yliväsynyt ja stressaantunut mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huokaus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huokaus

Vieras
ollaan juuri rakennettu ja rakennusaika oli todellakin meidän suhteen koetinkivi eli yhtä helvettiä ja paskaa alusta loppuun.
vieläkin on vaikka miten paljon tekemistä, mutta mies ei huoli apua!! sille ei kenenkään apu kelpaa!! mulla olis varmaan 10 sukulaista jotka tulis heti kun vaan soittais ja meil on kavereita jotka todella tulis, olis kiva pitää vaikka yks lauantai sellanen talkoopäivä, mut ei käy miehelle ja sit se kiukuttelee täällä kun mitään ei tapahdu.
meillä ei ole khh vielä valmis, joten käyn mun vanhempien luona pesemässä pyykkiä.
äsken mies sit kysy, koska meen taas ja vastasin että en tiedä. siitähän se räjähti ja alko huutaa ja sättiin mua ja lopuks karjas et sä et kans tiedä vittu mistää mitää, onnee vaan elämääs ja lähti meneen. ja tämä kaikki siis lapsen kuullen. ihana mies, eikö?
se vaan, että se ei oikeasti ole tollainen.
se on niin äkkipikainen ja tulinen nykyään et hyvä et uskallan hengittää täällä.
ei mun tarvii fyysistä väkivaltaa pelätä, mutta ei toi sanallinenkaan satuttaminen pikkujuttu ole.
lisäks sille on tän rakentamisen aikana iskostunu joku ihme päähänpinttymä, että halailu ja oma-aloitteinen toisen huomioonottaminen on TOSSUN ALLA OLEMISTA.
mä olen aivan jaksamisen äärirajoilla keikkunu tähän asti väkisin, päätin jaksaa ja taistella, mutta mä en ole enää yhtään varma onko nää vuodet ollu sen arvoisia?! olenko mä taistellut turhaan oman jaksamiseni äärirajoilla? muuttuuko mun mies enää ikinä omaksi itsekseen?
ei tätä varmaan kukaan jaksa lukea ja teksti tuskin on kovin selkeästi luettavaa, mutta helpottipa itseäni kun sain kirjoittaa.
kiitos ja kumarrus.
 
Jos sä olet "nää vuodet" odotellut että mies "muuttuu omaksi itsekseen" niin ehkä myöhäistä.. No, itsekin rakentamisen kokeneena: kyllä se elämä helpottaa kun se raksahomma loppuu, meillä onneksi ei ollut kiirettä joten se helpotti stressiä. Asuimme siis 2v vanhassa ja muutimme vasta valmiiseen.. Meillä muuten sama, apuja pyydettiin noin 2 kertaa, jotakin nostamista jossa en lupautunut apulaiseksi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äippä:
Jos sä olet "nää vuodet" odotellut että mies "muuttuu omaksi itsekseen" niin ehkä myöhäistä.. No, itsekin rakentamisen kokeneena: kyllä se elämä helpottaa kun se raksahomma loppuu, meillä onneksi ei ollut kiirettä joten se helpotti stressiä. Asuimme siis 2v vanhassa ja muutimme vasta valmiiseen.. Meillä muuten sama, apuja pyydettiin noin 2 kertaa, jotakin nostamista jossa en lupautunut apulaiseksi..

no siis nää vuodet olen keikkunut siellä jaksamisen äärirajoilla, tää on ollut ihan kamalaa aikaa ja kuvittelin et muutto helpottais edes vähän, mut tää menee vaan pahemmaks. miehen "raksaminä" ei vaan väisty, "oikeasta" miehestä näkyy sillointällöin pilkahduksia, mut ne ei kauaa kestä.
puhuttu on, tai siis minä olen puhunut ja mies ynähdellyt, ei yhtään kuulema ymmärrä mistä mä puhun.
sitä mä vaan mietin et mistä tietää millon pitää luovuttaa,
mistä mä tiedän muuttuuko asiat enää kun tässä on vaikka vuosi asuttu tai kaksi.
oon nin väsynyt.
 
siis elämähän on helvettiä jos vapaata ei oleyhtään. sekä sille joka hoitaa lapset ja kodin että sille joka rakentaa. ihmienn tarvitsee myös lepoa ja rakentaminen on tosi kovaa pikkulapsiperheessä ja vie voimat pitkäksi aikaa mutta eiköhä se muutu ja helpota kun aikaa kuluu.?
 

Yhteistyössä