keskusteltaisko välillä taas uskosta?

juu, ja ota ne vaikka rinnakkain ja vertaile koraanin ja Raamatun jumalakuvaa, ja mitä siellä puhutaan armosta, Jeesuksesta jne. Mielenkiintoista.

Tuo voisi olla hyvä idea, onkohan koraanin (en nyt koskaan muista pitäisikö sekä Raamattu että Koraani kirjoittaa isolla vai pienellä ) suomennoksia hyvin kirjakaupoista saatavana.

kyllä niitä löytyy!

 

lukeminen kannattaa aina. Kyllä Jumala kuulee myös ei-uskovien rukouksia. Siitä on mullakin esimerkkejä lähipiiristäkin. Kun ihminen vilpittömästi rukoilee Jumalaa, Hän kyllä kuulee. Mutta rukousvastausten kanssa Jumalalla on oikeus tehdä, niinkuin Hän parhaaksi näkee. Kaikki mitä pyydämme, ei ole meille välttämättä hyväksi. Mä tulin uskoon niin että rukoilin: "jos sinä Jeesus olet, niin muuta elämäni ja tule Herrakseni" nuo sanat vain tulivat jostain. Jos ei mitään olisi taoahtunut, olisin jatkanut elämääni kuten ennenkin. Jumala kuitenkin muutti sen täysin.

Mutta mä takerrun nyt tähän, että miten voi vilpittömästi rukoilla jotain sellaista, jonka olemassaoloon ei usko? Tai ehkä niinkin, että on varma, ettei sellaista ole olemassa?
Ei kai mitenkään.

Mutta sinun kokemuksesi uskoontulosta on kyllä mielenkiintoinen. Saanko kysyä, että miksi rukoilit? Oliko elämässäsi sellainen tilanne, tai jonkinmoinen henkinen tyhjiö tms, että koit tarvitsevasi uskoa?

Minä en ole uskonut koskaan. En edes lapsena. Seurakunnan kerhoa kävin, osallistuin normaaliin uskonnonopetukseen koulussa kirkkokäynteineen jne, kävin rippikoulunkin. Mutta en uskonut, vaikka ehkä yritinkin. Eikä vielä ole tullut eteen sellaista tilannetta, että olisin kokenut tarvetta rukoiluun tai jonkinmoisen korkeamman voiman apuun. Sitä, tuleeko tällainen tilanne joskus eteen, en tiedä. Elämä voi yllättää, ihmiset muuttuu ja heidän maailmankuvansa muuttuu, ja ehkä mullekin joskus käy niin, että koen tarvetta rukoilla jotain. Onko se kristittyjen Jumala vai joku muu, siitä en osaa sanoa mitään. Mutta tällä herkellä olen erittäin tyytyväinen näin, ateistina/agnostikkona.

 

kyllä niitä löytyy!

Täytyypä hankkia =)

 

Tuo voisi olla hyvä idea, onkohan koraanin (en nyt koskaan muista pitäisikö sekä Raamattu että Koraani kirjoittaa isolla vai pienellä ) suomennoksia hyvin kirjakaupoista saatavana.

Koraanin suomennos löytyy kirjakaupoista, ja kirjastoista.
Mutta kannattaa lukea samanaikaisesti Koraanin selitysteoksia (Jaakko Hämeen-Anttila on kai sellaisen tehnyt) tai muuten koko teos jää ehkä hieman epäselväksi.

 

Mutta mä takerrun nyt tähän, että miten voi vilpittömästi rukoilla jotain sellaista, jonka olemassaoloon ei usko? Tai ehkä niinkin, että on varma, ettei sellaista ole olemassa?
Ei kai mitenkään.

Mutta sinun kokemuksesi uskoontulosta on kyllä mielenkiintoinen. Saanko kysyä, että miksi rukoilit? Oliko elämässäsi sellainen tilanne, tai jonkinmoinen henkinen tyhjiö tms, että koit tarvitsevasi uskoa?

