Imukupin käyttö synnytyksessä on kidutusta

Senkö takia meidän vauva vedettiin käsin ulos, koska pää oli jo puolittain ulkona ennen kuin jäi jumiin ja sydänäänet pysyivät täysin normaaleina vaikka olla möllötti paikoillaan eikä tullut millään ulos?

Uskoisin käsin vetämisen olevan vähemmän kivuliasta vauvalle. Se imukuppi kun kuitenkin tulee tosi tiukasti vauvan päähän kiinni.

 

jaa-a synnytettyäni vuorokauden ja ponnistettuani 1h40min muistaakseni huusin, että ottakaa se nyt jo ulos! En tuntenut imukupin laittoa ja väliliha oli siinä kohtaa jo leikattu. Repesin, mutta en mihinkään kriittiseen suuntaan.
Minusta taas kesti kamalan kauan ennen kuin saivat aikaan päätöksen kupista ja lääkärin paikalle. Nyt tuntuu että onkohan tuolla "ac/dc" lapselle tullut joku häriö kun oli tunnin jumissa... mistä minä tiedän saiko se happea tarpeeksi?

 

Minua mietityttää mitä se imukuppi loppujen lopuksi tekee vauvan kaularangalle jos vauvaa joudutaan kovaa vetämään ulos. Kyllähän monet kertovat että vauvalla oli hirveät kivut imukuppisynnytyksen jälkeen, en usko että pelkkä pahka on niin kivulias että vauvaa joudutaan lääkitsemään kivun vuoksi. Ne kaularankavauriot eivät välttämättä näy vielä vauvana tai lapsena, mutta aikuisena voi vaivoja tulla.

Uskon että imukuppi on historiaa siihen mennessä kun omat lapsemme saavat vauvoja. Vauvojen koon arvioiminen suhteessa äidin lantioon kehittyy ja osataan sopia sektio riskirajoilla oleville. Suunniteltu sektio on varmasti turvallisempi sekä vauvalle että äidille, etenkin näissä tapauksissa kun äidin alapää repeää kokonaan imukupin vuoksi. Ennen kaikkea tarvitaan tosin ensin asennemuutos, ei revitä vauvaa alakautta hinnalla millä hyvänsä vaan leikataan paljon herkemmin.

 

Mua ei imukuppi sattunu vaan autto ku toi meidän pikkupää (38cm) ei meinannu muuten ulos tulla

 

Molemmat lapset syntyneet imukupin avulla ja jos tama kolmas syntyy samoin niin mikapas siina. Tarkeinta on lapsen turvallisuus ja tietysti aidin myos mutta yleensa imukuppiin paadytaan juuri vauvan turvallisuuden takaamiseksi.
Esikko syntyi rv34 ja synnytys kaikin puolin varsinainen kauhujuttu mutta ilman sita kuppia poika ei olisi selvinnyt. Vaikka kovasti kiskoi laakari niin pojalle ei muuta haittaa siita nayttanyt olevan kuin vahan suippo paa joka tasaantui parissa viikossa. Ei tuntunut olevan mitenkaan tuskainen vaan soi ja nukkui vain.
Kakkonenkin vedettiin kiireella ulos kun ponnistusvaiheen alkaessa meni sydanaanet liian alas. Vauva jalkeenpain hyvin pirtea ja hyvan tuulinen.
Mina en kipua tuntenut ollenkaan kun oli epiduraali molemmilla kerroilla ja valiliha leikattu jo. Epiduraali on laitettu jo heti alussa kaiken varalle kun perussairauteni vuoksi riskiraskaudet ja riskisynnyttaja.

Mutta palatakseni tuohon otsikkoon. Typerasti sanottu etta se on kidutusta. Siihen ei paadyta ilman hyvaa syyta. Tottakai jokainen haluaisi mahdollisimman sujuvan ja kivuttoman synnytyksen seka lapselle etta itselleen mutta kun asiat ei aina mene niinkuin haluaisi. Kylla kai sita jokainen myos mieluummin ottaisi minka tahansa avun - tuskasta viisaamatta- kuin sen vaihtoehdon etta vauva vaurioituisi hapen puutteessa.

