Yllättävintä synnytyksessä?

Minulla se oli nälkä. Heti synnytyksen jälkeen piti saada ruokaa ja hurjalla vauhdilla söin. Samoin laitoksella oloajan sain pyytää lisää ruokaa. Nälkä oli hurja. Enpä olisi ennen synnytystä tuota arvannut.

 

Varmaankin se ekalla kerralla että vastoin ennakko-oletuksia avautumisvaihe oli ponnistusvaihetta rankempi.

 

sektio

 

Se että epiduraali auttoi niin totaalisesti avautumisvaiheessa että otin parin tunnin tirsat

 

se miten kamalaa käynnistys oli, ihan hirveet kivut.

 

Toinen synnytykseni oli todella paljon tuskallisempi kuin ensimmäinen.

 

Se varmaan ettei mulla ollu nälkä vaikka olin pelkällä nesteruoalla yli 12h. Se nälkä tuli vasta pitkästi sen jälkeen kun leikkaus ohi. Sittenkään se ei mitenkään voimakkaana tullu.

 

se, kuinka ihana ja lähes kivuton kokemus synnytys voi olla. SUOSITTELEN!

 

Se, että lapsen sydänäänet romahtivat kesken synnytyksen. Sitten mentiinkin kiireen vilkkaan leikkaussaliin. Sitä ei oikeastaan ehtinyt edes tajuta asian kamaluutta, kun noin neljässä minuutissa olin jo leikkurissa unten mailla, ja lapsi oli miehen sylissä noin kahdeksan minuutin päästä. Leikkaushaavakin on juuri sen näköinen, että kiirettä on pidetty. Kaikki kuitenkin päättyi hyvin... ja se on pääasia.

 

Kus*hätä :ashamed:

 

se, kuinka ihana ja lähes kivuton kokemus synnytys voi olla. SUOSITTELEN!

...sanoo sektioäiti...

 

se, kuinka ihana ja lähes kivuton kokemus synnytys voi olla. SUOSITTELEN!

...sanoo sektioäiti...

ei vaan luomuna synnyttänyt esikoisen äiti

 

se, kuinka ihana ja lähes kivuton kokemus synnytys voi olla. SUOSITTELEN!

...sanoo sektioäiti...

No ihan normaali alatiesynntys oli kyllä kyseessä Sektiota en ole itse kokenut (onneksi), mutta moni sanoo et siitä toipuminen on kyl kivuliasta.

Itsellä toimi spinaali niin hyvin et mitään kipua en tuntenut. Synnytys kesti muutenkin alle 2 tuntia. Hieno kokemus siis oli.

 

Et oli niin nopea.

 

Esikoisen synnytyksessä yllätti se etten tarvinnut kivunlievitystä. Tokassa yllätti nopeus, verrattuna ensimmäiseen synnytykseen (ja molemmissa yllätti nopea palautuminen, vaikkei nyt liittynytkään itse synnytykseen :xmas: )

 

Se että sen pystyy hoitamaan ilman kivunlievityksiä, kolme kertaa :xmas:

 

Mä myös hämmästyin sitä, kuinka "helpolla" sitä pääsi. Ekat 6 h meni ihan huomaamatta ja vedenmenon jälkeen kesti enää pari tuntia, joista tosi kipeetä oli n. 45 min. Ponnistusvaihe täysin kivuton. Luomuna män ihan vahingossa.

 

Se miten hyvässä kuosissa olin heti synnytyksen jälkeen =)

 

Yllättävintä taisi olla lapsen vammaisuus.

 

Varmaankin se ekalla kerralla että vastoin ennakko-oletuksia avautumisvaihe oli ponnistusvaihetta rankempi.

näinpä ja että se avautumisvaihe vain kesti ja kesti ja kesti ja kesti. Tuntui että se ei ikinä lopu..

Ja tämä sama tunne yllätti vielä tokalla kerralla vielä enemmän kun tosiaan se vain kesti eikä etenemistä tuntunut tapahtuvat. Epätoivo jo iski..

 

Se kuinka oma keho on mahtava kapistus!!
Ja kuinka kovankin kivun kestää.
Synnytys on mahtava kokemus,kertakaikkiaan. (neljä raskautta,viisi lasta)

Mulla veti persus,siis pakarat vikassa synnytyksessä ihan jumiin.En saanut pakaroita rentoutettua ja oli toosi kireinä!!

 

että maha lähti kokonaan muutamassa tunnissa

 

Se että supistukset sattu niin paljon ja niihin ei auttanu mikään. Itse ponnistusvaihe oli sitten ihan kivuton, tosin epiduraali oli annettu.

 

Ainakin se, että ilokaasu rupesi oksettamaan. Ja tokassa se, että kun kipulääke alkoi vaikuttaa, sainkin jo ponnistaa

 

hätäsektio ja se 2kk toipumisaika ennenkuin kunnolla pystyin kävelemään.