Yrityksen odottajat

Tuntuu varmasti pahalta, haavemaa. Olen aina rakastanut lapsia ja mielelläni hoitanut sukulaisten sekä tuttavien lapsia, mutta kun yritettiin esikoistamme, eikä plussaa vain kuulunut, lasten kanssa olo otti tosi koville. Toki sinun tilanteesi on ihan eri, mutta ymmärrän, että se voi ottaa todella koville.

Rasvailuista ja raskausarvista. Mä en ole mitenkään kummoisemmin rasvaillut mahaa odotusaikana, mutta atooppisen ihoni vuoksi rasvaan yleensä aina suihkussa käynnin jälkeen itseni. Esikoisesta tuli mahaan yksi pieni arpi, jonka huomasin vasta synnytyksen jälkeen, kun näki koko mahan :D Rinnat sen sijaan saivat raskausarpia senkin edestä, vaikka ne eivät kasvaneet varmaan edes yhtä kuppikokoa. Kyllä otti päähän, mutta minkäs teet. Nyt en ole vielä yhtään uutta arpea huomannut missään.
 
Hyvää ystävänpäivää kaikille! :heart:

Ikäerosta. Mies on minua 1,5 vuotta vanhempi. Eli aika liki mennään. :)

haavemaa Mielialasi on aivan ymmärrettävä. En ole itse kokenut kuumeilijan roolissa asiaa, mutta enemmänkin sieltä lapsen näkökulmasta. Lapsena en ymmärtänyt, että miksi en riitä ja miksi pitää tulla uusi vauva. Äitipuoleni vain yritti selittää, ettei se ole sama asia. Ymmärrän sen nyt, kuinka se on eri asia. ;) Ja eihän miehesi lapsi ole täysin vieraan tekemä. Tuleehan lapsi olemaan sisaruspuoli teidän yhteiselle lapselle. :) Mutta se jaarittelusta. ;) Ymmärrän kyllä mielipahasi ja sinulla on oikeus tuntea niin. :heart: Tämäkään ei ihan ole sama asia, mutta ymmärrän mielipahasi myös siten, että kyllä se pahalta tuntui, kun kaverit sai vauvoja ja sitä omaa ei vaan jostain syystä kuulu. Kyllä tuli monesti mietittyä, että onko se nyt vain universumissa niin, etten voi saada lapsia, koska muut kaverit saavat ja että minun nyt vain pitää odottaa vuoroani. Eihän se ole näin, mutta... Eipä noita samaa vuosimallia yhtään ole. ;)

Tervetuloa lotus! :)
 
Viimeksi muokattu:
Mä taidan siirtyä hiljalleen yrittämään päässeisiin..

Käytiin keskusteluita ja annoin miehelle tehtäväksi miettiä, että miten haluaa nyt edetä. Pillerit jäi, joten vaihtoehtona kumit käyttöön tai ei. Viime viikonloppuna tuo sitten yllätti, kun ei halunnut kumia vaan mentiin ilman, ja niin ollaan menty sen jälkeenkin :) Jännää :heart:

Koskaan ei tiedä miten tilanteet muuttuu, joten yritys voi mennä jäihin ja mä saatan sit palata tänne. Mut nyt mennään sillä asenteella, että tulee jos on tullakseen :)

Rakkaudentäyteistä ystävänpäivää kaikille!
 
Onnea yritykseen jammaillen! :)

Mä olen nyt osannut nauttia tästä odottelusta ja haaveilusta. Mun oli alkuun niin hankala suhtautua siihen että pitää vielä vuosi odottaa, kun oisin ollut heti valmis yrittämään. Mut toinen puolikas on jotenkin nyt ollu innostuneempi kun mä. Se suunnittelu yks ilta nimiäkin. :p Ehkä se nyt uskalaltaa innostua kun mun pahin vauhkoilu on menny ohi :)
Nyt tasaisinmielin nauttimaan, ja haaveilemaan<3
 
  • Tykkää
Reactions: jammaillen
Onnea, jammaillen!

