äiti neljälle
Näin juuri! Ei meitäkään ole ammattihenkilökunta koskaan syyttänyt ja samat ongelmat on siellä laitoksessakin.Alkuperäinen kirjoittaja .:
NYT PAKKO PUUTTUA ASIAAN!
MINÄ OLEN ASUNUT ELÄMÄSTÄNI 5-VUOTTA PERHEKODEISSA. AINA KUN ÄITI OTTI TAKAISIN KOTIIN ALOIN UHMATA NIIN, ETTÄ OLIN VAARAKSI ITSELLENI JA ENNENKAIKKEA ÄIDILLE JA PIENILLE SISARUKSILLE!! JOS EN OLISI "LAITOKSIA" KIERTÄNYT OLISIN TODNÄKÖISESTI VANKILASSA TAI KUOLLUT!
JA LAPSUUTENI ON OLLUT ONNELLINEN, VÄÄRÄ SEURA, VÄÄRÄT AINEET, VÄÄRÄT PERIAATTEETA JA ENNENKAIKKEA SE AH NIIN IHANA JA KOVA POIKAYSTÄVÄ, RIIPPUVUUS PÄIHTEISIIN! PALJON KAIKKEA, MUTTA MISTÄÄN, EI MISTÄÄN VOI SYYTTÄÄ VANHEMPIANI, PISTE!!! MUA SUUTUTTAA!
JA NYT OLEN KAHDEN LAPSEN HYVIN TOIMEENTULEVA ÄITI.
TSEMPPIA AP :hug: Teit varmasti oikean ratkaisun, siis varmasti!
MINÄ OLEN ASUNUT ELÄMÄSTÄNI 5-VUOTTA PERHEKODEISSA. AINA KUN ÄITI OTTI TAKAISIN KOTIIN ALOIN UHMATA NIIN, ETTÄ OLIN VAARAKSI ITSELLENI JA ENNENKAIKKEA ÄIDILLE JA PIENILLE SISARUKSILLE!! JOS EN OLISI "LAITOKSIA" KIERTÄNYT OLISIN TODNÄKÖISESTI VANKILASSA TAI KUOLLUT!
JA LAPSUUTENI ON OLLUT ONNELLINEN, VÄÄRÄ SEURA, VÄÄRÄT AINEET, VÄÄRÄT PERIAATTEETA JA ENNENKAIKKEA SE AH NIIN IHANA JA KOVA POIKAYSTÄVÄ, RIIPPUVUUS PÄIHTEISIIN! PALJON KAIKKEA, MUTTA MISTÄÄN, EI MISTÄÄN VOI SYYTTÄÄ VANHEMPIANI, PISTE!!! MUA SUUTUTTAA!
JA NYT OLEN KAHDEN LAPSEN HYVIN TOIMEENTULEVA ÄITI.
TSEMPPIA AP :hug: Teit varmasti oikean ratkaisun, siis varmasti!
vieras
Oikean ratkaisun olette tehneet, lapsikin vielä kiittää kun aika kuluu, äläkä hyvä ihminen syyllistä itseäsi, sillä et voita mitään. Tekisi mieli kirjoitaa tästä aiheesta pitkään ja hartaasti , mutta annan kuitenkin olla. Sen vaan sanon ettei yksin kotia voi, eikä saa syyttää nykytilanteesta, paha olo senkun lisääntyy lasten ja nuorten keskellä, koska niin moni aikuinenkaan ei kunnioita enää perusarvoja. Omasta kokemuksesta voin sanoa että kyllä on välillä vaikeaa ellei mahdotonta, meidän perheessä olis sama edessä mutta ,mutta se vaan ei käy, ennen meillä lopetetaan koulut kesken ja lorvitaan kehutaan työnteolla josta saadut tienistit menee velkojen maksuun ja viinaan, yksi on tässä tilanteessa ja toinen hyvää vauhtia menossa.No ei voi mitään, tässä kohtaa minä olen vain se kuuluisa puolikas, äidiksi nuo silti sanovat.
huono äiti minäkin kait
Esikoinen muutti kotoa pois lukion ekalla, 16 vuotiaana. Hän kävi ilta- ja viikonlopputöissä ja sai lapsilisän, sitten opintotuen ja perhe-eläkkeen ja näillä tuli toimeen,.
