ystäväkö vain?

[Tapani]

Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä yli 25 vuotta ja lapsiakin on, melkein aikuisia ovat, onneksi tässä tilanteessa...
Vaimoni nimittäin tuossa muutama päivä sitten alkoi puhua, että haluaisi erota. Olen alkanut kuulemma tuntua enemmän hyvältä ystävältä kuin aviomieheltä ja haluaisi jatkaa elämäänsä ilman meikäläistä. Haluaisi tosin pysyä ystävänäni jne, jne... Homma on oireillut jo jonkin aikaa niin, että vaimo on erittäin mielellään lähtenyt mukaan kaikkiin mahdollisiin työpaikka ym rientoihin ja viihtynyt aamutunneille saakka, kun aikaisemmin kävi vastaavissa harvakseltaan ja tuli kotiin paljon aikaisemmin.
Itse en millään haluaisi erota ja olenkin vähän sitä mieltä, että kun ollaan oltu näinkin pitkään yhdessä ja viihdytään yhdessä on hyväkin, että toinen tuntuu myös ystävältä. Seksi sujuu mielestäni loistavasti eikä ole ollut vähenemään päin, pikemminkin päinvastoin!
Kertokaahan hyvät naiset ja miehet, (jos on asiallisia mielipiteitä) voisiko olla kyse jostain ohimenevästä esim. viidenkympin villityksestä vai onko kaikki menetetty kun vaimo on sitä mieltä, että erota pitää kun mies tuntuu ystävältä??
PS. Tunnen vaimoni niin hyvin, että en usko, että toinen mies olisi kierroksessa, vaikka hyvin työpaikan miesten seurassa viihtyykin pikkujouluissa ja vastaavissa.

 

[muumi]

Vaimosi on tyytymätön yhteiseen elämään. Sinun näkökulmasta kaikki on hyvin. Nyt on keskustelun paikka teillä molemmilla. Voi olla joku villitys tai sitten vakavampaa? Oma mielipide naisena on että pelkkä ystävyys ei riitä.

 

[reetta]

Pitkä liitto arkipäiväistyy varmaan kaikilla. Moni haluais ennen vanhuuden päiviä kokea jotain uutta. Jos sinussa miestä riittää, anna vaimon käydä humpalla. Tilanne saattaa palautua entiselleen hyvinkin nopeasti, kun vaimo huomaa ettei sitä vihreämpää löytynytkään. Jos toisin käy, et rajoittamalla pysty asiaa estämään. Eli neuvottele liitolle jatkoaika, katsokaa sit, mikä on tilanne.

 

[N44]

Minullekaan ei pelkkä ystävyys riittäisi, mutta toisaalta jos teillä seksikin toimii niin eihän siinä pelkästä ystävyydestä ole kyse. Musta tuntuu että kyseessä tosiaan on joku ikävillitys joka voi hyvinkin mennä ohi. Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa, saattaisin ilahtua jos mieheni alkaisi käyttäytyä taas kuten suhteen alkuaikoina ja palauttaisi mieleeni sen miksi häneen aikoinaan rakastuin. Kokeile ostaa uusia vaatteita, joku hyvä tuoksu, olla huomaavaisempi yms. eli valloita naisesi uudelleen.

 

[Tapani]

Itse asiassa, ollaan juuri neuvoteltu jatkoajasta ensi vuoden alkuun...tuntuu aika vaikealta ""mennä päivä kerrallaan"" ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lapsille ei olla puhuttu äidin ajatuksista avioliiton suhteen.
Itselle on tullut mieleen juuri tuo uuden kokemisen tarve ennen eläkeikää, ollaan vähän alle viisikymppisiä...

 

[reetta]

Viisasta olla puhumatta lapsille. Omani ovat aikuisuuden kynnyksellä ja tiukkoja moraalissaan. Jos omasi ovat samanlaisia, suotta romuttaa heidän näkemystään vanhempiensa liitosta. Ja ehkä/toivottavasti suotta, tulevaisuushan on auki. Vaimosi olisi syytä arvostaa tapaasi toimia näinkin kurjassa tilanteessa. On kohtuutonta vaatia kaikkea, esim sitä huumaavaa intohimoa loputtomiin. Eli kyllä ystävyyden lisättynä hyvällä seksillä pitäis riittää useimmille. Turvallinen yhteiselo vanhuuteen asti on kova juttu.

