Ylisuojeleva isä, apua!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mesenra
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mesenra

Vieras
Minulla ja miehelläni on poika, kohta 8kk. Mies on täydellinen isä ollessamme kotona kolmisin, mutta ongelmia tulee heti, kun poistumme neljän seinän sisältä ihmisten ilmoille...

Mies mm. ei anna kenenkään (paitsi äitini, ja tästäkin sai käydä vääntöä monet kerrat) pitää poikaa sylissä, ei sukulaisten, ei kavereiden. Kylässä ollessamme murjottaa, ei osallistu keskusteluun, vastaa vain lyhyesti jos jotain kysytään, ei suostu koskemaan tarjottaviin, välillä ei viitsi edes takkia riisua tai istua alas. Rutistaa vaan poikaa sylissä ja odottaa, milloin lähdetään. Ei puhettakaan, että pojan voisi laittaa lattialle touhuamaan.

Eniten minua loukkaa se, että kutsuu kaikkia sukulaisiani "vieraiksi", joihin ei voi luottaa pätkän vertaa. Kyse on kuitenkin minulle läheisistä ihmisistä, jotka olen tuntenut koko ikäni. Äidilleni vihoittelee edelleen, kun äitini yli puoli vuotta sitten antoi vauvan tädilleni syliin kysymättä meiltä lupaa. (Olimme siis siinä vieressä, ja täti on ihan normaali ihminen...)

Lähtisin kylään ilman miestä, mutta sekään ei onnistu. Tänä viikonloppunakin piti lähteä mummolaan piirakanpaistoon, joka meillä on jokajouluinen perinne, ja olisi ollut minulle tärkeää. En sitten päässyt, koska mies ei halunnut lähteä mukaan, enkä voi olla niin pitkään erossa lapsesta, mitä siihen hommaan menee (lapsi syö vain sormiruokaa eikä suostu juomaan edes pumpattua maitoa, pelkkä tissi kelpaa). Lasta en voi ottaa mukaan, koska mies ei kestä ajatusta, että poika joutuisi olemaan siellä muualla kuin minun sylissäni.

Kaipa olisin voinut mennä pojan kanssa miehen urputuksesta piittaamatta, mutta en vaan enää kerta kaikkiaan jaksa tapella samasta asiasta joka ikinen kerta, niin annoin sitten periksi ja jätin menemättä. Ja nyt harmittaa.

Auttakaa, en keksi enää mitä tehdä. Keskusteltu on, ja mies itsekin myöntää käyttäytyvänsä typerästi, mutta silti sama meno jatkuu.

Ja anteeksi vuodatuksen pituus.
 
uskomatonta kyllä se voi tulla myös miehille... Ja kuulostaa siltä,että sun miehelläsi on se. Puhukaa neuvolassa ja jos sieltä ei saa apua niin sitten yksityiselle puolelle psykiatrille. Ilman lääkäriä ei tuosta selviä,pahenee vaan ajan kuluessa...Tsemppiä. Lääkkeillä ja esim.psyk.sairaanhoitajan keskusteluilla saatte masennuksen parantumaan ja miehen kuntoon.
 
Ei kyllä ole ihan normaalia käytöstä ja miehesi pitäisi jotenkin saada ymmärtämään ettei voi pitää lastanne noin "vankina" kokoaikaa vaan pitää hieman löysätä. Kannattaa puhua vaikka neuvolassa asiasta. Ja sinuna ottaisin lapsen mukaan piirakan paistoon ja menisin ilman miestä. Ja jos miehesi tulee mukaan kyläileen niin käytöstavat tulee olla ja ottaa takki pois kylässä ollessaan.
 
[QUOTE="Kuukkeli";25200787]Kuulostaapa erikoiselta miehesi käytös! Siis suorastaan oikeasti sairaalloiselta. Kärsiikö hän mistään neurooseista, ahdistuneisuudesta tms.?[/QUOTE]

Kärsii, joskaan mitään diagnoosia ei ole. :/ Pelkää hirveästi, että lapselle sattuu jotain. Käy mm kääntämässä poikaa useita kertoja yössä seläleen jos on kyljelleen kääntynyt, kun pelkää edelleen kätkykuolemaa... Ja poika siis nukkuu minun kainalossani.

