Yllättävintä synnytyksessä?

kukaan ei kertonut että synnytys tuntuu kuin vääntäisi ISOA paskaa...
hätääntyneenä kätilöllekin sanoin että nyt tulee kakat, mutta poikahan se olikin

 

no se että kaikki meni pieleen ja hoitohenkilökunta mokas aika pahasti ja lapsi melkein meinas jäädä elottomaksi.

 

Mulle oli yllättävää se, että kätilöt ja lääkärit oli niin eri linjoilla siitä, miten sitä synnytystä kuuluisi hoitaa.

 

Sekin yllätti miten pitkälle ihminen kykenee venymään tuskineen kaikkineen vaikka kesti yli vuorokauden ja silti löytyi jostain aina vähän vielä voimia. Lopulta kroppa petti ja viimesenä henkinen luovuttaminen.

 

Supistukset.

Luulin, että kipu on kokoaikaista. Kukaan ei ollut kertonut, että supistusten välillä tulee aina tauko...Kivuton vaihe :ashamed:...

 

Se ettei kummallakaan kerralla ole tarvinnut ponnistaa, vaikka kuulemani mukaan se olisi kovaa työtä. Lapset ovat todella tulleet ulos, molemmilla kerroilla niin, että kätilö on huutanut pidättämään, mikä kyllä oli mahdoton tehtävä, sellaisella paineella ovat ulos tulleet ettei todellakaan se siinä vaiheessa pystynyt pidättelemään

 

Kivuliaisuus!

 

Ekassa se että se ei ollutkaan niin kamalaa kuin olin luullut. Ja tokassa se että se voikin olla niin kamalaa ja kivuliasta ettei mitkään maailman pelot vedä sille vertoja.

 

KIPU yllättää joka kerta.

 

Se, että synnytys ei satu.

 

Yllättävän vähän oli kipuja kummallakaan kerralla..siis sattu se, mutta ei niin kauheesti.

 

Että toipuminen hätäsektiosta oli pahempaa kuin sektio itse. Ja toinen tulossa kohta...

 

Ensimmäisen kohdalla se että lapsi joutui teholle kun ei hengittänyt.
Toisen kohdalla sama ei enää yllättänyt mutta kätilön töykeys yllätti.
Kolmannen kohdalla se että mikään ei sujunut kuten edellisissä, paitsi että joutui teholle. Sydänäänet romahti ja synnytys pysähtyi ja lääkäriä ei kiireeltä saatu antamaan kipulääkettä yms.

 

En lukenut ketjua, sori jos toistan, mutta mulle yllättävintä oli se,ettei tarvinnutkaan huutaa! Kuuntelin esikoisen synnytyksen aikaan naapurihuoneen huutoa, ja oottelin, jotta koska mulla alkaa ne hirveät kivut, jolloin joudun huutamaan, mutta eipä niitä tullutkaan, eikä senkään jälkeen viiden seuraavan kanssa

 

Se kipu! 3 oli kaikkein tuskallisin, ja se oksentamisen määrä - joka supistukselta oksensin- kylläpä olin heikossa kunnossa. Mikä sitten yllätti ponnistaminen! Eka 3 min, toka 10 min(luulin monta tuntia ponnistaneeni) kolmas 2 minuuttia - kätilö sanoi nyt se sitten syntyi

 

Mulla myös se miten helppoa ja ihanaa se synnyttäminen voi olla. Kolme alakautta synnyttänyt. Yllättänyt myös se, että samalla ihmisellä kolme synnytystä hyvin samanlaiset. Ajallisesti hiukan eroa, mutta kaava sama.

 

Se miten kovaa kipu voi olla ja miten siihen itse reagoi, että kehtaa huutaa viattomille kätilöille sillä tavoin Supistukset olivat yllätys, ei ollut mitään tietoa miltä tuntuvat. Käynnistyksen jälkeen tiesin hyvin nopeaan ja tiuhaan tahtiin.

 

kyllä se oli se kipu. ei siihen vaan ikinä pysty varautuu. :/

 

Se, miten kaikki valehteli ennen synnytystä että sen kivun unohtaa kun saa lapsen syliin. Nyt mennyt 11 vuotta ja muistan ihan tasan tarkkaan, miten hirveää se oli.

Myös se, että oma keho toimi aivan päin p**settä koko synnytyksen ajan. Oltaisi kuoltu molemmat, jos olisin kotona yrittänyt.

 

Ekassa yllätti, et epiduraali oikeasti vie Kaiken kivun ja muutkin tuntemukset alapäästä.

Tokassa yllätti kun syntyi ilman epparia/repeämiä, et alapää oli heti synnytyksen jälkeen ihan normaalin näkönen.

 

Se, miten kaikki valehteli ennen synnytystä että sen kivun unohtaa kun saa lapsen syliin. Nyt mennyt 11 vuotta ja muistan ihan tasan tarkkaan, miten hirveää se oli.

Myös se, että oma keho toimi aivan päin p**settä koko synnytyksen ajan. Oltaisi kuoltu molemmat, jos olisin kotona yrittänyt.

Sama homma, ei olis hengissä kotona selvitty, en voinu kehoani hallita millään lailla. Ja mullakin tosta tokasta synnytyksestä yli 2v mutta kammo jäi.....esikko täyttää pian 10v, sillon olisin voinut heti perään mennä synnyttään uudestaan, eli joskus se menee niin että kipu unohtuu kun lapsen saa syliin

Lisäksi ton tokan synnyttämisen jälkeen yllätti se, miten alapää voi olla kipee ja HALLITSEMATTOMISSA monta päivää....pissallekin sai mennä VARULTA puolen tunnin välein kun ei ollut minkäänlaista pidätyskykyä...no, onneks se sit palautu kuitenkin Esikon synnytyksestä ei tullut tollasia vaivoja lainkaan, en ollut oikeestaan edes kipeä!

 

Se että suostuin tekemään sen uudestaan.. kahdesti...

 

Miten kipeetä se ponnistusvaihe tekee. Luulin että se avautuminen ois ollu pahinta.

 

Se että ne OIKEAT kivut alkoivatkin vasta synnytyksen jälkeen pääkivun muodossa. Mulla oli epäonnistuneesta epiduraalin laitosta johtuen järkyttävä synnytyksen jälkeinen päänsärky.

 

Ponnistusvaiheen alettua paikalle ilmestyi henkilö, joka esittäytyi lastenhoitajaksi. Ihmettelin ällistyneenä, että mitähän tuo luulee täällä tekevänsä.