Yrityksen odottajat
- Viestiketjun aloittaja kuukiuru
- Ensimmäinen viesti
Mitäs tänne kuuluu?
Tipahdin listoilta, kun aloitimme yrittämään onneamme,,mutta asia on ollut jäissä nyt tovin..Kesällä minulle puhkesi pitkittyneen stressin vuoksi paniikkihäiriö ja kun tilanne oli loppukesästä ok, mies sai melkoisen määrän lääkkeitä reuma epäilyn takia..
Nyt lääkäri sanoi, että ei ole epämuodostumien vaaraa ja voitte yrittää raskautta, mutta silti en ole täysin vakuuttunut! Jotenkin maalaisjärki sanoo, että jos mies syö 3 eri lääkettä joista yksi on morfiini pohjainen, toinen bentso ja kolmatta en muista, mutta myrkkyä sekin, niin miten se vaikuttaa siittiöihin! Välillä on epätoivoinen olo, että tuleeko meidän aika koskaan, kun aina tulee jotain!: /
Tuntuum, että en enään edes muusta puhu kun siitä että millon millon millon!Ja samaan aikaan jahkailen, entä jos sitä ja entä jos tätä! Viisas odottaisi, että lääkitys loppuu ensi vuonna ja tekisi kaikkensa, että saa paperit kouluysta keväällä..mutta eih
Minua kun ei ole kärsivällisyydellä siunattu..
Syökö muiden miehet lääkkeitä tai oletteko pohtineet tupakan, nuuskan, alkoholin ja ravinnon vaikutusta siittiöihin? Itse haluaisi tehdä kaiken sen mihin itse pystyy vaikuttamaan ja jättää loput kohtalon käsiin..
Tipahdin listoilta, kun aloitimme yrittämään onneamme,,mutta asia on ollut jäissä nyt tovin..Kesällä minulle puhkesi pitkittyneen stressin vuoksi paniikkihäiriö ja kun tilanne oli loppukesästä ok, mies sai melkoisen määrän lääkkeitä reuma epäilyn takia..
Nyt lääkäri sanoi, että ei ole epämuodostumien vaaraa ja voitte yrittää raskautta, mutta silti en ole täysin vakuuttunut! Jotenkin maalaisjärki sanoo, että jos mies syö 3 eri lääkettä joista yksi on morfiini pohjainen, toinen bentso ja kolmatta en muista, mutta myrkkyä sekin, niin miten se vaikuttaa siittiöihin! Välillä on epätoivoinen olo, että tuleeko meidän aika koskaan, kun aina tulee jotain!: /
Tuntuum, että en enään edes muusta puhu kun siitä että millon millon millon!Ja samaan aikaan jahkailen, entä jos sitä ja entä jos tätä! Viisas odottaisi, että lääkitys loppuu ensi vuonna ja tekisi kaikkensa, että saa paperit kouluysta keväällä..mutta eih
Minua kun ei ole kärsivällisyydellä siunattu..Syökö muiden miehet lääkkeitä tai oletteko pohtineet tupakan, nuuskan, alkoholin ja ravinnon vaikutusta siittiöihin? Itse haluaisi tehdä kaiken sen mihin itse pystyy vaikuttamaan ja jättää loput kohtalon käsiin..
Täälläkin koulu stressaa, syksyn kiireisimmät viikot opintojen kanssa nyt menossa ja kaiken lisäksi sairastin alkuviikosta niin nyt pitäisi vielä kiriä muut kiinni.. Mutta ensi viikon jälkeen pitäisi sitten helpottaa!
zirpula Haluatko takaisin listoille? Ompas teille nyt sattunut :/ Kuulostaa kyllä nuo lääkkeet aika tujuilta. Kyllä mustaki tuntuis, että ne vaikuttaa siittiöihin jotenkin kun iha "normaalitki" asiat vaikuttaa sperman laatuun. Mutta voihan olla, että nämä lääkkeet vain heikentävät sperman laatua, mutta enää ei ole vaarana epämuodostumat, kuten teille lääkärikin sanoi.
Täällä mies tupakoi ennen, mutta on lopettanut kyllä melkeen heti, kun alettiin seurustelemaan. Ja siis kyllähän sperman laatuun vaikuttaa monet jutut, positiivisesti terveellinen ravinto, liikunta, tietyt vitamiinit (foolihappo, sinkki, seleeni, e-, c- ja d-vitamiinit, ainakin oletetaan näin) ja negatiivisesti tupakointi, ylipaino, stressi, alkoholi, liika kuumuus, jotkut lääkkeet yms.
Miehet vitamiinikuurille siis Täällä ainakin muut on hyväsä jamassa paitsi toi vitamiinien saanti..
Vertaistuesta Mullakaan ei ole ketään kelle voisin puhua tästä. Yhdelle ystävälle oon maininnu lapsesta mutta en sen enempää. Muilla ystävillä ei oo vielä perheenlisäys mielessä, eikä varmaan kukaa oletakkaan että meilläkään olis. Vähän harmittaa ku tuntuis, että haluais ihan facetoface jutella näistä tunteista ja ajatuksista jonku kanssa, mutta onneks on edes tämä palsta ja te siellä!
Ja täällä myös keskeytetty "ehkäisynä", ollut nyt vuoden päivät ja hyvin on toiminut Aluksi käytettiin kondomeja, mutta selvis että oonki allerginen lateksilla ja sei sitte ollutkaan niin kivaa nii näin on sitte jatkettu..
Huolihuomisesta, InkeriIisakki ja tervetuloavauva oletteko vielä mukana? Vai oletteko päässeet jo yrittämään? Jos teistä ei kuulu mitään, niin poistelen sitten listalta, kun syyskyy on nyt ohi.
zirpula Haluatko takaisin listoille? Ompas teille nyt sattunut :/ Kuulostaa kyllä nuo lääkkeet aika tujuilta. Kyllä mustaki tuntuis, että ne vaikuttaa siittiöihin jotenkin kun iha "normaalitki" asiat vaikuttaa sperman laatuun. Mutta voihan olla, että nämä lääkkeet vain heikentävät sperman laatua, mutta enää ei ole vaarana epämuodostumat, kuten teille lääkärikin sanoi.
Täällä mies tupakoi ennen, mutta on lopettanut kyllä melkeen heti, kun alettiin seurustelemaan. Ja siis kyllähän sperman laatuun vaikuttaa monet jutut, positiivisesti terveellinen ravinto, liikunta, tietyt vitamiinit (foolihappo, sinkki, seleeni, e-, c- ja d-vitamiinit, ainakin oletetaan näin) ja negatiivisesti tupakointi, ylipaino, stressi, alkoholi, liika kuumuus, jotkut lääkkeet yms.
Miehet vitamiinikuurille siis
Täällä ainakin muut on hyväsä jamassa paitsi toi vitamiinien saanti..Vertaistuesta Mullakaan ei ole ketään kelle voisin puhua tästä. Yhdelle ystävälle oon maininnu lapsesta mutta en sen enempää. Muilla ystävillä ei oo vielä perheenlisäys mielessä, eikä varmaan kukaa oletakkaan että meilläkään olis. Vähän harmittaa ku tuntuis, että haluais ihan facetoface jutella näistä tunteista ja ajatuksista jonku kanssa, mutta onneks on edes tämä palsta ja te siellä!
Ja täällä myös keskeytetty "ehkäisynä", ollut nyt vuoden päivät ja hyvin on toiminut
Aluksi käytettiin kondomeja, mutta selvis että oonki allerginen lateksilla ja sei sitte ollutkaan niin kivaa nii näin on sitte jatkettu..Huolihuomisesta, InkeriIisakki ja tervetuloavauva oletteko vielä mukana? Vai oletteko päässeet jo yrittämään? Jos teistä ei kuulu mitään, niin poistelen sitten listalta, kun syyskyy on nyt ohi.
Viimeksi muokattu:
Hei taas
Itsellanikin on kiireita ollut, olen kylla yrittanyt muistaa valilla kayda katselemassa mita tanne on kirjoiteltu.
Olen vahan lueskellut vauvakirjoja mutta ei nyt sen ihmeempaa tallahetkella.
Ainoastaan etta viimeisen pillerin otan tanaan, meinasin tarkkailla miten kroppa rupeaa toimimaan 10v. pillerin syomisen jalkeen ja valmistautua raskauteen, vaikkei tarkoitus ole aloittaa ennen ensi kesakuuta. Olen kerran aiemmin ollut ilman pillereita vajaan vuoden, alussa oli kamalia itkukohtauksia ym ennen menkkojen alkua mutta kylla se siita sitten tasaantui Joten saa nahda! Voisi bongailla ovulaatiota samalla etta nakee vahan milloin sita sitten yrittaa kun on aika
Mitas muille, miten teidan lokakuu on alkanut? Joko teillapain kaupoissa joulutavaraa? Taalla jo myynnissa adventtikalentereita!(Asun Briteissa)
Itsellanikin on kiireita ollut, olen kylla yrittanyt muistaa valilla kayda katselemassa mita tanne on kirjoiteltu.
Olen vahan lueskellut vauvakirjoja mutta ei nyt sen ihmeempaa tallahetkella.
