P
Ps..
Vieras
Minulla on yksi ystävä, 24-vuotias, , joka ei kestä sitä että olen onnellinen. Minä vaan olen... kerrankin menee hyvin! Pääsemme kohta muuttamaan rakentamaamme taloon. Minulla on töitä, opiskelut vielä samalla kesken, mutta sujuneet hyvin. Ystävä on valinnut huonosti työllistyvän alan ihan itse. Tämä meidän taloprojekti on ihan myrkkyä hänelle. Keksimällä hän keksii kaikista asioistani jonkin negatiivisen puolen jne. Minulle hän sanoo suoraan kaikki mitä ajattelee (esim.näytätpä sinä väsyneeltä) mutta ei kestä itseensä kohdistuvaa arvostelua missään asiassa vaikka pyytää itse arviota jostakin. Tätä kirjoittaessani viimeistään tajuan, että ei hän ole mikään ystävä. Olen kyllä yrittänyt antaa ymmärtää, että en enää niin kaipaa hänen seuraansa, mutta niin hän vaan aina jostain pölähtää elämääni, ainakin niin kauan kuin pyörin vielä yliopistolla..
Onko muilla tällaisia kokemuksia? Sattuisko olemaan kokemuksia siitä, että ystävä ois muuttunut mukavaksi itsekseen kun ikää tulee lisää tai muuten järkevöityy?
Onko muilla tällaisia kokemuksia? Sattuisko olemaan kokemuksia siitä, että ystävä ois muuttunut mukavaksi itsekseen kun ikää tulee lisää tai muuten järkevöityy?