L
"larissa"
Vieras
Aiemmin kävin todella mielelläni neuvolassa, silloin raskausaikana ja alkuun myös vauvan kanssa. Halusin saada paljon tietoa ja kerroin helposti kaikista tuntemuksistani. Neuvolatäti vaihtui ja alkuun tulin hyvin juttuun hänen kanssaan. Nyt kuitenkin ahdistaa aina, kun menen sinne. En ole sanonut mitään, että minulla olisi masennusta tms. mutta jostain täti on kuitenkin saanut päähänsä, että en tee jotain asioita mitä pitäisi. Täti höpöttää niin paljon, että minulla jää aina lause kesken. Hän ymmärtää minut aina väärin, enkä saa oikaistua juttuja. Käsittääkseni tätiä ei voi vaihtaa. Minulla oli aiemmin hyvä kuva hänestä, mutta nyt hän tosiaan toitottaa minulle itsestäänselvyyksiä ja varmaan luulee, että valehtelen jos nyt alan sanomaan, että kyllä minä muuten teen sitä ja tätä. Pitäiskö minun ihan korottaa ääntä ja sanoa, että voitko olla keskeyttämättä?! Ärsyttää tosissaan tollanen. Työpaikallani on monia ja ihan niitä hyviäkin kavereita, joilla on tapana keskeyttää. Mutta neuvolantäti on asia erikseen, jos hän kuvittelee, etten huolehdi lapsestani. En ole kuitenkaan aiemmin sanonut mitään, koska en halua huutaa vauvan läsnäollessa. Mutta pitäähän minun nyt kuitenkin jollain tapaa osoittaa, että meillä on kaikki ihan hyvin ja tädin on turha ylihuolehtia meistä!
No ei ole hauskaa oikeesti, eikä se tommosta kyselekään, mutta sitten se vaan alkaa selittää että sinun pitää tehdä sitä ja tätä. 
Ehkä minun pitää sitten antaa hänen selittää ummet ja lammet 10 minuuttia ja sitten hiljaisuuden tullen kysyä, että 'Saanko nyt puheenvuoron?' 
