Voi lapset, lapset!
Miksi te yritätte koko ajan muuttaa miehiänne/ naisianne? Ei toinen ihminen muutu sillä, että te mustasukkaisina vahditte, komennatte, kyttäätte, huudatte, räyhäätte, kostatte...
Ihminen ei voi muuttaa koskaan toista ihmistä, vain itseään! Jos toisen käytös suututtaa, syy ei ole sen toisen, vaan sinun. Sinussahan se suuttumisen tunne on - ei siinä toisessa.
Sinä olet itse vastuussa omista tunteistasi. Toki voit kertoa sille toiselle tunteistasi, mutta et voi vaatia häntä muuttumaan sinun mielesi mukaan. Toinen voi tietysti muuttaa käyttäytymistään, jos hän haluaa miellyttää sinua.
Mutta pitemmän päälle toisen miellyttämiseen perustuva suhde ei tule kestämään, sillä se tukahduttaa ja tukehduttaa. Ja millaista sellainen elämä olisikaan, jossa koko ajan pitäisi miettiä, mitä toinen nyt ajattelee, mitä toinen nyt haluaa, mistä toinen nyt loukkaantuu... Hirveää!
Kannattaa siis suunnata energiansa itsensä muuttamiseen, siihen, että kasvattaa itsetuntoansa ja itsensä tuntemista ja hyväksymistä, ettei kaikenlaiset pikkujutu hetkauta elämää puoleen eikä toiseen. Kun hyväksyy itsensä puutteineen ja erehdyksineen, hyväksyy helpommin toisenkin.
Hyväksyvä ilmapiiri tuo vapauden ja onnellisuuden ja yhdessäolo on mukavaa ja helppoa - vaikka ei toki aina ongelmatonta. Hyväksyvässä ilmapiirissä voi keskustella tasavertaisesti asioista, olla erimieltäkin, riidelläkin, mutta sitten todeta, että siksi tuosta toisesta tykkäänkin, kun se ei ole samanlainen kuin minä.
Kasvakaa siis lapset aikuisiksi ja hankkikaa itsellenne oma elämä!