Itellä ei kokemusta puolison lapsista, mutta voi että ku on taas kuume noussut, kun on nähnyt muiden vauvoja!! Nää pari vikaa kuukautta tuntuu ihan tuskastuttavan pitkiltä...: /

Meillä on ikäeroa vähän enemmän, n. 8 vuotta. Ihan vanhusolo tulee moniin teihin nähden. :|
 
Heippa pitkästä aikaa!

Olen ollut hiljainen, mutta välillä lueskellut palstaa. Moni pääsee jo kohta yrityksen alkuun, ihanaa! Toivotan nopeaa tärppäämistä teille! :)

Itselläni on ollut monella tavalla vaikea tilanne tämän vauva-asian kanssa. Alunperinhän puhuin miehelle, että kesän häiden jälkeen jätän pillerit pois ja sillä selvä. Kesä lähestyy kovaa vauhtia ja tuntuu, että pillereiden jättö menee syksyyn, talveen... Tää on elämän mittainen projekti ilman deadlinea.

Ei ole tarkoitus märistä, mutta halusin kirjoitella vähän tämänhetkisiä fiiliksiä. Vielä taidan listalla roikkua, mutta katsotaan, olenko edes odotuksen odottaja pian. Talvi on vienyt mennessään vauvakuumeen. Työtilanteeni on tällä hetkellä uskomattoman onneton ja mietin, onko järkevää tehdä tähän pätkätyön ja työttömyyden keskelle lapsia. Ja kuka palkkaisi mahakasta, kun on paljon mahattomiakin tyrkyllä.

Talvi on ollut hankala myös lukuisten terveysongelmien takia. Olen sillä tavalla vainoharhainen, että pelkään näiden vaikuttavan raskautumiseen, vaikka toisaalta en haluaisi maalata piruja seinille. Joka tapauksessa "mysteerisairaudet" vetää mielen alas, todella hienoa olla 26-vuotiaana kroppa täynnä erilaisia kremppoja.

Lisäksi olen tehnyt surutyötä siitä, että en voi enää kohta olla "nuori äiti". Kuulostaa ihan hassulta varmasti monen mielestä, mutta olen ajatellut aina saavani lapsen ennen ns. keskiarvoikää. Taidan kuitenkin olla 28 tai enemmän, kun ja etenkin jos lapsia tulee. Surunsa kullakin. :)

Lisäksi tilanne on edelleen ihan sama mieheni suhteen. On surullista, että hän haluaa tehdä lapsia vain minun mielikseni. Totuus on, että hänellä on edelleen ihan älyttömän kiireinen työ eikä mitään kiinnostusta vauvanhoitoon. Edes jatkuvasti lisääntyvät kaverimme ja sukulaisemme eivät herätä miehessäni kuin lähinnä ahdistusta/neutraaleja fiiliksiä.

En tiedä, miten tähän tilanteeseen on päästy. Minä, joka haluaisin tusinan lapsia ja olla kotiäitinä, ja mies, joka haluaa nolla lasta ja urakiidon.

On tässä kevään kynnyksellä positiivisiakin asioita - olen hakemassa kouluun. Tunnen itseni jo "vanhaksi" enkä jaksaisi opiskella, mutta toisaalta taas innostaa opiskella jotain aivan uutta alaa - ja jopa sellaista, josta saattaisi joskus työllistyäkin. Näin kevään tullen huomaan myös vauvakuumeen taas nostavan karvaista päätänsä pienin askelin, että ehkä tämä tuleva morsian hullaantuu ja jättää ne pillerit joka tapauksessa pois... ;)
 
