S
"Siiri"
Vieras
Menetin ystäväni helmikuussa. Hän hävisi taistelun syövälle. Häntä suremaan jäi kaksi alle kouluikäistä poikaa, aviomies ja iso joukko ystäviä ja sukulaisia.
Meidän kaikkien suru on ollut suunnattoman suuri. Ja tietysti kaikkein kamalinta se on ollut hänen perheelleen.
Silti en vaan voi ymmärtää ja hyväksyä hänen miehensä ratkaisu. Eilen aamulla (ystäväni syntymäpäivänä) hänen miehensä vei lapset päiväkotiin, meni haudalle ja tappoi itsensä.
Kirjeessä kertoo, että ei vaan jaksa elää ilman ystävääni. Että hänen elämänsä valo on poissa.
Mutta minä en vaan voi ymmärtää... En voi hyväksyä hänen valintaansa. Ja TIEDÄN, että ystäväni ei hyväksyisi. Miten isä voi jättää lapsensa täysin orvoksi. Miten hän voi altistaa lapsensa sille tuskalle, että menettivät ensin äitinsä ja nyt isänsä.
En voi ymmärtää.... en
Nyt on niin suunnattoman paha olla.
Meidän kaikkien suru on ollut suunnattoman suuri. Ja tietysti kaikkein kamalinta se on ollut hänen perheelleen.
Silti en vaan voi ymmärtää ja hyväksyä hänen miehensä ratkaisu. Eilen aamulla (ystäväni syntymäpäivänä) hänen miehensä vei lapset päiväkotiin, meni haudalle ja tappoi itsensä.
Kirjeessä kertoo, että ei vaan jaksa elää ilman ystävääni. Että hänen elämänsä valo on poissa.
Mutta minä en vaan voi ymmärtää... En voi hyväksyä hänen valintaansa. Ja TIEDÄN, että ystäväni ei hyväksyisi. Miten isä voi jättää lapsensa täysin orvoksi. Miten hän voi altistaa lapsensa sille tuskalle, että menettivät ensin äitinsä ja nyt isänsä.
En voi ymmärtää.... en
Nyt on niin suunnattoman paha olla.