yrittäjien katkerat vaimot

[ootko]

Ei mua tarvita juuri töissä, mutta saan palkkaa. Eläkemaksut halutaan maksaa, ihan tulevaisuutta ajatellen. Meillä on miehen kanssa yhteiset rahat ja ollaan molemmat yrityksen omistajia. Töitä on koko ajan enemmän, mut niitähän ei tarvitse tehdä yksin, vaan voi palkata jonkun tekemään tai käyttää alihankkijoita.

eli unelma hommaa, saa palkan tekemättä mitään kun on työläisiä ja kovat hinnat niin jää ittelle siitä. vai miten?
Mekin yritettiin mutta ei onnistunu. Hyviä työntekijöitä vaikea löytää. Joutuu vaan korjaileen niitten jälkiä..Meillä yritys on miehen koska on hyvä että jos sattuisi tulemaan ongelmia niin on vain miehen nimissä eikä mene koko omaisuus kun minä en ole osakkaana.

 

["Ongelma"]

Mun on pakko hahmottaa yrittäjyyden toistakin puolta (kokemuksesta), koska kaikilla muilla näyttää olevan yrittäjyys kovin ruusuista. Kaikilla se ei ole sitä. Meidän perheessämme mies on yrittäjä. Tekee töitä 24/7, jos ei suoranaisesti töissä niin ainakin puhelimella tavoitettavissa. Koska yritys on kannattavuuden rajoilla, miehen koko ajatuskapasiteetti on yrityksen käytössä. En tiedä kuinka paljon olette perehtyneet yrityksenne taloudelliseen tilanteeseen ja tuottavuuteen, mutta meillä kirjanpitäjänä tiedän yrityksemme tilanteen melko tarkasti. Itseäni tietysti helpottaisi kun eläisin silmät ummessa, kun kerran palkkatulot ovat molemmilla kohtuulliset. Mutta itselleni se raha ei riitä, jos mies on menetetty yritykselle jota tahkoaa. Aika paljon on kuitenkin yrittäjiä joilla ei omalle perheelle jää aikaa ja jos jää, sekin aika ollaan kuitenkin ajatukset siellä firmassa. Tämä tilannehan ei haittaisi juurikaan mitään, jos ei olisi pieniä lapsia. Itse en pysty tekemään mitään asioita etten ajattele ensi sijaisesti lapsia. Omissa ratkaisuissani arjen pyörityksessä on aina otettava huomioon lapset. Miehen varaan ei voi jättää asioita, eli periaatteessa olen yksinhuoltaja. Meillä käy mies kotona nukkumassa. Jos illat on vapaata mies on niin väsynyt, että enimmäkseen röhnöttää sohvalla. Jos joku ihmettelee, miten muodostuu katkera yrittäjän vaimo, niin täten se muodostuu. Jokaisella on vain tämä yksi elämä ja jokainen haluaa tehdä asioita joista itse pitää. Tällaisessa muodostelmassa toinen vain saa tehdä asioita mistä pitää, toiselle ei jää tilaa omaan aikaan ja omaan elämään. Meidän perheessämme miehen yrittäjyys on näihin päiviin asti ollut tabu, pyhä asia joka on kaiken yli. Aiheesta keskusteleminen on aiheuttanut riidan. Vasta eilen mies myönsi katuvansa ryhtymistään yrittäjäksi ja ongelmia mitä se perhe-elämällemme (jota ei ole) aiheuttaa. Eli tuo ajatus, että voi tulla ja mennä töihin koska huvittaa on aika lapsellinen. Itse en montakaan sellaista yrittäjää tunne ja ammattini puolesta tunnen heitä melkoisen paljon. He jotka voivat näin tehdä, ovat olleet yrittäjiä vuosikymmenet ja rahaa on tahkottu oikein kunnolla ennenkuin tuohon tilanteeseen on päästy. Ja hekin siltikin vielä, tarkoin harkitsee esim. lomansa ja vapaansa koska ovat poissa paikalta, ettei rahavirta keskeydy syystä tai toisesta.

