kun mies on niin stressaantunut ja kireä, että huutaa vaan jatkuvasti ja kaikille.....

[ARGH!]

mutta ei tietenkään myönnä olevansa burn outin partaalla, ei ole väsynyt, eikä ole stressaantunut vaikka tuhat rautaa tulessa ja sokeekin näkee otsalohkollaan et kaveri hyytyy just.

aletaan olla muksujen kanssa aika kypsiä tähän touhuun, mutta ei auta keskustelut eikä mitkään!

tänään siivottiin muksujen kanssa koko talo, mies istu koneella tekemässä firman laskuja yms. olin tulossa moppaamaan työhuoneen lattiaa kun katoin et mies heitellyt ohi roskiksen varmaan 50 paperitolloa. sanoin, et voikko kerätä noi roskiin et mä tulisin luutuaan lattian. siitäkös se räjähti: "v**** mä jaksa sun siivouksiis keskittyä prkl kaikki paperit on ihan sekasin ja v*tuttaa et yks tulee sönkkään siihen!!" ymsymsyms ihan karmeeta kielenkäyttöä. poika 14v tuli ovelle ja sano, et "iskä kiltti, et viittis olla noin kiree, ei täällä muutkaan huuda!" johon isänsä vaan tuhahti, mulkas ja jatko paperihommiaan..... jätin sitten lattian luuttuamatta, saa herra sit luututa sen kun tulee kotio kirjanpitäjäreissulta.

kauanko tollasta yliressaantunutta stressi-erkkiä pitää jaksaa katsella???!! millä sen saa herätettyä todellisuuteen et muksutkin on ihan kypsiä koko äijään kun se vaan tiuskii ja tuhisee, eivät viiti siltä mitään ees kysyä esim.läksyapuja matikkaan tms.

 

["mio"]

Ihanan fiksusti sun poika osasi sanoa. Meneekö sillä firmalla huonosti, tai siis onko yrittäjä? Vai onko aina tuollainen.. Huhhuh, ihme että jaksatte. Ei oo kyllä pakko jaksaa, jos toinen ei vaan tajua muuttua..

 

[juu-u]

Meillä oli viime keväänä sama meininki, tosin lapset oli vasta vajaa 3, 1,5v ja kolmatta odotin. Minä kattelin ja kuuntelin melkein puoli vuotta mutta sitten tuli raja vastaan ja annoin miehelle tasan kaksi vaihtoehtoa; joko menee lääkäriin juttelemaan tai minä otan lapset ja lähden ihan mihin tahansa enkä palaa.
Työuupumus ja masennus sieltä sitten diagnoosiksi tuli, alkuun 4kk sairaslomaa, mieliala ja unilääkkeet + säännölliset keskustelut psykologin ja omalääkärin luona. Pari kertaa oli tämänkin jälkeen vielä niin kireänä että oli parempi hänen lähteä kotoa pois pariksi päiväksi "huilaamaan". Fyysistä väkivaltaa ei ollut, mutta uhka siitä riitti minulle ja poistin miehen lasten ja itseni lähettyviltä silloin. Tämä toki tarkoitti sitä että tilanteesta oli avauduttava perhen ulkopuolellekin että tiesivät ja ymmärsivät mistä on kyse.