yllätysraskaus.

[kääkkänä]

kenties tää jonkun mielestä sopisi parhaiten tuonne lapsia ja vanhempia-puolelle mutta mä ajattelin nyt kuitenkin kirjottaa tänne kun tää koskettaa mun mielestä meidän parisuhdetta...

eli tilanne on tämä. meillä on entuudestaan kaksi ihanaa lasta ja nyt mä huomasin että raskaustesti näytti plussaa. mä olen aina sanonut miehelle että haluaisin kolme lasta mutta mies oli kahden jälkeen sitä mieltä että taaperot riittää siihen.

voitte vaan arvata mikä paukku tää oli molemmille... mä en tiedä itkeäkö vai nauraa, mies oli tosi tyrmistynyt...

nyt mä vaan kyselisin että miten on niille parisuhteille käynyt jos miehen negatiivisesta vastaanotosta huolimatta lapsi pidetään? kaataako se suhteen, miten tulokkaan ja isän suhde toimii, vai onko se ensityrmistyksestä selvittyään kuitenkin huolimatta kaikki ok?
miten mahtaa käydä jos mä päätän lapsen pitää? mä oon aina ollut sitä mieltä että abortti ei tule kysymykseen mutta jos kyseessä on mun lapset ja mies ja se kamala vaihtoehto niin en mä tiedä... mä oon kyllä jo itseeni pettynyt että mä annan jo itseni ajatella sitä aborttivaihtoehtoa mutta en kyllä haluisi rikkoa perhettäkään sen takia...

toivottavasti saitte tolkun ja saan teiltä asiallisia vastauksia =)

 

[just joo]

Se on totta , että sinulle sinun miehesi tuki on hyvin tärkeää. Jos teet abortin vasten tahtoasi, niin silloin miehesi arvo laskee silmissäsi ja ei tiedä hyvää suhteellenne.
Jos pidät lapsen, niin sinun toiveesi toteutuu parhaiten ja minä uskon, että mies nähdessään hienon pienen ihmisen, heltyy ja pitää ratkaisuasi oikeana, siis tämä on vain minun mielipide: pidä lapsi ja näytä miehelle, että haluat lapsen. Älä enää paljon kysele miehen mielipidettä, koska toinen vaihtoehto on mielestäni huono.

Voimia odotukseen ja teille kaikille..

 

[Tempun tekijä]

MInulla oli vaimona samanlainen yllätyksen tekijä. Järjesti itselleen kiven reppuun minun tahtoni vastaisesti eli valehteli syövänsä pillereitä ja myöh selvisi, että jätti pillerit pois ja tuli paksuksi. Ei kiitos. Ero siitä tuli ja kersakin meni luonnollisesti myöhemmin kesken. Ei tavata enää toisiamme vaikka yksi lapsi onkin. Katalaa pettämistä sattuu paremmissakin perheissä, mutta ei siitä mitään hyvää seuraa. Voin vannoa, että ei.luotto menee.

 

[Daphnia]

Riippuu varmaan vähän siitäkin, että miksi tulit raskaaksi eli miksi ehkäisy petti. Siis tarkoitan, että ehkäisykeino on varmaankin/toivottavasti yhdessä sovittu ja sen varmuus molempien tiedossa. (Esim. Jos syöt pillereitä, on mahdollista, että mies, kuten "tempun tekijä", epäilee sinun jättäneen pillerit ottamatta tahallaan mutta jos käytätte varmoja päiviä niin miehellä ei ole mitään syytä tyrmistyä.) Tiedätte varmaan tässä vaiheessa miten lapsia tehdään tai ei tehdä...

 

[Pettynyt yh]

Meillä kävi muutama vuosi sitten samoin. Mies ei tahtonut toista lasta, minä halusin esikoiselle kaverin. Ehkäisy oikeasti petti, mutta mieheni ei sitä vauvahaaveideni takia uskonut. Hän leimasi minut valhtelijaksi ja lopulta jätti minut ennen toisen tyttäremme syntymää.

Ex-mieheni tapaa lapsiamme, mutta ilkeilee minulle, jos yhteisiä asioita pitäisi hoitaa. Kaiken surun ja vaikeuksien keskelläkin olen onnellinen toiseta lapsesta.

 

[slel]

Kannattaa jutella asiasta miehen kanssa kunnolla. Miehen syynä voi olla esim. se, että vauvavaihe on niin raskas, että hän ei jaksa sitä enää. Hän ehkä saattaa kokea, että kaksi lasta on riittävästi, joiden kanssa hän saa toteuttaa isänä olemista riittävästi. Kolmas lapsi saattaa tuntua liian paljolta. Kolmannen lapsen esteenä voi olla ihan rahasyytkin, varsinkin, jos kolmas lapsi merkitsee isomman asunnon ja isomman auton hankintaa. Samoin jos asuntolainat ym. on mitoitettu sen mukaan, että sinä olet koko ajan töissä. Sen tavallisen arkielämänkin pitäisi voida olla sellaista, että velvollisuuksien alle ei näänny. Uskon, että kolmannesta kieltäytyminen ei tarkoita välttämättä vauvavihaa vaan ihan sitäkin, että taas kolmannen kerran arki joutuu väliaikaiseen kaaokseen eikä sitä millään jaksaisi enää uudestaan. Sellaisessa tilanteessa kolmas lapsi ei välttämättä ole niin rakastettu (rakkautta ei voi pakottaa) tai lapsen hoitoon ja kasvatukseen ei jakseta puuttua niin hyvin kuin muiden kohdalla, vaan lapsi "kasvaa pellossa".

Mieti myös omalta kohdaltasi jaksamista. Haluatko vain söpön vauvan vai oletko oikeasti valmis sitoutumaan jälleen kerran uuteen tulokkaaseen seuraavaksi 18 vuodeksi? Sinulla on naisena tietysti oikeus pitää lapsi, mutta haluatko tehdä sen myös silläkin ehdolla, että mies ei jaksakaan uutta vauvaa, vaan haluaa eron.

 

[Heikkiherra]

Onhan se niin, että kun ne vehkeet yhteen liittää, niin mahdollisuutena on aina raskaus. Kyllä silloin pitää vastuunkantajina olla molemmat osapuolet.

 

[Vaikean päätöksen tehnyt]

Meillä kävi mieheni kanssa vajaa vuosi sitten vahinko, eli tulin alle kahden kuukauden tuntemisen jälkeen raskaaksi. Itseasiassa meille ei edes käynyt varsinaista vahinkoa, kyseessä oli "ihmeraskaus", eli varma ehkäisy petti.
Emme tod. tunteneet vielä riittävän hyvin ja suhteemme oli aivan liian hatara parin kk:n jälkeen kestämään niin ison elämän muutoksen.
Ensin päätimme pitkän pohdinnan jälkeen yhdessä raskauden keskeyttämisestä. Kummallakaan ei ole aikaisempia lapsia. Kun raskaus eteni toimenpiteeseen meno muuttui minulle yhä vaikeammaksi. Lopulta en enää halunnutkaan aborttia, mutta en halunnut myöskään tehdä lasta niin että isä on vastentahtoinen ja tod. näk. pakottaminen olisi johtanut eroon. Pattitilanne kummallakin. Mies ei halunnut pakottaa keskeytykseen muttei ollut valmis vielä tekemään kanssani lasta.
Lopulta keskeytin raskauden kovan ahdistuksen vallassa. Tähän asti on suhteemme kestänyt tuon, mutta toimenpiteen aikoihin mies oli silmissäni sydämetön ja julma kun vaati sellaista. Vaikka ymmärsin häntäkin tavallaan.
Nyt on vaan pakko elää asian kanssa ja yrittää miettiä että ratkaisu oli oikea.
Meidän tai minun vauvan aika tulee vielä uudestaan.
Tässä minun tarinani, en tiedä oliko siitä apua mutta esimerkkinä vaan että teki minkä ratkaisun tahansa, se on varmasti ko. tilanteeseen oikea. Niin se on vaan ajateltava.

 

[Vastuunkanto]

Jos suhde on kunnossa, en ymmärrä, miksi raskaus pitäisi keskeyttää. Jos isä tykkää kahdesta jo olemassa olevasta lapsesta, miksi hän hylkisi kolmattakaan, omaa lastaan? En usko.

Sen taas uskon, että jos äiti pakotetaan aborttiin mukavuussyistä, on se avioliiton loppulaskennan alku. Siitä katkeroituu, koska toinen ei ole sitoutunut perheeseen. Ei välitä vaimon tunteista eikä arvosta elämää näin ratkaisevan suuressa asiassa. Minulla ainakin kävi näin. Mies ilmoitti, että hän lähtee, jos jatkan raskautta, joten tulin siihen tulokseen, että paremmin pärjäämme jo olevien lasten kanssa ilman isää kuin sen kolmannenkin kanssa, joka ei isäänsä oppisi edes tuntemaan. Itkin itkuni yksin, taistelin omantuntoni kanssa kauann ja mies muuttui yhdentekeväksi ihmiseksi. Mitä miehellä, josta ei ole vastuunkantajaksi eikä välitä perheestään?

 

[eeeelllll]

AP:n tapauksessa ääritilanteessa kumpi tahansa ratkaisu saattaa johtaa avioeroon, sillä kumpikin saattaa ajatella, että joutuu tilanteeseen, joka on sietämättömän vaikea. Jos nainen ei kerta kaikkiaan kykene aborttiin ja mies taas ei kertakaikkiaan halua enempää lapsia, niin kumpi tahansa päätös voi olla jättikriisin paikka.

 

[ap.]

nyt tulee aika paukku... meillä ei varsinaisesti ole ollut minkäänlaista ehkäsyä, mies on keskeyttänyt ja hän on varsin hyvin tietoinen asiasta että se ei ole ehkäisykeino. mulle ei ole tahtonut löytyä mitään sopivia pillereitä ja mies ei kumia halua käyttää. muut ehkäisykeinot olivat kyllä puheessa mutta eipä se tähän enään auta...

lähinnä se on se syy miksi ei kolmatta halua on se juuri mitä "slel" kirjoitti. meillä tulee asunnonvaihto ja autonvaihto eteen ja muutenkin elelemme tosi köyhästi, jos näin voi sanoa. ja hän on todellakin joutunut tekemään paljon töitä koska mä olen kotona lasten kanssa. mulla on kyllä vakituinen työ mutta yhteisestä päätösestä mä jäin kakkosesta hoitovapaalle jolla siis edelleen olen. ja se että kun mä olen hoitanut käytännössä yksin lapset ja kodin ja hän tekee paljon duunia niin onhan se verottanut meidän keskinäistä aikaa paljon. molemmat väsyneitä iltaisin mutta onneksi meillä on hyvät "taustajoukot" niin ollaan saatu lapsia hoitoon että olemme pystyneet hoitamaan sitäkin... ja tämähän on tulos

hän pitää lapsista tosi paljon, kaksi ekaa on niitä toivottuja mutta tämä tulokas kyllä sekoitti pakan... me emme asiasta keskustelleet vielä paljon koska molemmat tuntui vähän vetääntyvän toisistaan ja miettimään tahollaan tilannetta. tiedän että meidän on keskusteltava ja ihan sydänjuuria myöten. mä vaan palkään tilannetta että jos mä päätän pitää vauvan niin miten meidän suhteen käy... en mä mitään eroa halua missään nimessä ja sen takia rikkoa perhettä ja periaatteessa viedä lapsilta isää, jos näin karkeasti voi sanoa. mutta taas toi keskeytys sotii mun periaatteita vastaan joten..

 

[asdfgdg]

Samassa tilanteessa mä tein abortin. Nyt siitä on aikaa neljä vuotta ja suhteemme on siitä asti mennyt lujaa vauhtia alamäkeen päin. Olen miettinyt olisiko lapsi kuitenkin pitänyt tehdä... Tuskin kukaan on koskaan katunut sitä että teki lapsen, mutta toisinpäin sitä kyllä on kaduttu.. ja yhä vain mietityttää..

 

[on kummaa]

että kolmas lapsi olisi epätoivottu, kun muut lapset ei. Minä ainakin alkaisin vihaamaan miestäni. Kolmannen lapsen jälkeen lupaisin tilanteessasi tekemään sterilisaation, ettei enää neljättä tulisi, mut kolmannen kyl pitäisin. Kun Luoja soi sulle lapsen, niin anna syntyä.

 

[Isi36]

Meillä on vähän sama tilanne kuin monilla näyttää olevan. Vaimolla vielä vauvakumetta kolmanteen lapseen, itse en enää jaksaisi. Kaksi lastamme ovat minulle todella rakkaita ja hoidan heitä paljon vaimon tehdessä välillä paljonkin iltatöitä. Tiedän kuitenkin miten paljon olemme molemmat joutuneet jo nyt tinkimään omista harrastuksistamme ja omasta ajastamme. Lapset täytyy kuitenkin aina asettaa ensimmäiselle sijalle ja antaa heille aikaa. Siksi olen ollut tähän valmis enkä ole siitä valittanut. Nyt kun vihdoin lapset ovat vähän kasvaneet ja omaa aikaa on edes joskus, tuntuisi aika kovalta luopua taas kerran kaikesta "omasta elämästä". Varsinkin kun tiedän että en osaisi olla sen itsekkäämpi kuin aikaisemminkaan vaan antaisin uudellekin lapselle kaiken hänen tarvitsemansa huomion. Parisuhteemme on kestänyt ensimmäisten lapsien vauva-ajat ihan hienosti eikä sillä puolella ole valittamista. Mutta varsinkin yöunien menettäminen taas kerran pelottaa .
En tosiaan tiedä mitä tekisin jos vaimoni asettaisi minut selkä seinää vasten ja vaatisi valitsemaan haluanko uuden vauvan vai lähdenkö. Varmaan jäisin mutta kyllä siitä katkeruus jäisi. Minusta kummankin mielipidettä täytyy kunnioittaa jotta parisuhde toimisi. Jos vauva on vahinko ja on sovittu että enempää ei hankita, on mielestäni abortti tietyllä lailla "reilumpi" vaihtoehto. Silloin pidetään yhteisestä sopimuksesta kiinni. Mutta koska päätös on kuitenkin aina viimekädessä naisen ratkaisu, täytyy hänenkin päätöstään kunnioittaa. Se miten mies sitten avastuunsa kantaa, riippu tapauksesta. Jos ei voi hyväksyä naisen ratkaisua, voi vastuuta kantaa myös eronneena isänä jos tämä on ainoa ratkaisu.

 

[ap.]

mulle ei todellakaan lapsi ei ole epätoivottu (lievä yllätys, ottaen huomioon ehkäisykeinon) ja mies sanoi että kaksi riittäisi hänelle. mutta tilanne on nyt se että kolmas tekee tuloaan ja tuntui olevan miehelle tosi paha paikka. mulle jäi korviin soimaan yksi hänen tokaisustaan kun kuuli tilanteen. se oli että nyt mä joudun s**tana tekemään vielä enemmän töitä. meidän täytyy käydä toi rahatilannekin kunnolla läpi mutta se on sata että minkään rahan takia mä en keskeytä. raha kun ei elämässä ole se tärkein pointti.

mä oon kyllä ajatellutkin tuota sterilisaatiota että se on kyllä yksi vaihtoehto sitten tuonnempana. ja olen ajatellut heittää sen ilmoille jos/kun me päästään tästä tilanteesta yhteisymmärrykseen.

 

[Manku]

Jos rahasta on tiukkaa, niin muuttakaa vaikka pienempään ja halvempaan asuntoon ja tinkikää harrastuksistanne. Ei miestä saa ajaa piippuun uuden lapsen takia. Siinä varmasti kärsii koko perhe. Yrittäkää keskustellen löytää ratkaisu taloustilanteeseenne. Muista painottaa hänelle, että sinulle riittää vaatimattomampikin elintaso, kunhan vain saat pitää lapsen. Miehelle voi olla kova paikka, jos hänen asemansa perheen elättäjänä edellyttää entistä kovempia ponnistuksia, joihin ei tunnu rahkeet enää riittävän.

 

[MissyK]

Jos mies vetelee täysin tietoisesti ilman ehkäisyä, niin siitä on kyllä vastuu kannettava. Ei auta itku markkinoilla.

 

[Siiruli]

Oliskohan kannattanut tehdä se sterilisaatio jo aiemmin. Anteeksi jälkiviisaus, mutta jos aikuisilla ihmisillä on jo kaksi lasta niin on se kumma jos ei tiedä, että mahdollista on tulla kolmannen kerrankin raskaaksi.

 

[yooprpifjfof]

Kolmannesta lapsesta saa kyllä hyvät lapsilisät. Olikse muistaakseni 175 e/kk. Ei kaikki vauvat kitise yöllä. Mun toinen nukkui koko yön.

 

[yooop...]

Ekasta saa 100 e, tokasta 110 e ja kolmanesta 175 elikkä yhteensä 385 e.

 

[nooh...]

hei hei, ei liioitella =)
eka lapsi 100€, toka 110€ ja kolmas 131€. eli 341€ yhteensä

 

[Ansku2]

Hei,

Ymmärrän tilanteesi ja ongelmasi, sillä meillä tilanne on samanlainen kuin teillä ennen raskautta. Meillä on pari ihanaa lasta ja mies ei halua enää. No meillä asia on ratkaistu (toivottavasti) luotettavalla ehkäisyllä, mutta ymmärrän ongelmasi hyvin.

Muutamat muutkin ovat ehdottaneet keskusteluja. Se lienee hyvä, jos keskustelujen jälkeen löydätte molempia tyydyttävän vaihtoehdon.

Tässä kohtaa nais- ja miesnäkökulmilla on kuitenkin ilmeisen suuri ero. Kaksi raskautta kokeneena voin sanoa, että minulle lapsi oli olemassa siitä hetkestä lähtien kun oma kehoni rupesi ilmoittamaan raskaudesta. Periaatteessa en vastusta aborttia, mielestäni tietyissä tilanteissa abortti on tarpeellinen, joskus jopa suositeltava. Tiedän myös, että itse en kykenisi aborttiin, jos raskaus lähtee liikkeelle normaalisti (jos minut esim. raiskattaisiin ja olisin sen seurauksena raskaana ajattelisin ehkä toisin) Mies saattaa ehkä herkemmin ajatella aborttia ehkäisykeinona, koska useille miehille lapsi muuttuu todelliseksi sen syntyessä.

Jotenkin minusta tuntuu, että ehkäisyn laiminlyönnillä tässä tapauksessa on molemmat jo osoittaneet, ettei se raskaus kuitenkaan niin paha vaihtoehto ole... kai se miehesikin ol riskit ymmärtänyt, kun olette käyttäneet keskeytettyä yhdyntää...?

 

[yks vaan]

Mun mielestä mies on kyllä tuossa tilanteessa ilmaissut ehkäisyvalinnallaan jo, että ehkä se kolmas lapsi ei ihan niin kauhea juttu olisikaan. Miksei hän itse ole hakenut sterilisaatiota, jos kerran on varma ettei tahdo enempää lapsia? Ei ketään voi painostaa aborttiin vain siksi, että kondomit tuntuvat epämukavalle!

 

[valinta]

Kun mies ei ole kumia halunnut käyttää, niin hän on ollut valmis ottamaan lapsen.

Lapset eivät tarvitse niin paljon kuin monet vanhemmat luulevat. Huolenpitoa ja rakkautta kyllä tarvitsevat, mutta asuntoneliöt eivät ole heti ratkaisevia.

 

[yh]

Mulle on kanssa käynyt noin, mutta loppu oliihan toisenlaista kuin luulin. Nimittäin mies lähti käveleen ja sanoi että tee itse päätökses pystytkö hoitaa sen kolmannen vai et, oma on asiasi... Jäin yksin kahden lapsen kanssa, enkä tehnyt sitä kolmatta, en olisi pystynyt... olin hoitovapaalla, vanhemmat lapset olivat 1 ja 2-vuotiaita.

Mies meni, minulle riittivät nuo kaksi lasta.