Minä en ole uskonut koskaan. En edes lapsena. Seurakunnan kerhoa kävin, osallistuin normaaliin uskonnonopetukseen koulussa kirkkokäynteineen jne, kävin rippikoulunkin. Mutta en uskonut, vaikka ehkä yritinkin. Eikä vielä ole tullut eteen sellaista tilannetta, että olisin kokenut tarvetta rukoiluun tai jonkinmoisen korkeamman voiman apuun. Sitä, tuleeko tällainen tilanne joskus eteen, en tiedä. Elämä voi yllättää, ihmiset muuttuu ja heidän maailmankuvansa muuttuu, ja ehkä mullekin joskus käy niin, että koen tarvetta rukoilla jotain. Onko se kristittyjen Jumala vai joku muu, siitä en osaa sanoa mitään. Mutta tällä herkellä olen erittäin tyytyväinen näin, ateistina/agnostikkona.

Jos saa sukeltaa keskuteluunne sekaan, niin minulla on suht samanlainen "tarina", kuin Ravistettavalla. Joskus on ollut kausia, että olen epämääräisesti tuntenut, että "minua etsittäisiin" tai jopa "kutsuttaisiin", mutten ole tehnyt asialle mitään. Siksipä jotenkin tämä raamatunlukuprojekti on ollut hämmentävä.

 

Koraanin suomennos löytyy kirjakaupoista, ja kirjastoista.
Mutta kannattaa lukea samanaikaisesti Koraanin selitysteoksia (Jaakko Hämeen-Anttila on kai sellaisen tehnyt) tai muuten koko teos jää ehkä hieman epäselväksi.

Se minulla muuten onkin jo valmiina =)

 

Mutta mä takerrun nyt tähän, että miten voi vilpittömästi rukoilla jotain sellaista, jonka olemassaoloon ei usko? Tai ehkä niinkin, että on varma, ettei sellaista ole olemassa?
Ei kai mitenkään.

Mutta sinun kokemuksesi uskoontulosta on kyllä mielenkiintoinen. Saanko kysyä, että miksi rukoilit? Oliko elämässäsi sellainen tilanne, tai jonkinmoinen henkinen tyhjiö tms, että koit tarvitsevasi uskoa?

Minä en ole uskonut koskaan. En edes lapsena. Seurakunnan kerhoa kävin, osallistuin normaaliin uskonnonopetukseen koulussa kirkkokäynteineen jne, kävin rippikoulunkin. Mutta en uskonut, vaikka ehkä yritinkin. Eikä vielä ole tullut eteen sellaista tilannetta, että olisin kokenut tarvetta rukoiluun tai jonkinmoisen korkeamman voiman apuun. Sitä, tuleeko tällainen tilanne joskus eteen, en tiedä. Elämä voi yllättää, ihmiset muuttuu ja heidän maailmankuvansa muuttuu, ja ehkä mullekin joskus käy niin, että koen tarvetta rukoilla jotain. Onko se kristittyjen Jumala vai joku muu, siitä en osaa sanoa mitään. Mutta tällä herkellä olen erittäin tyytyväinen näin, ateistina/agnostikkona.

Jos saa sukeltaa keskuteluunne sekaan, niin minulla on suht samanlainen "tarina", kuin Ravistettavalla. Joskus on ollut kausia, että olen epämääräisesti tuntenut, että "minua etsittäisiin" tai jopa "kutsuttaisiin", mutten ole tehnyt asialle mitään. Siksipä jotenkin tämä raamatunlukuprojekti on ollut hämmentävä.

Älä huolehdi kaikella on aikansa tapaan sanoa, minulle on tullut sellaisia tilanteita ja kokemuksia elämässä eteen että ainoa mistä sain avun oli yläkerta ja minullakin se oli niin tiukassa että aivan viimeiseksi huusin apua :ashamed: Mummoni sanoi usein runon pätkää: On helppo kieltää Jumala kun kuolema on kaukana mutta leikkauspöydälle nouseva potilas, sirpalesuihkuun syöksyvä sotilas, Herra pelasta, auta!