FantaViona: Toivottavasti tilanne alkaisi helpottamaan ja te molemmat toivoisitte pikkuista elämäänne yhtä kovin. En tietenkään tiedä millainen tilanne teillä oikeasti on, mutta tuntuu, että monet löytää aina jonkin syyn, miksi lapsen yritystä pitäisi lykätä. Eihän sitä etukäteen tiedä, kuinka kauan menee, että esim. löytäisi hyvän vakituisen työn. Itse kuulun ehkä tähän toiseen ääripäähän, joka ajattelee, että kaikesta selvitään ja lasta alettiin yrittää kesken opintojeni. Ymmärrän myös paremmin kuin hyvin tuon murehtimisen siitä, ettei voi olla nuori äiti. Minulla on jo lapsi, mutta edelleen harmittaa, että tulin vasta muutamaa päivää vajaa 22v. äidiksi. Lähipiirissä on paljon minua nuorempana esikoisensa saaneita, että tunnen itseni jo vanhaksi äidiksi, vaikka ajattelen, että minua vanhempanakin esikoisensa saaneet ovat vielä nuoria.
Kovasti voimia myös terveysongelmien kanssa!
 
Ikäerosta oli puhetta. Meillä on reilut kaksi vuotta ikäeroa, mies täytti juuri 28 ja itse täytän keväällä 26.

haavemaa: Jotenkin olen niin onnellinen, että miehellä ei ole lapsia muiden kanssa. En ole niin lapsirakas, että haluaisin välttämättä hoitaa muiden lapsia...

Ennen raskautta olin töissä lasten teholla, jossa suurin osa potilaista oli vastasyntyneitä. Ja ennen omaa plussaa tuntui todella epäreilulta hoitaa alkoholistien ja huumeidenkäyttäjien vauvoja. Vaikka toki se tuntuu edelleenkin kurjalta, että ihmiset, jotka eivät kykene huolehtimaan edes itsestään, saavat lapsia...
 
YRITYKSEN ODOTTAJAT

Tervetuloa mukaan kaikki vauvakuumeilijat, jotka vielä odottavat varsinaisen yrittämisen alkamista.
Tässä keskustelussa saa avautua kaikesta!

Yritystä odottelevat 19.2.2014:

nimimerkkiIkäOdottaminen loppuu näillä näkyminMonesko lapsi
Babette22v01-02/20141.
iloksi31v02/20142.
eläväinen20v03/20142.
pircat29v03/20141.
pieni toive24v03-04/20143.
Lotus23v04/20143.
Gislie25v04/20142.
Hep8726v04-05/20141.
hiliputti26v04-05/20141.
carna26vkevät 20141.
Naarassusi22vkevät 20141.
haavemaa24v06/20141.yhteinen
Hiitu20v06-07/20141.
Huolihuomisesta19v07-09/20141.
Hormonihirviö119v08/20141.
Norna30v09/20141.
niiskuilija28v09-10/20141.
Inuko31vsyksy 20142.
maggis26vsyksy 20142., 1.yhteinen
Aamurusko29v??/20143.
Wuf29v??/20142.
kka22v2014-20151.
salomeki22v2014-20151.
Sano Pirkka30v2014-20151.
piupiu24v2014-20151. yhteinen
venla9023v03-04/20151.
Tahdonvoima28v20151.
FantaViona26v? (ei tiedossa)1.
tanttumaaria25v? (ei tiedossa)1.
veepu12325v? (ei tiedossa)1.

Taustalla:
Ruusannuppu
Spukka

Yrittämään päässeet:
Nipsut - 10/2013
empuska - 11/2013
kuukiuru - 11/2013
Ninnu83 - 11/2013
Sandri - 11/2013
anni00 - 12/2013
Katey - 12/2013
ponityttö - 12/2013
toivontähti - 12/2013
Chokomom - 01/2014
Elviira86 - 01/2014
Kaneli88 - 02/2014
jammaillen - 02/2014

Yrittämään päässeiden ketju:
Yrityksen odottajista yrittämään päässeet

Tässä keskustelussa mukana olleiden blogeja seurattavaksi:
Babette - Oana - New Edition
iloksi - Hitaasti, mutta varmasti?
Kaneli88 - Ripaus sokeria ja kanelia elämään
Kuukiuru - Come to Mama
ponityttö - Multaa ja Timantteja
veepu123 - Tavoitteena onnellinen elämä
 
Heippa neitokaiset!