Ainoastaan etta viimeisen pillerin otan tanaan, meinasin tarkkailla miten kroppa rupeaa toimimaan 10v. pillerin syomisen jalkeen ja valmistautua raskauteen, vaikkei tarkoitus ole aloittaa ennen ensi kesakuuta. Olen kerran aiemmin ollut ilman pillereita vajaan vuoden, alussa oli kamalia itkukohtauksia ym ennen menkkojen alkua mutta kylla se siita sitten tasaantui
Joten saa nahda! Voisi bongailla ovulaatiota samalla etta nakee vahan milloin sita sitten yrittaa kun on aikaMitas muille, miten teidan lokakuu on alkanut? Joko teillapain kaupoissa joulutavaraa? Taalla jo myynnissa adventtikalentereita!(Asun Briteissa)
Minä jäin viime viikolla kuumeilusta konkreettisesti kiinni Meillä kun on ollut vähän tuo asiasta puhuminenkin jäissä kun onollut työstressiä sun muuta. No ukkopa avasi keskustelun tosiaan kysymällä että "millon on rouvalla viimeksi menkat ollu? että kattelin tuossa vähän sivuhistoriaa ni sitä ollaan vauvapalstoilla vaan luuhattu"
Tokihan myönsin että kyllä on kuumetta ilmassa, mutta se keskustelu jäi sitten siihen. Vielä siis odotellaan yrittämistä :/ Täytyy pitää ittensä kiireisenä ettei aivan epätoivoon vaivu tämän vauvakuumeen kanssa....
Meillä kun on ollut vähän tuo asiasta puhuminenkin jäissä kun onollut työstressiä sun muuta. No ukkopa avasi keskustelun tosiaan kysymällä että "millon on rouvalla viimeksi menkat ollu? että kattelin tuossa vähän sivuhistoriaa ni sitä ollaan vauvapalstoilla vaan luuhattu"Tokihan myönsin että kyllä on kuumetta ilmassa, mutta se keskustelu jäi sitten siihen. Vielä siis odotellaan yrittämistä :/ Täytyy pitää ittensä kiireisenä ettei aivan epätoivoon vaivu tämän vauvakuumeen kanssa....
Moi kaikille tasapuolisesti!
Pientä hiljaiseloa ollut ilmassa täälläkin! Muuttuneet duunikuviot, asunto myynnissä, uutta etsiessä näin alkuun - on riittänyt vähän tällaista pientä puhdetta
Hei tervetuloa uusille mukaan! Kiva saada lisää väkeä mukaan
Mun kuukautiskierto on menny ihan sekasin nyt kesäloman jälkeen. Viimeksi menkat oli myöhässä 18 päivää, mikä on ihan hirvittävä määrä päiviä. Edellinen kierto oli 31 päivää! On vissiin vähän stressiä kun kierto muuttunut noin - vuosikaudet on menty samalla ja nyt oon ihan ihmeissäni kun tolleen kroppa muuttanut suuntaa! No tiedän, pari päivää sinne tänne mutta rutiinit ainakin meikäläiselle on kaikki kaikessa! Onko muilla pienikin stressi vaikuttanut kuukautiskiertoon?
Jännät paikat siis todella on ollut, työjutut muuttuneet aika paljon ja asunto myynnissä! Uutta täydellistä tai vähintään täydellisyyttä hipovaa etsiessä...
Mun vauvakuume oli poissa vähän aikaa, mainitsinkin kai tuolla edellisissä viesteissä että työkuvioiden takia jotenkin tuli olo että on aika sysätä kuumeilu syrjään hetkeksi. Nyt kun miehekkeen kanssa ollaan kierrelty taloja läpi, niin on alkanut uudelleen tulla sellanen oikee emovietti - perustetaanko perhe nyt ja heti? Tietenkään se ei näin tapahdu, mutta you know the feeling? Ehkä se oma haaveilu ja pienet toivonrippeet miehen suunnalta laukaisevat nää ajatukset?
Järkyttävää tällanen kuukausittainen mielten vaihtelu. Yksi ääni on myös päässäni keksinyt että elettäisiinkö vielä ensi kesä rauhassa ja talosta kenties nauttien, ja sitten alettaisiin puhumaan aikuisten vakavasti jo lapsista. Tähän astihan se on vaan sivunnut lauseissa mukana, mieheni kun vaikea on ollut. Ja tämä ajatushan on saanut minut siihen pisteeseen, että vaikka kuinka haluaisin, en uskalla harrastaa seksiä mieheni kanssa, sillä pelkään että koska ehkäisyä ei ole, käy niin että tulisin raskaaksi, ja näin en halua tapahtuvan ennen kuin mieheke on valmis myös. Tässä vaiheessa joku ajattelee varmaan että mikä ongelma on, ostakaa kumeja, mutta sitten kehottaisin tapaamaan mieheni. Aika sekametelikeitto, eikö?
Eli. Joka toinen päivä vauvakuumeilen, joka toinen päivä on hoivavietti, ja väliin mahtuu vielä epävarmuus ja vapaudentoivo tulevasta kesästä. Jessus, että menee hermo itteeni välillä.
KIITOS, vielä kaikille ketkä jaksatte jahkailuani lukea. Tuntuu niin helpottavalta kirjoitella typeriä ajatuksia ylös, ja saada näin vertaistukea.
Pientä hiljaiseloa ollut ilmassa täälläkin! Muuttuneet duunikuviot, asunto myynnissä, uutta etsiessä näin alkuun - on riittänyt vähän tällaista pientä puhdetta
Hei tervetuloa uusille mukaan! Kiva saada lisää väkeä mukaan
Mun kuukautiskierto on menny ihan sekasin nyt kesäloman jälkeen. Viimeksi menkat oli myöhässä 18 päivää, mikä on ihan hirvittävä määrä päiviä. Edellinen kierto oli 31 päivää! On vissiin vähän stressiä kun kierto muuttunut noin - vuosikaudet on menty samalla ja nyt oon ihan ihmeissäni kun tolleen kroppa muuttanut suuntaa! No tiedän, pari päivää sinne tänne mutta rutiinit ainakin meikäläiselle on kaikki kaikessa
! Onko muilla pienikin stressi vaikuttanut kuukautiskiertoon? Jännät paikat siis todella on ollut, työjutut muuttuneet aika paljon ja asunto myynnissä! Uutta täydellistä tai vähintään täydellisyyttä hipovaa etsiessä...
Mun vauvakuume oli poissa vähän aikaa, mainitsinkin kai tuolla edellisissä viesteissä että työkuvioiden takia jotenkin tuli olo että on aika sysätä kuumeilu syrjään hetkeksi. Nyt kun miehekkeen kanssa ollaan kierrelty taloja läpi, niin on alkanut uudelleen tulla sellanen oikee emovietti - perustetaanko perhe nyt ja heti? Tietenkään se ei näin tapahdu, mutta you know the feeling?
Ehkä se oma haaveilu ja pienet toivonrippeet miehen suunnalta laukaisevat nää ajatukset?Järkyttävää tällanen kuukausittainen mielten vaihtelu. Yksi ääni on myös päässäni keksinyt että elettäisiinkö vielä ensi kesä rauhassa ja talosta kenties nauttien, ja sitten alettaisiin puhumaan aikuisten vakavasti jo lapsista. Tähän astihan se on vaan sivunnut lauseissa mukana, mieheni kun vaikea on ollut. Ja tämä ajatushan on saanut minut siihen pisteeseen, että vaikka kuinka haluaisin, en uskalla harrastaa seksiä mieheni kanssa, sillä pelkään että koska ehkäisyä ei ole, käy niin että tulisin raskaaksi, ja näin en halua tapahtuvan ennen kuin mieheke on valmis myös. Tässä vaiheessa joku ajattelee varmaan että mikä ongelma on, ostakaa kumeja, mutta sitten kehottaisin tapaamaan mieheni.
Aika sekametelikeitto, eikö?Eli. Joka toinen päivä vauvakuumeilen, joka toinen päivä on hoivavietti, ja väliin mahtuu vielä epävarmuus ja vapaudentoivo tulevasta kesästä. Jessus, että menee hermo itteeni välillä.
KIITOS, vielä kaikille ketkä jaksatte jahkailuani lukea.
Tuntuu niin helpottavalta kirjoitella typeriä ajatuksia ylös, ja saada näin vertaistukea.Ihanaa lukea teidän muiden ajatuksista.
Meillä ei ole tapahtunut sen kummempaa. Perus elämää, mutta pään sisällä on aikamoinen myräkkä. Tosiaan minulla on edellisestä suhteesta tuo 5 vuotias, jonka kanssa elämä on ihanan helppoa, kun osaa olla jo omatoiminen. Jatkuvaan kysymystulvan pitää vaan löytää vastauksia. Siksi mietinkin, että jaksanko lähteä taas siihen vauva-arkeen herääsimineen, vaippoineen ja jatkuvine kannisteluineen.
Toinen puoli minussa taas odottaa innolla huhtikuuta, että päästään aloittamaan yritys ja yhteinen lapsi miehen kanssa. Odotan sitä, että vatsa alkaa pyöristyä, haluan tuntea vauvan liikkeet ja nähdä miten mies osaa olla mukana synnytyksessä. Tietysti mietin myös, että mahtuuko tähän meidän kerrostalo neliöön vielä yksi, kun tällä hetkellä tuo yksi huone on vierashuoneena/miehen mökötupana. Lisäksi meillä on pieni yhdistetty vessa ja kylppäri, mietinkin että miten siellä pystyy vauvaa kylvettämään. Muuttaminenkaan ei houkuttele, kun juuri tähän vasta muutettiin.
Tietysti olen varoitellut miestä, että yrityksessä voi kestää, mutta hän on sitä mieltä, että varmasti heti tärppää, kun antaa vauvalle luvan tulla :kieh:
sokerisirkka kylläpäs teillä on jännät paikat. Tekee varmaan ihan hyvää saada muutakin ajateltavaa välillä kuin vauvahaaveet, mutta nuo myöhässä olevat menkat vähän kummastuttavat. Niin kuin sanoit niin olet herkkä stressille, joten se varmaan vaikuttaa.
vertaistuki mulla ei ole ketään kenelle puhua omista mietteistä miehen lisäksi, eikä se ymmärrä samalla tavalla kuin naiset. Itseasiassa muuton jälkeen kaverit ovat aikalailla kaikonneet, koska jäivät toiselle paikkakunnalle. Tässä sitä huomaa ketkä on todellisia ystäviä ja ketkä ei. Mulla ei tainnut olla yhtään todellista ystävää. Todella surullista ja olen joskus aika masentunutkin, kun ei ole enää varsinaisia kavereita. Mites teillä muilla on kaverisuhteet pysyneet?
