimisiin kahden vuoden seurustelun jälkeen, talo oli ostettu jo ja lasta alettu yrittää.
Huomasinpahan vaan, että mies oli sata helpompi puhua lapsentekoon kuin naimisiin. Syyksi sanoi jtn epämääräistä, että "jos tulee ero". Valloittavan epälooginen lause insinööriltä!
Selvitin siinä stten, että jos vaikka sille tulevalle lapselle sattuis jotain, tulis keskenmeno tms, niin en kestäisi sitä yksin vaan tahtoisin että mies on siinä tukena. Oli aivan hämmästynyt! Luuli, että simmoisessa tilanteessa lähtisin oitis lätkimään.

Epäselvän selostuksen tarkoitus on kertoa, että pyydä miestä kertomaan, mitän hän LUULEE. Ja korjaa asiat TIEDOLLA.

 
Luulen, osalla varmasti vain jotain hääjännitystä. Menkää naimisiin miehen toiveiden mukaan. Naiset on aina odottamassa ja haluamassa niin suurta, miehet ei välttämättä. Kysykää ja kuunnelkaa heidän toiveitaan, silloin voi teidänkin toiveet toteutua. Aivan varmasti. Nauttikaa vähän pienemmästä, miehetkin nauttii silloin. Varmasti.
 
Minä taas en yhtään ymmärrä miksi monilla naisilla on suorastaan pakkomielle naimisiinmenosta. Okei, juridiset puolet on hyvä juttu mutta mielestäni jos toinen ei halua naimisiin niin perusteluksi todellakin riittää että ei halua.

Itse en ole koskaan menossa naimisiin. Haluan kyllä elämänmittaisen kumppanin ja toivon että nykyiseni on tämä, mutta naimisiin en halua enkä mene ellei sitten juurikin käy nämä juridiset seikat elämässämme niin suuriksi kysymyksiksi että ratkeaisivat vain vihkimällä. Minulla ei ole sitoutumiskammoa, ja naimisiinmenemättömyyteni aatteellisetkin perusteet on aika heppoisia. Tykkään muiden häissä vieraana olla ja kyllä niissä herkistyn ja innoissani olen apuna järjestämässä mutta itselleni en vastaavaa vain halua. Enkä edes niitä pienimuotoisia maistraattivihkimisiä. Ylipäätänsä koko naimisiinmenolla ei ole minulle mitään merkitystä, ainoastaan ne lain suomat edut jotka taasen eivät minua koske ainakaan toistaiseksi ja tuskin nyt moneen vuoteen jos ikinä.

Moni miespuolinen kaveri ei halua naimisiin ja heillä on suurimmalla osalla sama perustelu kuin minulla. Ei vaan halua ja piste. Joillain on jotain vahvoja aatteellisiakin perusteita mutta suurimmalle osalle koko naimisiinmeno on vain ikivanha traditio, kaunis ja niin poispäin muttei oikein tarpeellinen tai millään muotoa tavoittelemisen arvoinen. Turhaksi monet sanovat, eikä kuitenkaan kyse ole siitä että kumppani ei olisi elämän rakkaus ja etteikö haluaisi olla hautaan saakka tämän yhden ihmisen kanssa.

Miksi siitä avioliitosta pitää tehdä niin suuri kynnyskysymys?
 
Jos itse en haluaisi naimisiin mutta minulla ei juuri olisi mitään aatteellista siinä taustalla, kuulostaisi siltä, että minulle avioliitto olisi "ihan sama" asia. Elikkä ollaan tai ei olla naimisissa - asia. Tällöin kuitenkin kuuntelisin sitä toista osapuolta (jota rakastan ja kunnioitan) ja kuulostelisin, että onko se hänellekin ihan sama. Jos hänelle puolestaan olisi merkityksellistä naimisiinmeno, hän olisi sitä mahdollisesti tavoitellut koko elämänsä ajan ja mahdollisesti se olisi hänelle maailmankatsomuksellisesti tärkeä seikka niin miksen sitä hänelle soisi? Varsinkin jos se olisi itselleni yhdentekevää? Myöntyisin silksi, koska haluaisin toisen osapuolen olevan onnellinen. En kai itsekään tällöin menettäisi mitään...
 
ei munkaan mies halua naimisiin ja tiedän syynkin vaikkei sitä koskaan ääneen ole sanonut, liittyy tulevaisuuteen, mä en enää jaksa asiaa vatvoa ei mennä ja thats it!!
 

Yhteistyössä