Lopetin n. 3 viikkoa sitten 10 kk:n ikäisen poikani yösyötöt (heräsi kerran). Annoin tissin tilalla vettä pullosta ja huuto oli aivan valtavaa viiden ensimmäisen yön aikana. Itkun ajaksi isä otti pojan ja kulki ympäriinsä. Siihen lapsi rauhoittuikin, muttei suostunut enää menemään omaan sänkyyn. Otettiin poika viereemme, vaikka mua pelotti, että nyt se tottuu "perhepeteilyyn". Pieni vaan kaivautui äidin kainaloon ja nukahti siihen uudestaan.
Kyllä mua säälitti ja suretti, mutta kun huomasin, ettei poika todellisuudessa ollut nälkäinen ja kaikki oli kunnossa, tunsin tehneeni oikein. Se, että isä otti lapsen syliinsä, oli varmasti parasta. Äiti on liian tuttu ja lapsi on tottunut, että äidiltä saa maitoa. Uskon, ettei lapsi jaksa itkeä loputtomiin, jollei mitään varsinaista hätää ole. Välillä mullakin meinasi kyllä usko loppua, kun parku vaan jatkuu.
Ei meillä silti vieläkään nukuta täydellisiä öitä; musta tuntuu, että yömaitoa kaivataan tavan vuoksi vielä aina silloin kun muistetaan. Uudelleen nukahtaminen on kuitenkin paljon helpompaa ja oma sänkykin kelpaa.
Kokeile isän syliä ja antakaa lapsen huutaa aikansa. Vanhempien pitää tuossa tilanteessa jaksaa ja olla "jämynä". Ei pikkuinen siitä mene rikki. Kokeilisin myös vesipulloa, ihan vaan konstina, jos muut eivät auta...
Jaksamista ja iloa uuden vauvan odotukseen!