Minua pidettiin huonona äitinä ja että olin hylännyt lapseni. Kun mainitsen asiasta puolituntemattomille, saan syytösten vyöryn päälleni: olen hylännyt lapseni, nakannut kotoa kadulle sillan alle, kuinka ihmeessä olen näin julma ollut - ja kaiken lisäksi lisää lapsia maailmaan tehnyt, järkyttävä olento.
Mutta, kuten ap:kin: en hylännyt lastani.
Hän vain muutti normia aiemmin kotoa pois.
Olin ja olen yhä edelleen äiti hänelle ja tärkeä.
Ei minunkaan lapseni ryypännyt tai lintsannut tms. ja ollut siten ongelmanuori, eikä hänellä ollut mitään psyykkistä sairautta tai luonnehäiriötä.
Hän vain oli niin hirvittävän vaikea luonne, etten enää jaksanut. Hän temppuili ihan kaikesta.
Kodissa on oltava jonkinlaiset säännöt, jotta kaikki voi hyvin, ja joita kaikki noudattaa.
Minun esikoistani ei tämmöset kiinnostaneet, hän tuli ja meni miten lystäsi ja vaati, vaati ja riiteli..
Asunto järjestyi näppärästi, halpa vuokra.
E n hylännyt, olimme edelleen tekemisissä ja kun lapselle tuli ongelmia,hän otti minuun yhteyttä. Kehes muuhunkaan??!!
Välit parani. Nyt hän on täysi-ikäinen ja meillä on varsin hyvät välit. Kun on murheita tai ongelmia tai kysyttävää, hän edelleen soittaa minulle.
En ole huono äiti, en ole hylännyt lastani, en ole kyvytön kasvattamaan, vaikka lapseni muuttikin kotoa pois alaikäisenä.
Jotkut lapset vaan ovat .. vaikeampia. Ei hänen kanssaan pärjännyt aikoinaan edes päiväkodin tädit, opettajatkin just ja just. Sen sortin jääräpää ja itsepäinen ja jessus, miten sanavalmis. Niillä kommenteilla selätettiin itse ruuneberikin..
Minua pidettiin huonona äitinä ja että olin hylännyt lapseni. Kun mainitsen asiasta puolituntemattomille, saan syytösten vyöryn päälleni: olen hylännyt lapseni, nakannut kotoa kadulle sillan alle, kuinka ihmeessä olen näin julma ollut - ja kaiken lisäksi lisää lapsia maailmaan tehnyt, järkyttävä olento.
Mutta, kuten ap:kin: en hylännyt lastani.
Hän vain muutti normia aiemmin kotoa pois.
Olin ja olen yhä edelleen äiti hänelle ja tärkeä.
Ei minunkaan lapseni ryypännyt tai lintsannut tms. ja ollut siten ongelmanuori, eikä hänellä ollut mitään psyykkistä sairautta tai luonnehäiriötä.
Hän vain oli niin hirvittävän vaikea luonne, etten enää jaksanut. Hän temppuili ihan kaikesta.
Kodissa on oltava jonkinlaiset säännöt, jotta kaikki voi hyvin, ja joita kaikki noudattaa.
Minun esikoistani ei tämmöset kiinnostaneet, hän tuli ja meni miten lystäsi ja vaati, vaati ja riiteli..
Asunto järjestyi näppärästi, halpa vuokra.
E n hylännyt, olimme edelleen tekemisissä ja kun lapselle tuli ongelmia,hän otti minuun yhteyttä. Kehes muuhunkaan??!!
Välit parani. Nyt hän on täysi-ikäinen ja meillä on varsin hyvät välit. Kun on murheita tai ongelmia tai kysyttävää, hän edelleen soittaa minulle.
En ole huono äiti, en ole hylännyt lastani, en ole kyvytön kasvattamaan, vaikka lapseni muuttikin kotoa pois alaikäisenä.
Jotkut lapset vaan ovat .. vaikeampia. Ei hänen kanssaan pärjännyt aikoinaan edes päiväkodin tädit, opettajatkin just ja just. Sen sortin jääräpää ja itsepäinen ja jessus, miten sanavalmis. Niillä kommenteilla selätettiin itse ruuneberikin..
huono äiti minäkin kait
.. tulikin täällä jo esille.
