ylipääsemättömiä ongelmia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Murheissaan.....
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Murheissaan.....

Vieras
Mua sattuu kamalasti, kun minulla ja avopuolisollani on kamalia riitoja koko ajan. Riidat koskevat usein sitä, että minulla oli aiempi elämä. Minä olin naimisissa ja minulla on lapsia. Kumppanini mielestä sen vuoksi meillä ei voi olla lapsia (hän aikoo sterilisoida itsensä). Hän ei halua olla lapsieni kanssa tekemisissä (välttelee ja on silloin poissa). Se ei mielestäni ole reilua. Hän ei halua kirkossa naimisiin tai sukuani häihimme, koska menin viimeksi naimisiin kirkossa ja sukuni oli läsnä. Se olisi kuulemma pilkaa... Sukuni loukkaa häntä, kun he ovat tekemisissä exäni kanssa.

Tuntuu, että rinnassani on mittaamattoman suuri miekka, joka halkaisee sydämeni :(. Rakastan aareettani äärettömästi, mutta musta tuntuu, että mun täytyy luovuttaa ;(.
 
Ei se miekka siellä ketään auta, ei sen eikä jatkuvien isojen riitojen kanssa elämiseen kannata itseään turruttaa. Kuullostaahan tuo aika oudolta ja raskasta paitsi sinulle, niin myös niille lapsille. Ne tarvitsevat voimissaan olevan äidin, eivätkä tilalle niitä kahta sydämenpuolikasta. Jos ihminen on noin erikoinen änkyrä, ei taida siitä hurjasti ajan kanssa ainakaan helpottua...!
 
Onko mies sen arvoinen, että haluat menettää lapsesi?
Onko mies sen arvoinen, että haluat kärsiä hänen mustasukkaisuudestaan loppuikäsi?
Onko mies sen arvoinen, että olet valmis luopumaan suvustasi ja ystävistäsi?
Onko mies sen arvoinen, että haluat elää hänen oikkujensa mukaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Murheissaan.....:
Tuntuu, että rinnassani on mittaamattoman suuri miekka, joka halkaisee sydämeni :(. Rakastan aareettani äärettömästi, mutta musta tuntuu, että mun täytyy luovuttaa ;(.


Mikä hemmetin aarre se tommonen äijäntolvana on? Kiviriippa paremminkin. Minkä ikäisiä ihmisiä te (ap. ja kumppani) olette? Teininä joskus ihastui niin kovasti että kaikki muu maailmassa menetti merkityksensä, mutta en osaisi kuvitella ihmistä jonka haluamiset ja mielipiteet ajaisivat lasteni edun ohitse. Haloo, kamat kantoon ja äkkiä pois mokoman ilkeilijän luota tai päin vastoin ukon kamat ovesta ulos jos ei sävellaji muutu.
 
Miehelläsi tuntuu olevan aika paha itsetunto-ongelma, kuin noin ison kriisin nostattaa sinun aiemmasta suhteestasi ja sen näkyvistä merkeistä eli lapsista. Kannattaako moiseen tuhlata aikaa? Voihan ongelmasta päästä yli, mutta nuo luettelemasi riidanaiheet ovat kyllä aika pahasta päästä (normaalijärkinen ei moisesta riitelisi).

Vai että pitää itsensä steriloida, kun kohtusi on jo "saastunut" toisen miehen lasten kantamisesta... ja kirkossa ei voi tulla vihityksi, kun kirkko on "saastunut" sinun ja toisen miehen häistä.... ei voi olla tottakaan. Ansaitset parempaa.
 
Voisikohan koskaan kulua niin monta vuotta, ettei näistä naruista tulisi vedeltyä? Ovatpahan kyseessä sellaiset asiat, joita ei voi miksikään muuttaa eli tekosyy löytyy aina sille, miksi suhde ei toimi. Näin jäävät miehen? luonneviat tyystin käsittelemättä, ja se voi olla tarkoituskin.
 
No oli ap mies tai nainen niin kumppani on tolvana. Ei noilla asioilla saa kiristää ketään. Miten kummassa voi yleensäkin mennä toisen kanssa naimisiin (kirkossa tai maistraatissa) jos aikoo jatkossakin vältellä puolison aiemmasta liitosta syntyneitä lapsia sekä muuta sukua. Sen verran joustamaton ja outo tapaus että tennarin kuva vaan ahteriin jos tahti ei muutu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Murheissaan.....:
Mua sattuu kamalasti, kun minulla ja avopuolisollani on kamalia riitoja koko ajan. Riidat koskevat usein sitä, että minulla oli aiempi elämä. Minä olin naimisissa ja minulla on lapsia. Kumppanini mielestä sen vuoksi meillä ei voi olla lapsia (hän aikoo sterilisoida itsensä). Hän ei halua olla lapsieni kanssa tekemisissä (välttelee ja on silloin poissa). Se ei mielestäni ole reilua. Hän ei halua kirkossa naimisiin tai sukuani häihimme, koska menin viimeksi naimisiin kirkossa ja sukuni oli läsnä. Se olisi kuulemma pilkaa... Sukuni loukkaa häntä, kun he ovat tekemisissä exäni kanssa.

Tuntuu, että rinnassani on mittaamattoman suuri miekka, joka halkaisee sydämeni :(. Rakastan aareettani äärettömästi, mutta musta tuntuu, että mun täytyy luovuttaa ;(.

Ei tuosta tule mitään. Erotkaa ja olkaa joku aika yksin, sitten joskus kohdallesi sattuu joku jolla on samantapaiset ajatukset kuin Sulla. Jaksamista.
 
Kyllä uuden kumppanin on voitava hyväksyä aiemmat lapset osana liittoa, jos sellaisen eronneen vanhemman kanssa haluaa. Ei heistä parhaita kavereita tarvitse tulla, mutta kunnoitus ennen kaikkea. Ei ole lapsen eikä vanhemman etu ottaa uudeksi puolisoksi sellaista, joka ei tätä minimivaatimusta täytä.

Ansaitse AP puolison, joka arvostaa sinua ja lapsiasi kokonaan.
 

Yhteistyössä