Ensimmäiseksi onnea
Pippurihännälle prinsessasta.
Minniliini75:lle-Mulla on ihan samat fiilikset, paitsi ettei tarvitse mennä töihin...eikä yhtään huvittaisi. Toisaalta tekisi mieli tienata vähän säästöön ennen äippälomaa, mutta olen fyysisesti ihan loppu ja henkisesti tuntuu olevan liikaa kaikkea muutenkin. Valmistuin siis tänään koulusta ja saisin mennä tutun puutarha-firmaan töihin, vaikka heti maanantaina, mutta olo on vaan niin väsynyt joka tavalla... Ehkä lomailen viikon ja menen sitten. Mulla ei tosiaan ole ollut yhtään lomaa yli vuoteen, raskauden aiheuttamia sairaslomia lukuunottamatta.
Jotenkin kadehdin teitä loppumatkalaisia, mutta toisaalta taas en... Mulla on jo nyt tukala olla näissä lämpötiloissa vaikkei ole erityisen kuuma enää. Ja minähän yleensä rakastan kuumaa ja aurinkoa. Sadepäivät on tervetulleita. Autolla ajaminen on ihan tuskaa, kun mun vanhassa räppänässä ei todellakaan ole ilmastointia. Eli säälipisteet teille.
Mä muuten kerroin vasta viikko sitten mun lapsille, että saavat pikkusisaruksen. En voinut enää kieltääkkään, kun saunareissulla katselivat(taas kerran) mun mahaa ja kysyivät "ootko sä ihan varma ettei sun mahaan oo jotenkin vahingossa menny vauva?" En oikeestaan voinu muuta ku myöntää. Mutta poikien reaktio yllätti mut, olivat ihan innoissaan ja halusivat, että tulisi jo nyt heti ulos
Vanhempi(9v.) ilmoitti hoitavansa vauvaa heti ja nuorempi(7v.) kertoi kouluttavansa siitä heti hyvän ninjan, että sillee. Tuli hyvä mieli, kun vähän pelotti niiden reaktio.
Ja sitten omaa napaa. Toissayönä heräsin klo 04 ihan älyttömään jalkakramppiin, kipu oli ihan kauhea. Enkä sit saanu enää sen jälkeen unta. Klinkutin vielä tänäänkin sen takia. Kuvittelin, että noi magnesium-tabletit pitäisi kurissa noi krampit, mutta ei tunnu nekään auttavan. Hirvittää ajatuskin, että vielä n. 19 viikkoa tätä tuskaa.
Muutama viikko sitten mulla iski ihan älytön migreenikohtaus. Makoilin vaan suihkussa ja en edes kännystä voinu viestejä katsoa, kun sen valo oli liian kirkas mun sietokyvylle. 2 päivän jälkeen lähdin päivystykseen, jossa sain Panadolia ja nesteitä suoraan suoneen. Ja ne ketkä migreenistä kärsii, tietää että panadolia voi syödä vaikka 7 pakettia ilman että siitä olisi yhtään mitään hyötyä. 5 tuntia makoilin päivystyksessä letkuissa kiinni ja ilmoitin, että lähden mieluummin kotiin kärsimään.
Kotona olin n. klo 06, mutta en edelleenkään pystynyt nukkumaan sen helvetin migreenin takia. Seuraavana päivänä oman terkkarin päivystykseen, josta sain Miranaxia ja Dia-pameja. Tuloksena=ei yhtään mitään. Pameista meni pää ihan pöhnään ja jalat alta, mutta kipu oli niin sietämätön, että meni seuraavakin yö yhteensä n. 2 tunnin pätkäunilla.
Onko jollain tietoa/kokemusta migreenistä+raskaudesta? En enää tollasta episodia kestä, meni 5-6 päivää järkyssä kivussa ja lähes unetta.
Siinäpä taas vali-vali osastoa
Jotain hyvääkin sentään. Masussa käy säännöllinen myllerrys ja aina tulee hyvä mieli, kun gääryle aloittaa jumppatuokion. Ostin tossa 6 viikkoa sitten koti-dopplerinkin, mutta enää sille ei ole tarvetta.
Masu on kivasti pyöristynyt, vaatteilla saan vielä piiloon, jos haluan, mutta enpä oikeestaan halua
Rintamus on kasvanut ihan älyttömästi jo nyt, jouduin ostamaan D-kupin liivit normaalin B/C sijaan. Minkäköhän näköinen maitotonkka mä olen, kun päästään viimeisille viikoille:O Siinä mielessä vähän inha välivaihe, kun mammahousut tippuu päältä, mutta normifarkut on liian piukkoja. Onneksi on legginsien aikakausi, niillä on menty jo kuukausi. Seuraavaan neuvolaan on vielä 2 viikkoa ja vahvasti epäilen, että nyt on lähtöpaino saavutettu ja menty jo ylikin.
No johan tuli tekstiä monen päivän edestä.
Voikoot kaikki paremmin kuin minä!
(*muoks) Gääryle 20+6