He ovat parempia ihmisiä, he ovat yläpuolella ja sieltä antavat armollista apuaan onnettomalle ihmiselle,joka ei kykene vanhemmuuteen. Sen lisäksi he halveksivat näitä äitejä, vihaavat näiden lasten isejä, ja perusteena on vain se, ammattilaisen mielestä kaikki mitä he tekevät on väärin.
Jos ongelmavanhempi tai autettava alkaa kertoa omista ongelmanratkaisukeinoistaan tai omista voimavaroistaan, että millä keinoin jaksaa yms., sitä vähätellään, mitätöidään.
Yleensä nämä auttajat itse ovat jonkinlaisen hylkäämisen kokeneet, esim. eroperhe, alkoholistiäiti tms. mitä tahansa, että on kokenut rakkaudettomuutta ja hylätyksi tulemista ja sitten "kostavat" auttamalla onnettomia lapsia... joissa näkevät itsensä.. ja joiden vanhemmissa omat vanhempansa.. joita eivät arvosta, joita halveksivat, aliarvioivat ja vähättelevät, ja siten suhtautuvat tällä tavoin kaikkiin vanhempiin...
He ovat parempia ihmisiä, he ovat yläpuolella ja sieltä antavat armollista apuaan onnettomalle ihmiselle,joka ei kykene vanhemmuuteen. Sen lisäksi he halveksivat näitä äitejä, vihaavat näiden lasten isejä, ja perusteena on vain se, ammattilaisen mielestä kaikki mitä he tekevät on väärin.
Jos ongelmavanhempi tai autettava alkaa kertoa omista ongelmanratkaisukeinoistaan tai omista voimavaroistaan, että millä keinoin jaksaa yms., sitä vähätellään, mitätöidään.
Yleensä nämä auttajat itse ovat jonkinlaisen hylkäämisen kokeneet, esim. eroperhe, alkoholistiäiti tms. mitä tahansa, että on kokenut rakkaudettomuutta ja hylätyksi tulemista ja sitten "kostavat" auttamalla onnettomia lapsia... joissa näkevät itsensä.. ja joiden vanhemmissa omat vanhempansa.. joita eivät arvosta, joita halveksivat, aliarvioivat ja vähättelevät, ja siten suhtautuvat tällä tavoin kaikkiin vanhempiin...
vieras
Tuokin voi pitää paikkansa osittain. Minulla tuo huono lapsuus, turvattomuus, hylkäämisen tunne jne. Mutta omien lasten myötä on nähnyt, että en minäkään ole täydellinen, jokainen lähtee niistä lähtökohdisa ja voimavaroista jotka on saanut. Ehkä kaikkien jotka ovat auttamistyössä pitäisi ensin itse kokea vanhemmuus (vähintän kahdelle lapselle).Alkuperäinen kirjoittaja huono äiti minäkin kait:
nhuono äiti kait minäkin
Ja tuolla tuo järkyttävä tarina lapsesta, joka joutui seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja sosiaalitoimen suhtautuminen siihen..- sossun välinpitämättömyys ja heidän puuttumisensa - he puuttuvat toisiin asiouhin, ja toisiin taas ei, eivät vaan tee mitään... se onkin aika omituinen juttu, että miksi.
Esim. eräässä perheessä on selkeästi todistettavasti väkivaltaan perheen kohdistuen perheen lapseen B. Lapsi B ei asu enää kotonaan. Lapsi A asuu. Kukaan lastensuojelun väestä ei puutu siihen, että onko tämäkin lapsi A henkisen ja fyysisen väkivallan kohteena!! Lapsen B:n kohdalla ei niinikään ole tehty kiireellistä huostaanottoa, vaan asumisjärjestelyt ovat muulla tavoin. Ja perheellä on edelleen ihan kaikki oikeudet lapseen B. Ja A asuu edelleen, kokee ainakin henkistä väkivaltaa, hän pelkää... mutta lastensuojelu ei puutu, vaikka ilmoitus on tehty A:nkin kohdalla !!????!! MIKSI ??? MIssä ne ammattilaiset nyt sitten ovat!
