Ystävyyspulmaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yli 30v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Yli 30v

Vieras
Kun ystävällä on ollut kova kiire jo nelisen kuukautta. Ei ole ehtinyt nähdä eikä muutenkaan vaihtaa kuulumisia, pitäisikö vaan antaa olla.
Ystävyys on viiden vuoden mittainen ja oli hyvä. Nähtiin aiemmin viikottain, kun käytiin lenkillä. Yhtäkkiä ei ole enää vaan aikaa. Hän alkoi seurustella, joten on paljon mahdollista, että tämä on se, joka vaikuttaa.
Mitä minun pitäisi ajatella asiasta? Tuntuu hassulta, että näin voi käydä?
 
En oikein ymmärrä, miten näin on voinut käydä. Vuosia kuljin ystäväni vierellä, kun hänellä oli vaikeaa. Pääsin iltatöistä ja vaikka olin rättiväsynyt, menin ystävääni katsomaan, kun hänellä oli vaikeaa.
Sitten nyt minulla on ollut yksinäistä. Oma elämäntilanne muuttunut, että olen hyvin yksinäinen. Ystäväni alkoi seurustella ja tämän jälkeen ei ole ollut enää aikaa. Kun soitan, ei ole aikaa keskustella, kun olen tietokoneella yhteyksissä, aina sama "ei ehdi". Ei ehdi edes nähdä.
Tuntuu tosi karulta, että näin kohdellaan kaiken jälkeen. Tuntuu kohtuuttomalta.
Ollaan sentään reilu 30v vuotiata .
 
Varmasti seurustelu on yksi syy, ettei niin tiivisti pidä yhteyttä kuin ennen.

Silti ystävyydessä on erilaisia aikoja kuin yleensäkin erilaisissa ihmissuhteissa. Mun mielestä ei nyt ihan tuollaisen takia kannata koko ystävyyttä heittää menemään.

Itselläni oli aika sama tilanne. Äitiyslomalla tutustuin erääseen äitiin jolla oli samanikäinen lapsi. Vietettiin viikottain aikaa lasten parissa. Aloitin työt ja yhdessä vaiheessa tein kahtakin työtä samaan aikaan. Kevåät meni 4 lapsen jatkuvassa sairastelukiereessä, töissä sekä raskauspahoinvoinnissa/väsymyksessä. Minä olin yleensä aina se joka piti edes puhelimella yhteyttä. Sitten kun olin totaalisen loppu rankasta keväästä, niin tämä ystäväni pisti välit poikki. Jaksoi valittaa siitä kun en enää istu koneella mesen ääressä kirjoittelemassa hänen kanssaan, soittele tai käy kahvilla hänen luonaan. Mielestäni minulla oli hyvät syyt, enkä yksinkertaisesti jaksanut. Tottahan toki hänkin olisi voinut soittaa minulle tai käydä meillä kylässä, kun oli päivät lapsensa kanssa kotona. Hänellä yksi lapsi ja meillä 4.

Uskon että ystäväsi ottaa vielä yhteyttä ja kaikki palaa ennalleen ehkei ihan niin tiiviiksi kuin ennen kun on parisuhteessa, mutta muista sinäkin kysellä silloin tällöin kuulumisia.
 
Laitoin ystävälleni, että olen ollut yksinäinen, mutta hän sanoo vaan, että ei ehdi nähdä. Olen ollut lukuisia kertoja häneen yhteyksissä, mutta aina , että ei ole aikaa nyt.. Olen niin loukkaantunutkin. Asumme 200 metrin päässä toisistamme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Varmasti seurustelu on yksi syy, ettei niin tiivisti pidä yhteyttä kuin ennen.

Silti ystävyydessä on erilaisia aikoja kuin yleensäkin erilaisissa ihmissuhteissa. Mun mielestä ei nyt ihan tuollaisen takia kannata koko ystävyyttä heittää menemään.

Itselläni oli aika sama tilanne. Äitiyslomalla tutustuin erääseen äitiin jolla oli samanikäinen lapsi. Vietettiin viikottain aikaa lasten parissa. Aloitin työt ja yhdessä vaiheessa tein kahtakin työtä samaan aikaan. Kevåät meni 4 lapsen jatkuvassa sairastelukiereessä, töissä sekä raskauspahoinvoinnissa/väsymyksessä. Minä olin yleensä aina se joka piti edes puhelimella yhteyttä. Sitten kun olin totaalisen loppu rankasta keväästä, niin tämä ystäväni pisti välit poikki. Jaksoi valittaa siitä kun en enää istu koneella mesen ääressä kirjoittelemassa hänen kanssaan, soittele tai käy kahvilla hänen luonaan. Mielestäni minulla oli hyvät syyt, enkä yksinkertaisesti jaksanut. Tottahan toki hänkin olisi voinut soittaa minulle tai käydä meillä kylässä, kun oli päivät lapsensa kanssa kotona. Hänellä yksi lapsi ja meillä 4.

