P
Pii
Vieras
Tilanne tämä (kuvitteellisin paikoin):
Olen vasta jäänyt työttömäksi ja työnhaku on päällä. Omat vanhemmat ja sisarukset ja miehen vanhemmat ja sisarukset ja meidän kaverit tietää tietenkin tämän, siis että työnhaku on päällä.
Asun Tamperella. Yksi oman alan vakivirka tuli auki Raahessa. Tuskin saan paikkaa, mutta koska mies sais 98% varmasti vaihdettua työpaikan Ouluun (ihan Raahen lähellä) ja molemmat ollaan kotoisin Oulusta eli tuttua kotiseutua, päätin kuitenkin edes kokeilla ja hakea, kyseessä on sentään vakipaikka. Ei olla ihan varmoja, miten suhtauduttas oikeasti takas muuttoon Ouluun, asuisinko ensin siellä yksin ja kävisin töissä jne, tai siis ei vielä ehditty jutella näitä läpi kun piti jo hakea, mutta jos (ISO JOS) tärppää, niin mietitään sit yhdessä enemmän. Isoja asioita sikäli, et muuttaisko sit oikeasti takas kotiseudulle jne.
Nyt kuulin ku mies puhu isänsä kanssa puhelimessa. Hän kertoi tälle, että vaimo on hakenu töitä Raahesta, että kokeilee kun siellä nyt vois tehdä töitä. Mä suutuin oikein paljon. En ole kellekään kertonut tuota asiaa, koska se on niin ""iso"", että herättää heti ihmisten mielissä semmosen et ""oi, muuttasitteko sit takas sinne"" (varsinkin omien ja appivanhempien mielissä, koska asuvat seudulla), ja ei olla itsekään vielä varma miten sitte, jos saisin kutsun haastatteluun. Toisekseen en halua joutua vastaamaan joka työpaikan kohdalla anopin taholta ""mites siinä Raahen hommas kävi"", kun en kuitenkaan saa siitä, ja vaikka saisin, haluan ensin pohtia miehen kanssa kahdestaan asiaa. Kolmanneksi, en ole kertonut edes omille vanhemmilleni tai siskoillenikaan (joille eniten puhun työnhausta), että hain sieltä, samoista syistä, koska se herättää heti innostusta tms, eikä paikasta todennäköisesti kuulu mitään. Ja nyt anoppi varmaan kertoo myös mun vanhemmille, että joo, se on hakenut täältä päin töitä.
Eli suututti, koska mies kertoi. En ois halunnut, koska a) en ole itsekään kertonut kellekään, b) kotiseudulta haettava työpaikka on vielä erit. ""herkkä"" asia, koska vanhemmat asuu siellä ja ne innostuu siitä aivan eri tavoin ja alkaa miettiä, ja toisekseen koska ei itsekään tiedä haluisko sinne oikeasti ja c) en ylipäätään haluis appivanhemmille kertoa tarkkaan, koska sit joudun vastaileen et joo, ei ole kuulunut sieltä mitään, joo ei sieltäkään. (Tai siis anopille joudun vastaileen, koska se on hyväntahtoinen ja kiinnostunut, eli seuraa myös mun työasioita).
Ja mies ei sit oikein tajunnu miks suutuin. Se ei suuttunu takas, vaan oli ymmärtäväinen, mut tyyliin hymyili ja sano ""mä en sano sit enää mitään"", eli ei ollenkaan nää mistä tässä on kyse, et ei selittäs paikan tarkkuudella mistä oon hakenu, sanois vaan että ""joo, on sillä haku päällä, mm. sen ja sen tyyppistä on hakenu"". Sano vaan, että jaa, sen saa sentään kertoa, et minkä tyyppistä paikkaa oot hakenu.
Ja tää kaikki suututti lisää, ""pelottavaa"" et mies ei tajua, miks hermostuin, miks en ois halunnut, että se kertoo eikä kerro vastakaan näistä asioista ja nimenomaan appivanhemmille. Okei, kyllä se tietää, et anoppi kyselee ja joskus ehkä vähän liikaa ehdottelee omia ideoitaan ja tuskastuu itsekin siihen melkeen enempi kuin mä, mutta nyt jostain syystä se vaan oli, että joo, en kerro sit kellekään mitään, vaikkei siitä ole kyse, ettei ""kellekään mitään"", vaan tässä asiassa on ns. vivahteita eikä se näköjään nää niitä, ja se suututtaa.
Ja nyt tän kaiken vuodatuksen jälkeen tiedän ylireagoineeni
Eihän mies tienny, että en ole kertonu kellekään ja mulla on ""politiikka"" olla puhumatta varsinkaan tuosta nimenomaisesta Raahe-paikasta. En ole ikinä sanonut, että älä kerro liian tarkkaan, eikai se sitä voinu arvata. Ts. ei pidä olettaa miehen ajatustenlukukykyyn jälleen kerran, vaikka se joskus oiskin niitä osannu joissain tapauksissa lukea EI se voi tietää miten pitkälle mä tän ajattelin päässäni, se vaan rupatteli isälleen.
Mutta joku sisko siellä, jos jaksoit lukea ni kerro että kuitenkin ymmärrät mun reagoimiseni, niin ylimennyttä kuin se onkin!