Nyt pitää antaa huomiota lapsoselleni. Palaillaan.
Meillä ei ole tapahtunut sen kummempaa. Perus elämää, mutta pään sisällä on aikamoinen myräkkä. Tosiaan minulla on edellisestä suhteesta tuo 5 vuotias, jonka kanssa elämä on ihanan helppoa, kun osaa olla jo omatoiminen. Jatkuvaan kysymystulvan pitää vaan löytää vastauksia. Siksi mietinkin, että jaksanko lähteä taas siihen vauva-arkeen herääsimineen, vaippoineen ja jatkuvine kannisteluineen.
Toinen puoli minussa taas odottaa innolla huhtikuuta, että päästään aloittamaan yritys ja yhteinen lapsi miehen kanssa. Odotan sitä, että vatsa alkaa pyöristyä, haluan tuntea vauvan liikkeet ja nähdä miten mies osaa olla mukana synnytyksessä. Tietysti mietin myös, että mahtuuko tähän meidän kerrostalo neliöön vielä yksi, kun tällä hetkellä tuo yksi huone on vierashuoneena/miehen mökötupana. Lisäksi meillä on pieni yhdistetty vessa ja kylppäri, mietinkin että miten siellä pystyy vauvaa kylvettämään. Muuttaminenkaan ei houkuttele, kun juuri tähän vasta muutettiin.
Tietysti olen varoitellut miestä, että yrityksessä voi kestää, mutta hän on sitä mieltä, että varmasti heti tärppää, kun antaa vauvalle luvan tulla :kieh:
sokerisirkka kylläpäs teillä on jännät paikat. Tekee varmaan ihan hyvää saada muutakin ajateltavaa välillä kuin vauvahaaveet, mutta nuo myöhässä olevat menkat vähän kummastuttavat. Niin kuin sanoit niin olet herkkä stressille, joten se varmaan vaikuttaa.
vertaistuki mulla ei ole ketään kenelle puhua omista mietteistä miehen lisäksi, eikä se ymmärrä samalla tavalla kuin naiset. Itseasiassa muuton jälkeen kaverit ovat aikalailla kaikonneet, koska jäivät toiselle paikkakunnalle. Tässä sitä huomaa ketkä on todellisia ystäviä ja ketkä ei. Mulla ei tainnut olla yhtään todellista ystävää. Todella surullista ja olen joskus aika masentunutkin, kun ei ole enää varsinaisia kavereita. Mites teillä muilla on kaverisuhteet pysyneet?
Nyt pitää antaa huomiota lapsoselleni. Palaillaan.
Mulla on stressi siirtänyt kuukautisia pari krt. Mullakin mieli heittelee vauvahaaveiden kans. Välillä on malttamaton, mut välil kauhistuttaa. Elämä on nykyä niin helppoa, kun tuo esikoinen on jo niin iso. Vauvavuotena kertyy univelkaa niin paljon, puhumattakaan raskausajasta ja raskausvaivoista. Mulla oli viimeksi vähä väliä pahoinvointia. Jouduin sillon tiputukseen, jo pahimmillaan rupesi jo kuivuus.
ON Koulus on nyt kiireellisempää, nii ei kerkee vauvaa miettiä. Toivottavast tää aika jouluu asti menis nopeeta. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
ON Koulus on nyt kiireellisempää, nii ei kerkee vauvaa miettiä. Toivottavast tää aika jouluu asti menis nopeeta. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
sokerisirkkaminulla kanssa ihan sama juttu, valilla on etta voi kun nopeeta vois ruveta yrittamaan vauvaa ja valilla taas etta apua ollaanko me edes valmiita ja mita kaikkea sita pitaisi viela kereta. Mutta eikohan tama ole aivan normaalia kerkeehan sita myohemminkin, lapsen kanssa tietty vahan erilailla pitaa miettia menoja.
Tuosta stressista, minulla on myos aiemmin kuukautiset siirtyneet stressailun seurauksena, tama oli tosin milloinka oli se tauko pillereista. Nyt pillereiden aikaan ei ole ollut muutoksia, tosin minipillereiden kanssa ei kuukautisia ole edes tullut useampaan kuukauteen. Saa nahda miten tama nyt lahtee liikkeelle!
kerkeehan sita myohemminkin, lapsen kanssa tietty vahan erilailla pitaa miettia menoja. Tuosta stressista, minulla on myos aiemmin kuukautiset siirtyneet stressailun seurauksena, tama oli tosin milloinka oli se tauko pillereista. Nyt pillereiden aikaan ei ole ollut muutoksia, tosin minipillereiden kanssa ei kuukautisia ole edes tullut useampaan kuukauteen. Saa nahda miten tama nyt lahtee liikkeelle!
Noniin, heipparallaa pitkästä aikaa!
Täällä alkaa päässä jo napsumaan, joten pakko päästä vähän purkamaan. Eli, kuten monilla muillakin, mullakaan ei juurikaan ole ihmisiä, joille voisin/haluaisin puhua ajatuksistani vauvoihin liittyen. Useimmilla ystävilläni ei vauvat ole vielä millään tavalla ajankohtaisia, joten heille en halua asiasta avautua. Tuskimpa oikein ymmärtäisivätkään kunnolla mistä puhun, vaikka varmasti kuuntelisivatkin. Yksi ystäväni on minua huomattavasti vanhempi, joten hänen kanssaan voisin kuvitella asiasta juttelevani. Ainoa vain että hänkin haluaisi vauvoja ja alkaa ikä tulemaan jo vastaan, eikä isäehdokastakaan ole vielä löytynyt, joten en ole asiaa ottanut puheeksi. En halua loukata enkä tehdä muille pahaa mieltä omilla jorinoillani. Minulla on äitiini melko avoimet välit ja periaatteessa voisin hänelle kertoa, mutta toisaalta taas ajattelen, että asia on minun ja mieheni välinen eikä vanhempieni tarvitse asiasta tietää. En tiedä miten mieheni asiaan suhtautuisi, jos kertoisin puhuneeni äitini kanssa asiasta. Siskoni kanssa on helppo puhua ja teinkin kerran sellaisen virheen, että menin aiheesta puhumaan. Sen koommin ei asiasta olla juteltu, koska totesin sen huonoksi vaihtoehdoksi. Kyseisen juttutuokion jälkeen, meiltä on vähän väliä kyselty, että "onkos teillä jotakin kerrottavaa" tai "juhlitaankos me jotakin merkittävää tapahtumaa, kun on oikein kakkuakin". Olisi kiva, kun olisi joku ystävä vaikkapa samanlaisessa tilanteessa, jolle voisi tunteitaan purkaa. Ei oo kiva tunne, kun joudut panttaamaan ajatuksia sisälläsi, et uskalla sanoa niitä miehellekään, ettei ahdistu ja lopulta itse ahdistuu, jos ei uskalla sanoa miltä tuntuu. Että silleen loputonta noidankehää. Siksi tässä kirjoitan, että sais vähän purettua omaa mieltä.
Me oltiin siis häämatkalla juuri ja loma oli oikein rentouttava. Loman alussa rentouduttiin vaan, ei juteltu mistään vakavasta, nautittiin vaan. Alkuloman jälkeen aloin vähän puhumaan, että haluaisin jutella sellaisessa kivassa ja positiivisessa hengessä meidän tulevaisuudesta, enkä vaan säästä tai päivän uutisista. Koin, että tulevaisuuden haaveista puhuminen siellä stressittömässä ympäristössä olisi helpompaa kuin arjen keskellä. Lopulta loman aikana me käsiteltiin asioita aika syvällisellä tasolla ja puhuttiin paljon molempien ajatuksista ja odotuksista. Mieskin alkoi vähän liputtaa lasten hankkimisen puolesta loman aikana, katseltiin paljon kaikkia pienten lasten tavaroita, seurattiin pienten lasten vesileikkejä ja juteltiin aiheesta. Mies tuumaili, että vähän pelottaa kun tuo lasten hankkiminen on alkanut tuntumaan kiinnostavalta. Sinänsä yrityksen ajankohdasta emme puhuneet, mies on vaan sanonut usein, että haluaa kanssani lapsia ja että yritys voisi alkaa pian. Mitä se pian sitten tarkoittaa, en tiedä.
Kun reissu oli ohi, kävimme vanhempieni luona. Ostimme ammattikuvaajan ottamia kuvia meistä lomalta ja minulla oli ne kuvat kirjekuoressa olevalla CD:llä mukana. Sanoin siskolleni ja äidilleni kotona, että mulla olis tässä muutama kuva, jos haluaisivat nähdä. He käsittivät asian ihan väärin, luulivat ilmeisesti, että minulla olisi siinä jotakin ultrakuvia tulevasta lapsesta ja että aikoisin kertoa olevani raskaana. Molemmat innoissaan kysyivät, minkälaisia kuvia mulla oli mukana ja voi miten ihanaa. Tilanne lässähti aika lailla kun kerroin, että mulla oli lomakuvia vaan eikä ketään edes kyseiset kuvat enää kiinnostaneet. Vanhempani odottavat ilmeisesti että pian aletaan lapsen tekoon, kun sekä siskollani että veljelläni on syntynyt lapsi vuoden sisään häistä ja siitä on leikkimielisesti vitsailtu meidän perheen perinteeksi. Selvisin kyseisestä väärinkäsityksestä naureskelemalla, mutta kun pääsin autoon ja lähtemään, iski itku ja surkeus. Tuntui kamalalta kun kaikki odottaa, että oltais jo raskaana ja kyllähän minä haluaisinkin, mutta mies ei. Se tuntuu niin väärältä, että muhun kohdistuu tuollaisia paineita, ne pitäis kohdistua tuohon jyväjemmariin, joka ei vielä ilmeisesti ole valmis.
Yhtenä iltana katsottiin televisiosta Toisenlaisia äitejä ja siitä sitten iski taas masennus. Tämä puuska meni jopa niin pitkälle, että lopulta valahdin mieheni jalkoihin ja kysyin, eikö tämä pian voisi jo suostua. Mieheni varmaan teki mieli sanoa, että ryhdistäytyisin ja ei hänen mielensä muutu yhtään nopeampaan tuollaisella itku-potku-anelulla. Että sellasta. Musta tuntuu, että tarttisin vähän lomaa näistä vauva-ajatuksista, kun tuntuu etten enää pysty hallitsemaan puuskiani.
Asiaan voi tietenkin vaikuttaa se, että mähän lopetin e-pillerien syömisen juuri ennen lomaa. Lomalla oli ihan JÄRKYTTÄVÄT ovulointikivut, ei tosiaan jäänyt epäselväksi että koska ovuloin. Lomalla kuitenkin harrasteltiin seksiä vähän kumilla ja ilman (keskeytetysti tietenkin). Sitten mulla oli vähän kaikenlaisia oireita, joiden syytä en oikein osannut eritellä. Oli viikkotolkulla kaikenmoista kipuilua ja nippailua alavatsassa, vähän pahoinvointia yms. Ajattelin, että joko tässä ollaan raskaana tai sitten se johtuu pillereiden lopettamisesta. Viikon verran olin ihan oireeton ja nyt sitten pari päivää ihan ihmeellistä kipuilua. No, tänään alkoi sitten kuukautiset, että kivut johtui varmasti vaan pillereiden lopettamisesta. Ehdin jo vähän ihastua siihen ajatukseen, että joskos mahassa oliskin joku asukki. Ehdin jo haaveilla vaikka mitä, vaikka mahdollisuudet hedelmöittymiseen oli minimaalisen pienet. Mieli teki tepposet Kaippa siinä jotakin perää on, että e-pillerit sekoittaa oman hormonitoiminnan, musta tuntuu että oon ollut nyt niin herkillä, ettei itsekään pysy perässä.
Tuntuuko teistä muista koskaan siltä, että teitä hävettäis kun mies ei oo halukas vielä hankkimaan lapsia? Mä jostakin syystä tunnun häpeävän vähän sitä, että mä jo niin kovasti haluaisin, mutta mies ei vielä. Ei kai siinä mitään hävettävää ole, mutta en haluaisi muiden kuitenkaan tietävän, että tilanne on tälläinen. Ehkä mä koen, että vika on mussa?
Sellaista meidän tai mun elämään. Kauhee vuodatus, sori Ehkä mun pitäis nyt yrittää kanavoida tätä ylitsevuotavaa vauvakuumetta johonkin muihin juttuihin, unohtaa koko vauvatehtailu vähäksi aikaa, etten pilaa koko hommaa. Mies tuntuu kumminkin vähän asian kanssa lähentyneen, joten en haluaisi karkottaa sitä nyt yli-innokkaalla touhuamisella tai painostamisella. Aina mielessäni ajattelen, että nyt en puhu kuukausiin mitään koko asiasta, että kyllä se sitten ilmottaa kun on valmis. Se ei kumminkaan ole ollenkaan niin helppoa, kun ei ole ketään kelle asiasta jutella. Ja kuitenkin koen, että omalle miehelle pitäis pystyä kertomaan kaikki, mitä on mielen päällä..
Täällä alkaa päässä jo napsumaan, joten pakko päästä vähän purkamaan. Eli, kuten monilla muillakin, mullakaan ei juurikaan ole ihmisiä, joille voisin/haluaisin puhua ajatuksistani vauvoihin liittyen. Useimmilla ystävilläni ei vauvat ole vielä millään tavalla ajankohtaisia, joten heille en halua asiasta avautua. Tuskimpa oikein ymmärtäisivätkään kunnolla mistä puhun, vaikka varmasti kuuntelisivatkin. Yksi ystäväni on minua huomattavasti vanhempi, joten hänen kanssaan voisin kuvitella asiasta juttelevani. Ainoa vain että hänkin haluaisi vauvoja ja alkaa ikä tulemaan jo vastaan, eikä isäehdokastakaan ole vielä löytynyt, joten en ole asiaa ottanut puheeksi. En halua loukata enkä tehdä muille pahaa mieltä omilla jorinoillani. Minulla on äitiini melko avoimet välit ja periaatteessa voisin hänelle kertoa, mutta toisaalta taas ajattelen, että asia on minun ja mieheni välinen eikä vanhempieni tarvitse asiasta tietää. En tiedä miten mieheni asiaan suhtautuisi, jos kertoisin puhuneeni äitini kanssa asiasta. Siskoni kanssa on helppo puhua ja teinkin kerran sellaisen virheen, että menin aiheesta puhumaan. Sen koommin ei asiasta olla juteltu, koska totesin sen huonoksi vaihtoehdoksi. Kyseisen juttutuokion jälkeen, meiltä on vähän väliä kyselty, että "onkos teillä jotakin kerrottavaa" tai "juhlitaankos me jotakin merkittävää tapahtumaa, kun on oikein kakkuakin". Olisi kiva, kun olisi joku ystävä vaikkapa samanlaisessa tilanteessa, jolle voisi tunteitaan purkaa. Ei oo kiva tunne, kun joudut panttaamaan ajatuksia sisälläsi, et uskalla sanoa niitä miehellekään, ettei ahdistu ja lopulta itse ahdistuu, jos ei uskalla sanoa miltä tuntuu. Että silleen loputonta noidankehää. Siksi tässä kirjoitan, että sais vähän purettua omaa mieltä.
Me oltiin siis häämatkalla juuri ja loma oli oikein rentouttava. Loman alussa rentouduttiin vaan, ei juteltu mistään vakavasta, nautittiin vaan. Alkuloman jälkeen aloin vähän puhumaan, että haluaisin jutella sellaisessa kivassa ja positiivisessa hengessä meidän tulevaisuudesta, enkä vaan säästä tai päivän uutisista. Koin, että tulevaisuuden haaveista puhuminen siellä stressittömässä ympäristössä olisi helpompaa kuin arjen keskellä. Lopulta loman aikana me käsiteltiin asioita aika syvällisellä tasolla ja puhuttiin paljon molempien ajatuksista ja odotuksista. Mieskin alkoi vähän liputtaa lasten hankkimisen puolesta loman aikana, katseltiin paljon kaikkia pienten lasten tavaroita, seurattiin pienten lasten vesileikkejä ja juteltiin aiheesta. Mies tuumaili, että vähän pelottaa kun tuo lasten hankkiminen on alkanut tuntumaan kiinnostavalta. Sinänsä yrityksen ajankohdasta emme puhuneet, mies on vaan sanonut usein, että haluaa kanssani lapsia ja että yritys voisi alkaa pian. Mitä se pian sitten tarkoittaa, en tiedä.
Kun reissu oli ohi, kävimme vanhempieni luona. Ostimme ammattikuvaajan ottamia kuvia meistä lomalta ja minulla oli ne kuvat kirjekuoressa olevalla CD:llä mukana. Sanoin siskolleni ja äidilleni kotona, että mulla olis tässä muutama kuva, jos haluaisivat nähdä. He käsittivät asian ihan väärin, luulivat ilmeisesti, että minulla olisi siinä jotakin ultrakuvia tulevasta lapsesta ja että aikoisin kertoa olevani raskaana. Molemmat innoissaan kysyivät, minkälaisia kuvia mulla oli mukana ja voi miten ihanaa. Tilanne lässähti aika lailla kun kerroin, että mulla oli lomakuvia vaan eikä ketään edes kyseiset kuvat enää kiinnostaneet. Vanhempani odottavat ilmeisesti että pian aletaan lapsen tekoon, kun sekä siskollani että veljelläni on syntynyt lapsi vuoden sisään häistä ja siitä on leikkimielisesti vitsailtu meidän perheen perinteeksi. Selvisin kyseisestä väärinkäsityksestä naureskelemalla, mutta kun pääsin autoon ja lähtemään, iski itku ja surkeus. Tuntui kamalalta kun kaikki odottaa, että oltais jo raskaana ja kyllähän minä haluaisinkin, mutta mies ei. Se tuntuu niin väärältä, että muhun kohdistuu tuollaisia paineita, ne pitäis kohdistua tuohon jyväjemmariin, joka ei vielä ilmeisesti ole valmis.
Yhtenä iltana katsottiin televisiosta Toisenlaisia äitejä ja siitä sitten iski taas masennus. Tämä puuska meni jopa niin pitkälle, että lopulta valahdin mieheni jalkoihin ja kysyin, eikö tämä pian voisi jo suostua. Mieheni varmaan teki mieli sanoa, että ryhdistäytyisin ja ei hänen mielensä muutu yhtään nopeampaan tuollaisella itku-potku-anelulla. Että sellasta. Musta tuntuu, että tarttisin vähän lomaa näistä vauva-ajatuksista, kun tuntuu etten enää pysty hallitsemaan puuskiani.
