Olen tutustunut mukavaan ihmiseen jonka kanssa synkkasi ihan kivasti. Olemme samasta ns. yhteisöstä ja näemme suht usein. Aloimme käymään yhdessä kahvilla ja puhumaan enemmän omista asioistamme.
Nyt en enää jaksaisi. Tiedän, kuulostaa kamalalta... Hänestä on tullut esiin puoli jota en vielä ennen tuntenut. Hän vaatii kamalan paljon huomiota ja jopa hänen kanssaan puhuminen vie paljon energiaa.
Hyvä esimerkki hänen käytöksestään; olin sairaana pitkään, emme nähneet. Kun näimme, halusi hän pitkästä aikaa sopia tapaamisen. Hänen mielestään ainoa vaihtoehto oli lähteä lenkille. Yritin sanoa että olen juuri ollut vuodelevossa, enkä ole vielä lenkkikunnossa. Hän keskeytti mut ja totesi, että on hänelläkin oikeastaan jalka aika kipeä. Eräänä kertana näimme ohimennen aamulla. Totesin, että mulla on _tosi_ huono aamu, jutellaan myöhemmin. Hänen vastauksensa; no joo, mullakin on pää tosi kipee ja koirakin piti koko yön hereillä jnejne. Ja mä purin huulta ja ajattelin itsekseni; "kiviäkin kiinnostaa". Ja se oli ihan kamalaa. En ole oikeastaan ikinä niin huonolla päällä ettenkö voisi paria sanaa vaihtaa. Oletan myös mun ystävien tuntevan mut niin hyvin, että jos sanon, että puhutaan myöhemmin, niin olen tosissani.
Tämä tilanne on mennyt niin pahaksi, että mua kiristää jo kun näenkin tämän ihmisen tai hän soittaa mulle jne. Olen yrittänyt pitää ns. hajurakoa, että tilanne palautuisi, mutta se ei ole auttanut. En vaan jaksa ihmistä ketä tarvii paapoa ja kenen ongelmia ainoastaan puidaan.
En myöskään pidä itsestäni tällaisena. En mä halua olla jatkuvasti huonolla päällä jonkun seurassa tai olla huono ystävä. En vaan tiedä miten jatkaa....
Nyt en enää jaksaisi. Tiedän, kuulostaa kamalalta... Hänestä on tullut esiin puoli jota en vielä ennen tuntenut. Hän vaatii kamalan paljon huomiota ja jopa hänen kanssaan puhuminen vie paljon energiaa.
Hyvä esimerkki hänen käytöksestään; olin sairaana pitkään, emme nähneet. Kun näimme, halusi hän pitkästä aikaa sopia tapaamisen. Hänen mielestään ainoa vaihtoehto oli lähteä lenkille. Yritin sanoa että olen juuri ollut vuodelevossa, enkä ole vielä lenkkikunnossa. Hän keskeytti mut ja totesi, että on hänelläkin oikeastaan jalka aika kipeä. Eräänä kertana näimme ohimennen aamulla. Totesin, että mulla on _tosi_ huono aamu, jutellaan myöhemmin. Hänen vastauksensa; no joo, mullakin on pää tosi kipee ja koirakin piti koko yön hereillä jnejne. Ja mä purin huulta ja ajattelin itsekseni; "kiviäkin kiinnostaa". Ja se oli ihan kamalaa. En ole oikeastaan ikinä niin huonolla päällä ettenkö voisi paria sanaa vaihtaa. Oletan myös mun ystävien tuntevan mut niin hyvin, että jos sanon, että puhutaan myöhemmin, niin olen tosissani.
Tämä tilanne on mennyt niin pahaksi, että mua kiristää jo kun näenkin tämän ihmisen tai hän soittaa mulle jne. Olen yrittänyt pitää ns. hajurakoa, että tilanne palautuisi, mutta se ei ole auttanut. En vaan jaksa ihmistä ketä tarvii paapoa ja kenen ongelmia ainoastaan puidaan.
En myöskään pidä itsestäni tällaisena. En mä halua olla jatkuvasti huonolla päällä jonkun seurassa tai olla huono ystävä. En vaan tiedä miten jatkaa....
