yrittäjien katkerat vaimot

[tuhlaanko elämäni?]

Usein tällä palstalla valitetaan yrittäjien työssäolosta, kun tekevät pitkää päivää eivätkä pidä lomia. Osa vaimoista valittaa, osa näyttää sopeutuvan tilanteeseen, koska eivät pidä eroa vaihtoehtona eikä mies suostu olemaan vähempää töissä.

Voiko liikaa työtä tekevän yrittäjän vaimoa oikestasti olla katkeroitumatta? Lähisukulaisissani on kaksi aina töissä olevaa yrittäjämiestä ja heillä vaimot. Vaimot, jotka ovat uurastaneet kotona (lasten ollessa isompia olleet myös työelämässä) ilman miehen läsnäoloa (tai on ne miehet välillä kotonakin olleet, mutta vähän). Nyt minusta nuo naiset on aika katkeran oloisia vaikka aiemmin ovat aina puhuneet, että mies tekee töitä perheen eteen ja heidän on tehtävä parhaansa, jotta mies voi työskennellä. Taloudellista hyötyä ovat saaneet miesten työnteosta. Nuo naiset on yli viiskymppisiä.

Voiko yrittäjän puolisona selvitä katkeroitumatta vai katkeruus väistämätöntä, kun yrittäjä on jollain tapaa kuitenkin itsekäs silloin kun on paljon töissä ja laiminlyö perhettään. Tämä on aika henkilökohtainen asia minullekin nyt.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Olen itse yrittäjä, yrittäjäperheessä kasvanut, yrittäjämiehen ottanut. Tähän elämäntapaan pitää kai vain kasvaa sisään...

 

[sekava teksti]

No minä olen sitä mieltä, että josko työ vie KAIKEN ajan, ei se ole sen arvoista, vaikka rahaa tulisi kuinka. Sit taas, josko se yrittäjyys vaatii niin paljon aikaa, jotta päästäis edes normituloihin niin eipä mun mielestä kannata...

Oli miten oli. Perhe on perhe ja perheessä on lapset, äiti ja ISÄ. Yrittäjyydessä on usein se, että kyse ei välttämättä olekkaan siitä, että tarvitsisi rahan takia olla töissä 24/7 vaan iskee ahneus. Tai sitten yrittäjä on työnarkomaani, joka vaan haluaa olla töissä. Ja mun mielestä perheen pitäisi aina tulla ennen työtä. On se sitten työtä jonkun palkallisena tai yrittäjänä.

 

["Vieras"]

Mä voisin ottaa miehekseni yrittäjän mutta lapsia en ikinä tekisi yrittäjän kanssa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Jos ei pelkää olla yksinhuoltaja, ei ole mitään ongelmaa. Ainakaan omalta kannalta.

 

["vieras"]

Minä olen viisikymppinen, entisen yrittäjän, nykyisin muuten vaan työnarkomaanin puoliso. Olin pitkään lasten kanssa kotona ja hoidin kodin ja lapset käytännössä yksin. Nykyisin teen osa-aikatyötä ja mies edelleen tosi paljon töissä, työmatkoilla ja välillä lomaileekin yksin. En missään tapauksessa ole katkera. Koen olleeni etuoikeutettu saadessani olla pitkään kotona. Lapset tietysti välillä kaipasivat isää, mutta ihan tasapainoisia ihmisiä noista on tullut. Tämä on sopinut meidän perheelle, muttei varmasti kaikille.

 

["jiikoo"]

Mulla oli yrittäjämies. Aina töissä, keksi vaikka jos ei muuten. Pienellä rahalla kituutti silti. Meille tuli ero onneksi ennen kuin katkeroiduin pahasti.

 

[kysyn]

[QUOTE="vieras";23952741]Minä olen viisikymppinen, entisen yrittäjän, nykyisin muuten vaan työnarkomaanin puoliso. Olin pitkään lasten kanssa kotona ja hoidin kodin ja lapset käytännössä yksin. Nykyisin teen osa-aikatyötä ja mies edelleen tosi paljon töissä, työmatkoilla ja välillä lomaileekin yksin. En missään tapauksessa ole katkera. Koen olleeni etuoikeutettu saadessani olla pitkään kotona. Lapset tietysti välillä kaipasivat isää, mutta ihan tasapainoisia ihmisiä noista on tullut. Tämä on sopinut meidän perheelle, muttei varmasti kaikille.[/QUOTE]

Haittasko sua koskaan miehesi työnteko vai oletko alusta asti ollut onnellinen noin?

 

["noh"]

Olen itse yrittäjä, yrittäjäperheessä kasvanut, yrittäjämiehen ottanut. Tähän elämäntapaan pitää kai vain kasvaa sisään...

Peesi tälle. Olen itse yrittäjän lapsi ja yrittäjän kanssa naimissa. Itse olen palkkatyöläinen, mutta tavallaan meidän liitossa on aina ollut miehen yritys on yhden "lapsen" asemassa sanellen meidän elämälle tietyt raamit. Jos en olisi yrittäjäperheestä voisin kuvitella, että tiettyjen realiteettien hyväksyminen olisi paljon vaikeampaa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

[QUOTE="noh";23952907]Peesi tälle. Olen itse yrittäjän lapsi ja yrittäjän kanssa naimissa. Itse olen palkkatyöläinen, mutta tavallaan meidän liitossa on aina ollut miehen yritys on yhden "lapsen" asemassa sanellen meidän elämälle tietyt raamit. Jos en olisi yrittäjäperheestä voisin kuvitella, että tiettyjen realiteettien hyväksyminen olisi paljon vaikeampaa.[/QUOTE]

Yrittäjä voi ainakin kuvitella tekevänsä työtä itselleen, perheelleen.

 

[niinku]

[QUOTE="noh";23952907]Peesi tälle. Olen itse yrittäjän lapsi ja yrittäjän kanssa naimissa. Itse olen palkkatyöläinen, mutta tavallaan meidän liitossa on aina ollut miehen yritys on yhden "lapsen" asemassa sanellen meidän elämälle tietyt raamit. Jos en olisi yrittäjäperheestä voisin kuvitella, että tiettyjen realiteettien hyväksyminen olisi paljon vaikeampaa.[/QUOTE]

Vähän kuin alkoholistin lapsi ottaa miehekseen alkoholistin, kun on tottunut siihen... En tarkoita tosissani, tuli vain mieleen, kun niin usein sanotaan että joskus haetaan turvaa vääristä asioista aikuisena. Niistä mitkä on lapsuudesta tuttuja vaikka oikeasti aiheuttaakin turvattomuutta.

 

[Maine Coon/]

Olen yrittäjän vaimo, eikä miehen pitkät päivät tuota meidän perheelle ongelmia.Tänään hän poikkeuksellisesti piti yllätysvapaan.En ole katkeroitunut, enkä aio katkeroitua missään vaiheessa.Katkeroituminen vain söisi sisintä.

 

["vieras"]

minun mieheni on yrittäjä, ollut myös tavan palkollinen mutta nyt hän pn onnellinen vaikka onkin kiireinen. ja oli meidän yhteinen päätös eikä kaduta. mielelläni pidän ns ohjat käsissä kotona ja en osaa miestä kaivata vaikkaen joka pv häntä paljoa näekään. suhteemme on lämmin ja hyvä ja lapsia on useampikin

 

["vieras"]

Moni sanoo, että jos mies on ollut yrittäjä kun pari on mennyt yhteen, liitto toimii. Vaikeampaa on, jos parisuhteessa oleva mies ryhtyy yrttäjäksi. Tiedä häntä.

 

[Maine Coon/]

[QUOTE="vieras";23953226]Moni sanoo, että jos mies on ollut yrittäjä kun pari on mennyt yhteen, liitto toimii. Vaikeampaa on, jos parisuhteessa oleva mies ryhtyy yrttäjäksi. Tiedä häntä.[/QUOTE]

Meillä mies ryhtyi yrittäjäksi, kun olimme olleet aviossa 9 vuotta.Hyvin on liitto tähän saakka toiminut eli 20v, elokuussa 21v.

 

["vieras"]

Mies alkoi yrittäjäksi 5 vuotta sitten ja yhdessä oltu 20 vuotta ja olen sen verran itsenäinen ja pystyvä ihminen että en tarvitse miestä pitämään kädestä kiinni joka asiassa. Kun hän ei kerran pysty lähtemään meidän reissuille, me mennään lasten kanssa. Mies on kyllä iltaisin paljon kotona, pidentää päiväänsä aamusta ja yleensä viikonloput kotosalla, on kyllä työnarkomaani että säheltää sitten jotain kotonakin jos on hiukankin aikaa, jos ei muuta niin klapeja. En ole katkera enkä mitään muutakaan, enemmän hän nyt on kotona kuin töissänsä ollessaan toisella, oli pitkiä aikoja ulkomailla ja hyvin vähän kotona.

 

[yrittäjän onnellinen vaimo]

Mitenkäs tässä nyt minusta kuultaa läpi hienoinen katkeruus ja kateellisuus meitä yrittäjien puolisoita kohtaan ?

 

["vieras"]

Haittasko sua koskaan miehesi työnteko vai oletko alusta asti ollut onnellinen noin?

Tottakai haittasi. On ollut paljonkin päiviä, hetkiä ja tilanteita jolloin on ottanut kovastikin päähän. Varsinkin, jos joku tuttava on kehunut kuinka paljon mies osallistuu kaikkeen yms. Tämä tyytyväisyys on seurausta pitkästä yhteisestä elämästä ja siitä, että olen löytänyt itselleni tärkeitä harrastuksia ja mielenrauhan, ei ole ollut aina helppo tie. Siltikin sanoisin, että enimmäkseen olen ollut ihan onnellinen. Tiedostan kyllä, että varsinkin nuorempien naisten on tätä vaikea ymmärtää.

 

["ongelma"]

sopii ainoastaan silloin yhteen kun yritys tuottaa voittoa, eikä vie puolison koko kapasiteettia. Perhe on kuitenkin yhteinen projekti ja mikäli siihen ei riitä yhteistä aikaa, kun työ vie kaiken, voi vain sanoa, että heikun keikun. Yrittäjyydessä ei ole mitään vikaa, ainoastaan ihmisissä jotka yritystä pyörittää ja pitää firmaansa kaiken elämän asioiden yli menevänä juttuna. Kun harkitsee yrittäjäksi alkamista suosittelen miettimistä: miten kaikki vaikuttaa perheen arkeen. Tuleeko siitä toimeentulo perheelle, ilman että teet 24/7 töitä. Tuottaako firma niin hyvin, että pystyt huolehtimaan kaikista taloudellisista velvoitteista mitä vastaan tulee. Jos firma on koko ajan kiikun kaakun mennä nurin ja äijä painaa 24/7 töitä, on siinä kuulkaa "hulppeeta" rouvan ja muun perheen elellä Yritän sanoa, että kannatta harkita todellla tarkoin ja ottaa huomioon kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat.

 

[PölyEsteri]

Meillä on oma yritys, eikä ollenkaan ole tuollaista. Ei meillä olla töissä enää neljän jälkeen ja pidetään lomiakin. Just sehän siinä on alunperinkin ollut ideana, että olis aikaa elämällekin ja myös varaa elää rahallisesti.

 

[Pienyrittäjä]

Olen itse yrittäjä, yrittäjäperheessä kasvanut, yrittäjämiehen ottanut. Tähän elämäntapaan pitää kai vain kasvaa sisään...

Sama juttu mulla!

 

[ootko]

Meillä on oma yritys, eikä ollenkaan ole tuollaista. Ei meillä olla töissä enää neljän jälkeen ja pidetään lomiakin. Just sehän siinä on alunperinkin ollut ideana, että olis aikaa elämällekin ja myös varaa elää rahallisesti.

sinä siinä täysipäiväisesti mukana kanssa. Eikös se ollut jotain talonmieshommaa? Varmaan mukavaa ja vaihtelevaa. Meillä kanssa yritys, olen siinä osa-aikaisesti töissä, ihana kun on vapaata myös paljon. Mies kyllä tekee liikaa töitä

 

["vieras"]

En ole yrittäjän vaimo, mutta mieheni on aika ajoin yrittäjyyttä harkinnut, se kun hänen alallaan tulisi taloudellisesti kannattavammaksi kuin palkoillisena oleminen. Toistaiseksi ollaan kuitenkin yhdessä siihen päädytty, että mieluummin pienempi palkka ja enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän stressiä ja taloudellista vastuuta töistä. Yrittäjänä ei paljoa raaskisi lomia pitää, kun kaikki on omasta tilipussista pois, ja kaikki työt tulisi vastaanotettua, ettei asiakkaat kaikkoa. Parempi siis olla duunari, ainakin, kun perheessä on 2 pientä lasta. Näkevät iskääkin enempi.

 

[endie2]

kun mies mietti yrittäjäksi alkamista, sitä pelotti eniten se, että minä lähden kävelemään.että en kestä sitä ,että on paljon pois kotoa ja rahaa ei välttämättä tule kuin "saavista kaatamalla" ainakaan alkuun,jos sittenkään.
musta se oli hupsua ja jotenkin suloistakin että sellaista pelkäsi

nyt on ollut yrittäjä jo useamman vuoden.tekee,talvet poislukien, töitä "kellon ympäri".toisaalta kun on Vapaalla,on kans Vapaalla. mä arvostan sitä.ja myös sitä, että on se tietynlainen vapaus kuitenkin hällä valita onko tänään kotona vai ei.
en ole mielestäni katkera tai ahdistunut tästä koskaan ollut.tosin joskus on ahdistanut, kun huomaan, että joku (puoli)tuttu selvästi "säälii" minua tai ajattelee jotenkin "voi sinua rukkaa", kun kerron, että mies on niin paljon töissä.
mutta meille sopii tämä ja päivääkään en vaihtaisi pois.

 

[PölyEsteri]

sinä siinä täysipäiväisesti mukana kanssa. Eikös se ollut jotain talonmieshommaa? Varmaan mukavaa ja vaihtelevaa. Meillä kanssa yritys, olen siinä osa-aikaisesti töissä, ihana kun on vapaata myös paljon. Mies kyllä tekee liikaa töitä

Ei mua tarvita juuri töissä, mutta saan palkkaa. Eläkemaksut halutaan maksaa, ihan tulevaisuutta ajatellen. Meillä on miehen kanssa yhteiset rahat ja ollaan molemmat yrityksen omistajia. Töitä on koko ajan enemmän, mut niitähän ei tarvitse tehdä yksin, vaan voi palkata jonkun tekemään tai käyttää alihankkijoita.