 

Itse synnyin imukupin avulla.Muuten olisin ilmeisesti kuollut.Eli tässä tapauksessa ainakin ihan ok.

 

Itse synnyin imukupin avulla.Muuten olisin ilmeisesti kuollut.Eli tässä tapauksessa ainakin ihan ok.

Se selittänee paljon.

 

Itse synnyin imukupin avulla.Muuten olisin ilmeisesti kuollut.Eli tässä tapauksessa ainakin ihan ok.

Se selittänee paljon.

Se että olen hengissä vai?Pelkäsitkö jo että olen sinun mielikuvituskaveri?

 

Mulle se oli helpotus. Ei jäänyt mitään kammoa. En olisi millään enää jaksanut pakertaa esikoista maailmaan.

 

Meillä myös poikaa avitettiin imukupilla, ite olin niin tokkurassa kaikista lääkkeistä yms, ettei jaksanut enää ponnistaa. Ei jäänyt varsinaisesti traumoja, mutta harmitti kyllä kun imukuppi irtos ensin pariin otteeseen ja ei ollut vauvelin pää mikään kaunis näky sen jälkeen... vieläkin tuntuu pahka ja poitsu jo melkein 2. ei kylläkään hiusten alta erotu selkeesti mutta tuntuu kädellä. Ja se että lääkärit ja neuvola vakuutteli että pahka kyllä katoaa parin ensimmäisen kuukauden aikana, ei sitten kadonnut, seuraavaksi sanottiin että 1- ikävuoteen mennessä.. ei sekään pitänyt paikkaansa..

 

noh, esikoinen on syntynyt pihdeillä ja helpotus se vaan siinä vaiheessa oli, kun oli kulunut 43h vedenmenosta, jatkuvaa supistelua ja valvomista ja puolitoista tuntia jo ponnistettukin... eli olihan se kauheaa, mutten usko että olisi ollut yhtään vähemmän kauheaa ilman tuota pientä matalaa pihtiavustusta... pienet paikkailut jouduttiin tekemään, mutta ei nyt mitään katastrofaalisia repeämiä kumminkaan...

 

Esikko syntyi viimein imukupim avulla.. Tytöllä on vasemman puolen kasvojen halvaus ja jotkut lääkärit mietti josko johtus imukupista..kovasti vauvana asiaa tutkittiin mutta mitään varmaa "syytä" ei löytynyt, miettivät kaikkea mun luiden painamista vauvan hermoihin yms. josko niistä johtuis, niissä tapauksissa tosin olisi pitänyt häipyä vuoden ikään mennessä ( tyttö 6v)
mutta koska vaiva pelkästään kosmeettinen lääkäret ei enää tutki asiaa..

 

Mä todellakin pelkään melko paljon synnytystä. Näin vaan pelkästään tämän otsikon eilen iltana ennen nukkumaan menoa ja näin kamalan painajaisen, jossa olen synnärillä ja synnytys on alkamassa . Olipa ihana herätä ja todeta että yksi lapsi on ja se saa luvan riittää.

 

Mä luulen että meidän esikoiselle oli enemmänkin kidutusta juuttua muutaman sentin päähän ulostuloaukosta
Mulle imukuppi ei sillä hetkellä ollut kidutusta vaan helpotus. Kidutukseksi huomasin sen vasta kun alettiin tikkaamaan niitä repeämiä.

 

Esikoinen ja kuopus on autettu maailmaan imukupilla. Ekalla kerralla se sattui ihan kauheesti |O ja toisella kerralla ei ollenkaan.

 

Mun paras ystävä synnytti imukupilla esikoisensa ja repes aivan täysin.Siis persettä ja klitorista myöten.Ponnistusvaihe oli kestänyt jo 2,5h ja lekuri työnsi kädet ystävän sisään ja imukuppia perään ja siinä sitä oltiin :x Pepusta repes onneks vaan yks säe(?) ettei sentään koko sulkijalihas ja klitorikseen tuli joku fiba :/ Nyt toisen synnytettyään hälle ehdotettiin ´korjaus´leikkausta pimppiin kun oli niin pahasti levällään.