 

[mpide]

En ole yrittäjän, vaan paljon työtä tekevän duunarin, vaimo. Uskon että tyytyväisyys riippuu aika paljon siitä, ovatko asiat elämässä tasapainossa: oma jaksaminen, harrastukset, elämän tietty mielekkyys. Jos ovat, jaksaa ymmärtää, tukea ja rakastaa paremmin kuin silloin, jos kaikesta on pulaa eikä mikään kiinnosta.

 

[tike]

Exä oli yrittäjä, alkoi siihen hommaan esikoisen ollessa 3v. Katkeruus tuli ihan muista syistä kuin yrittäjyydestä vuosien varrella Ei hänkään ollut kotona koskaan, itse varasin kerran, kaksi vuodessa lomamatkan jonnekin, jonne hän pitkin hampain lähti. Oli toki luurin päässä päivystämässä aina sen ajan. Jälkeenpäin ajateltuna kasvettiin kätevästi erilleen ja kumpikaan ei ehkä halunnut tehdä tarpeeksi töitä yhteisen edun nimeen. Meillä oli kaksi perhettä, minä, lapset ja koirat.
Ja mies.

Minä tein kaiken ja mies oli aina töissä. Näin karrikoiden siis.

Tosin nyt kun edelleen teen kaiken ja olen yöt töissä, nykyinen mies on olemassa ja käy töissä, mikäs on muuttunut

 

[yrittäjän puoliso]

[QUOTE="vieras";23953226]Moni sanoo, että jos mies on ollut yrittäjä kun pari on mennyt yhteen, liitto toimii. Vaikeampaa on, jos parisuhteessa oleva mies ryhtyy yrttäjäksi. Tiedä häntä.[/QUOTE]

Tuo on muuten totta.


Ja onnistuu vain jos yritys on molempien projekti ja halu tehdä asiat yhdessä löytyy.

 

[viilma]

Ei voi olla katkeroitumatta. Minä olen katkeroitunut siksi, että olen tajunnut, että miehelle minä olen vain palvelija, en suuri rakkaus, joka hömönä kuvittelin olevani. Mies ei koskaan aseta perhettä etusijalle.

 

["Yrittäjän vaimo"]

Olen ollut yrittäjämiehen kanssa naimisissa yli 20 vuotta. Aikamoista vuoristorataa on menty. Mies tekee pitkää työviikko ja on sunnuntait esim. aina töissä. Hän on usein kireä, eikä siedä minun tunteenpurkauksiani. Ne johtavat varmaan mykkäkouluun hänen puoleltaan. Elämä on pääosin ollut yhtä hel...ä! Olen kestänyt, koska halusin naimisiin aikanaan ja siihen pääsin. Oma työurani on ollut pätkittäinen. Nukun kireän mieheni vuoksi huonosti, joten kokopvtyö tuskin onnistuisikaan. Ennen avioliittoani olin arvostetussa vakityössä. Heti avioliiton alkumetreillä työssä, jossa olin aina onnistunut hyvin alkoi tulla ongelmia. Aloin menettää itsetuntoani ym.

 

[Töissä samassa yrityksessä]

Voih, kuulostaa niin tutulta. Yrittäjän vaimona saa joustaa viimeiseen tappiin asti! Välillä tuntuu, ettei jaksa enää.. :-(

 

[erilainenko]

Pakko kommentoida lyhyesti väliin. Jos yritys on kannattava eikä töitä tarvitse tehdä 24/7 ja molemmat osallistuu (ainakin henkisesti) hommaan niin toimii. Jos puoliso kuvittelee että se on sama kuin olisi palkkatöissä, mennään metsään. Ja oman perheen taustakin vaikuttaa.

