Kaneli Onnea naimisiinmenon johdosta! Ymmärrän hyvin ristiriitaisetkin ajatukset, niitä on joskus itsellänikin ollut ja voi olla että viikkoa ennen yrityksen alkua vielä panikoin, että olenko nyt ihan varma, mihin olen lähtemässä. Näen sen kuitenkin vaan hyvänä asiana, että mieli käsittelee lapsen saamista isona ja elämää muuttavana asiana, koska sitä se onkin.
Ymmärrän myös hyvin sen, että on kiva viettää hetki aikaa ihan kahdestaan avioparina. Meillä naimisissa oltu aika on ollut rennon riskikästä (muutimme ulkomaille, pois vakaasta tilanteestamme Suomessa, vietämme paljon aikaa kahdestaan mukavissa harrastuksissa, jne.) Halusimme nauttia tästä joustavuudesta hetken. Vauvakuume on kuitenkin niin vahva, että tänäkin aikana on monesti tullut ajateltua, että pitikö asiaa venyttää tänne tulemalla. Toisaalta, suhteemme on pidempi ja meillä on entistä enemmän yhteisiä positiivisia kokemuksia, ja mieletön vauvakuume, kun pääsemme yrittämään. (Verrattuna siihen, että olisimme jääneet vakaisiin kuvioihin ja heti häiden jälkeen aloittanut yrityksen, vaikka sekin houkutteli.)
Vaikka lupaisit itsellesi, että saatte nauttia elämästä kahdestaan tuoreena avioparina, niin veikkaan, että vauvakuume on kuitenkin niin vahva, ettei se venytä yrityksen aloittamista kuin parilla kuulla, lopulta. Tai, sitten se oli vain sitä hetkellistä ramppikuumetta!