 

lukeminen kannattaa aina. Kyllä Jumala kuulee myös ei-uskovien rukouksia. Siitä on mullakin esimerkkejä lähipiiristäkin. Kun ihminen vilpittömästi rukoilee Jumalaa, Hän kyllä kuulee. Mutta rukousvastausten kanssa Jumalalla on oikeus tehdä, niinkuin Hän parhaaksi näkee. Kaikki mitä pyydämme, ei ole meille välttämättä hyväksi. Mä tulin uskoon niin että rukoilin: "jos sinä Jeesus olet, niin muuta elämäni ja tule Herrakseni" nuo sanat vain tulivat jostain. Jos ei mitään olisi taoahtunut, olisin jatkanut elämääni kuten ennenkin. Jumala kuitenkin muutti sen täysin.

Mutta mä takerrun nyt tähän, että miten voi vilpittömästi rukoilla jotain sellaista, jonka olemassaoloon ei usko? Tai ehkä niinkin, että on varma, ettei sellaista ole olemassa?
Ei kai mitenkään.

Mutta sinun kokemuksesi uskoontulosta on kyllä mielenkiintoinen. Saanko kysyä, että miksi rukoilit? Oliko elämässäsi sellainen tilanne, tai jonkinmoinen henkinen tyhjiö tms, että koit tarvitsevasi uskoa?

Minä en ole uskonut koskaan. En edes lapsena. Seurakunnan kerhoa kävin, osallistuin normaaliin uskonnonopetukseen koulussa kirkkokäynteineen jne, kävin rippikoulunkin. Mutta en uskonut, vaikka ehkä yritinkin. Eikä vielä ole tullut eteen sellaista tilannetta, että olisin kokenut tarvetta rukoiluun tai jonkinmoisen korkeamman voiman apuun. Sitä, tuleeko tällainen tilanne joskus eteen, en tiedä. Elämä voi yllättää, ihmiset muuttuu ja heidän maailmankuvansa muuttuu, ja ehkä mullekin joskus käy niin, että koen tarvetta rukoilla jotain. Onko se kristittyjen Jumala vai joku muu, siitä en osaa sanoa mitään. Mutta tällä herkellä olen erittäin tyytyväinen näin, ateistina/agnostikkona.

se onkin jännä juttu, että usko ei tule tosiaan vaikka kuinka yrittäisi. Mulla on sama kokemus. ja jännä on tuo mun uskoon tulonikin. En tosiaan uskonut siis siinä vaiheessa kun rukoilin. Mutta rukouksen jälkeen kun jäin jännittyneenä odottamaan, tapahtuuko mitään koin syvän rauhan. Sellaista en ole koskaan kokenut aiemmin. Mielessäni kyllä ennen tuota rukousta näin "näyn". Siinä oli tienristeys, ja olin siinä risteyksessä. Tiesin että nyt on valittava. Ja sen jälkeen siis rukoilin, uskomatta vielä. En tuntenut silloin Jeesusta, en tiennyt edes, onko Häntä olemssakaan. Mutta ajattelin että jos ei ole, niin en kerro kellekään koko "kokeilustakaan".

 

juuri tuohon ymmärtämiseen minä tarvitsen PH:ä. Koska Raamattu on Jumalan Sanaa, Hän sitä voi myös aukaista. Niin historiallisessa mielessä, kuin ihan uskon synnyttäjänäkin.

Tätä minä tuossa pari sivua sitten oikein kysyinkin, et tainnut vielä silloin olla paikalla, että auttaako se usko ymmärtämiseen, vai onko kyse niinkään ymmärtämisestä vai uskomisesta. Minulla on tarve ymmärtää, ei tarvetta uskoa ja siksi tuumin, että onko minulle hyötyä lukea raamattua, joku voisi ajatella, että siitä voisi olla jopa haittaakin.

ei siitä varmasti ole kenellekkään haittaa, luetaanhan kaikenlaisia muitakin kirjoja muille vaan raamattu merkitsee ehkä vähän enemmän voihan sitä ajatuksia vaihtaa jos joku siinä mietityttää.

niin muuten minna minä kuulun "tavis kirkkoon" en tiedä en saa siitä aina sitä mitä etsin kai haen vielä paikkaani =) isäni puolesta sukuni on paljon hellareita.

ok, kyllä Jumala varmasti johdattaa. Mä kans mietin et ei saa oikein kirkosta mitään "irti", mutta sitten keksittiin muutaman tyypin kans alkaa itse järjestää toimintaa, niin johan alkoi tapahtua. ihmisiä on jopa tullut uskoon!