Asiaan voi tietenkin vaikuttaa se, että mähän lopetin e-pillerien syömisen juuri ennen lomaa. Lomalla oli ihan JÄRKYTTÄVÄT ovulointikivut, ei tosiaan jäänyt epäselväksi että koska ovuloin. Lomalla kuitenkin harrasteltiin seksiä vähän kumilla ja ilman (keskeytetysti tietenkin). Sitten mulla oli vähän kaikenlaisia oireita, joiden syytä en oikein osannut eritellä. Oli viikkotolkulla kaikenmoista kipuilua ja nippailua alavatsassa, vähän pahoinvointia yms. Ajattelin, että joko tässä ollaan raskaana tai sitten se johtuu pillereiden lopettamisesta. Viikon verran olin ihan oireeton ja nyt sitten pari päivää ihan ihmeellistä kipuilua. No, tänään alkoi sitten kuukautiset, että kivut johtui varmasti vaan pillereiden lopettamisesta. Ehdin jo vähän ihastua siihen ajatukseen, että joskos mahassa oliskin joku asukki. Ehdin jo haaveilla vaikka mitä, vaikka mahdollisuudet hedelmöittymiseen oli minimaalisen pienet. Mieli teki tepposet
Kaippa siinä jotakin perää on, että e-pillerit sekoittaa oman hormonitoiminnan, musta tuntuu että oon ollut nyt niin herkillä, ettei itsekään pysy perässä.Tuntuuko teistä muista koskaan siltä, että teitä hävettäis kun mies ei oo halukas vielä hankkimaan lapsia? Mä jostakin syystä tunnun häpeävän vähän sitä, että mä jo niin kovasti haluaisin, mutta mies ei vielä. Ei kai siinä mitään hävettävää ole, mutta en haluaisi muiden kuitenkaan tietävän, että tilanne on tälläinen. Ehkä mä koen, että vika on mussa?
Sellaista meidän tai mun elämään. Kauhee vuodatus, sori
Ehkä mun pitäis nyt yrittää kanavoida tätä ylitsevuotavaa vauvakuumetta johonkin muihin juttuihin, unohtaa koko vauvatehtailu vähäksi aikaa, etten pilaa koko hommaa. Mies tuntuu kumminkin vähän asian kanssa lähentyneen, joten en haluaisi karkottaa sitä nyt yli-innokkaalla touhuamisella tai painostamisella. Aina mielessäni ajattelen, että nyt en puhu kuukausiin mitään koko asiasta, että kyllä se sitten ilmottaa kun on valmis. Se ei kumminkaan ole ollenkaan niin helppoa, kun ei ole ketään kelle asiasta jutella. Ja kuitenkin koen, että omalle miehelle pitäis pystyä kertomaan kaikki, mitä on mielen päällä..I Feel you! :hug:
Minäkin olen huomannut että mulla kiristyy pinna ihan pienestäkin vastoinkmäymisestä tai siitä mitä ukko sanoo/jättää sanomatta. Joskus syynä on ihan vaan se että tyyppi tietää minun vauvakuumeen, eikä noteeraa asiaa millään tavalla. Olen kyllä sanonut hänelle sen että en tiedä kuinka kauan jaksan enää venyttää asiaa ja elää epätietoisuudessa. Olisihan se seksikin mukavampaa kun ei tarvitsisi miettiä tuleeko raskaaksi. Sais sekin nauttia ihan loppuun asti
Toisaalta taas oma järki sanoo välillä että koittais nyt malttaa siihen asti että työkuviot vähän selkeytyy (vuoden vaihteen jälkeen viimeistään) mutta toisaalta sitä taas ajattelee että miksi odottaa? Rahan vuoksi ollaan pärjätty tähänkin asti, miksei siis pärjättäisi jatkossakin?
Kaksi kertaa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ylös nousseena pelkään että mitä kauemmin odotellaan niin sitä kauemmin menee selvitä siitäkin riesasta, sikäli mikäli sellainen taas päättää tulla.
Pillereiden lopettamisesta on kohta puolitoista vuotta, mutta ikinä ei oo ollut tämmösiä mielialan muutoksia meikäläisellä. Lukuunottamatta molempia raskauksia Olen näiden menkkojen aikana ollut tosi kärttyinen ja suoraan sanottuna idioottimaisen turhautunut joka ikiseen asiaan. Varsinkin kun edellinen keskustelu vauva-projektista (juurikin häämatkalla meilläkin) päätyi niin jyrkkään tuomioon siitä, että ensin katellaan tuon talon kanssa mitä pittää tehä. Eikä tässä minun mielestää oikeestaan oo välttämätöntä katella mitään... :headwall: Olen sitten asiasta hiljaa ja kiukuttelen. Siinäpä miettii että miksiköhän sillä emännällä on taas sitruuna piparissa..
Minäkin olen huomannut että mulla kiristyy pinna ihan pienestäkin vastoinkmäymisestä tai siitä mitä ukko sanoo/jättää sanomatta. Joskus syynä on ihan vaan se että tyyppi tietää minun vauvakuumeen, eikä noteeraa asiaa millään tavalla. Olen kyllä sanonut hänelle sen että en tiedä kuinka kauan jaksan enää venyttää asiaa ja elää epätietoisuudessa. Olisihan se seksikin mukavampaa kun ei tarvitsisi miettiä tuleeko raskaaksi. Sais sekin nauttia ihan loppuun asti
Toisaalta taas oma järki sanoo välillä että koittais nyt malttaa siihen asti että työkuviot vähän selkeytyy (vuoden vaihteen jälkeen viimeistään) mutta toisaalta sitä taas ajattelee että miksi odottaa? Rahan vuoksi ollaan pärjätty tähänkin asti, miksei siis pärjättäisi jatkossakin?
Kaksi kertaa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ylös nousseena pelkään että mitä kauemmin odotellaan niin sitä kauemmin menee selvitä siitäkin riesasta, sikäli mikäli sellainen taas päättää tulla.
Pillereiden lopettamisesta on kohta puolitoista vuotta, mutta ikinä ei oo ollut tämmösiä mielialan muutoksia meikäläisellä. Lukuunottamatta molempia raskauksia
Olen näiden menkkojen aikana ollut tosi kärttyinen ja suoraan sanottuna idioottimaisen turhautunut joka ikiseen asiaan. Varsinkin kun edellinen keskustelu vauva-projektista (juurikin häämatkalla meilläkin) päätyi niin jyrkkään tuomioon siitä, että ensin katellaan tuon talon kanssa mitä pittää tehä. Eikä tässä minun mielestää oikeestaan oo välttämätöntä katella mitään... :headwall: Olen sitten asiasta hiljaa ja kiukuttelen. Siinäpä miettii että miksiköhän sillä emännällä on taas sitruuna piparissa..outius, Jaanel, pumpulipallero, He.Ti - On kyllä ihan järjetöntä tää mielialojen vaihtelu! Kuuluu toki juu varmaan prosessiin, mutta en olis ikinä uskonut että itsestään löytää tällaisia puolia. Mä oon ollut aina kovasti herkkä ja mietteliäs kaikkien asioiden suhteen, mun päällä on tapana hypätä ihan kummallisiin sfääreihin vaikka olis joku ihan pienikin arjen asia pohdittavana Onneks en enää käytä e-pillereitä, tällaisten asioiden pohdiskelu yhdistettynä pillereihin olisi synnyttänyt varmaan jonkun hirviöolennon henkiin... E-pillerit siis aiheutti mulle ihan kamalia (vielä kauheampia kuin nyt) mielialanvaihteluja, päivästä toiseen vollotin vaan, kiukuttelin ja raivosin ja haudoin kurjuutta kotona. Olo parani aika pian pillereitten lopettamisen jälkeen, ja koin valaistuksen että taisikin johtua pillereistä se jatkuva masennuksen tunne.
SininenNainen - Mulle tuli joku järjetön sympatiafiilis sua kohtaan! Tekstisi aiheutti myös sellaista nyökkäilyfiilistä - kuulostaa siis monet asiat hirmu tutuilta täällä päin. Mä olen n. vuosi takaperin käynyt myös tollasen itkupotku-keskustelun mieheni kanssa siitä, että meillä oli silloin tulevaisuudelle niin eri suunnitelmat - sanoin että mikäli ei ikinä halua perheenlisäystä ajatellakaan, suhde on lopetettava siihen. Tässä siis edelleen ollaan. Valmis ei ole vieläkään, mutta isoja harppauksia on ottanut parin viime kuukauden aikana, suostuu siis jo puhumaan vauvoista, kasvatuksesta ym. Ja miehelle puhuminen ei todellakaan ole helppoa aina, vaikka totesitkin että kaikesta pitäisi pystyä puhumaan... Meillä anoppi olisi kovasti innokas saamaan jo lapsenlapsia, ja välillä ahdistelee kysymällä minulta aiheesta. En oikein osaa sanoa, vaivaako se minua, tosin tekee sen niin hienovaraisesti, että en ota sitä niin painostuksena.
Mä oon monta kertaa ajatellut tuota miestä, että milloinkohan mahtaa käynnistyä sellainen vakaa perhe-elämä-vietti. On jo lähempänä kolmeakymmentä, ja tähän asti on elänyt tässä sivussa sellasta huoletonta elämää pelaten ja kaljaa juoden. Koiraa tosin pitää kuin pikkulapsenaan, joten kai se on hyvä merkki Tosin hänelläkään kaveripiirissa yhdellä on lapsi - muut kaverit elävät tasan samanlaista elämää kuin mies itse. Käytös on välillä kuin opettaisi ala-asteikäistä poikaa perusasioihin - laita pyykit pyykkikoriin, vie roskat, korjaa jälkesi - tuntuu niin hölmöltä muistuttaa aikuista miestä näistä asioista. Mutta joku tuossa miehessä silti vetoaa, kun ollaan jo muutamia vuosia yhdessä oltu.. Mikä lie voima ...
