J
Jennitiina
Vieras
Olin erittäin läheinen ystäväni kanssa, kunnes muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi en enää ehtinyt ja jaksanutkaan nähdä ystävääni kerran viikossa niinkuin olimme ennen muuttuneita elämäntilanteita tehneet. Kerroin tästä asiasta ystävälleni useita kertoja jotta en jaksa tätä nykyisen elämäntilanteeni tahtia ja että minun on otettava iisimmin ja levättävä enemmän. Ystäväni onnistui kuitenkin aina sivuuttamaan tämän ja lopulta suuttui? tai ainakin meni perille. Alkoi viikkoja kestävä pommitus siitä mikä tää juttu on ja oonko kyllästynyt siihen yms. Yritin edelleen selittää jotta mistään muusta ei ole kysymys.
Sitten ystäväni muuttui, alkoi kadehtimaan eri asioista minua ja otti erään uuden ystävänsä aseeksi minua vastaan ja kertoi kuinka tämä uusi ystävä kyllä jaksaa nähdä. Ei tuntunut eikä tunnu edelleenkään kauhean kivalta kun aina jaksaa lyödä tuolla uudella ystävällään. Virnuilee vielä päälle, pitää minua ilmeisen tyhmänä jotten muka tajuaisi hänen nokkelia kommenttejaa. Myönnän jotta tulen mustasukkaiseksi mutta mielestäni tilanne on törkeä. Minua ei ikinä ole saanut pidettyä kuvioissa sillä jotta minua yritetään tehdä mustasukkaiseksi. Pikemminkin päin vastoin, se aiheuttaa lähinnä inhoreaktion minussa.
Koska ystävyytemme on ollut joskus todella hyvä pidän edelleen yhteyttä, jokseenkin harvemmin nykyään. Ystäväni taasen ei kysele kuulumisiani mutta ilmeisesti minun pitäisi aina ilmoitella koska minulle sopii nähdä. Rupean todella väsymään tilanteeseen ja henkisesti olenkin opetellut päästämään hänestä pikkuhiljaa irti.
Silti harmittaa ja harmittaa myöskin sekin jotta pian on tulossa isot juhlat johon tämä ystäväni on minut monesti jo pyytänyt mutta tuntuu pahalta mennä koska olemme etääntyneet ja toki tämä uusikin ihminen keneen on tutustunut on myöskin tulossa paikalle. Kiva mennä sinne kuuntelemaan piikittelyä mutta toisaalta jos jätän juhlat välistä tiedän sen loukkaavan ystävääni todella pahasti ja sitäkään en haluaisi tehdä. Olisiko kenelläkään neuvoja ja viisaampia näkökulmia tähän koko tilanteeseen. En ole voinut tästä asiasta kenellekkään puhua ja uskon jotta ystäväni kanssa keskustelut eivät johtaisi mihinkään koska hän ei ikinä myöntäisi jotta olisi minua yrittänyt mitenkään loukata. Mennäkkö juhliin vai ei ja kannattaako tähän ystävyyteen enää panostaa edes?
Sitten ystäväni muuttui, alkoi kadehtimaan eri asioista minua ja otti erään uuden ystävänsä aseeksi minua vastaan ja kertoi kuinka tämä uusi ystävä kyllä jaksaa nähdä. Ei tuntunut eikä tunnu edelleenkään kauhean kivalta kun aina jaksaa lyödä tuolla uudella ystävällään. Virnuilee vielä päälle, pitää minua ilmeisen tyhmänä jotten muka tajuaisi hänen nokkelia kommenttejaa. Myönnän jotta tulen mustasukkaiseksi mutta mielestäni tilanne on törkeä. Minua ei ikinä ole saanut pidettyä kuvioissa sillä jotta minua yritetään tehdä mustasukkaiseksi. Pikemminkin päin vastoin, se aiheuttaa lähinnä inhoreaktion minussa.
Koska ystävyytemme on ollut joskus todella hyvä pidän edelleen yhteyttä, jokseenkin harvemmin nykyään. Ystäväni taasen ei kysele kuulumisiani mutta ilmeisesti minun pitäisi aina ilmoitella koska minulle sopii nähdä. Rupean todella väsymään tilanteeseen ja henkisesti olenkin opetellut päästämään hänestä pikkuhiljaa irti.
Silti harmittaa ja harmittaa myöskin sekin jotta pian on tulossa isot juhlat johon tämä ystäväni on minut monesti jo pyytänyt mutta tuntuu pahalta mennä koska olemme etääntyneet ja toki tämä uusikin ihminen keneen on tutustunut on myöskin tulossa paikalle. Kiva mennä sinne kuuntelemaan piikittelyä mutta toisaalta jos jätän juhlat välistä tiedän sen loukkaavan ystävääni todella pahasti ja sitäkään en haluaisi tehdä. Olisiko kenelläkään neuvoja ja viisaampia näkökulmia tähän koko tilanteeseen. En ole voinut tästä asiasta kenellekkään puhua ja uskon jotta ystäväni kanssa keskustelut eivät johtaisi mihinkään koska hän ei ikinä myöntäisi jotta olisi minua yrittänyt mitenkään loukata. Mennäkkö juhliin vai ei ja kannattaako tähän ystävyyteen enää panostaa edes?