Siis onko teillä ihan oman uskonryhmä =)

 

Älä huolehdi kaikella on aikansa tapaan sanoa, minulle on tullut sellaisia tilanteita ja kokemuksia elämässä eteen että ainoa mistä sain avun oli yläkerta ja minullakin se oli niin tiukassa että aivan viimeiseksi huusin apua :ashamed: Mummoni sanoi usein runon pätkää: On helppo kieltää Jumala kun kuolema on kaukana mutta leikkauspöydälle nouseva potilas, sirpalesuihkuun syöksyvä sotilas, Herra pelasta, auta!

En näköjään osaa ilmaista itseäni =)

 

lukeminen kannattaa aina. Kyllä Jumala kuulee myös ei-uskovien rukouksia. Siitä on mullakin esimerkkejä lähipiiristäkin. Kun ihminen vilpittömästi rukoilee Jumalaa, Hän kyllä kuulee. Mutta rukousvastausten kanssa Jumalalla on oikeus tehdä, niinkuin Hän parhaaksi näkee. Kaikki mitä pyydämme, ei ole meille välttämättä hyväksi. Mä tulin uskoon niin että rukoilin: "jos sinä Jeesus olet, niin muuta elämäni ja tule Herrakseni" nuo sanat vain tulivat jostain. Jos ei mitään olisi taoahtunut, olisin jatkanut elämääni kuten ennenkin. Jumala kuitenkin muutti sen täysin.

Mutta mä takerrun nyt tähän, että miten voi vilpittömästi rukoilla jotain sellaista, jonka olemassaoloon ei usko? Tai ehkä niinkin, että on varma, ettei sellaista ole olemassa?
Ei kai mitenkään.

Mutta sinun kokemuksesi uskoontulosta on kyllä mielenkiintoinen. Saanko kysyä, että miksi rukoilit? Oliko elämässäsi sellainen tilanne, tai jonkinmoinen henkinen tyhjiö tms, että koit tarvitsevasi uskoa?

Minä en ole uskonut koskaan. En edes lapsena. Seurakunnan kerhoa kävin, osallistuin normaaliin uskonnonopetukseen koulussa kirkkokäynteineen jne, kävin rippikoulunkin. Mutta en uskonut, vaikka ehkä yritinkin. Eikä vielä ole tullut eteen sellaista tilannetta, että olisin kokenut tarvetta rukoiluun tai jonkinmoisen korkeamman voiman apuun. Sitä, tuleeko tällainen tilanne joskus eteen, en tiedä. Elämä voi yllättää, ihmiset muuttuu ja heidän maailmankuvansa muuttuu, ja ehkä mullekin joskus käy niin, että koen tarvetta rukoilla jotain. Onko se kristittyjen Jumala vai joku muu, siitä en osaa sanoa mitään. Mutta tällä herkellä olen erittäin tyytyväinen näin, ateistina/agnostikkona.

se onkin jännä juttu, että usko ei tule tosiaan vaikka kuinka yrittäisi. Mulla on sama kokemus. ja jännä on tuo mun uskoon tulonikin. En tosiaan uskonut siis siinä vaiheessa kun rukoilin. Mutta rukouksen jälkeen kun jäin jännittyneenä odottamaan, tapahtuuko mitään koin syvän rauhan. Sellaista en ole koskaan kokenut aiemmin. Mielessäni kyllä ennen tuota rukousta näin "näyn". Siinä oli tienristeys, ja olin siinä risteyksessä. Tiesin että nyt on valittava. Ja sen jälkeen siis rukoilin, uskomatta vielä. En tuntenut silloin Jeesusta, en tiennyt edes, onko Häntä olemssakaan. Mutta ajattelin että jos ei ole, niin en kerro kellekään koko "kokeilustakaan".