 

[Kysymys]

Voisiko kyse olla siitä, että rajoitat vaimosi menoja liikaa? Ilman, että itse huomaat sitä?

Meillä on vähän tällainen tilanne. Ollaan oltu yhdessä 6 vuotta. Mulla on paljon sellaisia harrastuksia ja menoja, joista mies ei ole kiinnostunut. Pari kertaa olen väkisin raahannut häntä mukaan, mutta ilta on ollut yhtä tuskaa hänelle. Haluaisin kuitenkin käydä näissä tapahtumissa ja tavata ystäviäni niin etten erakoituisi kokonaan. (työaikana ei ystäviä voi tavata, joten vapaa-aika on ainut)

Mies toteaa, että mene ihan vapaasti, ei hän sinua estä. Kuitenkin näistä asioista tulee sanomista. Jos olen sopinut esim.menon kuukautta aiemmin, on se sinä hetkenä sopinut miehelle, mutta kyseisenä iltana alkaa kamala nalkutus.

Tämän vuoksi olen joutunut karsimaan aika paljon menoja, kun en jaksa kuunnella ainaista nalkutusta. Joskus käy mielessä, miten paljon vapaampaa elämä olisi, jos olisi sinkku, eikä kukaan rajoittaisi menoja. Toisaalta en viihdy sinkkuna, inhoan sinkkuelämää, joten tämä on syy miksi viihdyn parisuhteessa. Tietysti sen lisäksi, että rakastan miestä liikaa erotakseni hänestä.

Rakastaako vaimosi sinua vielä vai onko kyse pelkästä seksuaalisesta suorituksesta ja hyvän olon tuottamisesta toiselle ja itselle?

 

[Anni]

Aivan varmasti vaimollasi on toinen mies, koska oireet sopivat hyvin siihen mitä itse tein kymmenen vuotta sitten. Olin naimisissa ja tapasin toisen miehen, lapset olivat aikuisia, joten se laittoi ajattelemaan, että miksi jatkaa liitossa, jossa enään ei ole mitään. Lähdin tämän uuden miehen matkaan ja yhdessä ollaan edelleen ja kaikki on lähes samanlaista, kuin silloin, kun ensimmäisen kerran tavattiin, kun molemmat olimme tahoillamme naimisissa.

 

[Hah]

Oikea Einstein-Anni !!!! Kaikki naiset varmaan toimii yhtä typerästi kuin sinä. Ei sentään olla jokainen Anni-muotista tehty .... onneksi !

 

[Tapani]

On totta, että yritän rajoittaa jonkinverran vaimoni menoja. En suoranaisesti kiellä menemästä, mutta joskus saatan mm. keksiä jotain yhteistä mukavaa menoa ko. illoille/viikonlopuille, yleensä ei mene läpi... Syynä yrityksiin rajoittaa on muutaman vuoden takainen juttu, vaimolla oli ns. yhdenyön juttu, yö meni vieraassa sängyssä. Olen yrittänyt unohtaa jutun, mutta aina on pieni pelko takaraivossa kun näitä reissuja on.
Hyvä kysymys tuo rakastaminen/ei rakastaminen...itse olen saanut vaihtelevia vastauksia viime aikoina. Vähän on ollut seksielämästä sellainen tunne, että kyse on saattanut olla pelkästä mielihyvän tuottamisesta. Ainakin jos ottaa huomioon puheet pelkästä ystävyydestä ja hetken päästä mennään sänkyyn...ristiriitaa on, ei ymmärrä?

 

[Tapani]

Niin, kyllä se kieltämättä mielessä on käynyt. Ainakin hän on kertonut nauttivansa illoista kun saa bailata ja tanssia aamuneljään asti. On kuitenkin tullut kotiin loppuyöksi, ja jotenkin tuntuu, että vaistoisin sen jos joku toinen olisi...tai sitten en?

 

[yks]

50 -kympin villityksessä saatetaan myös etsiä jännitystä elämään. Olen samaa mieltä, että pelkästä kaveruudesta ei ole kyse, jos seksi sujuu ja sitä on riittävästi kummallekin.

Ehkä vaimosi ei osannut ilmaista itseään oikein? Jos hän tarkoittikin, että sinä olet liian tuttu ja turvallinen ja tässä vaiheessa elämää vaimo kaipaisi säpinää...

Voisitko sinä olla se, joka sitä tarjoaa tai joka kokee sen yhteisen säpinän naisen kanssa.

