Kaikkialla peloteltiin synnytyksellä ja sen kivuilla. Synnytys oli kuitenkin ihan pientä siihen verrattuna mitä oli jälkitila! Synnytyksessä voi alkaa turvota umpeen ja siinä vaiheessa ei episiotomiakaan enää auta vaan sitä voi revetä pahasti siitä huolimatta... Oli kiva kun koko alapää oli turvoksissa ja mustelmilla! Ei kolmeen ekaan vkoon voinut kuvitellakaan istuvansa ja sitten kesähelteellä jälkivuoto noiden alapäänturvotusten kanssa on sairaalassa ihan kauheaa! Olo helpotti vasta kotona kun sai heitettyä alushousut nurkkaan ja maattua sängyssä alapää paljaana miljoona pyyhettä ja sidettä alla! Niin ja noihin vuotoihin kannattaa varata sitten melkein vaippoja!!! Terveyssiteistä menee läpi kuin seulasta! Ja masu voi olla kuin seepran raidoittama tosin raidat punaisia... Ja toisesta raskaudesta se massu voi nousta sitten näkyviin samantien!!!
yllätyksiä raskausaikana...
- Viestiketjun aloittaja pikkinen
- Ensimmäinen viesti
yllätyksiä sitä tulee vielä kolmatta odotellessakin. Ei nimittäin tullut mieleenkään että yhdyntä voisi sattua ja tuntua ikävältä näin kolmatta odotellessa kun ei aijemminkaan ole mitää sen suuntaista ollut. aina oppii uutta, eikä aina niin mukavaa...
Hillittömät seksi unet olleet aiheuttaneet aijemmin hilpeyttä kun niihin on herännyt
Eipä kukaan niistäkään "varoittanut"
Hillittömät seksi unet olleet aiheuttaneet aijemmin hilpeyttä kun niihin on herännyt
Eipä kukaan niistäkään "varoittanut"Minut yllätti:
-se, ettei maitoa välttämättä suihkuakaan. Minulla maitoa ei tullut koskaan tarpeeksi, pumppaamisista, tiheästä imetyksestä ja kaikenmaailman poppakonsteista huolimatta. Esim. liivin suojia en koskaan tarvinnut. Ja maitoa tuli vain tipoittain ja vain yhdestä reisästä nännin päässä...
-Jälkivuoto ei olekaan aina hurjan runsasta, vaan jo parin päivän päästä synnytyksestä voi pärjätä ihan perussiteillä. -ja jälkivuoto voi loppua viikossa.
-jälkisupistuksiakaan minulla ei ole tullut (1.syntyi sektiolla, toinen käynnistettynä alakautta)
-Oksitosiinitipalla käynnistetyssä synnytyksessä minulla alkoi hirveät tuskat heti vesien mentyä. Ainoastaan epiduraali auttoi -onneksi sen sain.
-Ponnistustarve voi olla ihan konkreettista ponnistamista. Ei siis tuntunut (ehkä epiduraalista johtuen) miltään, mutta kroppa työnsi itsekseen, enkä voinut estää.
-Sektion jälkeen kivut voivat alkaa vasta kotona -ja kestää kauan.
-Alatiesynnytyksestä tulleet repeämätkään eivät aina parane noin vain, vaan tikit voivat irtoilla ym.
Suurin yllätys minulle kyllä oli se, että sen oman vauvan itkun tosiaan tunnistaa sairaallassa, eikä turhaa hötkyile katsomaan, itkeekö oma vaiko jonkun muun vauva.
-se, ettei maitoa välttämättä suihkuakaan. Minulla maitoa ei tullut koskaan tarpeeksi, pumppaamisista, tiheästä imetyksestä ja kaikenmaailman poppakonsteista huolimatta. Esim. liivin suojia en koskaan tarvinnut. Ja maitoa tuli vain tipoittain ja vain yhdestä reisästä nännin päässä...
-Jälkivuoto ei olekaan aina hurjan runsasta, vaan jo parin päivän päästä synnytyksestä voi pärjätä ihan perussiteillä. -ja jälkivuoto voi loppua viikossa.
-jälkisupistuksiakaan minulla ei ole tullut (1.syntyi sektiolla, toinen käynnistettynä alakautta)
-Oksitosiinitipalla käynnistetyssä synnytyksessä minulla alkoi hirveät tuskat heti vesien mentyä. Ainoastaan epiduraali auttoi -onneksi sen sain.
-Ponnistustarve voi olla ihan konkreettista ponnistamista. Ei siis tuntunut (ehkä epiduraalista johtuen) miltään, mutta kroppa työnsi itsekseen, enkä voinut estää.