Onneks en enää käytä e-pillereitä, tällaisten asioiden pohdiskelu yhdistettynä pillereihin olisi synnyttänyt varmaan jonkun hirviöolennon henkiin... E-pillerit siis aiheutti mulle ihan kamalia (vielä kauheampia kuin nyt) mielialanvaihteluja, päivästä toiseen vollotin vaan, kiukuttelin ja raivosin ja haudoin kurjuutta kotona. Olo parani aika pian pillereitten lopettamisen jälkeen, ja koin valaistuksen että taisikin johtua pillereistä se jatkuva masennuksen tunne. SininenNainen - Mulle tuli joku järjetön sympatiafiilis sua kohtaan! Tekstisi aiheutti myös sellaista nyökkäilyfiilistä - kuulostaa siis monet asiat hirmu tutuilta täällä päin. Mä olen n. vuosi takaperin käynyt myös tollasen itkupotku-keskustelun mieheni kanssa siitä, että meillä oli silloin tulevaisuudelle niin eri suunnitelmat - sanoin että mikäli ei ikinä halua perheenlisäystä ajatellakaan, suhde on lopetettava siihen. Tässä siis edelleen ollaan. Valmis ei ole vieläkään, mutta isoja harppauksia on ottanut parin viime kuukauden aikana, suostuu siis jo puhumaan vauvoista, kasvatuksesta ym. Ja miehelle puhuminen ei todellakaan ole helppoa aina, vaikka totesitkin että kaikesta pitäisi pystyä puhumaan... Meillä anoppi olisi kovasti innokas saamaan jo lapsenlapsia, ja välillä ahdistelee kysymällä minulta aiheesta. En oikein osaa sanoa, vaivaako se minua, tosin tekee sen niin hienovaraisesti, että en ota sitä niin painostuksena.
Mä oon monta kertaa ajatellut tuota miestä, että milloinkohan mahtaa käynnistyä sellainen vakaa perhe-elämä-vietti. On jo lähempänä kolmeakymmentä, ja tähän asti on elänyt tässä sivussa sellasta huoletonta elämää pelaten ja kaljaa juoden. Koiraa tosin pitää kuin pikkulapsenaan, joten kai se on hyvä merkki
Tosin hänelläkään kaveripiirissa yhdellä on lapsi - muut kaverit elävät tasan samanlaista elämää kuin mies itse. Käytös on välillä kuin opettaisi ala-asteikäistä poikaa perusasioihin - laita pyykit pyykkikoriin, vie roskat, korjaa jälkesi - tuntuu niin hölmöltä muistuttaa aikuista miestä näistä asioista. Mutta joku tuossa miehessä silti vetoaa, kun ollaan jo muutamia vuosia yhdessä oltu.. Mikä lie voima ...Tekeekö muilla ovulaation aikaan enemmän mieli seksiä?
Mä oon jo useammas kierros huomannu ton asian. Ovulaation ollessa ohi voisin olla loppukuun jalat ristis. Tuntuu hurjalta, et kaupois on jo joulujuttuja. Meijän lähikaupassaki oli alkanut hirveet alet, kun tekevät leluille yms tilaa. Tulikin osteltua muutamat leffat. Onko muut ostellu jo lahjoja? Aattelin ite olla tänä vuonna hyvissä ajoissa, kun viedään marraskuussa jo lahjat pohjoisiin sukulaisille. Aika rientää ja yrityksen alku lähestyy!
Mä oon jo useammas kierros huomannu ton asian. Ovulaation ollessa ohi voisin olla loppukuun jalat ristis.
Tuntuu hurjalta, et kaupois on jo joulujuttuja. Meijän lähikaupassaki oli alkanut hirveet alet, kun tekevät leluille yms tilaa. Tulikin osteltua muutamat leffat. Onko muut ostellu jo lahjoja? Aattelin ite olla tänä vuonna hyvissä ajoissa, kun viedään marraskuussa jo lahjat pohjoisiin sukulaisille. Aika rientää ja yrityksen alku lähestyy! YRITYKSEN ODOTTAJAT
Tervetuloa mukaan kaikki vauvakuumeilijat, jotka vielä odottavat varsinaisen yrittämisen alkamista.
Tässä keskustelussa saa avautua kaikesta!
Yritystä odottelevat 17.10.2014:
Taustalla:
Inuko
kaarnalaiva
Lotus
Naarassusi
Ruusannuppu
SininenNainen
teddybear82
sissi80
Yrittämään päässeet:
päärynärouva - 07/2014
Norna - 07/2014
veepu123 - 07/2014
Mariiii - 08/2014
Marlin - 08/2014
niiskuilija - 08/2014
maggis - 09/2014
Apsuli - 09/2014
Salliina85 - 09/2014 (plussa)
Yrittämään päässeiden ketju:
<3 Yrityksen odottajista yrittämään päässeet, SYKSY 2014 <3
Tässä keskustelussa mukana olleiden blogeja seurattavaksi:
iloksi - Hitaasti, mutta varmasti?
Kaneli88 - Ripaus sokeria ja kanelia elämään
ponityttö - Multaa ja Timantteja
Tervetuloa mukaan kaikki vauvakuumeilijat, jotka vielä odottavat varsinaisen yrittämisen alkamista.
Tässä keskustelussa saa avautua kaikesta!
Yritystä odottelevat 17.10.2014:
| nimimerkki | Ikä | Odottaminen loppuu näillä näkymin | Monesko lapsi |
| Tootsie Roll | 26v | syksy 2014 | 1. |
| Zannuliini | 28v | syksy 2014 | 1. |
| Donna82 | 32v | 12/2014 | 3. |
| saraheinä | 30v | 12/2014 | 4. |
| Jendi | 26v | alkuvuosi 2015 | 1. |
| Hiitu | 21v | 03/2015 | 1. |
| venla90 | 23v | 03-04/2015 | 1. |
| outius | 28v | 04/2015 | 2., 1.yhteinen |
| Jaanel | 23v | 04-05/2015 | 2. |
| amaliaaa | 18v | kevät 2015 | 1. |
| Jutska | 32v | kevät 2015 | 3. |
| Pimu83 | ? | kevät 2015 (?) | 3. |
| pumpulipallero | 28v | 06/2015 | 1. |
| Ruutinen | 33v | 06/2015 | 3., 2.yhteinen |
| kka | 22v | 2014-2015 | 1. |
| salomeki | 22v | 2014-2015 | 1. |
| Sano Pirkka | 30v | 2014-2015 | 1. |
| piupiu | 24v | 2014-2015 | 1. yhteinen |
| Tahdonvoima | 28v | 2015 | 1. |
| Dalahäst | 23v | ? (ei tiedossa) | 1. |
| He.Ti | 29v | ? (ei tiedossa) | 3. |
| maamis | 22v | ? (ei tiedossa) | 2. |
| Mayinka | 31v | ? (ei tiedossa) | 2. |
| sokerisirkka | 23v | ? (ei tiedossa) | 1. |
| suan | 26v | ? (ei tiedossa) | 4. |
| tanttumaaria | 25v | ? (ei tiedossa) | 1. |
| unikirja | 26v | ? (ei tiedossa) | 3. |
| Äidiksisyntynyt | 25v | ? (ei tiedossa) | 1. |
Taustalla:
Inuko
kaarnalaiva
Lotus
Naarassusi
Ruusannuppu
SininenNainen
teddybear82
sissi80
Yrittämään päässeet:
päärynärouva - 07/2014
Norna - 07/2014
veepu123 - 07/2014
Mariiii - 08/2014
Marlin - 08/2014
niiskuilija - 08/2014
maggis - 09/2014
Apsuli - 09/2014
Salliina85 - 09/2014 (plussa)
Yrittämään päässeiden ketju:
<3 Yrityksen odottajista yrittämään päässeet, SYKSY 2014 <3
Tässä keskustelussa mukana olleiden blogeja seurattavaksi:
iloksi - Hitaasti, mutta varmasti?
Kaneli88 - Ripaus sokeria ja kanelia elämään
ponityttö - Multaa ja Timantteja
Viimeksi muokattu:
SininenNainen ja sokerisirkka Toivottavasti teijän miehet alkaa pian näyttämään vihreää valoa lapsen suhteen ja asiat etenisi! Tsemiä sinne teille! Itekin olin vuosi sitte tossa tilanteessa mut onneksi asiat on nyt hyvin, eiköhän sielläkin toivon mukaan.
Täällä myös on mielialavaihteluita aina ennen menkkoja, lähinnä itkettää ja kiukuttaa mutta ei oo kyllä mitään verrattuna siihen mitä pillerit aiheutti. Oikiasti oon tosi rauhallinen ja perusilonen tyyppi, pillerit sai musta kyllä ihan kauhean.... Saatoin räjähtää ihan mitättömästä asiasta, masensi, itketti hetken oli iloinen ja sitte taas vaipu johonki synkkyyteen, joo ei kyllä sopinu mulle ja vielä tosiaan on aurallista migreeniä ja lääkäri kuitenki määräsi yhdistelmäpillerit.. Olo helpotti huomattavasti ku lopetti ne.
Jaanel Täällä myös ovulaation aikaan tekee mieli ja eikös se oo ihan "sisäänrakennettua" naisilla tai siis johtuu hormoneista. On myös muuten tutkimuksia siitä, että ovulaation aikaan nainen näyttää miehen mielestä viehättävimmältä. Musta on joskus tuntunukki, että kun on ovulaatio niin mies on todella innokas, vaikkei tiedä koko asiasta. Ihan järkeen käypäähän tuo on lisääntymisen kannalta. Jännää tämä biologia..
Tosiaan joulu lähestyy, en oo kyllä vielä mittää ostellu. Lahjat on kyllä jo suunniteltuna kaikille muille paitsi miehelle!
Päivittelin tosiaan vähän tota listaa taas, huudelkaa jos on jotain muutettavaa.
Mää lähen nyt syyslomailee kotiseudulle, ihanaa!
Täällä myös on mielialavaihteluita aina ennen menkkoja, lähinnä itkettää ja kiukuttaa mutta ei oo kyllä mitään verrattuna siihen mitä pillerit aiheutti. Oikiasti oon tosi rauhallinen ja perusilonen tyyppi, pillerit sai musta kyllä ihan kauhean.... Saatoin räjähtää ihan mitättömästä asiasta, masensi, itketti hetken oli iloinen ja sitte taas vaipu johonki synkkyyteen, joo ei kyllä sopinu mulle ja vielä tosiaan on aurallista migreeniä ja lääkäri kuitenki määräsi yhdistelmäpillerit.. Olo helpotti huomattavasti ku lopetti ne.