Uskon että ystäväsi ottaa vielä yhteyttä ja kaikki palaa ennalleen ehkei ihan niin tiiviiksi kuin ennen kun on parisuhteessa, mutta muista sinäkin kysellä silloin tällöin kuulumisia.

Olen neljän kuukauden aikana kysynyt yli kymmenen kertaa kuulumisia, mutta hän ei ehdi edes kuulumisia vaihtaa. Sanoo aina, että ei kerkiä nähdä.Olen kutsunut kylään, mutta ei ehdi ja eikä hän ehdi ottaan vieraita vastaan.
 
Tuntuu niin oudolta,kun ollaan jo sentään yli 30 vuotiaita.. tällainen asia, kun toinen löytää miehen.. tekee ystävyyteen tällaista. Miten joku mies voi viedä toisen ajan niin paljon, että ei ehdi enää ystävääkään näkeen? Ei edes kuulumisia vaihtaan.. ei siis mitään.
 
Mä ymmärrän sun tunteet ja oon tavallaan ollu molempien osapuolten asemassa.
Kun olin pienen lapsen yh, moni parisuhteellinen kaveri(asui lähellä) jätti yhteyttä pitämättä, ei käyneet kylässä jne. Ja nää siis sellaisia kavereita jotka oon tuntenut lapsesta asti, ja siihen asti oltiin oltu hyvin läheisiä.
En kaivannut lapsenhoitoapua/bileseuraa/koko ajan seuraa, vaan olis ollu kiva jos olis vaikka kerran kuussa kyläilty ja meille olis saanut tulla pariskuntana kylään (ja ei, en flirttaillu miehille, oltiin oltu koko porukalla ennenkin kavereita).
No, sit kun tapasin mieheni, niin olis kyläily taas alkanut kiinnostaa heitä, mua ei. Ollaan tekemisissä, yks heistä on mun lapsen kummi, mut me perheenä ollaan mielummin tekemisissä niiden kanssa jotka on ollu kavereita silloinkin kun olin yksin, musta ihmisellä on ihmisarvo ilman miestäkin;) .
Toisaalta, mulla on kaveri jonka kanssa oltiin paljon tekemisissä kun hän oli lapsen kanssa kotona, nähtiin päivisin, mun mies oli töissä samoin hänen.
Heille tuli ero ja tää kaveri meni töihin. Tää kaveri olis halunnu nähdä usein, iltaisin, ja mun miestä ei siis kutsunut mukaan. Muuten ihan ok, ja kiva olis ollut nähdä, mut me ollaan aika perhekeskeisiä ja yleensä käydään iltaisin/viikonloppusin kylässä koko perheen voimin ja vaikka tää kaveri on kiva ja kaikkea, niin mun mies ja perhe on kuitenkin tärkeämpiä ja jos mulla on vaihtoehtona viettää iltani perheen kanssa tai tän kaverin kanssa, niin perheen valitsen.
Nähdään äärimmäisen harvoin, hän ei niin ole ollut innostunut tulee meille ja ei koskaan pyydä meitä perheenä kylään.
Tuosta mesessä/puhelimessa olosta, mä en oikeasti monen lapsen äitinä ehdi mesetellä iltaisin kovin usein, vaikka kone onkin päällä jossain pöydällä.
Tietty on tuossa teidän tilanteessa sekin mahdollisuus et mies on mustasukkainen eikä halua sun kaverin olevan yhteyksissä paljoa sinuun, ja rakkauden ensihuumassa sitä ei aina välttämättä tajua ettei sekään ole ok.
Mä en sinuna laittaisi välejä poikki, enkä loukkaantuisi edes kovasti, voihan olla et kun aikaa kuluu niin välit taas lähentyy, tai sitten ei. Ja voithan pyyttää heitä kylään pariskuntana? Hanki harrastus/uusia kavereita tai jotain, älä katkeroidu tai ajattele et sun ystävyys-elämä olis yhden ihmisen varassa.:)
 

Yhteistyössä