Näin toissayönä unta että alotettiin vauvan hankkiminen ja oltiin miehen kanssa molemmat jotenkin ihan onnesta soikeana. Kerroin sitten aamulla siitä unesta ja mies sanoi että mikä ettei, kyllä me voidaan alottaa jo.

Parasta kuitenkin odottaa sinne ens syksyyn että on häät ohi ja voidaan nauttia niistä ihan kaikessa rauhassa. Eiköhän sitä sittenkin ehdi :) ei vaan millään malttais odottaa!
 
Hei pitkästä aikaa! Olen pysynyt jonkun aikaa tietoisesti pois tältä palstalta, mutta kun nyt tänne eksyin ja luin Haavemaan tekstin niin oli pakko kirjoittaa. Itsellä on sama tilanne kuin sinulla, eli miehellä on lapsi aiemmasta suhteestaan ja lapsi viettää päivästä pariin päivään meillä viikoittain. Toisinaan lapsen olemassaolo aiheuttaa mielipahaa (ja siis ei lapsi itse vaan se että toisella on lapsi, joka ei ole minun), mutta menee sitten ohi. Ehkä se on jonkinlaista kateutta siitä että toisella on lapsi tai juurikin siitä suhteesta, mikä heidän välillään on. Mutta kun on ollut mieli maassa näistä asioista niin miehelle asiasta puhuminen on auttanut. Tärkeintä tuntuu olleen se että olen sanonut miehelle siitä kun en tunne hänen lasta kohtaan mitään erityistä kun sitä aattelee että pitäisi olla jotain tunteita. Miehen sanat helpotti omaa oloa tosi paljon kun hän sanoi että ei tarvi tunteakaan ja eihän sitä tiedä jos ajan kuluessa niitä tulee. Ja jos noista tunteista jotain kertois tai johonkin vertais niin enemmän mulla on tunteita veljen lapsia kohtaan. He ovat olleet elämässäni syntymästään saakka kun toiseen olen tutustunut vuosien jälkeen. Mutta vaikka niitä suurempia tunteita lasta kohtaan ei ole, niin useimmiten kuitenkin on mukavaa viettää aikaa lapsen kanssa ja olla hänen elämässään yksi aikuinen, jolle hän voi kertoa asioista. Mutta välillä on raskasta ja ennen kaikkea silloin oli kun vauvakuume oli pahimmillaan. Jäi kirjoituksestasi kiinnostamaan, että kuinka pitkään olette ollet suhteessa ja kuinka pitkään olet ollut miehen lapsen elämässä? Meillä suhdetta on takana alle kaksi vuotta ja välillä on ollut mun tunnepuolella aikamoinen myllerrys tästä asiasta, mutta käsittelemällä asiaa on alkanut helpottaa. Ehkä aika auttaa asiaan ja puhuminen on tärkeetä. Itselle ainakin on todellä auttanut se, että olen kertonut kaikista tunteista asiaan liittyen miehelle enkä jäänyt vatvomaan niitä omaan päähäni tai jakamaan ystävien kanssa. Se kun ei vie asiaa mihinkään suuntaan.
 
Moi!

Liittyisin mukaan ainakin taustailemaan kun olen lukenut tätä pinoa jo jonkin aikaa. Toista vauvaa haaveillaan (esikoinen 2012, silloin kirjoittelin huhtikuisissa) ja yritys alkaa varmaankin toukokuussa. Juuri laskeskelin, että 3 menkat jäljellä ja sitten alkaakin jo yritys :)

Ikää molemmilla 30+ ja eka raskaus alkoi ekalla yrityskierrolla, itse asiassa häämatkalla :D Saas nähdä sitten miten toinen.. Tietysti pelottaa, että jos ei enää onnistukaan, mutta eihän sitä etukäteen koskaan tiedä. Mistäs muusta täällä on ollut puhe.. Noh, itsellä ainakin pyörii vauva-asiat mielessä ja syitä toukokuulle asti odottamiselle on oikeastaan duunit, asunnonvaihdot ym. "tylsät" jutut. Mies se oikeastaan enemmän kuumeilee tässä vaiheessa kuin minä :)