Jaanel Täällä myös ovulaation aikaan tekee mieli ja eikös se oo ihan "sisäänrakennettua" naisilla tai siis johtuu hormoneista. On myös muuten tutkimuksia siitä, että ovulaation aikaan nainen näyttää miehen mielestä viehättävimmältä. Musta on joskus tuntunukki, että kun on ovulaatio niin mies on todella innokas, vaikkei tiedä koko asiasta.
Ihan järkeen käypäähän tuo on lisääntymisen kannalta. Jännää tämä biologia.. Tosiaan joulu lähestyy, en oo kyllä vielä mittää ostellu. Lahjat on kyllä jo suunniteltuna kaikille muille paitsi miehelle!
Päivittelin tosiaan vähän tota listaa taas, huudelkaa jos on jotain muutettavaa.
Mää lähen nyt syyslomailee kotiseudulle, ihanaa!
Jaanel Mina huomasin saman asian, hirvee himotus ollut paalla muutaman paivan ja huvikseen testailin ovulaatiotestilla ja se naytti kahta viivaa No helposti luulis tietevan nyt millonka se ovulaatio on
Elikka itse lopetin pillerit tuossa 2vk sitten ja kuukautiset tuli viime viikolla ja ovulaatio oli jo talla viikolla.. miten luulin etta se olisi myohemmin? Voiko olla etta koska vasta lopetin pillerit niin ovuloin eri aikaan. Meneehan tassa varmasti aikaa ennenkuin tasaantuu hormoonitoiminta. Ihana olla ilman pillereita, tuntuu etta kroppa toimii ihan erilailla! Pitaa vaan olla varovasti ensi kesaan, kunhan on haat ohi niin voidaan aloitella
Mitas muiden viikonloppuun? Taalla sadetta mutta suht lamminta luvattu. Varmaan ihan vaan rentoutumista, kotihommia ja ehka kahvilla voisi kayda jossain viikonlopun aikana Mukavaa viikonloppua kaikille!
No helposti luulis tietevan nyt millonka se ovulaatio on Elikka itse lopetin pillerit tuossa 2vk sitten ja kuukautiset tuli viime viikolla ja ovulaatio oli jo talla viikolla.. miten luulin etta se olisi myohemmin? Voiko olla etta koska vasta lopetin pillerit niin ovuloin eri aikaan. Meneehan tassa varmasti aikaa ennenkuin tasaantuu hormoonitoiminta. Ihana olla ilman pillereita, tuntuu etta kroppa toimii ihan erilailla! Pitaa vaan olla varovasti ensi kesaan, kunhan on haat ohi niin voidaan aloitella
Mitas muiden viikonloppuun? Taalla sadetta mutta suht lamminta luvattu. Varmaan ihan vaan rentoutumista, kotihommia ja ehka kahvilla voisi kayda jossain viikonlopun aikana
Mukavaa viikonloppua kaikille!Minäkin tunnen oviksen ja pystyn sen ennakoimaan haluista ja muista oireista. Täälläkään ei siis tarvita testejä, koska mun ovulaatiossa on niin selvät oireet ja olen jo vuosia pystynyt seuraamaan sitä, kun ei ole ollut hormoniehkäisyä sekoittamassa.
Vauvakuume senkuin pahenee, vaihtelua on päivästä toiseen. Elämässä on kaikinpuolin asiat ihan hyvin ja haluaisin jakaa tätä iloa lapsenkin kanssa, tehdä elämästä vieläkin merkityksellisempää ja tunnerikkaampaa, vaikka erinomaista se on jo nytkin. Edelleen nautin tästä vapaudesta, mutta kaipaus tulevaa lasta kohtaan on suurta ja selkeää. Alkuvuodesta olisi aikaisin mahdollinen ajankohta yritykselle. Onneksi sekin lähestyy nopeasti!
Vauvakuume senkuin pahenee, vaihtelua on päivästä toiseen. Elämässä on kaikinpuolin asiat ihan hyvin ja haluaisin jakaa tätä iloa lapsenkin kanssa, tehdä elämästä vieläkin merkityksellisempää ja tunnerikkaampaa, vaikka erinomaista se on jo nytkin. Edelleen nautin tästä vapaudesta, mutta kaipaus tulevaa lasta kohtaan on suurta ja selkeää. Alkuvuodesta olisi aikaisin mahdollinen ajankohta yritykselle. Onneksi sekin lähestyy nopeasti!
Tahdonvoimaonhan se tietenkin helpompaa jos ovulaation pystyy ennakoimaan ja tuntemaan niin ei tarvitse hatailla testien kanssa. Itse olen kayttanyt pillereita monta vuotta niin ei ole tietoa mitenka se ovulaatio menee ja milloin tulee. Nakojaan ekan kierron kohdalla tunsin, toivottavasti nain jatkuu niin ei tarvitsisi stressata testien kanssa . Eihan sinulla enaa kovin pitka aika ole, muutama kuukausi menee nopeeta! nauti menoista ja vapaudesta Tarkeinta etta on onnellinen ja kaikki hyvin, ihan varmasti semmoiseen tilanteeseen lapsen on hyva tulla
nauti menoista ja vapaudesta Tarkeinta etta on onnellinen ja kaikki hyvin, ihan varmasti semmoiseen tilanteeseen lapsen on hyva tulla Voi ihanaa, kun täällä on joku muukin, joka on hyppinyt seinille näissä vauvakuumejutuissa! Kiitos He.Ti, Sokerisirkka ja Hiitu lohduttavista lauseistanne! Tuli niin hyvä mieli kun luin teidän tekstejä, etten ole ainoa! Ajattelin jo että musta on kehkeytynyt sellainen mörköhirviö, että kohta tuo ukkokin juoksee varmaan karkuun D
Tuon purkauksen jälkeen päätin, että nyt pitää rauhoittua. Kovasti maltillisesti olen yrittänyt olla painostamatta ja ollut ylipäätään vähän puhumattakin aiheesta koko ajan. Eilen kumminkin otettiin asia puheeksi ja, uskomatonta mutta totta, puhuttiin asiallisesti ja rauhallisesti niinkuin aikuiset ihmiset asiasta Normaalisti olen hyvinkin rauhallinen ja sopuisa tyyppi, mutta tämä vauvakuume-epätoivo on saanut munkin rauhallisuuden haihtumaan kuin tuhka tuuleen.
Keskusteltiin asiasta järki-näkökulmasta ja mies perustelikin kantansa niillä asioilla. Jälleen kerran kertoi kovasti tahtovansa lapsia kanssani ja jälleen kerran kertoi, ettei johdu mun henkilökohtaisista ominaisuuksista tämä jarruttelu. No, järki päässä ja rauhassa mietiskellessä päästiin siihen tulokseen, että aloitellaan yrittäminen huhti-toukokuun vaihteessa siten, että lapsi syntyisi vasta keväällä 2016. Laskeskeltiin siinä äitiyspäivärahojen määriä kunkin vuoden tulojen mukaan ja sen kannalta on järkevää odotella vielä vähän. Päästiin jopa niin pitkälle, että taloprojekti polkaistiin henkisellä tasolla liikkeelle ja ajatuksena olisi tässä vuoden sisään tehdä päätöksiä oman asunnon suhteen.
Tosi hyvä, sopusuhtainen ja virkeä mieli jäi tuosta keskustelusta. Oltiin kerrankin samoilla linjoilla ja tuli ihan sellainen olo, että suunnitelmat ovat selvät ja asioissa päästään eteenpäin. Olihan se mieheltäkin ehkä yksi askel taas eteenpäin Nyt aion tosissaan paneutua sitten noihin asuntoasioihin, että saatais edistystä sillä osa-alueella.
Nyt on jännää, kun on toinen luomukierto meneillään, kun voi verrata tapahtumia ja tuntemuksia edelliseen kiertoon. Tällä kertaa ovulaatiokivut olivat onneksi iisimmät kun viimeksi, mutta selvästi kumminkin tunnistettavissa. Hyvältä näyttää ainakin toi kierron säilyminen tasaisena Aika paljon yleisesti on halut kasvaneet pillereiden lopettamisen jälkeen ja nyt kyllä huomaa ovulaation vaikuttavan asiaan myös. Mieskin tietää jo koska on parhaat saumat
Kiitos He.Ti, Sokerisirkka ja Hiitu lohduttavista lauseistanne! Tuli niin hyvä mieli kun luin teidän tekstejä, etten ole ainoa! Ajattelin jo että musta on kehkeytynyt sellainen mörköhirviö, että kohta tuo ukkokin juoksee varmaan karkuun DTuon purkauksen jälkeen päätin, että nyt pitää rauhoittua. Kovasti maltillisesti olen yrittänyt olla painostamatta ja ollut ylipäätään vähän puhumattakin aiheesta koko ajan. Eilen kumminkin otettiin asia puheeksi ja, uskomatonta mutta totta, puhuttiin asiallisesti ja rauhallisesti niinkuin aikuiset ihmiset asiasta
Normaalisti olen hyvinkin rauhallinen ja sopuisa tyyppi, mutta tämä vauvakuume-epätoivo on saanut munkin rauhallisuuden haihtumaan kuin tuhka tuuleen.Keskusteltiin asiasta järki-näkökulmasta ja mies perustelikin kantansa niillä asioilla. Jälleen kerran kertoi kovasti tahtovansa lapsia kanssani ja jälleen kerran kertoi, ettei johdu mun henkilökohtaisista ominaisuuksista tämä jarruttelu. No, järki päässä ja rauhassa mietiskellessä päästiin siihen tulokseen, että aloitellaan yrittäminen huhti-toukokuun vaihteessa siten, että lapsi syntyisi vasta keväällä 2016. Laskeskeltiin siinä äitiyspäivärahojen määriä kunkin vuoden tulojen mukaan ja sen kannalta on järkevää odotella vielä vähän. Päästiin jopa niin pitkälle, että taloprojekti polkaistiin henkisellä tasolla liikkeelle ja ajatuksena olisi tässä vuoden sisään tehdä päätöksiä oman asunnon suhteen.