Kiitos, rauhotti!
Olen vasta jäänyt työttömäksi ja työnhaku on päällä. Omat vanhemmat ja sisarukset ja miehen vanhemmat ja sisarukset ja meidän kaverit tietää tietenkin tämän, siis että työnhaku on päällä.
Asun Tamperella. Yksi oman alan vakivirka tuli auki Raahessa. Tuskin saan paikkaa, mutta koska mies sais 98% varmasti vaihdettua työpaikan Ouluun (ihan Raahen lähellä) ja molemmat ollaan kotoisin Oulusta eli tuttua kotiseutua, päätin kuitenkin edes kokeilla ja hakea, kyseessä on sentään vakipaikka. Ei olla ihan varmoja, miten suhtauduttas oikeasti takas muuttoon Ouluun, asuisinko ensin siellä yksin ja kävisin töissä jne, tai siis ei vielä ehditty jutella näitä läpi kun piti jo hakea, mutta jos (ISO JOS) tärppää, niin mietitään sit yhdessä enemmän. Isoja asioita sikäli, et muuttaisko sit oikeasti takas kotiseudulle jne.
Nyt kuulin ku mies puhu isänsä kanssa puhelimessa. Hän kertoi tälle, että vaimo on hakenu töitä Raahesta, että kokeilee kun siellä nyt vois tehdä töitä. Mä suutuin oikein paljon. En ole kellekään kertonut tuota asiaa, koska se on niin ""iso"", että herättää heti ihmisten mielissä semmosen et ""oi, muuttasitteko sit takas sinne"" (varsinkin omien ja appivanhempien mielissä, koska asuvat seudulla), ja ei olla itsekään vielä varma miten sitte, jos saisin kutsun haastatteluun. Toisekseen en halua joutua vastaamaan joka työpaikan kohdalla anopin taholta ""mites siinä Raahen hommas kävi"", kun en kuitenkaan saa siitä, ja vaikka saisin, haluan ensin pohtia miehen kanssa kahdestaan asiaa. Kolmanneksi, en ole kertonut edes omille vanhemmilleni tai siskoillenikaan (joille eniten puhun työnhausta), että hain sieltä, samoista syistä, koska se herättää heti innostusta tms, eikä paikasta todennäköisesti kuulu mitään. Ja nyt anoppi varmaan kertoo myös mun vanhemmille, että joo, se on hakenut täältä päin töitä.
Eli suututti, koska mies kertoi. En ois halunnut, koska a) en ole itsekään kertonut kellekään, b) kotiseudulta haettava työpaikka on vielä erit. ""herkkä"" asia, koska vanhemmat asuu siellä ja ne innostuu siitä aivan eri tavoin ja alkaa miettiä, ja toisekseen koska ei itsekään tiedä haluisko sinne oikeasti ja c) en ylipäätään haluis appivanhemmille kertoa tarkkaan, koska sit joudun vastaileen et joo, ei ole kuulunut sieltä mitään, joo ei sieltäkään. (Tai siis anopille joudun vastaileen, koska se on hyväntahtoinen ja kiinnostunut, eli seuraa myös mun työasioita).
Ja mies ei sit oikein tajunnu miks suutuin. Se ei suuttunu takas, vaan oli ymmärtäväinen, mut tyyliin hymyili ja sano ""mä en sano sit enää mitään"", eli ei ollenkaan nää mistä tässä on kyse, et ei selittäs paikan tarkkuudella mistä oon hakenu, sanois vaan että ""joo, on sillä haku päällä, mm. sen ja sen tyyppistä on hakenu"". Sano vaan, että jaa, sen saa sentään kertoa, et minkä tyyppistä paikkaa oot hakenu.
Ja tää kaikki suututti lisää, ""pelottavaa"" et mies ei tajua, miks hermostuin, miks en ois halunnut, että se kertoo eikä kerro vastakaan näistä asioista ja nimenomaan appivanhemmille. Okei, kyllä se tietää, et anoppi kyselee ja joskus ehkä vähän liikaa ehdottelee omia ideoitaan ja tuskastuu itsekin siihen melkeen enempi kuin mä, mutta nyt jostain syystä se vaan oli, että joo, en kerro sit kellekään mitään, vaikkei siitä ole kyse, ettei ""kellekään mitään"", vaan tässä asiassa on ns. vivahteita eikä se näköjään nää niitä, ja se suututtaa.
Ja nyt tän kaiken vuodatuksen jälkeen tiedän ylireagoineeni
Eihän mies tienny, että en ole kertonu kellekään ja mulla on ""politiikka"" olla puhumatta varsinkaan tuosta nimenomaisesta Raahe-paikasta. En ole ikinä sanonut, että älä kerro liian tarkkaan, eikai se sitä voinu arvata. Ts. ei pidä olettaa miehen ajatustenlukukykyyn jälleen kerran, vaikka se joskus oiskin niitä osannu joissain tapauksissa lukea EI se voi tietää miten pitkälle mä tän ajattelin päässäni, se vaan rupatteli isälleen.Mutta joku sisko siellä, jos jaksoit lukea ni kerro että kuitenkin ymmärrät mun reagoimiseni, niin ylimennyttä kuin se onkin!
Kiitos, rauhotti!