Kun nainen suostuu jatkoaikaan, en usko toisen miehen olevan mukana kuvioissa, kaikkea ei siis ole menetetty!

Älä ole kiltti spanieli, vaan itsenäinen ja menevä mies, ehkä seurasi huokuttelee siten paremmin.

Voit pyytää naisesi teatteriin ja romanttiselle illalliselle, mutta yhtä hyvin vaellusmatkalle Lappiin ja yöksi sulkeudutte lämpimään mökkiin takkatulen äärelle ja sinä viettelet naisesi.

Nainen voi jopa kaivata vaihtelua seksielämään, vaikka sinä olet tyytyväinen. Kysele hänen toiveitaan ja yritä toteuttaa niitä. Voit kertoa vaimolle myös omista haaveista, mitä et ole vielä kokeillut.

Myös muilla osa-alueilla yritä löytää jotain uutta näkökulmaa tavanomaisiin rutiineihin.

Älä kuitenkaan sido naista liian lähellesi, sillä silloin häntä voi alkaa ahdistamaan. Voit myös itse lähteä jonnekin jännittävälle matkalle ja kertoa vaimollesi mitä jännittävää sinun elämässäsi on tapahtunut -ehkä hän haluaa seuraavan kerran mukaasi.

Pystytkö sinä lähtemään rientoihin mukaan? Valloitat siellä kaikki omalla olemuksellasi ja jopa tanssit vaimosi kavereiden kanssa kaikki hurmaten ja käyttäytyen herrasmiehen tavoin. Kuitenkin palaat kiltisti kotiin naisen kanssa, etkä pelaa kenenkään kanssa mitään peliä. Ehkä nainen huomaa, että sinusta kannattaa pitää kiinni ja kovaa

Voi käydä myös niin, että kun vaimosi on saanut tarpeeksi maistaa ""vapautta"", hän palaakin kainaloosi ja on tyytyväinen tasaiseen arkeen lopun elämänsä.

Meidän on vaikea neuvoa, sillä sinä itse tunnet vaimosi parhaiten...

Mutta peli ei suinkaan vielä ole menetetty !

 

[tiuku]

Liikaa puhutaan pelkästä seksistä, voihan sitä kaivata myös ihastumista ja siihen liittyvää kutinaa. Ja silloin liikutaan vaarallisilla vesillä, kun tunteet liittyy peliin. Jos olet ymmärtäväinen ja joustat, saat pisteet kotiin. Ehkä vaimosi oottaa, että laitat pelin poikki ja saa sinusta syntipukin. Loppupelissä olis parempi molemmille, että saisitte liittonne jatkumaan. Epäluulo ajottain on siitä halpa hinta?

 

[Tapani]

Kiitokset monista hyvistä neuvoista ja mielipiteistä. Nyt kun asiaa pohdiskelen, tulee sellainen fiilis, että olen ollut vähän liian kiltti ""spanieli"". En ole juurikaan käynyt yksin missään riennoissa ilman vaimoa ja olen odotellut kiltisti kotona.

Jonkinlaisesta säpinänkaipuusta lienee kysymys- päästäänkö siitä yli ilman avioeroa onkin se minulle suuri kysymys... olen valmis sietämään pientä uskottomuuttakin jos se pelastaa pitkän liittomme. Tietysti joku raja on olemassa, sänkyjutut menee liian pitkälle...

 

[mies]

reetta ja yks antoivat hyviä ohjeita.

Älä pyri kahlitsemaan häntä. Ja itsekin voit rentoutua tavallasi mistä pidät.

 

[MB]

Itselläni oli tällainen ns. joutsenlaulu 43 vuotiaana kun yhtäkkiä aloin saada miesten huomiota osakseni.
Yhtäkkisyys johtui siitä että aloin liikkua enemmän yksin
kodin ulkopuolella.

Itseäni nuorempi mies alkoi pommittaa treffipyynnöin etc.
huomion kohteena oleminen sai minussa aikaan sellaista ""hehkumista"" että muutkin miehet alkoivat kiinnittää minuun huomiota. Tosi hurmaavaa aikaa. Pää meni kyllä sekaisin mutta jarrut pitivät. Hoidin hiljaa itsekseni
ajatukseni tasapainoon, en tehnyt mitään sellaista mitä
joutuisin katumaan jälkikäteen, mutta läheltä piti.
Olen onnellinen etten rikkonut perhettäni, enkä aiheuttanut tuskaa läheisilleni.

Kerron sinulle tämän siksi että saisit naisen näkökulman asiaasi. Ikäkriisistä ja hormoonihommasta varmaankin on
kyse vaimosi kohdalla, en tietenkään ole mikään selvännäkijä, mutta tulkitsen asian näin omien kokemusteni
perusteella.

En myöskään ole mikään parisuhdeneuvoja, mutta haluiaisin sanoa että älä takerru vaimoosi äläkä kontrolloi häntä
ainakaan niin että hän sen huomaa. Pistä itseäsi kuntoon,
ole huomaavainen mutta ota etäisyyttä jollakin lailla hienovaraisesti. Sitkeys näissä asioissa kannattaa. Vaimosi on ilmiselvästi hökötyksissään ehkä saamastaan huomiosta tms.Anna hänelle tilaa, kun hän sitä saa hän todennäköisesti palaa luoksesi takaisin, koska ei elämä siellä ""ulkona"" pidemmän päälle niin hääviä ole. Lopuksi
hän huomaa arvosi, näin ajattelen.

Pahuus ja kosto ovat rikkovia ja tuhoavia voimia.
Kiltteys ja hyvyys toimivat paljon hitaammin , mutta ovat rakentavia voimia.

Tsemppiä Tapani !

 

[Tapani]

...taisit iskeä asian ytimeen! Pari iltaa sitten vaimoni puhui saamastaan huomiosta ja ihailusta. Kuten erilaisista pyynnöistä tavata illalla työajan jälkeen, tanssiinhakijoita ja saatille lähtijöitä jonoksi asti. Kertoi nauttivansa suunnattomasti tästä ihailusta, mutta ei ole mennyt sen pidemmälle, vielä. Oli hieman epävarma mitä haluaa?

Toivon todellakin että vaimo huomaa meikäläisen arvon (jos sitä on?), ennenkuin ottaa eron tai mitään peruuttamatonta tapahtuu! Olen ainakin toistaiseksi valinnut ""kiltin linjan"" vaikka välillä koko juttu meinaa saada hepulin partaalle...ehkä siksi kirjoittelen elleihin, en ole vielä pystynyt puhumaan asiasta edes parhaalle kaverille!

 

[mies]

Pidä maltti. Ajattele niin, että jos paremman löytää, hän on sitten todella hyvä. Siten et ala takertumaan häneen, vaan vaimosi herää kiinnostumaan sinusta, että hitto, tuo mies voi kelvata muillekin.

 

[hmm]

Eiköhän tässä Tapani ole käynyt niin, ettei vaimosi ole saanut sinulta riittävästi huomiota. Puolisoa ei pidä pitää itsestäänselvyytenä ja suhdetta pitää jatkuvasti työstää. Vielä ei ole liian myöhäistä kunnostautua.

 

[Tapani]

Onhan se mahdollista, mutta en koe olevani siinä suhteessa ihan mahdoton. En tuo kukkia vaimolle joka viikko, mutta joskus kuitenkin. Taannoin kun tuli pyöreät vuodet täyteen hääpäiviä, varasin ko. ajankohdaksi etelänmatkan (ilman lapsia) jne. Mutta mutta...ei ehkä sittenkään tarpeeksi?

Jos tästä kriisistä selvitään, täytyy pitää asia mielessä joka päivä!

 

[MB]

Vielä jatkaisin aikaisempaa viestiäni ( tuolla ylempänä)

Ajattelen ettei sinun ehkä kannata niin kauheasti huomioidakaan vaimoasi tällä hetkellä. Antaisit hänen ""lentää"".

Osta itsellesi kukkia ja uusia sukkia, tee jotakin mitä et olisi
ikinä ajatellutkaan tekeväsi, ei toki mitään liian raflaavaa.

Katsos, luulen että olet tällä hetkellä läpinäkyvä vaimollesi koska hän on niin sokaistunut jouduttuaan valokeilaan. Silloin ei näe lähelle.

Kyllä hän siitä tokeentuu, eivät ne ravintolamiehet ja saattelijat sinua ylitä kun kalkkiviivoille tullaan.
Pysy rauhallisena, ei kavereille tämmöisistä kannata kertoa, tulee vaan turhia juorumyllyjä, ihmiset ovat aika kummallisia
kun on kyse toisten asioista. Tulee kaikenlaisia ohjeita ja mielipiteitä ja jos et niitä noudata ovat tyytymättömiä käytökseesi. Saat turhaa painolastia.