Tosi hyvä, sopusuhtainen ja virkeä mieli jäi tuosta keskustelusta. Oltiin kerrankin samoilla linjoilla ja tuli ihan sellainen olo, että suunnitelmat ovat selvät ja asioissa päästään eteenpäin. Olihan se mieheltäkin ehkä yksi askel taas eteenpäin
Nyt aion tosissaan paneutua sitten noihin asuntoasioihin, että saatais edistystä sillä osa-alueella.Nyt on jännää, kun on toinen luomukierto meneillään, kun voi verrata tapahtumia ja tuntemuksia edelliseen kiertoon. Tällä kertaa ovulaatiokivut olivat onneksi iisimmät kun viimeksi, mutta selvästi kumminkin tunnistettavissa. Hyvältä näyttää ainakin toi kierron säilyminen tasaisena
Aika paljon yleisesti on halut kasvaneet pillereiden lopettamisen jälkeen ja nyt kyllä huomaa ovulaation vaikuttavan asiaan myös. Mieskin tietää jo koska on parhaat saumat Täällä minäkin olen edelleen, käyn aika useinkin lukemassa palstaa. Samoin kuin käyn fiilistelemässä tuolla jo odottavien puolella. Tuntuu vain, ettei oikein ole itsellä asiaa kirjoitella. Asiat kun pitkälti on ennallaan.. Nyt on kuitenkin vähän tapahtunut, kierukka on otettu pois ja miehen kanssa ollaan keskusteltu asiasta aika paljonkin.. hän on selkeästi alkanut pehmetä ajatukselle, ehdoton ei on vaihtunut ehkä-linjalle. Itse olen innoissani kierukan poistosta, hormonitoiminta käynnistyy ja tuntuu kuin heräisi taas eloon! Ei hormonalista ehkäisyä mulle enää ikinä. Olen myös hankkinut muutamia vitamiinilisiä, hyvähän niitä on muutenkin syödä ja taustalla on kieltämättä myös tuo vauvatoive. Toivotan kärsivällisyyttä meille kaikille tasapuolisesti!
Itse olen innoissani kierukan poistosta, hormonitoiminta käynnistyy ja tuntuu kuin heräisi taas eloon! Ei hormonalista ehkäisyä mulle enää ikinä. Olen myös hankkinut muutamia vitamiinilisiä, hyvähän niitä on muutenkin syödä ja taustalla on kieltämättä myös tuo vauvatoive. Toivotan kärsivällisyyttä meille kaikille tasapuolisesti! Olen edelleen täällä yrityksen odottajissa mukana, vaikka en ole keskusteluissa ollutkaan aktiivinen pitkään aikaan. Tämä johtuu siitä, että olen ollut aika kiireinen viime aikoina. Aloitin syksyllä määräaikaisen työsuhteen uudessa työpaikassa ja tämä uusi työpaikka on vanginnut ajatukseni. Myös vauvakuume on jäänyt taka-alalle, mutta on edelleen olemassa. Heti kun tulee vähän rauhallisempi hetki, niin vauvakuume nostaa päätään. Olemme kuitenkin päättäneet siirtää yrityksen aloittamista ensi kevääseen. Tätä vauva-asiaa hankaloittaa kovasti työkuviot. Kun alallani on kotikaupungissani erittäin huono työllisyystilanne tällä hetkellä. Pelkään, että jos jään taas kohta äitiyslomalle työstäni, niin miten pääsen taas mukaan äitiysloman jälkeen työelämään. Ikävää, että tällaisten asioitten pitää antaa vaikuttaa. Pitäisi kai vain osata luottaa, että kyllä kaikki asiat järjestyvät. Toisaalta tuntuu ihan helpottavaltakin ajatukselta se, että saisi vielä kerran hypätä syrjään kiireisestä työelämästä ja keskittyä vain kotielämään.
Mä käyn myös lukemassa juttuja, muttei ole tullut kirjoiteltua mitään. Oikein hyvällä tuurilla yritys voi alkaa ensi syksynä, mutta todennäköisesti mies haluaa odotella vähintään siihen 2016 kevääseen. Joten ei täällä sitten kummoisempia tapahdu, en ole nyt ottanut asiaa edes puheeksi miehen kanssa, kun niin varmalta vaikutti asian suhteen. Katsellaan sitten ensi kesänä, jos vähän tarkempaa aikataulua voitaisiin suunnitella
Pillereistä onkin näkynyt muutamia uutisia, niiden suosio on tippunut erilaisten kohujen takia, esim: Pillerikohu vähensi e-pillereiden käyttöä Fimea: Osa naisista lopetti ja jatkoi taas | Yle Uutiset | yle.fi
Itseäni kyllä ihmetyttää se, että vaikei tällaisia kohuja olisi, niin miksi oletuksena olisi että "puolet" väestöstä söisivät näitä aivolisäkettä sääteleviä hormoneja vuodesta toiseen, estäen kehonsa normaalin toiminnan.
Ymmärrän, että jotkut kokevat ettei sivuvaikutuksia ole, ne eivät haittaa, tai jopa auttavat johonkin. Toisaalta, koska itselläni on niin vahva kokemus siitä miten ylimääräiset hormonit haittasivat elämää, ja miten paljon parempi on olla ilman, en voi olla ajattelematta, että ehkä monella muullakin on näin, tiedostamattaan.
Moni aloittaa jo 16-17v pillerit, eikä yli parikymppisenä edes muista millaista on olla ilman. Pimu 83 sanoi, ettei enää halua hormoneja, olen aivan samalla kannalla! Onko mielestänne luonnollista ja hyvä juttu, että lääkärit ja terveydenhoitajat esittävät jo teineille pillerit normaalina juttuna, johon on siirryttävä vakituisessa suhteessa? Tottakai on estettävä raskaudet, mutta mielestäni aihe ansaitsisi enemmän keskustelua vaihtoehdoista ja haitoistakin.
Pumpulipallero, kiitos, se on totta ettei tässä enää pitkään mene, kunhan tammikuussa päästäisiin yrittämään. Toisaalta, jos heti silloin tärppää, työkuvioiden jatkuvuuden takia joudun peittelemään pitkälle kevääseen. Mutta se on sen ajan ongelma, olen nimittäin odotellut täällä jo ihan riittävästi...
Itseäni kyllä ihmetyttää se, että vaikei tällaisia kohuja olisi, niin miksi oletuksena olisi että "puolet" väestöstä söisivät näitä aivolisäkettä sääteleviä hormoneja vuodesta toiseen, estäen kehonsa normaalin toiminnan.
Ymmärrän, että jotkut kokevat ettei sivuvaikutuksia ole, ne eivät haittaa, tai jopa auttavat johonkin. Toisaalta, koska itselläni on niin vahva kokemus siitä miten ylimääräiset hormonit haittasivat elämää, ja miten paljon parempi on olla ilman, en voi olla ajattelematta, että ehkä monella muullakin on näin, tiedostamattaan.
Moni aloittaa jo 16-17v pillerit, eikä yli parikymppisenä edes muista millaista on olla ilman. Pimu 83 sanoi, ettei enää halua hormoneja, olen aivan samalla kannalla! Onko mielestänne luonnollista ja hyvä juttu, että lääkärit ja terveydenhoitajat esittävät jo teineille pillerit normaalina juttuna, johon on siirryttävä vakituisessa suhteessa? Tottakai on estettävä raskaudet, mutta mielestäni aihe ansaitsisi enemmän keskustelua vaihtoehdoista ja haitoistakin.
Pumpulipallero, kiitos, se on totta ettei tässä enää pitkään mene, kunhan tammikuussa päästäisiin yrittämään. Toisaalta, jos heti silloin tärppää, työkuvioiden jatkuvuuden takia joudun peittelemään pitkälle kevääseen. Mutta se on sen ajan ongelma, olen nimittäin odotellut täällä jo ihan riittävästi...
Silloin tällöin käyn täällä lukemassa, muuten ei ole aiheeseen tullut mitään muutosta.
Mies on viime aikoina tiedustellut tuota minun kuparikierukan käyttöaikaa. Viisi vuotta tulee täyteen keväällä, mutta sehän ei tarkoita sitä että se pitäisi silloin ottaa pois. Käsittääkseni kuparikierukkaa voi pitää vaikka lähemmäs kuutta vuotta. Mitään ongelmia mulla ei tuon kierukan kanssa ole koskaan oikeastaan edes ollut.
Enpä oikein tiedä mitä se miettii tuolla tiedustelullansa. Äsken saunassa sanoi että tilasi kondomeja, kun sähköpostiin oli tullut jokin tarjous. Aika harvoin meillä niitäkään käytetään. Tilasi silti 30 kpl niitä
Mies on viime aikoina tiedustellut tuota minun kuparikierukan käyttöaikaa. Viisi vuotta tulee täyteen keväällä, mutta sehän ei tarkoita sitä että se pitäisi silloin ottaa pois. Käsittääkseni kuparikierukkaa voi pitää vaikka lähemmäs kuutta vuotta. Mitään ongelmia mulla ei tuon kierukan kanssa ole koskaan oikeastaan edes ollut.
Enpä oikein tiedä mitä se miettii tuolla tiedustelullansa. Äsken saunassa sanoi että tilasi kondomeja, kun sähköpostiin oli tullut jokin tarjous. Aika harvoin meillä niitäkään käytetään. Tilasi silti 30 kpl niitä