niin lisäys vielä, minä etsin "oikeaa Jumalaa" pitkkään ja monesta suunnatsa. Mutta lopulta tulin siihen johtopäätökseen, että Elävä Jumala, mikäli sellainen on, osoittakoon itsensä minulle. ja Hän osoitti. Tämä johtopäätös perustui siis järkeen (jos on jokin oleva, se myös näkyy, ja on niin että sen voi nähdä, kokea jotenkin, vaikka olisikin epäilevällä mielellä...). Jumala on niin suuri että Hän kyllä pystyy itsensä ilmaisemaan, vaikka epäilisimmekin.

 

juuri tuohon ymmärtämiseen minä tarvitsen PH:ä. Koska Raamattu on Jumalan Sanaa, Hän sitä voi myös aukaista. Niin historiallisessa mielessä, kuin ihan uskon synnyttäjänäkin.

Tätä minä tuossa pari sivua sitten oikein kysyinkin, et tainnut vielä silloin olla paikalla, että auttaako se usko ymmärtämiseen, vai onko kyse niinkään ymmärtämisestä vai uskomisesta. Minulla on tarve ymmärtää, ei tarvetta uskoa ja siksi tuumin, että onko minulle hyötyä lukea raamattua, joku voisi ajatella, että siitä voisi olla jopa haittaakin.

ei siitä varmasti ole kenellekkään haittaa, luetaanhan kaikenlaisia muitakin kirjoja muille vaan raamattu merkitsee ehkä vähän enemmän voihan sitä ajatuksia vaihtaa jos joku siinä mietityttää.

niin muuten minna minä kuulun "tavis kirkkoon" en tiedä en saa siitä aina sitä mitä etsin kai haen vielä paikkaani =) isäni puolesta sukuni on paljon hellareita.

ok, kyllä Jumala varmasti johdattaa. Mä kans mietin et ei saa oikein kirkosta mitään "irti", mutta sitten keksittiin muutaman tyypin kans alkaa itse järjestää toimintaa, niin johan alkoi tapahtua. ihmisiä on jopa tullut uskoon!

Siis onko teillä ihan oman uskonryhmä =)

ei, kuulumme kirkkoon, me vain aloitimme sellaiset uudentyyppiset illat.

 

Älä huolehdi kaikella on aikansa tapaan sanoa, minulle on tullut sellaisia tilanteita ja kokemuksia elämässä eteen että ainoa mistä sain avun oli yläkerta ja minullakin se oli niin tiukassa että aivan viimeiseksi huusin apua :ashamed: Mummoni sanoi usein runon pätkää: On helppo kieltää Jumala kun kuolema on kaukana mutta leikkauspöydälle nouseva potilas, sirpalesuihkuun syöksyvä sotilas, Herra pelasta, auta!

En näköjään osaa ilmaista itseäni =)

Kyllä minä ymmärrän että sinä haluat tutkia raamattua, minäkin olen tutkinut kaikenlaista ja minulla on ystäviä monista eri uskontokunnista!Kerroin tuon minun vaan ihan kertomisen halusta

 

Älä huolehdi kaikella on aikansa tapaan sanoa, minulle on tullut sellaisia tilanteita ja kokemuksia elämässä eteen että ainoa mistä sain avun oli yläkerta ja minullakin se oli niin tiukassa että aivan viimeiseksi huusin apua :ashamed: Mummoni sanoi usein runon pätkää: On helppo kieltää Jumala kun kuolema on kaukana mutta leikkauspöydälle nouseva potilas, sirpalesuihkuun syöksyvä sotilas, Herra pelasta, auta!

En näköjään osaa ilmaista itseäni =)

Kyllä minä ymmärrän että sinä haluat tutkia raamattua, minäkin olen tutkinut kaikenlaista ja minulla on ystäviä monista eri uskontokunnista!Kerroin tuon minun vaan ihan kertomisen halusta

Raamattua kannattaa lukea suuren raamatun tietosanakirjan kanssa ja noita selitysopuksia kyllä löytyy. Mutta kyllä mulle koko Raamattu oli alkuperäiskieltä hepreaa, ennenkuin Jumalan Henki tuli muhun asumaan. Näin siis mulla...

 

juuri tuohon ymmärtämiseen minä tarvitsen PH:ä. Koska Raamattu on Jumalan Sanaa, Hän sitä voi myös aukaista. Niin historiallisessa mielessä, kuin ihan uskon synnyttäjänäkin.

Tätä minä tuossa pari sivua sitten oikein kysyinkin, et tainnut vielä silloin olla paikalla, että auttaako se usko ymmärtämiseen, vai onko kyse niinkään ymmärtämisestä vai uskomisesta. Minulla on tarve ymmärtää, ei tarvetta uskoa ja siksi tuumin, että onko minulle hyötyä lukea raamattua, joku voisi ajatella, että siitä voisi olla jopa haittaakin.

ei siitä varmasti ole kenellekkään haittaa, luetaanhan kaikenlaisia muitakin kirjoja muille vaan raamattu merkitsee ehkä vähän enemmän voihan sitä ajatuksia vaihtaa jos joku siinä mietityttää.

niin muuten minna minä kuulun "tavis kirkkoon" en tiedä en saa siitä aina sitä mitä etsin kai haen vielä paikkaani =) isäni puolesta sukuni on paljon hellareita.

ok, kyllä Jumala varmasti johdattaa. Mä kans mietin et ei saa oikein kirkosta mitään "irti", mutta sitten keksittiin muutaman tyypin kans alkaa itse järjestää toimintaa, niin johan alkoi tapahtua. ihmisiä on jopa tullut uskoon!

Siis onko teillä ihan oman uskonryhmä =)

ei, kuulumme kirkkoon, me vain aloitimme sellaiset uudentyyppiset illat.

Pidättekö sitten kotikokouksia? vai onko jokin oma paikka teillä? Mitä siellä tehdään onko paljon laulua, minä olen kovasti tykästyny noihin tummahipiäisten kuoroihin kun niillä on niin rytmi veressä ja se nättää niin iloiselta =)

 

Mutta kyllä mulle koko Raamattu oli alkuperäiskieltä hepreaa, ennenkuin Jumalan Henki tuli muhun asumaan.

Hepreaa, kreikkaa ja arameaa.
(korjatkaa jos olen väärässä )

 

juuri tuohon ymmärtämiseen minä tarvitsen PH:ä. Koska Raamattu on Jumalan Sanaa, Hän sitä voi myös aukaista. Niin historiallisessa mielessä, kuin ihan uskon synnyttäjänäkin.

Tätä minä tuossa pari sivua sitten oikein kysyinkin, et tainnut vielä silloin olla paikalla, että auttaako se usko ymmärtämiseen, vai onko kyse niinkään ymmärtämisestä vai uskomisesta. Minulla on tarve ymmärtää, ei tarvetta uskoa ja siksi tuumin, että onko minulle hyötyä lukea raamattua, joku voisi ajatella, että siitä voisi olla jopa haittaakin.

ei siitä varmasti ole kenellekkään haittaa, luetaanhan kaikenlaisia muitakin kirjoja muille vaan raamattu merkitsee ehkä vähän enemmän voihan sitä ajatuksia vaihtaa jos joku siinä mietityttää.

niin muuten minna minä kuulun "tavis kirkkoon" en tiedä en saa siitä aina sitä mitä etsin kai haen vielä paikkaani =) isäni puolesta sukuni on paljon hellareita.

ok, kyllä Jumala varmasti johdattaa. Mä kans mietin et ei saa oikein kirkosta mitään "irti", mutta sitten keksittiin muutaman tyypin kans alkaa itse järjestää toimintaa, niin johan alkoi tapahtua. ihmisiä on jopa tullut uskoon!

Siis onko teillä ihan oman uskonryhmä =)

ei, kuulumme kirkkoon, me vain aloitimme sellaiset uudentyyppiset illat.