Aina kun oikein rupeaa harmittamaan tee viisikymmentä vatsaa ja 12 punnerrusta, niin saat turnajaiskestävyyttä.
Ja jaksat katsella rauhallisin mielin tätä yhden naisen showta.

Itse katselen miehelläni samanlaista meininkiä ja odotan
muuttuvani taas näkyväksi, luulen että hahmoni ääriviivat jo näkyvät hänelle. Olen kyllä ostanut itselleni kukkia ja sukkia ja tehnyt miljoonat vatsaliikkeet.

Kyllä sinä jaksat ! Tsemppiä T: MB

 

[Tapanille]

Oli liikuttavaa lukea lauseesi ""kirjoittelen täällä Elleissä enkä ole puhunut asiasta vielä kavereiden kanssa"".

Ellit tuntuu todella luottamuksen arvoiselta keskustelufoorumilta.

Lasketaan väliin hieman hurttia huumoria. Oletko jo käynyt lueskelemassa www.suomi24/suhteet&tunteet/aviopalstaa.
Siellä joku taas kehoitti lukemaan Fisherin jälleenrakennuskirjan. Minua huvittaa aina suunnattomasti, kun Fisher vedetään kehiin.

Avioliitto mielletään rakennukseksi, joka rakennetaan entisen tilalle. Minulla kivijalka seisoo pystyssä muistomerkkinä, eikä uutta pytinkiä koskaan nouse raunioille. Ihan mukava näillä raunioilla on istuskella ja kirjoitella Elleissä. Hillevikin kertoi uusimmat kuulumiset. Hän jo jälleenrakennuksessa jo lähes harjakaistunnelmissa.

43-vuotispäivä oli minunkin elämässä kriittinen ikä. Minäkin tunsin silloin olevani voimissani, mutta miehen kunto rapisi päivä päivältä ja lopun tarinan jo moni Elli tietääkin.

Eron jälkeenkin sain suitsutusta habituksestani vaikka omasta mielestäni olin elävä ruumis.

Anna vaimosi nauttia viimeisistä loiston päivistään. Kun aikansa sauhuaa, niin oma rakas Vihtori on taas maailman ihanin ""mutukka"".

Muistelen aina lämmöllä niitä aikoja, kun oma mutukkani istui lapsi sylissä tv-tuolissa huovikkaat ja minun kutomat villasukat jalassa. Hän kävi välillä parvekkeella tupakalla ja sitten taas istuimme iltaa katsoen Butsibois ym. hupiohjelmaa. ""Vaimo on lähtenyt Pärnäsen korjaamolle"" tsoukki nauratti minua mahdottomasti. Kun mies sitten aikoinaan häipyi sanoinkin hänen lähteneen Pärnäsen korjaamolle.

Pärnäsen korjaamolla taitaa moni muukin viihtyä. Luulisin, että huoltoa ottaessa on mukava juoda kuppi kahvia ja lukea Ellien parisuhdepalstaa.

Viidenkympin villitystä tässä itsekin odottelen. Olen nyt viisikymppinen, mutta aamullakin kuuntelin Radio Deitä. Siellä raamatunselittäjä lupasi, että kyllä Jeesus hoitaa asiat.
Niin minäkin ajattelen. Voin levätä laakereilla, ja hän hoitaa hommat puolestani. Luulisin, että niin teidänkin taloudessa.

Kärsivällisyyttä Tapani. Ilman kipua meistä ei kukaan kasva aikuiseksi.

 

[Tapani]

Hei, kiitos kannustuksesta (vatsalihakset ovatkin tällä hetkellä treenin tarpessa...) ja tsemppiä myös itsellesi...

 

[Hmmm...]

Tapani hyvä,

Kukat ja etelänmatka hääpäivän kunniaksi ovat ihania asioita, mutta eivät ilmeisesti kuitenkaan sellaista huomiota, mitä vaimosi nyt kaipaa. Usein pienillä asioilla on suurempaa voimaa.

Vaimosi on imarreltu muiden miesten ihailusta. Mietipä miten ne muut miehet sitten ihailuaan osoittavat? Tuskin kukkasilla ja etelänmatkoilla, eikö? Mikset sinäkin ihailisi vaimoasi samalla tapaa.