Esim. eräässä perheessä on selkeästi todistettavasti väkivaltaan perheen kohdistuen perheen lapseen B. Lapsi B ei asu enää kotonaan. Lapsi A asuu. Kukaan lastensuojelun väestä ei puutu siihen, että onko tämäkin lapsi A henkisen ja fyysisen väkivallan kohteena!! Lapsen B:n kohdalla ei niinikään ole tehty kiireellistä huostaanottoa, vaan asumisjärjestelyt ovat muulla tavoin. Ja perheellä on edelleen ihan kaikki oikeudet lapseen B. Ja A asuu edelleen, kokee ainakin henkistä väkivaltaa, hän pelkää... mutta lastensuojelu ei puutu, vaikka ilmoitus on tehty A:nkin kohdalla !!????!! MIKSI ??? MIssä ne ammattilaiset nyt sitten ovat!
lapsensa luovuttanut
Koen melko samanlaisena perheemme tilanteen kuin "huono äiti minäkin kait" (lapsi muutti omaan asuntoon lukioikäisenä). Samoin se perhe joka joutui luovuttamaan kehitysvammaisen lapsensa toisten lapsen oirehtimisen vuoksi saa täältä syvän ymmärryksen - ihan samaa oireilua meilläkin (mutta kai se on sitten niin, että jos perheeseen syntyy kehitysvammainen lapsi, niin sitten ei saa muita lapsia enää haluta. enhän minäkään olisi saanut haluta näitä pieniä lapsia itsekkäistä syistäni, koska esikoinen oireili jo :/) Isompi lapsi vaati, tuli, meni ja riiteli ihan oman päänsä mukaan - tämän maailman mittapuussa ehkä kuitenkin hyvin kiltisti kun kuviossa ei ollut mukana luvattomia yöpoissaoloja eikä päihteitä.
Ammattilaiset ovat olleet ainakin tähän asti aivan ihania, he ovat yrittäneet kanssamme päästä ongelmien syiden kimppuun. Jospa se nyt alkaisi avautua!
Aiemmin ketjussa kyseltiin papereiden perään. Kyse on kai avohuollon tukitoimena tehdystä lapsen sijoituksesta perhehoitoon. En ainakaan ole vastustanut päätöstä, sanamuoto voi olla vähän väärin. Jos olisimme vastustaneet, niin jatkaisimme aika lailla samassa sotkussa räpiköintiä, yhä mutaisemmassa ja haisevammassa vellissä vain päivä päivältä.
Lapsi olisi voinut kai muuttaa myös omaan asuntoon. Mutta meillä ihan varmasti parempi että pääsi toiseen perheeseen (tai lapsi voisi ehkä sanoa että joutui ) Mutta nytpä hänen on pakko koettaa elää perheessä perheen sääntöjen mukaan, jotenkin en usko että olisi niin tyhmä että alkaa sielläkin uhmata sääntöjä. Siellä kun on kiltin äidin sijasta vastassa kokenut pariskunta, joka ei tasan varmasti pienestä hetkahda - ja eipä siinä talossa kukaan pikkulapsi säikähdä jos vaikka murrosikäinen huutaa seiniä kumoon.
Ammattilaiset ovat olleet ainakin tähän asti aivan ihania, he ovat yrittäneet kanssamme päästä ongelmien syiden kimppuun. Jospa se nyt alkaisi avautua!
Aiemmin ketjussa kyseltiin papereiden perään. Kyse on kai avohuollon tukitoimena tehdystä lapsen sijoituksesta perhehoitoon. En ainakaan ole vastustanut päätöstä, sanamuoto voi olla vähän väärin. Jos olisimme vastustaneet, niin jatkaisimme aika lailla samassa sotkussa räpiköintiä, yhä mutaisemmassa ja haisevammassa vellissä vain päivä päivältä.
Lapsi olisi voinut kai muuttaa myös omaan asuntoon. Mutta meillä ihan varmasti parempi että pääsi toiseen perheeseen (tai lapsi voisi ehkä sanoa että joutui
) Mutta nytpä hänen on pakko koettaa elää perheessä perheen sääntöjen mukaan, jotenkin en usko että olisi niin tyhmä että alkaa sielläkin uhmata sääntöjä. Siellä kun on kiltin äidin sijasta vastassa kokenut pariskunta, joka ei tasan varmasti pienestä hetkahda - ja eipä siinä talossa kukaan pikkulapsi säikähdä jos vaikka murrosikäinen huutaa seiniä kumoon.