Pidättekö sitten kotikokouksia? vai onko jokin oma paikka teillä? Mitä siellä tehdään onko paljon laulua, minä olen kovasti tykästyny noihin tummahipiäisten kuoroihin kun niillä on niin rytmi veressä ja se nättää niin iloiselta =)

ei tällä hetkellä ole kotikokouksia. Kokoonnumme kirkossa. Mutta toiminta on meidän vastuullamme, siis maallikoilla. Toki kirkkoherra viime kädessä n vastuussa mutta me käytännössä toimimme siellä (tai siis Jumalan Pyhä Henki...)

 

Mutta kyllä mulle koko Raamattu oli alkuperäiskieltä hepreaa, ennenkuin Jumalan Henki tuli muhun asumaan.

Hepreaa, kreikkaa ja arameaa.
(korjatkaa jos olen väärässä )

vt heprea, ut kreikka

 

Kyllä minä ymmärrän että sinä haluat tutkia raamattua, minäkin olen tutkinut kaikenlaista ja minulla on ystäviä monista eri uskontokunnista!Kerroin tuon minun vaan ihan kertomisen halusta

Okei, selitys poikineen on joskus tarpeen =)

 

Mutta kyllä mulle koko Raamattu oli alkuperäiskieltä hepreaa, ennenkuin Jumalan Henki tuli muhun asumaan.

Hepreaa, kreikkaa ja arameaa.
(korjatkaa jos olen väärässä )

vt heprea, ut kreikka

Mun tietääkseni taas vanha testamentti oli alunperin heprean- sekä arameankielinen, uusi testamentti kreikankielinen.
Voin toki olla väärässäkin.

 

Googlasin:
"Raamatun alkukielet ovat heprea (suurin osa Vanhasta testamentista), aramea (osia Vanhasta testamentista) ja kreikka (Uusi testamentti)."

 

Googlasin:
"Raamatun alkukielet ovat heprea (suurin osa Vanhasta testamentista), aramea (osia Vanhasta testamentista) ja kreikka (Uusi testamentti)."

Ihanaa kun joku valistaa aina sitä vaan tulee viisaammaks päivä päivältä, thanks!

 

Googlasin:
"Raamatun alkukielet ovat heprea (suurin osa Vanhasta testamentista), aramea (osia Vanhasta testamentista) ja kreikka (Uusi testamentti)."

Ihanaa kun joku valistaa aina sitä vaan tulee viisaammaks päivä päivältä, thanks!

tattista täältäkin. hauskaa, miten joku verauskuva voi täällä saada ihan uuden polun aikaan! ja samalla saa faktatietoa sivutuotteena. elämä on niin moninaista ja ihmeellistä.

 

Googlasin:
"Raamatun alkukielet ovat heprea (suurin osa Vanhasta testamentista), aramea (osia Vanhasta testamentista) ja kreikka (Uusi testamentti)."

Ihanaa kun joku valistaa aina sitä vaan tulee viisaammaks päivä päivältä, thanks!

tattista täältäkin. hauskaa, miten joku verauskuva voi täällä saada ihan uuden polun aikaan! ja samalla saa faktatietoa sivutuotteena. elämä on niin moninaista ja ihmeellistä.

Eikö? se minusta elämässä on niin ihana puoli että aina oppii uutta ja mielenkiintoistakin kun vaan keskustellaan ja vielä silleen mukavan leppoisasti

 

Googlasin:
"Raamatun alkukielet ovat heprea (suurin osa Vanhasta testamentista), aramea (osia Vanhasta testamentista) ja kreikka (Uusi testamentti)."

Ihanaa kun joku valistaa aina sitä vaan tulee viisaammaks päivä päivältä, thanks!

tattista täältäkin. hauskaa, miten joku verauskuva voi täällä saada ihan uuden polun aikaan! ja samalla saa faktatietoa sivutuotteena. elämä on niin moninaista ja ihmeellistä.

Eikö? se minusta elämässä on niin ihana puoli että aina oppii uutta ja mielenkiintoistakin kun vaan keskustellaan ja vielä silleen mukavan leppoisasti

tosi on!