 

pojallani heikkeni sydänäänet joten piti ottaa imukuppi käyttöön!itse en kyllä tuntetun supistusten takia lainkaan imukuppia!se ponnistaminen oli vain niin järkky vaihe kun ei edes ollut ponnistusvaihe alkanut ja väkisin piti poika ulos työntää..no oneksi hengissä saatiin oli kyllä raukka jo ihan sininen:/mutta nopeasti sitten virkosi
eli ei ollut itse imukuppi paha kokemus.jälki poja päässä ei sit ollut kauheen mukavan näköinen,et on varmaan aika kamalan näköistä puuhaa!

sama homma mulla..mutta kätilö kyllä repi oikeen huolella tytön ulos että päässä oli aivan kauhea kuhmu ja muutenkin päänmuoto litteä joka nyt tasoittunut tosi hienosti ja on aivan normaali.minä kyllä sain 3asteen repeämät

 

Minun esikoiseni syntyi myös imukupin "avustuksella", eli revittiin brutaalisti pihalle. Siinä vaiheessa olin ponnistanut 1h40min eikä edistystä tapahtunut, lapsen vointi romahti ja imukuppi siis kiidätettiin paikalle. Lapsi syntyi huonokuntoisena, apgar-pisteitä 3 ja vietiin virvoittelun jälkeen suoraan lastenosastolle toipumaan. Siellä hän vietti päiviä, itse olin myös synnytyksen jälkeen tosi heikkona, en pystynyt seuraavaan 3 päivään itse edes kävelemään lastenosastolle, minut vietiin sinne aina pyöratuolissa.
Seuraavat kaksi lastani syntyivät sitten sektiolla, ja niin tulee tapahtumaan vastakin jios nyt lisää lapsia saisimme.

 

mä en enää ikinä, ikuna, ikinä hommaa lapsia... en en en... paniikki tulee aina kun menee pillerin otto tunninkin myöhempään, synnyttäminen on aivan helvetin epäinhimillistä toimintaa!

 

No miulle se ainakin oli helpotus, en enää jaksanu 2 vkr:n valvomisen jälkeen viimesiä ponnistuksia kunnolla. Poikahan oli kuollu jo mahaan. Ei tullu miullekaan repeämiä.

 

se oli ihan kamalaa....lääkäri yritti imukupilla repiä kuopusta vaikkei esikoinenkaan mahtunut alakautta....sitten loppui sydänäänet ja hätäsektioon mentiin...poika saatiin onneksi elvytettyä

 

miulla oli imukuppisynnytys ku poitsu oli hieman isohko (melk. 5kg ja 57 cm) synnytyslääkäri oli joku juuri valmistunut ja ponnistusvaihetta oli kestänyt jo 1h 45 min kun tuli kokenut lääkäri ja sanoi että otetaanpas tämä lapsi nyt pihalle. ei tullu traumoja eikä pahkuraa lapselle yms. ihan jees meni.

 

miulla oli imukuppisynnytys ku poitsu oli hieman isohko (melk. 5kg ja 57 cm) synnytyslääkäri oli joku juuri valmistunut ja ponnistusvaihetta oli kestänyt jo 1h 45 min kun tuli kokenut lääkäri ja sanoi että otetaanpas tämä lapsi nyt pihalle. ei tullu traumoja eikä pahkuraa lapselle yms. ihan jees meni.

No huh! Oli varmasti muuten sokerivauva.

 

Esikoinen tuli sillä. Ei tullu tonttua eikä jääny päähän pahkaa. Minä en revennyt. Mutta silti en halua kokea sitä enää ikinä uudestaan.

 

Mulla tehtiin imukuppisynnytys kun synnytys pitkittyi, mulla voimat loppui ja vauvalla syke hidastui. Mä en edes tuntenut mitään imukupin laittoa tai muuta. Se tilanne oli niin kaoottinen ihan muutenkin...Olin tosi helpottunut kun vauva saatiin ulos niin että kumpikin säilyttiin hengissä ja kivut loppui.