huono äiti minäkin kait
Hei ap, "lapsensa luovuttanut". Kuulostaa että meidän tyttäret on aika samanlaisia. Meilläkin: vaati, tuli, meni, riiteli ihan oman päänsä mukaan. Sain kaikenlaisia neuvoja, esim. kun tyttö oli 12 v, minulle annettiin neuvoksi, että lähden pois, kävelylle, kun tyttö aloittaa riitelyn. Poistun siis paikalta, tytöllä ei ole riitelykumppania. Tai kysyttiin, onko paikkaa minne mennä "pakoon" kotona. On. sauna, vastasin, se on ainoa missä oven saa lukkoon. Minua kehoitettiin menemään sinne.
Käytännössä olisin istunut illan lukkojen takana saunassa, tyttö olisi huutanut ja kirkunut oven takana koko illan.
Tai olisin tullut töistä, kääntynyt ovella ja lähtenyt ulos ja tullut takaisin yön pikkutunteina.. jolloin likka olisi varmasti ollut nukkumassa.
Kerran menin ulos tekemään pihatöitä. Päätin olla aikuinen, poistua paikalta, etten riitele takaisin. Tyttö käveli perässä, natkutti riiteli valitti ... valituksen aiheet olivat aivan älyttömiä, ne olisi voinut normaali-ihmiset jutella ja selvittää, muttei hänelle kelvannut mikään vastaus, hän halusi riidellä. Kun yksi asia tai aihe loppu, hän keksi toisen.
Ja tätä jatkui siis vuosikausia, joka ikinen päivä!! Ja sitten siihen se, että hän saattoi tulla kotiin klo 21 tai 22 ja aloitti ruuan laiton itselleen. Siis ei mitään voileipää, vaan kattilat ja pannut ja padat kehiin ja kokkaamaan. Ruoka-aikana kun ei vaivautunut tulemaan kotiin.. Keittiö oli avokeittiö, yhteydessä olohuoneeseen ja minä nukuin olohuoneessa.Minun olisi pitänyt jaksaa nousta aamulla töihin eikä valvoa pikkutunneille teinin ruokailun takia.. ja sitten koko yö kännykään juoruamista, en saanut nukuttua..
NYT minä tiedän mikä meni vikaan, MIKSI tyttö näin käyttäytyi. Vika on sama kuin ap:nkin tyttären kohdalla:
"ISÄTTÖMYYS".
Lapsen isä ei kovin innokkaasti hoitanut isyyttään eikä kovin kummosesti pitänyt yhteyttä tyttäreen / lapsiinsa. Tyttö koki olevansa isätön.
Tapaamisella lapset toki kävi, mutta silloinkin isälle oli tärkeämpää kaikki muu: työ, kaverit, alkoholi, ihan mikä tahansa. Hän ei ottanut edes vapaata siksi, että voisi olla lastensa kanssa kesälomalla, oli töissä viikonloputkin.
Ja sitten myöhemmin selvisi, että isi oli aikatavalla pullon hengen vallassa, eli alkoholisti. MInä en tiennyt, kun tapaamiselle menivät, kuulin siitä sitten vasta kun tapaamisia ei enää ollut, kun lapset oli isoja.
Oli tyhjiä lupauksia.. pulloa etsittiin avovaimon kanssa liiteristä jne.. isovanhemmat asui vieressä, tiesivät mutta eivät muka tienneet.. samoin koko suvun kanssa.
Jos ap.ta lohduttaa, ainakin minun tyttärestä on tullut ihan vastuuntuntoinen, kunnollinen tavallinen nuori aikuinen, opiskelee, käy töissä, maksaa vuokransa, laskunsa ajallaan jne.
Käytännössä olisin istunut illan lukkojen takana saunassa, tyttö olisi huutanut ja kirkunut oven takana koko illan.
Tai olisin tullut töistä, kääntynyt ovella ja lähtenyt ulos ja tullut takaisin yön pikkutunteina.. jolloin likka olisi varmasti ollut nukkumassa.
Kerran menin ulos tekemään pihatöitä. Päätin olla aikuinen, poistua paikalta, etten riitele takaisin. Tyttö käveli perässä, natkutti riiteli valitti ... valituksen aiheet olivat aivan älyttömiä, ne olisi voinut normaali-ihmiset jutella ja selvittää, muttei hänelle kelvannut mikään vastaus, hän halusi riidellä. Kun yksi asia tai aihe loppu, hän keksi toisen.
