yskinäinen enkeli

taas istun yksin. posket ovat kuivat ja karheat kuin hiekkapaperi. outoa, hetki sitten ne oli kyynelten peitossa.
missä vaiheessa elämästäni tuli tällainen.
mulla oli oma pieni perhe, poika ja avomies.

alkoiko mun huono olo heti synnytyksen jälkeen, silloin luulin että kyse oli vain lievästä synnytysjälkeisestämasennuksesta.
vai alkoiko se silloin kun löysin avomieheni toisen naisenkanssa, ja annoin anteeksi. mutta unohtanu en ole vieläkään, se piinaa mua päivittäin. joskus olen jopa soittanut pelkästään tarkistaakseni että onko jonkun toisen kanssa. olen saattanut itkeä hysteerisenä jos hän ei vastaa, ja olen kuvitellut vaikka mitä.

eilen sama toistui, ja päätin lähteä suhteesta.
nyt olo on kauhea, en jaksa reagoida pojan itkuun, ja varmaan unohtaisin syöttää häntä jos ei anoppi muistuttaisi.

nythän mun pitäis olla onnellinen, pääsin eroon avomiehestä, jonka epäilen koko ajan pettävän.
nyt ei tarvitse miettiä mitä hän tuntee, rakastaako vai ei.
miksi sitten tuntuu etten pysty hengittämään ilman häntä.
miksi harkitsen vaan ikuista pakoa, kuolemaa.
olen niin väsynyt.

 

Kuolemaa ei kannata ajatella vaikka ois kuinka vaikeaa, sullahan on lapsi. Äitini sanoi mulle, että eroki on yks "kuolema" se pitää vaan käydä läpi ja jatkaa elämää. Ajattele kaikkea sitä mitä ihanaa sulla elämässä on edessäpäin kun ei oo enää sitä miestä rassaamassa hermojasi. Ymmärrän, että oot varmasti rikki ja revitty, mutta ole ylpeä että tajusit lähteä pois!

 

voisit käydä juttelemassa ammattiauttajalla. Jos et itsesi vuoksi jaksa tee se lapsisi hyvinvoinnin takia. Uskon että ajan kanssa huomaat että parempi on elää erillään kuin huonossa parisuhteessa.

 

\

voisit käydä juttelemassa ammattiauttajalla. Jos et itsesi vuoksi jaksa tee se lapsisi hyvinvoinnin takia. Uskon että ajan kanssa huomaat että parempi on elää erillään kuin huonossa parisuhteessa.

Tätä peesailen.Kaikesta,hei,selviää.Vaikka se ei tunnu vaihtoehdolta tässä vaiheessa.
Voimia sinulle :heart:

 

Varmasti olet hajalla ja pää on täynnä synkkiä ajatuksia, mutta muista, että asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä, vaikka turpaan tulis ja tukkakin lähtis... Eihän se hetkessä tapahdu ja vaatii paljon yrittämistä ja surutyön läpikäymistä, mutta elämä on pettymistä ja jaloilleen nousemista sekä riemua siitä, että pettymyksenkin jälkeen löytää taas ilon! "Liekki rakkaudesta hiipuu hiljaa kekäleeksi, mutta myrskyn jälkeen on helppo hengittää. Ei pysty muuksi muuttumaan, nyt tiedän sen, on hento ote elämään..." Voimia ja halauksia!!!

 

haleja, paljon haleja. Saman tähtitaivaan alla kaikki ollaan!