Aiemmin sai ihan selkeitä paniikkikohtauksia joskus kun tapeltiin, meni siis jonnekin nurkkaan sikiöasentoon heijaamaan ja ulisemaan. Olen moneen kertaan yrittänyt, että menisi hoitoon, mutta ei "saa aikaiseksi".
 
[QUOTE="hei";25200822]uskomatonta kyllä se voi tulla myös miehille... Ja kuulostaa siltä,että sun miehelläsi on se. Puhukaa neuvolassa ja jos sieltä ei saa apua niin sitten yksityiselle puolelle psykiatrille. Ilman lääkäriä ei tuosta selviä,pahenee vaan ajan kuluessa...Tsemppiä. Lääkkeillä ja esim.psyk.sairaanhoitajan keskusteluilla saatte masennuksen parantumaan ja miehen kuntoon.[/QUOTE]

Tätä en olekaan tullut ajatelleeksi. Miehellä kun on samantapaista käytöstä ollut aikaisemminkin, silloin se on vaan kohdistunut minuun/kavereihin. Pitää varmaan ottaa neuvolassa puheeksi kun ensi viikolla sinne mennään. Kiitos.

"miin"

Onko miestäsi kenties hyväksikäytetty lapsena?

Ei tietääkseni, mutta väkivaltainen isä.
 
saatte isin kuntoon,kuulostaa aika pahalta noi ulisemiset ja heijaamiset.Terapia taitaisi olla tarpeen. Tärkeää ,että miehesi saisi hoitoa ja voisi olla normaali isä lapselleen.Lapsi kärsii paljon ja saa vääränlaista mallioppimista isän mieenterveydellisitä ongelmista.Ehkä sun olisi hyvä kysyä neuvoa myös mielenterveystoimistosta.Niin saisitte tilanteen paranemaan...
 
Olen moneen kertaan yrittänyt, että menisi hoitoon, mutta ei "saa aikaiseksi".

Yrittäisin tuossa tilanteessa ehkä puhua asian miehelle niin, että hän omalla käytöksellään todella vahingoittaa lasta, jos homma tuollaisena jatkuu ja pahenee.
Ehkä se on sitten julmaa miehen pahimman pelon hyväksikäyttämistä, mutta jotain oikeaa hoitoahan tuollainen vaatii.
 
Kuinkas suostutella vastahakoinen mies terapiaan? :/ Tiedostaa kyllä ongelmansa ja lupaa aina muuttua, mutta en usko, että tajuaa ihan täysin miten epänormaalia hänen toimintansa oikeasti on. Omasta mielestään on vain "vähän ylisuojeleva, kun se onmeidän esikoinen". Suuttuu, jos ulkopuolisille yritän puhua, suuttuisi varmaan jos tietäisi että tänne nyt kirjoitan.

Ja kotona tätä ongelmaa ei siis ole, eli ei todellakaan pidetä koko aikaa sylissä. Uskalsi jopa jättää äitini lapsenvahdiksi kun käytiin elokuvissa.
 
Ota yhteyttä johonkin (esim mielenterveystoimistoon) uskon että sieltä osaavat auttaa myös sinua saamaan asiaa eteenpäin jotta mies saadaan hoidettua. Synnytyksen jälkeinen masennus ei ole ihan pikkujuttu, jos se jatkuu ja jatkuu. Masennuksen ja oman käytöksensä kyllä tiedostaa, mutta masennus vie kaikki voimat ja uskon siihen, että mistään olisi mitään hyötyä ja kun kuitenkin näinkin pärjää...
 
Aoita sinä mielenterveystoimistoon ja varaa teille aika sinne.. ei mihes sitä saa ite aikaiseksi!! Miehesi tarvii apua mahdollisimman pian, lapsi alkaa olla nyt siinä vaiheessa että alkaa matkimaan ja samaistumaan muihin ihmisiin.
 

Uusimmat

Yhteistyössä