Yllättävintä synnytyksessä?

Miten erillaisia synnytykset ovat. Yhdessä tuntuu että kuolee kipuun, ja yksi taas oli aika kivuton. Myös epiduraalin jälkeen ilmaantunut kutina ihmetyttää.

 

Miten kipeetä se ponnistusvaihe tekee. Luulin että se avautuminen ois ollu pahinta.

Sama täällä. Mun synnytykset ovat ollet lyhyitä. Eli eka oli 1h45min, josta 15minuuttia oli ponnistusvaihe. Koko tämän 15 minuuttia luulin, että alapää revitään joka suuntaan kappaleiksi ja samalla peräaukko. Niin helvetinmoinen kipu oli, että vaikka supistukset olivat kovia. Niin ponnistusvaiheen kipu oli 1000 kertaa pahempi.

Toinen synnytys kesti 3h20 min, josta 10 min ponnistamista. Ja sama KARMEA kipu.

Kolmessa viimeisissä synnytyksissä oon saanu pudendaalipuudutteen, joka vei ponnistuskivun pois.

 

Epiduuralin aiheuttama kutina tosiaan oli aika yllätys. Samaten se, miten helposti ja kivuttomasti ponnistusvaihe sujui vaikka imukuppia lopulta käytettiinkin.

 

Minulla se oli nälkä. Heti synnytyksen jälkeen piti saada ruokaa ja hurjalla vauhdilla söin. Samoin laitoksella oloajan sain pyytää lisää ruokaa. Nälkä oli hurja. Enpä olisi ennen synnytystä tuota arvannut.

Kauhea jano. Ei saanut juoda synnytyksen aikana,
jos sattuu että joudutaan leikkaamaan. Se, että kivut oli kauheita, niin oli kyllä janoki

 

Kipu ja se, että lapsivesi ei mene kerralla vaan sitä tihkuu ja tihkuu.

 

Mua hämmästytti oksentaminen. En ollut kuullut oksentamisesta synnytyksessä. Oli vain aivan pakko yökkäillä avautumisvaiheen loppuaika, kaikki tuli pois.

Sitten synnytystä seurasi hirveä vilu. Sitäkään en tiennyt.

Kaikki fyysiset tuntemukset olivat jotenkin äärimmäisiä: kuvotus, vilu, kipu, helpotus. Ja kun nauratti niin sekin tuli kirjaimellisesti vatsanpohjasta saakka :heart:

 

paska pöydällä.

 

Kuinka totaalisen kamalat krampit tuli siinä just ennen kuin sai ponnistaa. Ja sit se et kun en ekasta osannut ponnistaa alaspäin!

 

Mulle kaikista yllättävintä on ollu se, että mun muistissa on kahden synnytyksen kokoinen aukko. En muista kummastakaan juurikaan mitään, ainoostaan sellasia pätkiä, mitä on kätilön ja miehen kans puhunu.
Tiedän siis mitä synnytyksissä tapahtunu ja miten edennyt, mutta muitten kertomana.

 

Oksentaminen. Yrjösin 8h jo ennen saliin pääsyä ja siellä se jatkui. Ja vielä kun ei saanut juoda, sillä nestehukalla oli aika kamalaa. Sektioon päätyminen ei sen sijaan enää ollut yllätys ollenkaan.

 

Se, että en tarvinnu epiduraalia.
Toinen suuri yllätys oli, että en mitenkään hullaantunut lapsesta saatuani sen ensi kertaa syliin. En tuntenut oikeastaan mitään. Rakkaus yms tunteet heräsivät vasta myöhemmin.

 

Se ettei kätilö auttanutkaan.

 

Se että synnytys ei ollut mikään tuskainen kokemus. Kivun vähyys yllätti ja synnytysten nopea eteneminen ja se nopea parantuminen. Kolme täysin luomusti synnyttänyt ja yhteis kesto kaikista kolmesta 13,5 tuntii.

 

Se ettei kätilö auttanutkaan.

:O

 

Ponnistusvaiheen hirveä kipu, siihen ei paraservikaalipuudutus auttanut. Kaikilla neljällä kerralla yhtä hirveä kipu ja sama puudutus.