Meillä äiti oli aina kotona ja isä palkkatöissä, mutta rahaa oli tosi vähän. Päätin aikoinaan että teen vaikka enemmän töitä, mutta laskut pitää voida maksaa ajallaan ja ruokaa ostaa "mitä haluaa". Meillä tämä onnistuu kun yritys on koko perheen juttu. Mies tekee 5 pitkää päivää ja la/su n 4 tuntia.

Miksi muuten kaikki vastaa tähän kun miehellä on yritys? Voisihan se nainenkin olla yrittäjä ja kotona odottaa mies.

 

[-]

Voih, kuulostaa niin tutulta. Yrittäjän vaimona saa joustaa viimeiseen tappiin asti! Välillä tuntuu, ettei jaksa enää.. :-(

Muistathan, että sun ei ole pakko tehdä mitään. Sun ei tarvii joustaa pätkääkään. Ei se niin toimi, että toinen joustaa ja paukkuu kuin kuminauha ja toinen määrää, että miten pitkälle vielä pitää joustaa ja moneenko solmuun mennä. Ei edes yrittäjän vaimon. Vähän itsekunnioitusta.

 

["Wieras"]

Muistathan, että sun ei ole pakko tehdä mitään. Sun ei tarvii joustaa pätkääkään. Ei se niin toimi, että toinen joustaa ja paukkuu kuin kuminauha ja toinen määrää, että miten pitkälle vielä pitää joustaa ja moneenko solmuun mennä. Ei edes yrittäjän vaimon. Vähän itsekunnioitusta.

Kyllä se kuule yrittäjän vaimona on pakko joustaa, siinä ei ole vaihtoehtoja, jos haluaa perheen pitää kasassa. Meillä mies on toiminut yrittäjänä 7 vuotta, ja nyt alkaa olemaan se aika että työ alkaa tuottamaan hedelmää, lopultakin.

 

[ei vaimo vaan avo sellainen]

Tämä on nin totta kuin vain voi että yrittäjä aina töissä. Kuinka olla katkeroitumatta kun mies aina töissä. Minä teen kotona kaiken ja palkaksi olen saanut sen että kerran humalassa se kertoi kaipaavansa ensirakkauttaan ja harmittelevansa kun jätti sen eikä yrittänyt sen kanssa kunnolla. Kun olen yrittänyt myöhemmin puhua sille siitä niin on vain ärtynyt.

 

[....]

On myös vikaa siinä yrittäjän puolisossa ei riitä ymmärrys siihen että yritys vie aikaa ja on ihan eri asia kuin normaali palkkatyö. Törmännyt itse siihen että hulppeat tulot kyllä kelpaa ja kotona oleminen mutta samalla pitäisi sitten tehdä max 150h kuukautta.

Ja perkele vielä hoitaa kotia siinä sivussa.

 

[Yrittäjäää]

Tämä on nin totta kuin vain voi että yrittäjä aina töissä. Kuinka olla katkeroitumatta kun mies aina töissä. Minä teen kotona kaiken ja palkaksi olen saanut sen että kerran humalassa se kertoi kaipaavansa ensirakkauttaan ja harmittelevansa kun jätti sen eikä yrittänyt sen kanssa kunnolla. Kun olen yrittänyt myöhemmin puhua sille siitä niin on vain ärtynyt.

Teet kotona kaiken eli elät yrittäjä miehesi siivellä leveästi.. Menisit pummi töihin, ja lakkaisit vinkumasta

 

[näin se menee]

Tämä on nin totta kuin vain voi että yrittäjä aina töissä. Kuinka olla katkeroitumatta kun mies aina töissä. Minä teen kotona kaiken ja palkaksi olen saanut sen että kerran humalassa se kertoi kaipaavansa ensirakkauttaan ja harmittelevansa kun jätti sen eikä yrittänyt sen kanssa kunnolla. Kun olen yrittänyt myöhemmin puhua sille siitä niin on vain ärtynyt.