Vappuvaavi
 
Hei kaikki! :wave:

Voi kun aika kuluisi nopeammin. Tavallaan olisi mukavaa päästä aloittamaan tuota yrittelyä, mutta järki sanoo, ettei vielä. ;) Pakko odottaa kesään, jotta mahdollinen määräaikainen jatkuu... Juu, laki sanoo, että ei saa syrjiä raskauden takia, mutta eipä sitä sopimusta ole työnantajan pakko jatkaa. Joten hys hys mennään siihen asti, että on mahdollisesti nimi paperissa. ;)

FantaViona Juuri vähän aikaa sitten luin, että britannian Kate on nuori äiti. :D Tuli niin hyvä mieli, että hyvä jos 30v on vielä nuori äiti. ;) Esikoinen syntyi hieman reilu kuukautta ennen kuin täytin 30.

Ikä nyt on vain numero. Mielestäni enemmän ratkaisee se mitä on korvien välissä. Itse olisin kyllä alle 25-vuotiaana ollut ihan liian kakara lastentekoon, joten onneksi niitä ei tullut silloin. Eipä sillä, en lapsia silloin edes halunnut. ;)

Eilinen meni kyllä töissä ihan harakoille. Yritin keskittyä töiden tekoon, mutta porukka vain meuhkaa ympärillä jostain hiihdosta ja jääkiekosta. Onneksi ei tarvinnut enää kotona katsella/kuunnella. Älkää ymmärtäkö väärin. On hyvä, että urheilussa menestytään, mutta mielestäni työpäivä on töitä varten. Urheilun seuraaminen on sitten omalla ajalla tehtävää eikä käytetä koko päivää siihen, että istutaan ruudun ääressä tuijottamassa kisoja. No joo... Onneksi tätä nyt ei tapahdu usein.

Testasin muuten taannoin ovistikkujakin ensi kertaa. Sain ovisplussan. Naureskelin miehelle, että ei sitten mitään touhutippoja eetteriin. :D Mutta näyttäisi kroppa toimivan ihan ok, kun tein toisen testin viikon kuluttua, niin ei ollut tietoakaan tummista kontrolliviivoista. PCOn takia haluan vähän testailla, että antaako kokoajan tummia viivoja vai tapahtuuko muutosta. Menkkojen pitäisi laskelmieni mukaan alkaa ensi viikon alussa. :) Katsotaan miten kierron kanssa käy. Olisihan se hyvä, jos tasoittuu lopultakin. Kokeilin siis minipillereitä, mutta ne sotkivat kierron ja pääkopan ihan kokonaan. Nyt ollaan menty pidemmän aikaa kondomilla, kun en halua hormoneita syödä.

Mutta eipä täällä mitään kummempaa ole. Syksyä odotellessa. :)
 
Hei vain pitkästä aikaa.

Ikäerosta: Meillä mies minua aika tasan 2v vanhempi.

Heheh, Inuko, minä taas olen superinnokas urheilufani niin itse urheillen kuin urheilua seuraillen, joten olin vaan onnellinen, kun pystyin töistä huolimatta suomalaisten aherrusta seuraamaan :D Ja olihan se vain historiallinen päivä Suomen hiihtäjille varsinkin, ei tuommoisia onnistumisia turhan usein osu kohdalle. :)

Vauvakuume jatkuu vaan tasaisena. Viime viikolla näin jokaikinen yö unta vauvoista ja lapsista! Ja miehestä ei vieläkään ota selvää, että onko tuo kesä/syksy nyt lyöty lukkoon vai ei, tuntuu että välillä hän on aivan innoissaan ja toisena päivänä taas ei.

Voivoi, tämä asia ei nyt vauvakuumeeseen liity mutta pakko vähän purkaa nyt tuntoja.. Semmoinen asia kuin yksinäisyys. Muutin tosiaan opiskelujen perässä uudelle paikkakunnalle pari vuotta sitten eikä minulla ole täällä oikein yhtään ystävää. Alkaa pikku hiljaa syömään naista tämä, kun ei voi ketään kysyä lenkille/kylään/illanviettoon.. Varsinkin silloin, kun mies lähtee kavereiden kanssa johonkin ja jään yksikseen miettimään, että mitä tekisi.. Täälläpä siis mieli maassa, opiskelumotivaatio nollassa ja vauvakuume taivaissa.

Toivon niiin paljon, että kesällä alkaisi yritys!
 
Inuko Olihan se kyllä melko hulina päivä ja työt pitää hoitaa kisoista huolimatta. Opiskelen biotieteitä pääkaupunkiseudulla. :) Sehän tässä outoa onkin, että täällä on ihmisiä 1500x enemmän kuin kotikylällä mutta kaveria ei tahdo löytyä.. :S
 
Huhhuh, et fiilikset heittelehtii lattiasta kattoon.
Edelleenkin haluaisin järkisyistä aloittaa yrittämisen tuossa parin kuukauden sisään kun pillerit loppuu, mutta tuo vauvakuume on kyllä hälventynyt.
Syynä on suureksi osaksi tuo hauvavauva joka hankittiin toisen koiran kaveriksi. On siinä kyllä niin sählä tyyppi, ja se sotkee ja riehuu ja on hereillä yöt ja nukkuu päivät :D Ollaan miehen kanssa ihan naatteja kun on nukuttu nyt puoltoista viikkoa toosi huonosti. Noo, mut eiköhän tuo tuosta rauhoitu jossain vaiheessa.
Vähän pelottaa kyl se et ihmisvauvan kanssa on varmaan noin 100.000 kertaa haastavampaa kuin karvavauvan kanssa. Mut, kyllähän muutkin on pärjännyt, joten miksi ei me?

Ja on tosi hyvä fiilis kun mies ei ole mikään yrmy, vaan oli ihan myyty kun pentu tuli taloon, ja jotenkin tuntuu että hänestä voisi tulla ihan hyväkin isä. Ei mikään tunteeton olento joka vain on töissä ja tuo rahaa perheelle mut ei sit paljoa muuta. :eek: =)
 
Tilasin eilen Davidin ovispuikkoja ja muutaman raskaustestin. Varmaan seuraavassa kierrossa tikutan jo ovista, vaikka vasta huhtikuussa alkaakin yritys. Oikeastaan ihan vain mielenkiinnosta ajattelin noita testejä testata :D

Nyt olen miettinyt sitä, että jos sattuukin niin onnekkaasti, että tärppää ekasta kierrosta, niin miten sitä uskaltaa lähteä matkalle. Ollaan vähän mietitty, että jos lähdettäisiin Kreikkaan synttäreideni aikaan toukokuun lopussa... Silloin viikkoja olisi sen noin 6. Lähinnä mietityttää se, että jos sattuukin tulemaan keskenmeno, niin ei olisi kivaa olla vieraassa maassa, etenkin jos joutuu sairaalaan... Mutta toisaalta eihän elämää voi pelkän raskauden kannalta ajatella, voihan olla, että seuraavaan plussaan menee aikaa...
 
Inuko sanoi, että ikä on vain numeroita, ja se on kyllä totta: meitä on niin moneen junaan, ja toiset tekee lapsia alaikäsinä ja toiset päälle nelikymppisinä (miehet vielä vanhempina).

Mutta aiheesta hieman poiketen täytyy sanoa, että kyllä on ollut kiva seurata olympialaisia töissä! ;) Jotenkin niin hyvä fiilis, kun kaikki jännittää Suomen puolesta! Kukin ottakoon sitten itse vastuun siitä, että työtkin tulee hoidettua.