-Sektion jälkeen kivut voivat alkaa vasta kotona -ja kestää kauan.
-Alatiesynnytyksestä tulleet repeämätkään eivät aina parane noin vain, vaan tikit voivat irtoilla ym.
Suurin yllätys minulle kyllä oli se, että sen oman vauvan itkun tosiaan tunnistaa sairaallassa, eikä turhaa hötkyile katsomaan, itkeekö oma vaiko jonkun muun vauva.
yllätyksiä esikoisen kanssa
-että tiesin, mikä on supistus vasta,kun lähdettiin synnyttämään
-että kaikki aika yli lasketun ajan on pitkä-aika
-että synnytyksen aikana voin potkia niin kätilöä kuin miestäni(molemmilta pyysin anteeksi jälkeenpäin)
-että ne antaa sen lapsen kotiin mukaan sieltä synnäriltä. häh?ai meille vai? ai pitäiskö tästä kasvattaa kunnon kansalainen?
-ettei kotona ehdi käydä suihkussa edes ku on vauva talossa
-että samalla ku imettää toisesta rinnasta, voi maito voi lentää toisesta rinnasta 2m matkan päähän
-että koko ajan odottaa että vauva oppii uutta ja kasvaa
toisen kanssa
-että toinenkin voi mennä niin paljon yli lasketun ajan
-että potkin taas kätilöä ja miestäni
-ilokaasusta voi nähdä hallusinaatioita
-miten muka esikoisen kanssa ei ehtinyt edes suihkuun ku kahden kanssakin ehtii?
-että koko ajan toivoo, ettei se vauva kasvais ja oppis niin nopeasti
saa nähdä miten tän kolmannen kans yllättyy
-että tiesin, mikä on supistus vasta,kun lähdettiin synnyttämään
-että kaikki aika yli lasketun ajan on pitkä-aika
-että synnytyksen aikana voin potkia niin kätilöä kuin miestäni(molemmilta pyysin anteeksi jälkeenpäin)
-että ne antaa sen lapsen kotiin mukaan sieltä synnäriltä. häh?ai meille vai? ai pitäiskö tästä kasvattaa kunnon kansalainen?
-ettei kotona ehdi käydä suihkussa edes ku on vauva talossa
-että samalla ku imettää toisesta rinnasta, voi maito voi lentää toisesta rinnasta 2m matkan päähän
-että koko ajan odottaa että vauva oppii uutta ja kasvaa
toisen kanssa
-että toinenkin voi mennä niin paljon yli lasketun ajan
-että potkin taas kätilöä ja miestäni
-ilokaasusta voi nähdä hallusinaatioita
-miten muka esikoisen kanssa ei ehtinyt edes suihkuun ku kahden kanssakin ehtii?
-että koko ajan toivoo, ettei se vauva kasvais ja oppis niin nopeasti
saa nähdä miten tän kolmannen kans yllättyy
On mukava lukee ja huomata,että on tullu huomattua samoja asioita.
Odotan nyt toista lastani rv22+2 ja tää raskaus on niiin erilainen kun eka. No se nyt ei kai oo mitään uutta,eiköös nää kuitenkin kaikki oo erilaisia...
Mulle ei ollu kukaan kertonu mistään eteisistukasta :ashamed: ja mulla siis ny on sellanen. :/
Siitä on kauheen vähä tiatooki missään. Mutta en oo onneks ainoo sen kanssa elävä. Kanssasisarille kiitokset tuesta ja tiedosta! =)
Esikoisella oli keltasuutta,josta en myöskään tienny mitään :ashamed:
Odotin vaan innolla kotiin pääsyä ja sitä ikiihanaa vauva-arkee...mutta *askat,mehän vietettiin sairaalassa n.2viikkoo,kun bilirubiiniarvot heitteli. Ja eka kerran ku päästiin kotiin,oltiin siä yks yö jonka jälkeen kontrolliin sairaalaan ja hups! taas me oltiin siä kaks yötä,poika valohoidossa.
Maitoo tuli,mutta ukkeli ei jaksanu/suostunu imeen tissiä ja mie sitä sit pumppailin...Eli ei se imetys todellakaan ole helppoo!
Kaikenlaisia ylläreitä on sattunu mullekin,mutta en viitti niitä kerrata,ku niistä on jo täälä kerrottu. Mutta en oo siis minäkään säästynyt yllätyksiltä.