Jossain vaiheessa yrittäjän aika menee siihen yritykseen ja silloin saattaa ne oikeat rakkaudet jäädä ja otetaan sellainen helppo muija vaimoksi. Pakko on priorisoida asioita.

 

[lähipiirissä]

Teet kotona kaiken eli elät yrittäjä miehesi siivellä leveästi.. Menisit pummi töihin, ja lakkaisit vinkumasta

Miks muuten yrittäjä miehet elättää niitä kotona marisevia vaimojaan jotka saavat asua yrittäjän hankkimissa isoissa taloissa, voivat ostaa kaupasta mitä haluavat ja ovat vain kotona vaikka lapset isoja. Joskus olen ihmetellyt, edustusvaimot vielä ymmärtäisin mutta kun kyse on enemmän "maatilan emäntä" tyyppisistä naisista eli ei mitenkään jakkupuku, tyylikäs siisti koulutettu vaimo osastosta. Siis sellaisesta joka nostaisi sitä yrittäjän statusta. Ja älkää sanoko että rakkaudesta, ei mene läpi Ei muutkaan miehet rakkaudesta vaimojaan elätä.

 

[vieras..]

Hmm... No täälläkin on yrittäjän (tuleva) vaimo, mutta ei kylläkään katkera.

Meillä on uusperhe; hynttyyt yhteen lyödessämme mulla oli ennestään pari lasta, miehellä ei lapsia. On nyt sitten kuitenkin ihan kokoaikaisessa isän roolissa, ja kaikki ollaan tyytyväisiä... Mies oli tuolloin tavallisissa palkkatöissä mutta alusta asti olen tiennyt miehen haaveilevan yrityksen perustamisesta ja pyörittämisestä. Mies meinasi jahkailla, kannustin kokeilemaan. Juteltiin asioista aika tarkkaan; siitä, mitä yrittäjyys tarkoittaa koko perheen kannalta ja millä tavoin se vaikuttaa työaikaan yms. Mies kyseli mielipiteitäni moneen otteeseen, ei halunnut ottaa ratkaisevaa askelta yksin koska kyseessä oli kuitenkin iso asia.

Ja siitä se yrittäminen sitten lähti. Mies tekee n. 10-12 tuntia töitä viitenä päivänä, kuudentena vähemmän. Jos jotain akuuttia ilmenee (esim. työhön liittyvät remontit tai muut muuttujat) päivät voivat venyä, mutta harvemmin tällaista tapahtuu. Totta kai se venyminen joskus harmittaa, mutta samalla ymmärrän, että pakko mikä pakko ja ettei se mukavaa ole miehellekään.

Meillä ymmärrys pelaa kahteen suuntaan sika mukavasti. Minä ymmärrän miehen puolen ja mies taas minun puoleni. Mies tietää minun arvostavan ahkeruuttaan, vaikka joskus noiden venyniden päivien päätteeksi onkin tullut näytettyä hapanta naamaa. Mies tietää että ymmärrän nuo venymiset vaikkei ne aina tunnukaan mukavilta. Mies arvostaa minun panostani täällä kotona.

Kotiin tultuaan mies viettää aikaansa meidän kanssa, touhuilee lasten kanssa ja suo omaa aikaa minullekin. Toki saa sitä sitten itsekin. En koe, että mulla olisi syytä olla katkera, paremminkin päinvastoin.

 

[Vieras4]

Suoraan sanottuna aika usein vituttaa pienen lapsen kanssa. Mies tekee töitä koko ajan. Toki hyödyn rahallisesti, mutta ei sillä kaikkea korvata. Arvostan kyllä elintasoa, jonka mies mahdollistaa. Mutta pikkulapsiaikana parisuhde muutenkin kovilla.. eli taidanpa olla katkera. Toivottavasti väliaikaisesti.

 

[Katkeroitumassa]

Miks muuten yrittäjä miehet elättää niitä kotona marisevia vaimojaan jotka saavat asua yrittäjän hankkimissa isoissa taloissa, voivat ostaa kaupasta mitä haluavat ja ovat vain kotona vaikka lapset isoja. Joskus olen ihmetellyt, edustusvaimot vielä ymmärtäisin mutta kun kyse on enemmän "maatilan emäntä" tyyppisistä naisista eli ei mitenkään jakkupuku, tyylikäs siisti koulutettu vaimo osastosta. Siis sellaisesta joka nostaisi sitä yrittäjän statusta. Ja älkää sanoko että rakkaudesta, ei mene läpi Ei muutkaan miehet rakkaudesta vaimojaan elätä.

Jos mieheni yritys tuottaisi edes sen verran, että toisi palkkaa esim. 1500 €/kk, olisin ihan tyytyväinen. Mies on siis töissä 14-16 tuntia joka päivä viikosta. Työntekijöihin ei ole varaa, kierrättää sukulaisia/kavereita auttelemassa mutta siltikään ei oikein mene hyvin. Illalla tulee kotiin, on väsynyt, röhnöttää sohvalla eikä jaksa osallistua mihinkään. Soittaa toki kerran päivässä kotiin, kysyy että miten raskauteni voi, mutta heti sen jälkeen lisää että voitko hoitaa sitä ja tätä paperiasiaa.

Elämäni on parhaimmillaankin helvettiä. Raskauden takia en voi mennä töihin, kituutamme äitiysrahallani josta yli puolet menee vuokraan. Mies ei tuo tuloja ollenkaan. Jos pistää lapun firman luukulle, niin lainat pamahtaa niskaan ja luottotiedot menee. Kituuttaa siis koko ajan kannattavuuden rajoilla.

En osaa sanoa miksi hän valitsi näin, pientä vaikeutta tuntuu olevan auktoriteettien kanssa (ei halua olla kenenkään pomotettavana) ja myös työnarkomaniaan taipumusta, työ on tavallaan syy kaikkeen.
Miehen ystävät pitivät mulle kuukausi sitten palopuheen siitä miten en saa aiheuttaa miehelleni "lisäpaineita" nyt kun firma on tuossa jamassa. Minä lyllerrän ison mahani kanssa yksin ja yritän hoitaa kaikki juoksevat asiat, samalla pelkään ettei mies pääse edes lapsen synnytykseen mukaan.

Jos mies on yrittäjä, niin ainakin yhden asian pitää toteutua: 1) on aikaa perheelle, 2) jos ei aikaa perheelle niin pitää tuottaa rahaa; asunto, auto, ei ongelmia taloudellisesti.

Jos kumpikaan ei toteudu, niin kas, on syntynyt katkera yrittäjän vaimo... Pian ex-vaimo. En tiedä vielä lähdenkö vai jäänkö. Suhdetta meillä ei ole, ei intiimiä ei mitään. Mies tulee myöhään illalla kotiin, istuu vaan tv:n ääressä eikä puhu. Aamulla lähtee väsyneen näköisenä, valittaa väsymystään.
Monet sanoo että kyllä se tästä vielä muuttuu, ja olen päättänyt odottaa että jos se firma lähtisi siitä parempaan nousuun. Mutta taka-alalla on tunne että ei se lähde. Velkaa on liikaa, kilpailu on kovaa, asiakkaat vaativia, jne.
Miten monta vuotta tuhlaan elämästäni tähän. Omat tarpeeni ja tunteeni olen jo haudannut aikoja sitten. Niille ei ole tilaa, ja tuskin tulee koskaan olemaankaan.

 

[Jellonainen]

Yrittäjän katkeroitunut ex-puoliso täällä. Yrittäjyys oli exältäni selkeä valinta työn eduksi, kaikki oli pois perheeltä. Yrittäjyys oli aina tekosyy kaikkeen:
- minulla ei voinut olla harrastuksia, koska eihän ex tiennyt mihin aikaan hänen työpäivänsä päättyy
- samasta syystä emme käyneet perheenä kylässä missään
- jos lapset sairastavat, kuka jää kotiin? Ei ainakaan yrittäjä
- kesälomia ei voi pitää kuin muutaman päivän silloin tällöin eikä niitä ainakaan tiedä etukäteen, joten päivähoitoon ei voi ilmoittaa kuin minun lomani. Nykyään varsinkin kätevää kun minä vastaan päivähoitomaksuista, ei exällä ole mitään motivaatiota saada lapsille pitkiä, yhtenäisiä lomia kun ei hän siitä taloudellisesti hyödy.
- isyysvapaat, mitä ne ovat? Sektion jälkeen isä töihin ja minä ihmettelemään miten selviän taaperon ja vauvan kanssa
- kotityöt niin sisällä kuin ulkona: itsestänselvästi ne ovat sen velvollisuus, jolla on lyhyempi työaika
- koska yrittäjyys on niin raskasta, jokailtainen kalja (eli useampi) on täysin oikeutettu.

Ei kai tarvitse ihmetellä miksi ex on ex?

 

[Katkeroitumassa]

- isyysvapaat, mitä ne ovat? Sektion jälkeen isä töihin ja minä ihmettelemään miten selviän taaperon ja vauvan kanssa

Tuo sama tilanne mua mietityttää. Kotona ei ole ketään auttamassa, mitään ei saisi kanniskella ja mies on töissä.

Myös Suomen yleinen ilmapiiri ahdistaa. Yrittäjiä kohtaan ollaan todella vihamielisiä. Luullaan että tahkotaan paljon rahaa ja pihiyttään ei makseta työntekijöille hirmuisia palkkoja. Ei ymmärretä miten kallista on pitää työntekijää.
Mieheni firmassa taas maanantaina työntekijä ei ilmaantunut ollenkaan töihin, eikä vastaa puhelimeen. Sairastelee jatkuvasti. Tuntuu että suomalaiselle ainoa motivaattori työhönsä on raha, työ ei itsessään kiinnosta saati työnjälki. Ei ymmärretä että hyvä asiakaspalvelu toisi heillekin lisää töitä, ollaan naama nyrpeänä. Ja irtisanominen tehty todella hankalaksi, heti ollaan oikeuteen vetämässä jos irtisanotaan.

Netin keskustelupalstat on täynnä kirjoituksia joissa haukutaan yrittäjät veronkiertäjiksi ja ahneiksi porvareiksi. Ja jos firma ei heti alussa tuota voittoa niin huudellaan että pistä lappu luukulle. Ei ymmärretä millaiset lainat yrittäjällä on takanaan, ja millainen firman elinkaari yleensäkään on. Joskus asiakkaiden saaminen kestää vuoden jos toisenkin. Ja vaatii kovaa työtä, usein myös palkatta.

Oon miettinyt paljon että miten parantaisi omaa elämää ja pääsisi tällaisesta masentavasta ja yrittäjä-vihamielisestä maasta pois. Olisihan esim. Virossa hyvät mahdollisuudet yrittää ja elää. Suomi on muuttunut viime vuosina tosi ankeaksi paikaksi, iso joukko odottaa että raha irtoaa ilmaiseksi taikaseinästä kun työnteko ei kiinnosta, ja huutelee yrittäjille kaikenlaista sontaa mitään siitä ymmärtämättä.

Kun katson tän maan hallitusta ja minkälaista tuhoa ovat saaneet aikaan, ja sitten niitä ihmisiä jotka kirjoittelee eri foorumeihin, minkälaisia jyrkkiä mielipiteitä ja harhaluuloja heillä on, niin tulee väkisinkin mieleen että ehkä sittenkin on Suomi saanut sellaiset päättäjät kuin kansa ansaitsee.

PK-yrittäjillä on vaikeaa. Minunkin elämäni ja mieheni elämä on tosi tosi vaikeaa. Olisi edes lohduttavaa jos edes hieman tuettaisiin yrittäjyyttä asenteilla ja arvostettaisiin niitä jotka yrittää luoda itselleen työpaikan.

 

[vierailija]

No miks se pikku perheen isi on siellä töissä??? Lähteekö yllättämään, että pikku perheen isi tekee töitä ruokkiaksen esim. 4 suuta yhden sijaan. Maksaa 4 asukin asuntolainan. Maksaa 4 ihmisen muumimaailmareissusta 300€. Haluaa äidin olevan muksujen kanssa kotona mahdollisimman pitkään. Äiti saa tukiaisia 600€ kuukaudessa, mutta käyttää 2600€. Mistä ylläri 2000€ per kk.tuli käyttöön. Ei ainakaan sossust niin kauan ku minusta on kiinni. Naamakin on perus suomalaisen valkoinen ni olis turhaa vinkua ylinmääräistä joka tapauksessa. No isi on sit vähän enemmän kotona, ni ei tartte mennä muumimaahan ja emännän ei tartte pidentää ripsiään ja kaikkia vituttaa.

 

[Asiankannattaja]

Tos kandee muistaa, että vaikka yrityksellä menis hyvinkin niin ei se aina tarkoita lisää vapaa- aikaa. Sovitut duunit on hoidettava/tilaukset toimitettava. Ei voi tuumia, että nyt firmalla menee niin hyvin, että pidänpäs loppuviikon vapaata. Asiakkaat jos kaikkoavat, niin hyvin ei mene kauaa.

 

[vierailija]

Työ on mieheni intohimo. Hän on aina töissä, mutta niin kaun kuin pitää tekemästään, en osaa olla asiasta kovin huolissani. Jos hampaat irvessä aamuisin lähtisi kotoa "vain selviämään taloudellisesti", viheltäisin kyllä pelin poikki.
Yrittäjyys on tapa elää. Toki se vaatii minultakin ymmärrystä. Ei ole juurikaan mahdollisuutta ottaa niitä omia harrastuksia, sillä säännöllisiin iltamenoihin on vaikeaa lupautui. Samoin vaikka lasten harrastukset on valittava niin, että kuljetukset onnistuvat yhden aikuisen voimin.

Mutta ajatellaan vaikka niin, että puolisollani olisi työn sijaan intohimona vaikka jokin harrastus. Harrastus, joka veisi kaiken vapaa-ajan ja ehkä huomattavan paljon rahaakin. Hän vaikka pelaisi jääkiekkoa tai treenaisi salilla useampana iltana viikossa. Golffaisi viikonloput ympäri suomea tai rakentaisi moottoripyöriä autotallissa. Saattaisi vetää muijan katkeraksi tuokin.

 

[vierailija]

Työ on mieheni intohimo. Hän on aina töissä, mutta niin kaun kuin pitää tekemästään, en osaa olla asiasta kovin huolissani. Jos hampaat irvessä aamuisin lähtisi kotoa "vain selviämään taloudellisesti", viheltäisin kyllä pelin poikki.
Yrittäjyys on tapa elää. Toki se vaatii minultakin ymmärrystä. Ei ole juurikaan mahdollisuutta ottaa niitä omia harrastuksia, sillä säännöllisiin iltamenoihin on vaikeaa lupautui. Samoin vaikka lasten harrastukset on valittava niin, että kuljetukset onnistuvat yhden aikuisen voimin.

Mutta ajatellaan vaikka niin, että puolisollani olisi työn sijaan intohimona vaikka jokin harrastus. Harrastus, joka veisi kaiken vapaa-ajan ja ehkä huomattavan paljon rahaakin. Hän vaikka pelaisi jääkiekkoa tai treenaisi salilla useampana iltana viikossa. Golffaisi viikonloput ympäri suomea tai rakentaisi moottoripyöriä autotallissa. Saattaisi vetää muijan katkeraksi tuokin.