Kuuluuko tämä tuoreen äidin piirteisiin?

["Pirita"]

Asia kuulostaa aika hassulta, mutta yritetään.

Onko ihan normaalia että lun tulee äidiksi ja saa lapsia, niin toiset perheet alkavat yhtäkkiä vaikuttaa "yli-ihmisiltä"?

Omaan päähäni on alkanut tulla lapsen syntymän jälkeen suorastaan käsittämättömiä ajatuksia toisista perheistä. Esimerkiksi leikkipuistossa jos on energinen, lapselle lepertelevä äiti, heti herää kuva että se on parempi. Ja pian huomaan että alan "tarkkailla" tuota perhettä, niin että pikkuhiljaa kaikki mitä he tekevät, alkaa tuntua paremmalta kuin itsellä. Jos tuo lepertelevä äiti on vaikka pukenut vauvan siniseen raitatakkiin, alan katua että itse en tehnyt niin ja ikäänkuin alan ajatella että tuo raitatakki on parempi. Ja sen vieraan vauvan etunimikin kuulostaa jo kauniimmalta kuin oman lapsen, ja vähitellen koko perhe alkaa tuntua kuin raastavalta " peililtä" jota vasten omat valinnat tuntuvat ihan kehnoilta. Vähitellen leikkipuistossa viikottain tapahtuvat kohtaamiset alkavat ahdistaa, kun aina löytyy uutta, joka tuntuu sillä toisella perheellä toimivammalta, turvallisemmalta, paremmalta, varmemmalta.

Onko tämä jotain oman tuoreen äitiyden heijastamista ulkopuoliseen kohteeseen? Tuntuu ihan käsittämättömältä miten esim. oman lapsen jopa nimi alkaa tuntua tyhmältä valinnalta ja jopa lapsen syntymäkuukautta pitää huonompana, eli sellainen ihmeellinen itsesäälinen olo, VAIKKA oma lapsi olisi aina muutoin tuntunut mitä täydellisimmältä.

 

[Sopivasti lihava mäyrä]

Ihan normaalia. Järjellä ajateltuna tuo on ihan älytöntä, mutta silti tuntee itsensä huonommaksi äidiksi kuin muut. Menee kyllä ohi aikanaan :hug:.

 

[Ystävällismielinen ehdotus]

Tuota, en nyt osaa vastata suoraan kysymykseesi (itsetuntoon liittyviä "ongelmia" ehkä), mutta pitäisikö tämän tuoreen äidin saada muutakin ajateltavaa kuin lapseen liittyvät asiat?

 

["rasvie"]

Kyllä varmasti epävarmuus ja oman toiminnan kyseenalaistaminen täysin uuden ja ihmeellisen elämänmuutoksen myötä on normaalia ja jokainen niitä tunteita kokee jossain määrin. Mutta kuvailemassasi esimerkissä mielestäni mennään liian pitkälle ja ollaan itselle ihan liian ankaria. Missä ilo?

 

["Pirita"]

[QUOTE="rasvie";30069088]Kyllä varmasti epävarmuus ja oman toiminnan kyseenalaistaminen täysin uuden ja ihmeellisen elämänmuutoksen myötä on normaalia ja jokainen niitä tunteita kokee jossain määrin. Mutta kuvailemassasi esimerkissä mielestäni mennään liian pitkälle ja ollaan itselle ihan liian ankaria. Missä ilo?[/QUOTE]

Tosi selvä juttu: jos vaikka autokaupassa on lapsen kanssa, lapsi tuntuu kivalta seuralta ja ihastelen hänen nokkelia huomioitaan autoista. MUTTA heti jos tulee joku muu perhe autokauppaan, tulee tosi epävarma olo. Lasten nimien kuuleminen jännittää, jos joku nimistä on minusta hieno, heti tulee olo että "varmaan kaikki muukin heillä sitten on paremmin". Eli kaksi eri maailmaa, oma ja julkinen.