T
tosi ystävä...
Vieras
Asun pienessä kylässä ja kyllä ottaakin päähän. Teen työtä, hoidan yritystä, lapsiani, taloa jne... Minulla on liuta ihmisiä ympärillä, jotka sanovat olevansa ystäviäni. Kuitenkin ystävyys pitää sisällään ne ainoat yhteyden pidot, jotka alkavat aina näin, "lainaa rahaa (arvaat varmaan ettei niitä velkoja makseta sitten koskaan takaisin)", "heitätkö minut (matka saattaa pitää sisällään jopa 100 km ja tieten bensa rahaa ei tarjota)", "voitko hoitaa minun lapsia" tai jotain muuta vastaavaa. Ikinä millonkaan ei puhtaasti kahvitella tai tavata ilman taka ajatuksia. Tai jos soitetaan, ikinä ei kysytä mitä minulle kuuluu?. Aamu alkoi taas samoissa merkeissä. Ystävä josta en ole kuullut aikoihin (olen koittanut soittaa, ei ole vastannut), soitti, että käyttäisinkö häntä kaupungissa. No kieltäydyin vedoten omaan menoon ja puhelu loppui sillä sekunnilla. Toisen kaverin kohdalla alkuviikosta sama ongelma ja nyt on ko. ihmisellä keuhkot täynnä herneitä, eikä edes vaivaudu vastaamaan puhelimeen. Itse usein autan mielelläni, mutta nyt olen oikeasti väsynyt näihin ystäviin, enkä jaksa enää luovia omaa elämää ystävieni tarpeiden pohjalta. Oikeasti maksaisin mitä van ystävästä, joka joskus kysyisi kuulumisiani, kuuntelisi vastaukseni, jonka kanssa kahvitella ilman taka ajatuksia, joka soittaisi ihan muuten vaan, joku joka oikeasti jakaisi tätä elämää tasapuolisesti. Ystävää, joka ei kuvittele minun olevan valmis kuin partio poika auttamaan häntä taloudellisesti 24 h/vrk... Tottakai autan ystäviäni, mutta mielestäni ystävyyden pitäisi toimia molempiin suuntiin.