Carna: Ihanaa, että teille on tullut hauvavauva!!! :D Ei kai siinä mitään, jos välillä keskittyy siihen, kun tekemistä senkin kanssa varmasti riittää.

Gislie: Ehdottomasti lähtisin reissuun, oli viikot sitten mitä tahansa!

Tuntuu, että koko ajan näkee ympärillä ihania vauvoja ja pikkulapsia! Ja vielä laskeskelin, että yritys saa alkaa vasta toukokuussa, puuh...
 
Mukavaa Ruusannuppu, kun kirjoitit aiheesta. Meillä taivalta takana lapsosen kanssa kolme vuotta, miehen kanssa hieman enemmän. Alussa koin tilanteen tukalaksi, koska odotin itseltäni jotain rakkaudentunteita lasta kohtaan. No, ei tullut. Odotin itseltäni liikoja, petyin lapseen ja petyin itseeni.

Lopulta annoin itselleni luvan tuntea niinkuin tunnen. Ei kukaan meistä ole täydellinen ja käden käänteessä valmis rakastamaan vierasta lasta. Silloin suhtautuminen helpottui, olen puhunut miehelle paljonkin ajatuksistani, pettymyksistäni ja asioista, jotka minua vaivaavat lapsen olemassaolossa. Myös siitä olen puhunut, miten koen itseni ulkopuoliseksi ja tunnen olevani aina joukon nobody, joka ei ole kenellekään tärkeä. Tokikaan tilanne ei näin ole, mutta siltä se toisinaan saattaa tuntua.

Yksinkertaisesti annoin itselleni luvan olla oma itseni. En linnoittautunut lapsiviikonloppuisin enää kotiin viettämään perhe-elämää vaan jatkoin omaa elämääni, omien kavereiden tapaamista, harrastuksia ja joskus jopa baarissakin käyn. En ahdista itseäni sillä, että minua rajoitetaan jotenkin lapsen vuoksi, joka ei ole edes minun. Ei kenenkään tarvitse silmä kovana seurata isän ja lapsen yhteiseloa ja tuhat kertaa päivässä kysyä hiljaa mielessään, että miksi minä en voisi olla äiti, miksi minun pitää vain seurata sivusta. Kerron myös avoimesti kasvatukselliset näkemyseroni miehelleni. Olen oma itseni kelpasin tai en.

Joku kommentoi, että eihän lapsi ole vieraan ihmisen, sillä lapsi on tulevien lasten sisarpuoli. Näinhän se on, mutta lapsi kuitenkin on niin merkittävän osan ajasta äidillään, että vieraan ihmiset kurinpito ja kodin säännöt yksinkertaisesti vain näkyvät lapsessa, joka sen vuoksi tuntuu vieraalta, eikä omalta. Toki tähän vaikuttaa myös luonne-erot, mille nyt vain ei mahda mitään.

Sitä mieltä olen, että arki toimii silloin kun jokaisella on oma paikkansa perheessä, arvo omana itsenään.

Minä uskon, että mieheni olisi kyllä valmis yhteiseen lapseen, mutta ei tietoisesti uskalla tehdä päätöstä lapsen yrittämisestä. Pidin nimittäin kerran (n. 1,5 vuotta sitten) muutaman kk taukoa pillereistä ja erään baari-illan jälkeen kävi legendaarinen ja ehkäisy unohtui kokonaan. Aamulla ostin ovistestin varmistaakseni, että eihän nyt vain ole otollinen aika, että raskautuisin ja kuinkan kävikään, testiin pärähti kaksi kirkuvanpunaista viivaa. Töihin mennessä hain apteekista jälkiehkäisypillerin ja vasta myöhemmin illalla kerroin miehelle, että olin semmoisen ottanut niin tämä alkoikin vain harmitella, että nyt ei saatukaan junioria. Useaan otteeseen vielä varmisti, että ihanko oikeasti olin sellaisen ottanut. Jotenkin se pettymys vain paistoi läpi .. :D
 

Yhteistyössä