Ja tätä jatkui siis vuosikausia, joka ikinen päivä!! Ja sitten siihen se, että hän saattoi tulla kotiin klo 21 tai 22 ja aloitti ruuan laiton itselleen. Siis ei mitään voileipää, vaan kattilat ja pannut ja padat kehiin ja kokkaamaan. Ruoka-aikana kun ei vaivautunut tulemaan kotiin.. Keittiö oli avokeittiö, yhteydessä olohuoneeseen ja minä nukuin olohuoneessa.Minun olisi pitänyt jaksaa nousta aamulla töihin eikä valvoa pikkutunneille teinin ruokailun takia.. ja sitten koko yö kännykään juoruamista, en saanut nukuttua..
NYT minä tiedän mikä meni vikaan, MIKSI tyttö näin käyttäytyi. Vika on sama kuin ap:nkin tyttären kohdalla:
"ISÄTTÖMYYS".
Lapsen isä ei kovin innokkaasti hoitanut isyyttään eikä kovin kummosesti pitänyt yhteyttä tyttäreen / lapsiinsa. Tyttö koki olevansa isätön.
Tapaamisella lapset toki kävi, mutta silloinkin isälle oli tärkeämpää kaikki muu: työ, kaverit, alkoholi, ihan mikä tahansa. Hän ei ottanut edes vapaata siksi, että voisi olla lastensa kanssa kesälomalla, oli töissä viikonloputkin.
Ja sitten myöhemmin selvisi, että isi oli aikatavalla pullon hengen vallassa, eli alkoholisti. MInä en tiennyt, kun tapaamiselle menivät, kuulin siitä sitten vasta kun tapaamisia ei enää ollut, kun lapset oli isoja.
Oli tyhjiä lupauksia.. pulloa etsittiin avovaimon kanssa liiteristä jne.. isovanhemmat asui vieressä, tiesivät mutta eivät muka tienneet.. samoin koko suvun kanssa.
Jos ap.ta lohduttaa, ainakin minun tyttärestä on tullut ihan vastuuntuntoinen, kunnollinen tavallinen nuori aikuinen, opiskelee, käy töissä, maksaa vuokransa, laskunsa ajallaan jne.
lapsensa luovuttanut
Jep. Ja isän paikalle ei mun aviomies ole kelvannut. Ei millään. Ainakaan vieläAlkuperäinen kirjoittaja huono äiti minäkin kait:
Kyllä lohduttaa kuulla. Ihana että kirjoitit.
vieras
Apua. en halua että meidän lapset ikinä tulee murrosikäisiksi.
Useimmiten kaameimmistakin teineistä tulee kunnon aikuisia, ja äidistä tulee sillävälin tärisevä harmaa muumio joka haluaa vain olla rauhassa ja katsoa kauniita ja rohkeita...
Täytyy alkaa säästämään että lapset saavat omat asunnot kun tulevat teini-ikään.
Useimmiten kaameimmistakin teineistä tulee kunnon aikuisia, ja äidistä tulee sillävälin tärisevä harmaa muumio joka haluaa vain olla rauhassa ja katsoa kauniita ja rohkeita...
Täytyy alkaa säästämään että lapset saavat omat asunnot kun tulevat teini-ikään.
lapsensa luovuttanut
Ja meillä olisi mennyt juuri noin - luultavasti - jollen olisi alkanut seurustella ja jollemme olisi menneet yhteen. Tyttö oli 9 v kun aloin seurustella mieheni kanssa. Sitä ennen mekin asuimme kaksiossa, jossa minä punkkasin olohuoneessa. Pitikö tyttösi huoneensa siistinä?
lapsensa luovuttanut
Fiksu veto ja osuva kuvaus. Mullakin pää hilseilee ja harmaantuu, hiukset ohenee ja naama rasvoittuu. On se rankkaa kun lapsella on murkkuikä. Lohduttaa kuitenkin, että moni selviää tästä hengissä. Ehkä vähän heikolla hapella ja pikkuisen siipirikkona, mutta elossa siltiAlkuperäinen kirjoittaja vieras: