Ystävät on persiistä! Mihin niitä muka tarvii???

[Lapikas]

Yksi kaveri hoitaa huonosti raha-asiansa, vonkuu jatkuvasti kaikilta lainaan, ei maksa takaisin. On velkaa joka suuntaan, myös verovelkaa. Pelottaa, että se kohta joutuu velkavankeuteen tai jotain, kun ei se todellakaan kykene maksamaan niitä, vaikka on töissäkin.

Toinen kaveri on aina arvostelemassa muita, varsinkin minua. Olen huono äiti, koska en osta Reimateciä ja vie lapsia joka hemmetin kerhoon. Joka päivä pitäisi ehtiä ja jaksaa käymään jossakin hakemassa virikkeitä kuten hän, ja pitää koti tiptop kuten hän. Joka päivä pitäisi tehdä kaikki niin kuin hän, rouva täydellinen äiti.

Kolmas kaverini käy usein meillä kylässä. Flirttailee aina miehelleni. Sitten ihmettelee, kun yhä useammin olen alkanu keksiä muuta "menoa", että saisi olla rauhassa kotonaan. Mieskään ei tykkää siitä. Ei voi käsittää, miten joku voi jatkuvasti yrittää iskeä muka parhaan ystävänsä miestä. Yhdessä illanvietossa se jopa pussasi miestäni, minun nenäni edessä. Ja kehtasi suuttua, kun lähdettiin loukkaantuneena kotiin juhlimaan ihan kahden kesken.

MIhin piruun tämmösiä kavereita tarttee? Kukaan näistä ei ikinä kysy mitä minulel kuuluu, ei halua kuulla huolistani. Jos sellaisia on, minun täytyy tulla niitä tänne palstalle vatsomaan, kosk aystäväni ovat tuollaisia. Onko kaikki ystävilleen yhtä paskoja? Minä aina yritän olla kohtelias ja tukea. Minä se vissiin teen jotain väärin, kun kohdellaan kuin ovimattoa. :kieh:

 

[Aaban]

No ehkä sinun kannattaa etsiä uusia kavereita. Miksi kaveeraat sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät miellytä?

 

[Harmailija]

Et ole ainut kenellä on ystäviin mennyt hermot!

Minun ystäväni sai lapsen ja hetken päästä minä tulin raskaaksi. Minusta tuli hänen tyttärensä kummi, joten minulta pyydettiin sitten kaikenmaailman lastenhoitoja, ostelua yms.. Aina vain valitettiin että miten yh:n elämä on persiistä kun ikinä ei mihinkään pääse eikä mitään ole varaa ostella yms yms.. Minulla itsellä oli vaikea raskaus ja kun hänelle asiasta mainitsin kuinka väsynyt ja kipeä minä olin niin hän ikäänkuin vaihtoi aihetta ja kysyi milloin voisin otta kummitytön hoitoon jotta tämä pääsisi rilluttelemaan. Aloin välillä keksiä muita syitä miksi en pääsisi häntä kuskailemaan pitkin kyliä ja aina tyttöä ajeluttamassa.. Sitten soittelut ja pyytelyt vähenivät. Hän meni jopa kihloihinkin raskauteni aikana mutta minuapa ei kutsuttu juhliin.. MINÄHÄN OLIN RASKAANA EIKÄ RASKAANA OLEVIA VOI KUTSUA JUHLIIN JOISSA JUODAAN VIINAA.. Voi v***u! Nyt tuosta on kulunut melkein vuosi, poikani on syntynyt ja kyselyt ovat taas alkaneet.. Pinna tiukalla yritän sinnitellä ja kertoa että ei hänkään vapaa-aikanaan hoida toisten mukuloita!! En minäkään jaksa sitä kovinkaan paljoa tehdä

Voi kun oli ihana purkautua! Kiitos

 

[vieras täälläkin]

täällä yksi myös joka on sitä mieltä että kavereita ei tarvitse...ennen olin tosi sosiaalinen ihminen mutta kun parin kaverin luottamus petti niin aloin vetäytyä ja sitten muutin viellä hyvän etäisyyden päähän tutuista niin aloin pikku hiljaa erakoitua...

 

[vieras]

Et ole ainut. Minulla ei montaakaan ystävää ole. Tuntuu että nekin jotka on niin yrittää vaan hyötyä minusta. Eli kun minä vaikka otan yhteyttä et kahvitellaanko...tms niin ei vastava viesteihin tai aina on jotain muuta tekemistä ja voi olla pitkäänkin etteivät ota yhteyttä ja sitten kun itse haluaavat jotakin esim. palvelusta niin jopas ollaan mielinkielin ja kun olen auttanut niin hävitään taas kuin pieru saharaan. Siksipä mieheni onkin minun paras ystäväni. Mitä sitä tollaisilla tekee jotka ei oikeasti edes välitä....

 

[vieras]

Tuota...kaverithan voi valita, sukulaisia ei...mutta sukulaisiinkin voi välinsä katkaista jos riipaksi alkavat - kavereihin sitäkin enemmän.

 

[Mamma italiana]

kyllà OIKEITA kavereita tarvitsee!

 

[MargeSimpson]

Eihän tuollaisia voi ystäviksi edes kutsua. Jossain kuitenkin on nekin ihmiset, joiden kanssa olet samalla aaltopituudella, toivottavasti tututstutte

 

[vieras myös]

Tuota...kaverithan voi valita, sukulaisia ei...mutta sukulaisiinkin voi välinsä katkaista jos riipaksi alkavat - kavereihin sitäkin enemmän.

Samaa mieltä olen!

 

[myöskin vieras]

onpa "toisaalta ihana huomata" etten ole tämän asian kanssa yksin.

Nykyään ei tunneta sanaa ystävyys vaan aina pitäisi hyötyä toisesta ihmisestä jotta voipi olla "ystävä"

Mutta onneksi minulla on yksi "tosiystävä" jo 20 vuotta!!

 

[Pellava]

Marge, ollappa tosi ihanteellista, että löytäis sellasen ihmisen joka samalla aaltopituudella. Minä olen niitä ihmisiä, joiden huumorintajua kukaan ei ymmärrä ja täällä palstalla kun olen kirjotellut täysin omana itsenäni, niin eipä minusta ole tykätty. Olen kai ihan kamala ihminen sitte, kun mulla on mielipiteitä...