Oisko suurin yllätys se,että kuinka aika voikin mennä näin nopeeta... esikoinen täytti jo 2.v ja tää raskaus on yli puolessa välissä... huh hu!
Mihin tää aika meneekin... B)
Onnee kaikille nyt raskaana oleville ja tuleville raskauksille myös! :heart:
Nautitaan ylläreistä huolimatta ja otetaan oppia muilta.
Kaikki kirjassa kirjotettu ei välttämättä tapahdu just omalle kohdalle.
Mamuliini,masukki 22+2 ja esikoinen 2.v
Odotan nyt toista lastani rv22+2 ja tää raskaus on niiin erilainen kun eka. No se nyt ei kai oo mitään uutta,eiköös nää kuitenkin kaikki oo erilaisia...
Mulle ei ollu kukaan kertonu mistään eteisistukasta :ashamed: ja mulla siis ny on sellanen. :/
Siitä on kauheen vähä tiatooki missään. Mutta en oo onneks ainoo sen kanssa elävä. Kanssasisarille kiitokset tuesta ja tiedosta! =)
Esikoisella oli keltasuutta,josta en myöskään tienny mitään :ashamed:
Odotin vaan innolla kotiin pääsyä ja sitä ikiihanaa vauva-arkee...mutta *askat,mehän vietettiin sairaalassa n.2viikkoo,kun bilirubiiniarvot heitteli.
Ja eka kerran ku päästiin kotiin,oltiin siä yks yö jonka jälkeen kontrolliin sairaalaan ja hups! taas me oltiin siä kaks yötä,poika valohoidossa. Maitoo tuli,mutta ukkeli ei jaksanu/suostunu imeen tissiä ja mie sitä sit pumppailin...Eli ei se imetys todellakaan ole helppoo!
Kaikenlaisia ylläreitä on sattunu mullekin,mutta en viitti niitä kerrata,ku niistä on jo täälä kerrottu. Mutta en oo siis minäkään säästynyt yllätyksiltä.
Oisko suurin yllätys se,että kuinka aika voikin mennä näin nopeeta...
esikoinen täytti jo 2.v ja tää raskaus on yli puolessa välissä... huh hu!Mihin tää aika meneekin... B)
Onnee kaikille nyt raskaana oleville ja tuleville raskauksille myös! :heart:
Nautitaan ylläreistä huolimatta ja otetaan oppia muilta.
Kaikki kirjassa kirjotettu ei välttämättä tapahdu just omalle kohdalle.
Mamuliini,masukki 22+2 ja esikoinen 2.v
Onhan näitä monenlaisia..kiva lukea!!
Minä yllätyin näistä asioista:
-että lapsivesi ei tule eikä loiskahda..odotan kolmatta eikä kummassakaan edellisessä synnytyksessä menny kalvot vaan ne puhkastiin aika loppuvaiheessa..sittenkään sitä ei tullut paljoa vaan muutama lorahdus. Ilmeisesti tihkunu jo jonkin aikaa niinkuin oon epäillykkin.
-se miten sitä maitoa vaan tulee ja tulee..mä olin ekan kanssa ihan hukassa tissieni kanssa. Kun imetin niin toisesta vaan suihkus :/
-hormoonit jaksaa yllättää vaikka jo kolmas tuloillaan..ei niihin totu ikinä!!
Itku ja nauru ei oo kaukana ja minuutin sisällä saattaa tulla kumpiakin
Synnytyksen jälkeinen maidon nousun tuoma olo ja tunnekuohut yllätti kummankin kanssa..joskos sitä nyt jo osais varautua?!?!
-että saattaa iskeä pelko viime hetkellä ja tulla outo reaktio: kun synnytin esikoisen niin kätilö ja isi ihmetteli siellä jalkojen välissä..kertovat kumpi on ja kätilö nosti vauvaa minuun päin kysyen että haluatko nähdä..minä kiljahdin että EN TODELLAKAAN!! :ashamed: siinä samalla sekunnilla tajusin että eipäs kun haluanpa..oonpa hullu!! vähän nolotti..mutta sain sitten pian nyytin syliin
jotenkin vaan iski pieneks hetkeks paniikki että siinä se on ja apua pistäkää se takas -se kuinka ihanaa tavaraa ilokaasu on kun opin toisessa synnytyksessä sitä vasta käyttämään..
-se että luomuna on hirveä synnyttää..ensimmäisen synnytin "laimeella" epiduraalilla joka tuntu vaan toisella puolella ja jälkeenpäin haukuin huonoksi kivunlievitykseksi ja vannoin ettei se auttanu. MUTTA toisen synnytin ainoastaan avautumisvaiheessa ilokaasulla ja se oli KAUHEATA! Eli perun sanani epiduraalista..kyllä se sen pahimman kärjen kivusta ainakin vie!!
-synnytyksen jälkeinen kauuuhea olo kun sisäelimet alkaa laskeutua..auts! olen kummassakin kävellyt itse pois salista ja heti alkanut varovasti liikkumaan..ja se kait on pahentanu sitä mahan "putoamisen" tunnetta..siis yllättävän kivuliasta..ja kun se loppuu niin kauheet ilmavaivat siihen päälle :ashamed: ihan kuin sieltä tulis kaikki 9 kk:n jämähtäneet kaasut ulos!!
Onkohan muita...ei nyt tuu mieleen mutta laitan lisää jos tulee
Närästys jotain aivan kauheaa :x
Jälkisupistukset oli aivan valtavan kipeitä ja niitä tuli aina imettäessä.
Että epiduraali oli kuin taivas
Jälkisupistukset oli aivan valtavan kipeitä ja niitä tuli aina imettäessä.
Että epiduraali oli kuin taivas
Ainakin hauskalta tämä kuulostaa! Jännittää ihan pirusti!
-ElinaMaria ja kahvipapu rv 7+5
-ElinaMaria ja kahvipapu rv 7+5
Monet asiat oli tuttuja..
Itse törmäsin näihin asioihin:
-synnärillä oli mukava olla, henkilökunta oli ystävällistä ja ruoka hyvää
-suolihuuhtelu oli niin tehokas, että kolmeen päivään ei tullut kakkaa
-peräpukamat venyy ponnistusvaiheessa...
-voimakas epiduraali vie tunnon koko alavartalosta, kävelystä ei tule mitään
-ponnistamisen tarvetta ei välttis tule, ponnistat sitten vaan, kun kätilö pyytää
-henkilökunta todella antaa sinun viedä sen synnyttämäsi lapsen kotiin!
- kotiintulohetki on herkkä, kun tajuaa, että tässä me nyt olemme: isä, äiti ja lapsi, ja me vanhemmat alamme kantaa vastuun tuon pienen ihmisen elämästä ja tarpeista
-äidinvaisto on ihmeellinen: siihen kannattaa luottaa
-vielä maidonnoususta: kaalinlehdet rinnoilla auttaa, jos maidonnousu on kipeää
Itse törmäsin näihin asioihin:
-synnärillä oli mukava olla, henkilökunta oli ystävällistä ja ruoka hyvää
-suolihuuhtelu oli niin tehokas, että kolmeen päivään ei tullut kakkaa
-peräpukamat venyy ponnistusvaiheessa...
-voimakas epiduraali vie tunnon koko alavartalosta, kävelystä ei tule mitään
-ponnistamisen tarvetta ei välttis tule, ponnistat sitten vaan, kun kätilö pyytää
-henkilökunta todella antaa sinun viedä sen synnyttämäsi lapsen kotiin!
- kotiintulohetki on herkkä, kun tajuaa, että tässä me nyt olemme: isä, äiti ja lapsi, ja me vanhemmat alamme kantaa vastuun tuon pienen ihmisen elämästä ja tarpeista
-äidinvaisto on ihmeellinen: siihen kannattaa luottaa
-vielä maidonnoususta: kaalinlehdet rinnoilla auttaa, jos maidonnousu on kipeää
Näitä palstoja jo vauvakuumeisena lukiessa oli lähes kaikki oireet tuttuja, paitsi tämä raskaudenaikainen hajamielisyys/keskittymiskyvyttömyys! En pysty lukea kirjoja, en jaksa juurikaan kattoa elokuvia, en muista mitään... Jos ei terkkari olisi hoksannut varoittaa, luulisin jo sairastavani alkavaa alzheimeria...
Ja toisaalta yllätti se, että ainakin vielä (18+5) olen alkuraskauden väsymyksen jälkeen ollut normaalia pirteämpi! Jaksan touhuta ihan erilailla kuin ennen, johtuu ehkä siitäkin kun en pysty keskittymään mihinkään ajatusta vaativaan niin tulee touhuttua kaikkea muuta! :kieh:
Ja toisaalta yllätti se, että ainakin vielä (18+5) olen alkuraskauden väsymyksen jälkeen ollut normaalia pirteämpi! Jaksan touhuta ihan erilailla kuin ennen, johtuu ehkä siitäkin kun en pysty keskittymään mihinkään ajatusta vaativaan niin tulee touhuttua kaikkea muuta! :kieh: