Ystävyys pilalla katkeran lapsettoman vuoksi. :(

[toivotonta]

Minulla on rakas ystävä. Tai oli. Olimme todella läheisiä, mutta kun tulin raskaaksi, hän ei enää soittanut. Kun synnytin lapseni, hän ei sen vertaa voinut niellä katkeruuttaan, että olisi edes onnitellut! Olen todella loukkaantunut, vaikka koko 9 kk yritin ymmärtää ja antaa ystävälle aikaa hyväksyä, että minä olen raskaana ja meille tulee vauva. Mutta ei. Ystävä ei pidä enää yhteyttä ollenkaan, ja mä olen niin surullinen, että olen menettänyt kaikista läheisimmä ystäväni. Miten voi pieni viaton lapsi pilata hyvän ihmissuhteen? Miksi ei ystävä pääse katkeruuden yli?? Vauva on jo 4 kk ja edelleen odotan ja toivon joka päivä yhteydenottoa ystävältä. Mitä hän odottaa mun tekevän? eihän tuo lapsi elämästäni lähde enää pois, pakkohan se on hyväksyä!!!

 

[vieras]

ei tainnut olla oikea ystävä

 

[saaruska]

Anna vielä aikaa. laita viesti, että halauta yhä pitää yhteyttä, tavata häntä ilman lasta jne.

 

[bdt]

No et voi pakottaa ystävääsi hyväksymään asioita oman aikataulusi mukaan. Aika näyttää miten käy. Harmi tietysti mutta ihmiset ja tilanteet muuttuvat. Voipi olla että viiden vuoden kuluttua olette taas kuin paita ja peppu. Varmasti itsekin olet hieman muuttunut , joten liikkumatila ystävyydessäkin on tarpeen. Avioliitosta puhumattakaan.

 

[Vieras]

Eipä ole kysymys katkeruudesta, vaan tuskasta.

Et voi asiaa ymmärtää, sen pystyy todella ymmärtämään vain toinen, joka on kokenut saman. Anna ajan kulua, joku kaunis päivä ystäväsi voi pystyä iloitsemaan lapsestasi sinun kanssa. Tällä hetkellä asia on selvästikin aivan liian arka.

Ystävästäsi todennäköisesti tuntuu siltä, että sinun onnen näkeminen on sama asia kuin joku kääntäisi puukkoa haavassa.

 

[vieras]

Se nyt on joillekin elämää suurempi onnettomuus.

Oletko yrittänyt tulla puolitiehen vastaan, tavata pikakahvilla ilman vauvaa tms? Jos heillä on esim hoito kesken tai just epäonnistunut, ei varmaan tee mieli sylitellä vauvaa tms.

Meillä ei ole eikä tule lapsia mutta olen jo ainakin omasta mielestä sinut sen asian kanssa. Aktiivisimmassa hoitorumbassa otin kyl etäisyyttä vauvaperheisiin.

Ajattele mitä itse tekisit jos oma lapsesi kuolisi etkä saisikaan lisää ja kaverit vaan lisääntyy, vahinkoja sattuu ja onnea hehkutetaan eikä kukaan kysy miltä SUSTA tuntuu ja odottaa vaan että SINÄ sopeudut ja jatkat elämääsi kuten ennenkin.

 

[sommarcat]

ohhoh! Surullista. Ilmeisesti ystäväsi ei ole millään lailla sujut oman elämäntilanteensa kanssa. Luuliko ystäväsi, että olet vain häntä varten?

 

[ystävä]

ota sinä yhteyttä, kysy kuulumisia ja kerro rehellisesti tunteistasi. kyllä ystäväsi vastaa, kun kysyt. hänelläkin on paha olla ja ikävä sinua!

 

[Jane]

Voi ei.. kamala tilanne.. en osaa kuvitella että itse käyttäytyisin noin vaikka olenkin ehkä katkera lapseton, mutta osaan myös iloita aidosti toisen onnen puolesta! Oletteko puhuneet asiasta millään tavoin?

 

[vieras]

Onko mahdollista, että ystäväsi kärsii lapsettomudesta eli onko hän parisuhteessa ja siis mahdollisesti yrittää saada lasta? Mä käyttäydyin tuolla tavalla siskoani kohtaan...

 

[vieras]

Hyviä viestejä olet jo saanutkin. Ja muistathan, että hänen kanssaan voit varmasti puhua muusta kuin vauvasta.

 

[haloo]

Ei lapseton ihminen ole sama asia kuin tahattomasti lapseton. Ap:n tekstistä ei käynyt ilmi muuta kuin, että hänen ystävä on lapseton...tahattomasti vai ei??

 

[vieras]

Ei lapseton ihminen ole sama asia kuin tahattomasti lapseton. Ap:n tekstistä ei käynyt ilmi muuta kuin, että hänen ystävä on lapseton...tahattomasti vai ei??

Hyvä huomio.

Jos ystävä on valinnut lapsettomuuden niin ehkä hän on pettynyt kaverin valintaan ja tietää joko kokemuksesta tai uskoo tietävänsä että nyt jutut ja kiinnostukset pyörii asioissa jotka ei nappaa....

Muista että viiden vuoden päästä tilanne voi olla ihan eri, kouluikäisien lapsien kanssa puhumattakaan. Ei kannata järkätä kohtausta, joskus vaan ystävyys hiipuu ja syttyy myöhemmin uudelleen.

 

[ap]

ystäväni on tahtomattaan lapseton ja sanaut yhden myöhäisen keskenmenon. Minulla tämä on toinen lapsi, joskaan tällaista reaktiota ei ensimmäinen lapseni aiheuttanut ystävässä.

Olen pitänyt yhteyttä itse kertomalla ihan muita kuulumisiani kuin vauva-asiaa. En ole kertaakaan ottanut vauvaa puheeksi. Ystävä sanoo ettei pysty olemaan yhteydessä ja mun pitää antaa aikaa. Mä ihan oikeasti olen yrittänyt ymmärtää, onhan se tuska ihan hirveä varmasti. Mutta pelkään niin kovin etten saa ystävääni enää takaisin. Hän on muuten niin fiksu ja kypsä ihminen ja tuollainen käyttäýtyminen tuntuu minusta niin oudolta. En ymmärrä miksei voida pitää yhteyttä muuten, kun olen hänelle sanonut ettei meidän tarvitse puhua vauvasta yhtään mitään!

 

[vieras]

Sille ei vaan voi mitään, että se lapsettomuuden tuska on niin kova ja ei voi nähdä toista lapsen saanutta äitiä. Mä en ihan noin pahasti käyttäytynyt, mutta voin kuvitella ystäväsi mietteet. Anna aikaa, ehkä auttaa, ehkä ei. Pyydä vaikka jonnekin neutraaliin paikkaan ja mene ilman lasta.

 

[ap]

olen pyytänyt. Ei kuulemma pysty. Ihan kuin vihaisi henkilökohtaisesti juuri MINUA, että olen sanaut lapsen. mm. facebookissa on onnitellut puolituttuja vauvauutisista, mikä loukkaa mua kyllä tosi paljon myös!

 

[myös äiti itsekkin]

Mikä katkera hei haloooooo, jos toinen ei voi saada lapsia ja sit pitäisi ilolla katsoa ystävän lapsiarkea ja onnea. Vaikka oisi läheinen ystävä niin ei ois ihan tosta vaan tehtävissä...
Tiedän itse, mulla on lapsi, vauva vielä. Ja lähimpiin lukeutuva ihminen, jolla lapsettomuus ongelma ei pystynyt iloita mua ennen lapseutuneen kaverimme lapsesta koska oli niin rankkaa seurata sivusta.
Mä otan aina ystäväni tunteet huomioon, enkä raskausaikana paasannut mun odotuksesta, ja lapsen synnyttyä uupumuksesta tms..
Se että vaikka onkin läheinen ihminen ei tarkoita että se olisi niiin helppoa, silloin saattaa olla jopa vaikeampaa, kun tulee näkemään onnellisten perheen elämää ja tietäen mitä itse ei voi saada.
Ei kukaan pysty vieraalle ihmiselle tietääkseni näyttämään että multa tuntuu tosi pahalta kun en voi saada lapsia ja sulla on. vaan tietenkin se heijastuu lähimpiin... ihan kuin muidenkin tunteiden kanssa..
Mä olen nykyään enemmän ahdistunut kuin ystäväni hänen lapsettomuudestaan, mikä aika huvittavaa.. mutta johtuen varmaan siitä että olen elänyt tätä asiaa, puhunut hänen kanssaan, ymmärtänyt, en miettinyt vain omaa onneani, omaa lastani, omaa menetystäni kun ystävä ei halua kuulla juuri sillä hetkellä uutisia minun lapsesta (vaikkakin nyt asiat erilailla).
Anna siis ystävällesi aikaa, puhu hänen kanssaan, ymmärrä myös häntä ja tue. Et voi odottaa huomiota vain itsellesi, kun olet saanut lapsen, samalla tavalla hänkin voi odottaa huomiota sinulta.. Huom. Anteeksi kun puhun syyllistäen, en siis sinua mistään syytä, pyydän vain huomioimaan asiaa muista näkökulmista
Onnea vauvasi kanssa! toivottavasti saatte ystävyytenne takaisin raiteilleen..

 

[vieras]

Sitten on vissiin annettava asian olla ja jatkettava elämää. Ilmoittele itsestäsi aika-ajoin ystävällesi, mut muuta et kai juurikaan pysty tehä.

 

[ap]

voiko hänen vihansa johtua siitä, että olen hänen paras ystävänsä? Ja siitä, että raskauteni alkoi niin helposti? ( 8 kk yrityksen jälkeen)
Osaisiko joku tahattomasti lapseton valaista minulle tätä asiaa?

 

[Vieras]

voiko hänen vihansa johtua siitä, että olen hänen paras ystävänsä? Ja siitä, että raskauteni alkoi niin helposti? ( 8 kk yrityksen jälkeen)
Osaisiko joku tahattomasti lapseton valaista minulle tätä asiaa?

Se ei edelleenkään ole vihaa! Valitettavasti et näköjään pysty ymmärtämään yhtään ystäväsi tuntemuksia

 

[ap]

Mikä katkera hei haloooooo, jos toinen ei voi saada lapsia ja sit pitäisi ilolla katsoa ystävän lapsiarkea ja onnea.

Mutta kun en todellakaan odota hänen iloitsevan mun puolestani! Hyväksyn sen ettei halua tietää lapsestani mitään, mutta onko tuon lapsen takia pakko pilata vuosikymmenien ystävyys, joka on molemmilla ollut pisin ihmissuhde? Surettaa!

 

[tt]

have little patience

 

[toinen vieras]

Peesaan edellistä vierasta eli se ei ole vihaa vaan jotain käsittämätöntä tunnetta kaikkia raskaanaolevia/vauvan saaneita kohtaan. Ehkä katkeruutta tms...se riippuu niin monesta asiasta..on sinä kai vihaakin mukana.

 

[ap]

mä en ymmärrä (miten voisinkaan) tuota lapsettomuuden tuskaa. Että miten se voi olla niin voimakas, ettei mikään, ei elämän tärkein ystävyyssuhdekaan, voita sitä. Että se jyrää kaiken alleen. Tuo suru ja katkeruus, ei pelkästään se ettei saa sitä omaa lasta, vaan että sen takia menee ihmissuhteetkin pilalle!

Mutta kyllä mä odotan. Nielen oman suruni, kun eihän se ole mitään lapsettomuuden tuskaan verrattuna. Viis minusta ja tunteistani, kun olen menettänyt ystävän.

 

[vieras]

Jos on oikeasti fiksu ja kypsä ihminen tämä ystävä, hänen luulisi myös ymmärtävän, että sinun lapsesi ja onnesi ei ole häneltä pois. Eihän hän voi äitejä vältellä, kyllä kait niitä on hänen suvussaan, työpaikallaan, harrastuksissa jne. Minulla on tahattomasti lapsettomia ystäviä, mutta eipä heistä kyllä kukaan ole laittanut välejä poikki, vaikka olen raskaaksi tullut ja lapsen saanut. Toki ystävyyssuhteen säilyminen edellyttää hienotunteisuutta molemmin puolin. Olisin loukkaantunut, mikäli ystäväni ei noteeraisi mitenkään raskaaksituloani tai vauvan syntymää. Toisaalta itse pyrin olemaan hehkuttamatta liikoja omaa onneani ja puhun muustakin kuin lapsista.