Ylivelkaantuneet, miten selviätte järjissään?

[virheistäoppinut]

Syystä tai toisesta, saa kertoa tai ei. Mitään solvaus ketjua en tästä halua vaan ihmisten, joilla raha-asiat on menneet päin honkia mistä tahansa syystä tuntoja haluaisin tähän. Mistä voimia? Mistä itsetuntoa? Kuinka paljon asia vaikuttaa mihinkin ihan arjessa jos ulosotossa odottaa kymmenien tuhansien summa, että pääset töihin taas ja voit alkaa maksaa sitä? Kun tunnet pilanneesi kaiken, koko perheesi elämän. Olet mitätön, huono ihminen ja äiti. Näinhän se menee, että synkkiä hetkiä tulee. Raha hallitsee, siltä tuntuu. Olet luottotiedottomuutesi takia täysi nolla. Omia taustoja en jaksa nyt enää kirjoittaa, pitkä ja vaiheikas juttu. Nyt on ulosotossa odottamassa melkoinen potti, että valmistun uuteen ammattiin ja jo ehkä sitä ennen pääsen töihin ja maksamaan velkojani. Riittäkö suoja osuus elämiseen? noh, ainakin opiskeluaikana on jo tottunut pennin venytykseen. Miksi pitääkin kantapään kautta opetella tämä? Turha itkeä kun maito on jo kaatunut, silti syyllistän ja syyllistä ja ruoskin itseäni :,( On kuitenkin koti, perhe, ruokaa ja opiskelupaikka. Elämä hymyilee, on hyvä olla. Kunnes taas muistan, ainiin, olenkin ylivelkaanunut idiootti, en saa edes hymyillä. Mistä ylipäätään voi saada tukea, apua, neuvoja??!

 

["vieras"]

Olisko sulla antaa vinkkejä, miten välttää tuohon tilanteeseen päätyminen? Itsellä "vasta" muutamia tuhansia velkaa, mutta summa kasvaa jatkuvasti tätä menoa...

 

["Seija"]

Vielä ei yöt mene valvoessa raha- asioiden kanssa, mutta ei se kaukanakaan ole...

 

["harmaana"]

Uo:ssa oli 40000e mut tän hetkistä summaa en tiedä. Velat lyhenee melkein tonnilla kuukaudessa. Suoja osuus on noin 1600 kun on monta lasta. Veloista huolimatta elämme normaalia elämää omassa talossa. Ulkomaan matkakin tehdään joka vuosi.

 

["tintura"]

velkaa päälle 40 tonnia. Opiskelen uuteen ammattiin jotta olisi paremmat mahollisuudet velkajärjestelyyn. Valvottuja öitä takana liuta, mutta hammasta purren koitan tsempata ylöspäin itseäni. eikä se että itellä tuo velka, miehellä tuplat edelleen. Velkaantumista ei jaksa ees selitellä, kun se ei tätä hommaa muuksi muuta. Lapsia 3, joten arkea eleltävä parhaansa mukaan.

 

["Vieras"]

Päivä päivältä vaan sinnitellen. Paremmasta tulevaisuudesta haaveillen. En mieti velkoja koko ajan enkä koe niiden vähentävän ihmisarvoani. Rasittavaa silti, suoja-osuus pieni kun ei lapsia.

 

["harmis"]

kun on kaikenlaista aa kerhoa ja tukea sille tälle ja tolle niin miten ei ole mielenterveyden kannalta hyödyllistä tukea ylivelkaantuneille!!! ihmettelen

 

["Tube"]

...niin tätä suota on vaan tarvottava. Mennyttä ei kannata märehtiä, sille ei oikeesti voi enää yhtään mitään! Pahinta on/oli päästä häpeästä, siitä että on luisuttanut asiat sormien läpi katsellen moiseen jamaan. Itsellä yhteensä vähän alle 100 tonnia velkoja, suurin osa asunnosta, mutta UO:ssakin kyllä 30 tonnia. Nyt pääsin töihin, joten seuraavaksi haetaan Takuusäätiön takausta pankkilainalle, jolloin kaikki rahat menevät käytännössä pankille monen monen vuoden ajan. Tässä kohta muutaman vuoden Uo:n aikana on kuitenkin jo oppinut pärjäämään aivan tavattoman pienellä. Ei nyt vaan OLE varaa siihen tai siihen. Kaikkeen vaan tottuu! Mutta kyllä kaikki päätä nakertaa silti, vaikka kuinka yrittäisin ottaa hetken kerrallaan, olen vaikeasti masentunut, väsyn helposti, stressaannun helposti, elämä on ikäänkuin kaventunut. Juuri tuo, että ei olisi edes lupaa nauttia asioista tai olla onnellinen on paha asia minullekin! En tiedä miten selvitään järjissään, oikeasti! Ylivelkaantuneita on VALTAVASTI ja siinä-ja-siinä sinnitteleviä vielä enemmän. Kyllä tähän pitäisi kohta puuttua valtiovallan taholta OIKEASTI! Jokaiselle pitäisi suoda kohtuullinen toinen mahdollisuus, ei vaan kylmääkin kylmempi Uo tai vuosikausia kestävät velkajärjestelyt. Ja jos sen jälkeen ryssit, voisi otteet olla kovemmat.