flame75
Me alettiin seurustella lokakuussa ja vauvan tulo varmistui maaliskuun alussa. Olimme leikkimielisesti keskustelleet että eikös olis kivaa jos meille tulis vauva, no katsotaan vuoden päästä. Tarkoitus oli alkaa sitten yrittää vauvaa, mutta vuoden päästä meillä olikin vauva sylissämme :heart: Lapsi oli kummallekin todella mieluisa yllätys ja kumpikin oli halunnut lasta pitkään, mutta ei ollut löytänyt itselleen sitä oikeaa, jonka kanssa olisi voinut perustaa perheen. Tuntui siltä et nyt kaikki on hyvin ja nyt saa kaiken mitä on aina toivonut.. Luotettavan kumppanin, rakkautta, toimivan suhteen ja perheen. Eipä se vaan ollutkaan niin helppoa. Hormonimyrsky yllätti ja tuntui ettei mikään toimi enää. Tuli kamalat riidat ja väärinymmärrykset ja kumpikin sanoi asioita joita kumpikaan ei oikeasti tarkoittanut ja niitä on vaikea unohtaa. :headwall: Välillä saatiin välejä korjattua;hetken sujui hyvin ennen seuraavaa myrskyä. Ollaan melkein erottu monta kertaa, kumpikaan ei ole halunnut sitä kuitenkaan tehdä. Nyt lapsi on 4 kk ja vihdoinkin asiat ovat ajautumassa takaisin oikealle uomalleen. Tavallaan palattiin takaisin siihen hetkeen mitä meillä oli ennen kuin lapsi ilmoitti tulostaan. Elimme tavallaan viime vuotta uudelleen, tällä kertaa ei siinä suhteen alkuhuumassa vaan kehittäen suhdettamme ja keskustellen. Nyt olemme löytäneet taas toisemme. En kuitenkaan syytä ongelmistamme raskautta tai rakasta poikaamme, hän ei ole tähän syypää. Vihdoinkin voimme alkaa olee oikea perhe. En kuitenkaan tuudittaudu siihen että kaikki ongelmamme on voitettu. Meillä on vielä korjattavaa, mutta nyt tiedän taas että meidät on tarkoitettu toisillemme. 