Ne muut miehet varmasti kehuvat vaimoasi kauniiksi. Kehutko sinä? He kaiketi huomaavat uuden kampauksen. Huomaatko sinä? He keskustelevat kaikesta maan ja taivaan välillä iloisen kepeästi. Jutteletteko te muusta kuin lapsista, kotitöistä tai parisuhdeongelmista? He ihailevat naisesi älyä ja sielukkuutta ja lämmintä sydäntä. Milloin sinä olet viimeksi sanonut vaimollesi ääneen nauttivasi hänen seurastaan?

Itse naisena en kaipaa niinkään kukkasia, vaan sitä että minut huomioidaan naisena. Minusta romanttiset illalliset ovat ihania, mutta kaipaan enemmän keskustelua, ja sitä että tulen kuulluksi. Rakkaus on pieniä asioita, arjen huomaavaisuutta, pusu töihin lähdön kiireessä, mieheni leikkimielinen puristus pakarasta silloin tällöin ilkikurisella virnistyksellä höystettynä, sanat rakastan sinua illalla nukkumaan mennessä...

Monet miehet tuntuvat ajattelevan, ettei omaa vaimoa tarvitse ihailla, ettei häntä tarvitse sanoa kauniiksi. Miehet kun kaiketi itse pikemminkin vaivautuisivat moisista huomionosoituksista. Mutta naiselle on tärkeää näyttää miehen silmissä kauniilta, naiselliselta ja haluttavalta. Ja miehen pitää kertoa myös se. Mitä vähemmän oma mies sellaista sanoo, sitä enemmän nainen kokee olevansa itsestäänselvä miehelle. Ja mitä enemmän MUUT naista kehuvat, sitä pahemmalta oman miehen tavat tuntuvat.

En nyt toki tarkoita mitään ylenpalttista kehujen virtaa. Mutta kampaamokäynnin jälkeen voi uuden tukan kyllä huomata. Viihteelle lähtiessä voi ihan oma-aloitteisestikin kehaista ulkonäköä. Seksiä harrastaessa voi kertoa kuinka kiihottavana kumppaniaan pitää.

Tähän en enää edes viitsi puhua kotitöiden tasapuolisesta jakamisesta, koska viesti venähtäisi. Sitä paitsi siitä aiheesta löytyy kymmeniä muitakin viestiketjuja...

Tsemppiä toivon teille, ja iloa sinun elämääsi!

 

[Mandy]

Saitkin jo hyviä vinkkejä. Miehen olisi tärkeätä tajuta, ettei naisen huomioiminen vaadi kauheita investointeja eikä välttämättä mitään näyttävää. Niitten vaatiminen on oma erikosilohkonsa. Joku mainitsikin tuosta kuulluksi tulemisesta.Oletko sinä Tapani läsnä? Tämä on tärkeä kysymys.

Koska olet viimeksi lähettänyt vaimolle rakastavan tekstarin? Koska olet viimeksi antanut suukon kaupan kassalla? Koska olet viimeksi puristanut hartioista kun yhdessä nostatte kasseja
autoon? Käyttehän asioilla yhdessäkin?

Kun olette vierailulla, käyttäydytkö siten, että vieraat huomaavat sinun välittävän vaimosta? Tässä ei ole mitään blyffia, koska välität todella. Näytä se. Se on tärkeää naisell.

Oletko kiittänyt miten suloisia lapsia hän on kanssasi tehnyt?Oletko kehunut jotain lapsen ominaisuutta,joka on vaimosi peruja?

Oletko poiminut kesällä kukkasen tienpenkalta ja tuonut se vaimollesi hellin ilmein?

Olet tyytyväinen seksiin? Onko vaimosi vai luuletko vain? Huolehditko hänestä todella? Nauttiiko hän kanssasi? Näetkö vaivaa? Koska olet viimeksi lukenut seksioppaan? Nainen on jännittävä, monimutkainen olento miehen pariksi eikä parempaa ole.
Koska olet viimeksi hieronut vaimon hartioita tai koska viimeksi olet rasvannut varpaat?

Nämä ovat pikku vinkkejä. Jos osaat puhua ja kuunnella, sinulla on hyvät mahdollisuudet selvitä tästä, koska asennoidut hyvin rakentavasti ja etsit ratkaisua.
Toivotan teille onnea.